Olympiakiekon historiaa-Suomi

  • 28 294
  • 93

Viltsu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Ajattelin avata tällaisen ketjun, missä voidaan muistella jääkiekon olympiaturnauksia Suomen osalta. Oma ikä ja muisti mahdollistaa muistelot vuoden 1976 Innsbruckin kisoista lähtien, joten lähdetään tästä liikkeelle.

Mitalin metsästys oli Suomelle yhtä työlästä, kuin MM-kisoissakin.

Vuonna 1976 Innsbruckiin Suomi lähti oikeastaan hakemaan varmaa pronssimitalia, kun Ruotsi kaikkien yllätykseksi ei osallistunut kisojen jääkiekkoon lainkaan. No, Suomi jäi neljänneksi, kun Länsi-Saksa saatiin maalisuhteella pronssille. Suomi voitti keskinäisen pelin ja maalierokin Suomella oli parempi, 19-18, kun Länsi-Saksalla maaliero oli 21-24.

USA:kin päätyi vielä samaan pistemäärään kuin Suomi ja Länsi-Saksa. Näiden kolmen maan keskinäiset pelit menivät ristiin niin, että kaikilla oli 2 pistettä. Suomen maaliero 9-8, Länsi-Saksan 7-6 ja USA:n 6-8. Se, miten maalisuhde lasketaan ja laskettiin, en osaa sanoa.

Hannu Kapasen tekemä tasoitusmaali USA:aa vastaan hylättiin, tuomittiin muistaakseni kädellä tehdyksi, vaikka kiekko kimposi maaliin Kapasen mailasta tai rinnuksista. Tästä maali, niin se olisi tuonut pronssin Suomelle. Mutta kun ei, niin ei. Mitalia ei ollut sillä hetkellä tarkoitettu Suomelle ja kun se näin katkerasti hävittiin, tuntui monista, että mitalia ei koskaan tulekaan.

Suomea valmensi Seppo Liitsola. Joukkueen runkona olivat monet kokeneet pelaajat, kuten Marjamäki, Ylönen, Murto, Nummelin, Leppä, Lindström, Peltonen jne. Nuorista esille nousi IFK:n sentteri Matti Hagman.

Turnauksen jälkeen Liitsola ja monet kokeneet pelaajat riitautuivat, etupäässä tamperelaiset ja se johti siihen, että nämä kapinoitsijat kieltäytyivät kevään MM-kisoista.
 

Espen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Old time hockey like Eddie Shore
Itselläni ensimmäiset seuratut ottelut löytyvät Calgarysta -88, mutta jälkeenpäin on tullut tutustuttua -80 ja -84 turnauksiin.

-80 Lake Placidissa Suomi pelasi hyvää kiekkoa ja mitali oli "lähes" yhtä lähellä kuin -76. Alkusarjassa Puola pääsi yllättämään Suomen, mutta Suomi kuitenkin kepitti Kanadan perään 5-4. Yhden maalin ampui omalta alueelta purkukiekolla Kari Eloranta ohi hölmöilevän Kanadan maalivahdin.

Ottelun kooste:

OK 1980 - Suomi - Kanada (alkusarja) - YouTube

Neuvostoliittoa vastaan Suomi johti viimeisessä erässä vielä 2-1, mutta hävisi tuon pelin lopulta 4-2. Tuosta ottelusta piste tai pari, niin tuskin Neuvostoliitto olisi enää USA:lle hävinnyt. Jokatapauksessa alkusarjasta mitalisarjaan selvisivät Suomi ja Neuvostoliitto ja toisesta lohkosta Ruotsi ja USA, jotka olivat jättäneet Tsekkoslovakian taakseen.

Alkusarjan keskinäinen ottelu Neuvostoliittoa vastaan jäi voimaan mitalisarjaan ja seuraavaksi Suomi pelasi ruotsalaisten kanssa 2-2 tasapelin ja USA teki oman Miraclensa. Viimeisellä kierroksella Voitto USA:sta veisi Leijonat hopealle ja tasapelikin riittäisi todennäköisesti pronssiin, mikäli Neuvostoliitto kaataisi Ruotsin vähintään kolmella maalilla. Jälleen Suomi johti pitkään peliä vain hävitäkseen sen lopulta yllätyskullan ottaneille amerikkalaisille ja tuloksena karvas neljäs tila.

