Minä kyllä katsoin nuo pelit, siitä sinun ei tarvi huolehtia. Sinulla on toki oikeus arvioida minut ihan haluamallasi tavalla. Itse puolestaan pystyn helposti arvioimaan, että sinä kuulut niihin urheiluihmisiin, joiden analyysiä tulos ohjaa liikaa. USA hallitsi välierässä Suomea vastaan avauserää, mutta sen jälkeen ote kääntyi Suomelle. Toki voi tietysti ajatella, että matsi oli ohi eka erän jälkeen, mutta jos puhutaan koko ottelusta, niin USA ei millään tavalla jyrännyt. Suomi arvioni mukaan hallitsi toista ja kolmatta erää. Samalla tavalla pronssipelissä Suomi mielestäni hallitsi ottelun avauserää ja päätöserää, kun taas toinen erä oli Slovakian.
Sinulle tilastot tuntuvat olevan jokin pakkopulla, mutta minusta niiden ylivertaisuus on myyttien murtamsiessa. En keksi mitään parempaa tilastoa ottelun hallinnan määrittämiselle kuin laukaukset maalia kohti. On yleinen jääkiekkototuus, että noin joka yhdestoista tai kahdestoista kuti menee keskimäärin huippukiekkoilussa maaliin, joten ei tarvitse nero ymmärtääkseen, että kolmen ottelun yhteislaukaisumäärät ei voi niin paljoa valehdella kuin sinä väität. Etenkin kun Jukka Jalosen Suomi nyt ei mitenkään kovin suoraviivainen joukkue ole, joka laukoisi paikasta kuin paikasta, vaan ennemminkin toisin päin. Toki toinen käypä tilasto olisi kiekonhallintaprosentit, mutta niitä ei taida mistään olla saatavilla.
Olisin mielissäni jos lopettaisit tuon unisen "katsoisit pelejä" -mantran, koska se on täysin typerää. Jos minä olen eri mieltä otteluiden hallinnasta ja vielä tilastotkin tukevat väitettäni, niin kyllä sinun pitäisi kyetä tolkullisempaankin vastaväitteeseen kuin toteamaan, että katsoisit pelejä.
Kokonaisuudessanhan Leijonien peli pudotuspelivaiheessa oli joiltakin osin jopa todella hyvää. Yhdekästä erästä seitsemässä Suomi kykeni pitämään oman maalinsa puhtaana, mikä ei voi onnistua jos joukkue on koko ajan ottavana osapuolena. Normaalisti tuollainen tilasto riittää turnauksen voittoon.
Kuten itsekin avauskappaleessa totesit, niin avauserän jälkeen USA pyrki vain jäädyttämään pelin, koska peli oli ratkennut heidän hyväkseen. On aivan yhdentekevää vertailla toisen tai kolmannen erän laukauksia, koska jääkiekossa se vain menee aina niin, että kun toinen joukkue siirtyy tarpeeksi ylivoimaiseen johtoon, niin se hyökkäysinto katoaa. Olen katsellut tuon Vancouverin välieräottelun jälkikäteen kolme kertaa läpi ja olen edelleen sitä mieltä, että Suomi ei kyennyt missään vaiheessa ottelua luomaan kunnollisia maalintekopaikkoja Yhdysvaltoja vastaan. Suomi sai kahdessa ensimmäisessä erässä vaatimattomat 11 laukausta maalia kohden, mikä kertoo myös siitä että vastustaja jäädytti Suomen pelin aseettomaksi. USA jyräsi siis ensimmäisessä erässä tuloksellisesti ja hallitsi lopun ottelusta siten, ettei Leijonat päässyt vaarallisille maalintekopaikoille lainkaan. Mielestäni aika suvereenia dominointia.
Laukaukset maalia kohden kyllä kertovat tiettyjä asioita pelistä, mutta esimerkiksi tässä tapauksessa, kun toinen joukkue johtaa melkein koko ottelun ajan, niin ne menettävät osittain merkityksensä. Toki jos USA olisi voittanut 2-0 ja Suomi laukonut 60 kertaa maalia kohden, niin tilanne olisi toinen. Tässä tapauksessa laukauksia kertyi kuitenkin hyvin vähän siitä huolimatta, että Jenkit latoivat ensimmäisen erän ensimmäisellä kolmanneksella kaikki maalit. Kiekonhallintaprosentit eivät myöskään tässä tapauksessa kerro oleellista, sillä Jenkkien pääfokus oli vain jäädyttää peli.
"Katsoisit pelejä"-mantra juontaa juurensa useaan muuhunkin ketjuun kuin tähän. En epäile sitä, ettetkö katsoisi pelejä, mutta mielestäni teet liian suoraviivaisia päätelmiä tilastojen pohjalta. Joissain tapauksessa ne antavat hyvää lisämaustetta analyyseille, mutta hyvin usein se menee niin, että vale, emävale, tilasto.
Suomen peli ei ollut missään vaiheessa todella hyvää. Suomi pelasi turnauksessa 4-5 erää hyvää ja ehjää jääkiekkoa. Tshekki-ottelu kokonaisuudessaan oli hyvä ja Slovakia-pelistä kutakuinkin puolet. Se että pelaa turnauksessa 18 erää jääkiekkoa, josta maksimissaan 28% on hyvää ja tasapainoista jääkiekkoa, kertoo siitä että kokonaisuudessaan turnaus oli vaisu.
Enkä minä ole väittänyt missään vaiheessa, että Suomi olisi ollut koko ajan ottavana osapuolena. Valko-Venäjä ja Saksa hoituivat hyvällä erikoistilannepelaamisella ja perussuorituksella. Leijonien esitys kahdessa ensimmäisessä pelissä oli ihan hyvä, kun taas kolmannessa ottelussa Ruotsi jyräsi Suomen yli kaikilla osa-alueilla. En muista, että Suomi olisi ollut yhtä purjeessa kovin montaa kertaa viimeisen 20 vuoden aikana kuin Ruotsia vastaan. Puolivälierissä Suomi ei dominoinut Tshekkiä, mutta oli ratkaisevilla marginaaleilla aavistuksen parempi. Välierässä USA ilkeästi sanottuna perseraiskasi Suomen täysin ja esitys oli jopa Ruotsi-ottelua kehnompi. Pronssiottelu oli tasapainoton esitys ja otteet ottelun aikana vaihtelivat. Päätöserään Suomi sai kuitenkin hyvän draivin ja otti ansaitun pronssin, vaikka kokonaisuutena mielestäni Slovakia tuossa ottelussa oli hallitsevampi osapuoli.
Suomi pelasi siis kaksi äärimmäisen katastrofaalisen surkeaa ottelua Yhdysvaltoja ja Ruotsia vastaan. Sen lisäksi joukkoon mahtui kaksi alkusarjan ottelua selkeästi heikompia maita vastaan, mitkä kyllä hoidettiin niin kuin piti. Tshekki-ottelu oli kokonaisuudessaan ainut ehjä peli Suomelta ja pronssiottelussa hyvä päätöserä riitti tuomaan pronssin kotiin. Pelaajisto on todennut useasti, että Suomi ei pelannut turnauksessa yhtään ns. täydellistä peliä, jollaisia esimerkiksi Torinossa oli lukuisia. Eli palaan pari viestiä aiemmin mainitsemaani asiaan: nämä lähtökohdat huomioon ottaen Suomi saavutti kuin ihmeen kaupalla pronssia. Tai ainakin todella harvoin maailman parhaita vastaan napataan pronssia 4-5 hyvällä erällä.
