Kuinkahan moni suomalainen junnu treenatessaan unelmoi SC-pytyn nostelusta? En minä ainakaan tenavana kuvitellut itseäni nostelemaan sitä pyttyä. Sen sijaan tuli haaveiltua maajoukkuemenestyksestä.
Yksilötasolla junnuilla on tietysti NHL tavoitteena, mutta päätavoitteena siellä on henkilökohtainen menestyminen, jota ehkä parhaiten voi mitata sillä paljonko saa vastuuta, henkilökohtaisia palkintoja, arvostusta ja miksei rahaakin. SC on joukkuepalkinto eikä sen nostelu itsessään kerro paljoa omista kontribuutioista.
Veikkaisin aika monen (etenkin eurooppalaisen) pelaajan vaihtavan pokaalinnostelun henkilökohtaiseen menestykseen, mutta jotkut nelosketjulaiset voivat usein vain haaveilla siitä. Jos on NHL-tähti, on tavoitteena tietysti joukkuepalkinto, eli SC.
Pohjoisamerikkalaiseen urheilukulttuuriin kuuluu että maajoukkuetoiminta on hyvin toissijaista ja lajin glorifioidulla rahaliigan voittamisella on korkein status. Jääkiekossa on NHL:n etu että maajoukkuetoiminta saadaan pidettyä taka-alalla niin että SC:n status pysyy korkeimmalla. Eihän NHL halua missään tapauksessa että Pohjois-Amerikassa alettaisiin ajatella kuten Euroopassa, eli että maajoukkuetoiminta ja Mestareiden Liiga -tyyppinen toiminta olisi tärkeää.
Edit. En tarkoita että jääkiekon olympiaturnaus olisi jotain ylimaallisen mahtavaa jota pitäisi jumaloida. Eihän se ole, se on vain yksi turnaus muiden joukossa, jossa nyt sattuu olemaan enemmän huippuja mukana kuin toisissa turnauksissa. Tarkoitin että NHL on vain yksi (joskin paras) liiga ja SC on sen voittamisesta saatava palkinto. Turha sitäkään on liikaa hehkuttaa.