Suomella kaksikko Jukka Porvari-Mikko Leinonen oli turnauksessa huippuvireessä. Nuori Jari Kurri oli vielä pienessä roolissa. Reijo Ruotsalaisen loukkaantuminen ennen kisoja oli pahin takaisku Suomelle. Olisiko Reksan henkilökohtainen panos ollut ratkaisevan riittävä viemään Suomi mitaleille tai jopa yllätyskultaan?

-84 kisoissa Suomi teki "normaalin" suorituksensa oltuaan kuudes. Sijoitusottelussa sijoista 5-6 Länsi-Saksa kaatoi Suomen 7-4 ja Erich Kuhnhackl oli melkein kaikissa Liittotasavallan maaleissa mukana. Alkusarjan ratkaisevin ottelu oli Kanadaa vastaan, jonka Suomi hävisi maalein 4-2. Tsekkoslovakiaa (tappio 7-2) vastaan voittajasta ei missään vaiheessa ollut epäselvyyttä. Alkusarjaan mahtui myös yksi kaikkien aikojen suurinumeroisin maajoukkuevoitto Norjaa vastaan (16-2). Olisikohan kenelläkään tuosta ottelusta videotallennetta?

Suomen parasta peliä esitti -62 syntyneiden nuorisoketju Skriko-Jalo-Summanen. Oilers olisi halunnut Summasen jo syksyllä -83 joukkueeseensa Gretzkyn ja Kurrin ketjun vasempaan laitaan, mutta Summanen halusi pelata vielä olympialaisissa ja siirtyi vasta SM-liigakauden 83-84 jälkeen keväällä Edmontoniin. Tämä saattoi maksaa lopulta ainakin Summasen nimen puuttumisen Stanley Cup -pokaalista, jos ei myös vakinaista paikkaa Oilersin ykkösketjussa tuleviksi kausiksi. Se olisi ollut otettavissa ennenkuin Esa Tikkanen siirtyi samaan seuraan.
 
Viimeksi muokattu:

totterstrom

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomi & Eemeli Suomi
Kiitos kivoista historiikeistä! Mä olen penkkiurheilijana ja muutenkin vielä sen verran nuori, etten ole monia olympialaisia päässyt livenä seuraamaan, niin Jatkoajan guruista on apua.

Vihjataanpa muuten tännekin heti alkuun nimimerkki Espenin Videot-ketjussa mainostamasta viisiosaisesta dokumenttisarjasta, jonka jaksoista kukin vuorollaan pui Leijonien olympiamitaleita. Calgary ja Lillehammer down, Nagano, Torino ja Vancouver to go! Kaks ekaa jaksoa YLE Areenasta.
 

Viltsu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Vuoden 1980 olympiaturnaukseen Lake Placidiin Suomi lähti, totta kai mitalitavoitteella. Kotikisojen 1974 menestysvalmentaja Kalevi Numminen oli tehnyt paluun päävalmentajaksi kolme vuotta aiemmin ja Nummisen koko projekti tähtäsi mitaliin näissä olympiakisoissa. Joukkuetta oli MM-kisoissa 78 ja 79 rakennettu osin juuri olympiakisoja varten. Projekti koki kuitenkin keväällä 1979 pahoja iskuja, kun Hannu Kamppuri, Risto Siltanen, Kari Makkonen ja Antero Lehtonen solmivat sopimukset ison veden taakse. Kamppuria lukuunottamatta, muut olivat silloisen maajoukkueen runkopelaajia.

Ennen turnausta tuskaa lisäsi vielä Reijo Ruotsalaisen loukkaantuminen. Reksa oli nuoresta iästään huolimatta pelannut jo kahdet miesten MM-kisat, joten takaisku oli kova. Lisäksi aiempien vuosien runkopakki Timo Nummelin ei kelvannut Nummiselle lainkaan. Edellisvuosien maajoukkueen luottopelaajista myös Pekka Marjamäki ja Pertti Koivulahti lähtivät Suomesta: Koivulahti Itävaltaan ja Marjamäki Ruotsiin ja molemmat olivat näin ulkona Nummisen suunnitelmista.

Kuten Espen jo aiemmin kertoi, Suomi aloitti kisat katastrofaalisesti häviämällä Puolalle, mutta sitten joukkue löysi ryhtinsä. Jälkeenpäin laskettiin, että Suomi olisi voittanut kultaa, jos peleissä olisi ollut vain kaksi erää. Mutta kun ei ollut, Suomi jäi neljänneksi. Peliesitykset olivat kuitenkin Suomelta todella mallikkaita ja osin kokematon joukkue ylitti oikeastaan itsensä.

Joukkueessa oli useampi arvokisojen ensikertalainen, kuten puolustaja Olli Saarinen, hyökkääjät Markku Kiimalainen, Reijo Leppänen, Markku Hakulinen, Ismo Villa, Hannu Koskinen sekä ns koko nuorisoketju Timo Susi-Jarmo Mäkitalo-Jari Kurri. Ykkösketju Kiimalainen-Leinonen-Porvari oli Suomelle kaikki kaikessa. Puolustuksessa Kari Eloranta arvioitiin Suomen ykköspakiksi, mutta hyvin tukea antoivat myös Tapio Levo ja sekä ykkösketjun takana pelannut pari Haapalainen-Suoraniemi. Maalivahteina olivat Jorma Valtonen ja Antero Kivelä.

Jälkikäteen päävalmentaja Numminen harmitteli muutaman pelaajan lähtemistä rapakon taakse ja lisäksi Ruotsalaisen loukkaantuminen oli kova isku. Helppohan tähän näkemykseen on yhtyä, siksi kovia pelaajia Siltanen, Ruotsalainen, Makkonen, Koivulahti ja Lehtonen tuolloin olivat. Lehtonen mm oli vuoden 1979 MM-kisoissa Suomen tehokkainen pelaaja.
 
Suosikkijoukkue
Two Degrees of Mike Sillinger
USA:kin päätyi vielä samaan pistemäärään kuin Suomi ja Länsi-Saksa. Näiden kolmen maan keskinäiset pelit menivät ristiin niin, että kaikilla oli 2 pistettä. Suomen maaliero 9-8, Länsi-Saksan 7-6 ja USA:n 6-8. Se, miten maalisuhde lasketaan ja laskettiin, en osaa sanoa.

Saksa 7/6 = 1,167
Suomi 9/8 = 1,125
USA 6/8 = 0,75
 

Espen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Old time hockey like Eddie Shore
Saksa 7/6 = 1,167
Suomi 9/8 = 1,125
USA 6/8 = 0,75

Tuo taisi olla viimeisiä kertoja kun se noin ratkaistiin. Eikös tuon jälkeen tehdyt maalit ole olleet tärkeämpiä tasatilanteessa? Tietenkin keskinäisten ottelujen jälkeen.
 

teemu73

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Tuo taisi olla viimeisiä kertoja kun se noin ratkaistiin. Eikös tuon jälkeen tehdyt maalit ole olleet tärkeämpiä tasatilanteessa? Tietenkin keskinäisten ottelujen jälkeen.

Mielestäni jossain opuksessa on mainittu, että tuollainen maalisuhdekäytäntö oli silloin käytössä ensimmäistä ja viimeistä kertaa.

-80 Lake Placidissa...

Näin juuri, tosin oikaistaan pari lopputulosta. Kanada kaatui Suomen toimesta 4-3 ja Ruotsin kanssa pelattu tasapeli tuli 3-3 lukemin. Suomella oli kyllä ihmeellinen tapa hyytyä aina kolmannessa erässä. Näistä kisoista olisi mukava nähdä lisää videomateriaalia, en ole nähnyt Suomen osalta kuin ottelut Kanadaa ja USA:aa vastaan. Kisojen aikaan olin vasta 6-vuotias enkä muista silloin katselleeni kuin Törmäsen mäkikullan ja sitten siitä Miedon sadasosasta vaahdottiin. Kisojen kiekkoturnauksesta on tullut paljon luettua jälkikäteen.

Sarajevo onkin sitten jo seurattu täysillä läpi. Avauspeli Itävaltaa vastaan alkoi klo 14 iltapäivällä samaan aikaan kun koulupäivä loppui. Opettaja taisi ihan vittuillakseen pitää meitä sisällä normaalia pitempään, koska näki että muutamilla on kiire lähteä. No melkein koko matsi sentään nähtiin ja Suomi teki pelistä itselleen vaikean, vaikka se johti jo 3-0. Lopputulos oli 4-3.

Norja -pelin teurastus oli hauskaa katseltavaa, mutta siihen se hauska sitten niissä kisoissa oikeastaan loppuikin. Oli muuten kohtuu hilkulla, ettei Suomi joutunut pelaamaan sijoista 7-8. Alkulohkon päätöspelissä Suomelle riitti tasapeli sijoihin 5-6, mutta USA meni johtoon ottelun viimeisellä minuutilla. Anssi Melametsä tasoitti ottelun 21 sekuntia ennen loppua. Ottelun kooste löytyy Youtubesta.

Ei sitten ollut Suomi päässyt tästä edellisistä kisoista tutusta kolmannen erän kirouksesta vieläkään pois. Suomi johti sekä Kanadaa että Länsi-Saksaa toisen erän jälkeen, Saksaa toisessa erässä jopa 4-1. Oliskohan Iso-Eric tehnyt 3+2 tehot tuossa 7-4 päättyneessä ottelussa?
 

Viltsu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Sarejevon olympiakisoihin Suomi lähti Alpo Suhosen komennossa. Suhosella oli yksi kausi alla päävalmentajana ja se oli päättyä todelliseen katastrofiin, kun Suomen sijoitus vuoden 1983 Saksan MM-kisoissa oli seitsemäs. Suhonen sai paljon kritiikkiä lähinnä siitä, että luotti liiaksi kokeneisiin pelaajiin.

Sarajevoon Suhonen valitsi sitten suht kokemattoman joukkueen, jossa oli 10 ensikertalaista. Seitsemästä pakista, kuusi(Simo Saarinen, Markus ja Petteri Lehto, Timo Jutila, Ville Siren ja Arto Ruotanen) teki arvokisadebyyttinsä Sarajevossa. Vain Pertti Lehtonen edusti pakistossa kokemusta. Hyökkääjistä arvokisadebyytin tekivät Erkki Laine, Hannu Oksanen, Raimo Helminen ja Harri Tuohimaa. Lake Placidin joukkueesta mukana olivat maalivahti Jorma Valtonen ja sentteri Jarmo Mäkitalo. Lisäksi edelliskevään MM-kisoista mukana oli kuitenkin kahdeksan pelaajaa, joten jonkinlaista jatkuvuuttakin oli olemassa.

Kaikki kulminoitui alkusarjan peliin Kanadaa vastaan. Suomi hävisi 2-4 ja tie mitalisarjaan oli tukossa. Tsekkoslovakiaa vastaan Suomella ei ollut mitään palaa. Sijoituspelissä Länsi-Saksaa vastaan Suomi sai pahasti kyytiä ja hävisi 4-7. Kuhnhackl oli Suomen riesana ja mellasti kaameat tehot pelissä. Suomen sijoitus oli lopulta kuudes.

Turnauksen jälkeen Suhonen sai kritiikkiä pelaajavalinnoistaan. Kriitikkojen mielestä valinnoissa olisi pitänyt noudattaa samaa linjaa kuin maalivahdeissakin(Takko/Valtonen) eli mukaan nuoruutta ja kokemusta. Nimet Hannu Helander, Hannu Haapalainen, Pekka Arbelius, Timo Susi ja Reijo Leppänen olivat esillä, kun joukkueen valintoja spekuloitiin. Toisaalta näin jälkikäteen, Suhosen voi tuolloin katsoa tehneen ison palveluksen Suomen kiekolle, kun otti mukaan noin paljon nuoria pelaajia. Suhosen ennakkoluulottomuutta kuvasi hyvin se, että hän valitsi mukaan nuorten maajoukkueessa juuri kunnostautuneet Helmisen ja Sirenin. Lähellä valintaa oli myös Esa Tikkanen.

Lisäksi huolta aiheutti suomalaisten pelaajien vauhdin riittämättömyys kv. peleissä. Vastustajat tuntuivat olevan Suomea edellä luistelussa.

Suomen ehdoton ykkösketju oli jo edelliskevään MM-kisoissa kunnostautunut kolmikko Summanen-Jalo-Skriko. Hyvää tukea antoi Melametsä-Mäkitalo-Laine. Muita yhtenäisiä ketjuja Suomella ei ollutkaan. Raimo Helminen väläytteli, mutta esimerkiksi Hannu Oksanen ei kyennyt minkäänlaiseen sentteripeliin.

Kiekkoporukan kohokohta kisoissa taisi ollakin jo avajaisissa, jossa maalivahti Jorma Valtonen kantoi Suomen lippua.
 

Espen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Old time hockey like Eddie Shore
Kriitikkojen mielestä valinnoissa olisi pitänyt noudattaa samaa linjaa kuin maalivahdeissakin(Takko/Valtonen) eli mukaan nuoruutta ja kokemusta.

Kale ja kumppanit yrittivät vielä aivan turnauksen alla saada Hannu Kamppurille pelilupaa, mutta eivät onnistuneet. Kamppurilla oli Pohjois-Amerikan alempien ammattilaissarjojen otteluita tilillään ja hänen katsottiin täyttävän näin "ammattilaisen" kriteerin. Kanadan tai USA:n joukkueessa joku vastaava kaveri oli sitäpaitsi saanut peliluvan, joten Suomen syrjimisellä on perinteet ennen Sikora-tapaustakin. Kokenut Valtonen otettiin sitten vielä kerran kakkosmaalivahdin rooliin ja sai pelata ainakin Tsekkoslovakia ottelussa sen jälkeen kun Takko oli pommitettu vaihtoon. Tästä naurettavasta säännöstä päästiin jo seuraaviin olympialaisiin mennessä, jolloin NHL:ssä aiemmmin pelanneet saivat osallistua.
 

teemu73

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Kokenut Valtonen otettiin sitten vielä kerran kakkosmaalivahdin rooliin ja sai pelata ainakin Tsekkoslovakia ottelussa sen jälkeen kun Takko oli pommitettu vaihtoon.

Valtonen torjui myös Norja-ottelun kokonaisuudessaan (ja torjuntoja tuli siinä 20).
 

Viltsu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Kale ja kumppanit yrittivät vielä aivan turnauksen alla saada Hannu Kamppurille pelilupaa, mutta eivät onnistuneet. Kamppurilla oli Pohjois-Amerikan alempien ammattilaissarjojen otteluita tilillään ja hänen katsottiin täyttävän näin "ammattilaisen" kriteerin. Kanadan tai USA:n joukkueessa joku vastaava kaveri oli sitäpaitsi saanut peliluvan, joten Suomen syrjimisellä on perinteet ennen Sikora-tapaustakin. Kokenut Valtonen otettiin sitten vielä kerran kakkosmaalivahdin rooliin ja sai pelata ainakin Tsekkoslovakia ottelussa sen jälkeen kun Takko oli pommitettu vaihtoon. Tästä naurettavasta säännöstä päästiin jo seuraaviin olympialaisiin mennessä, jolloin NHL:ssä aiemmmin pelanneet saivat osallistua.

Juuri näin oli. Kamppuri lähti keväällä 1979 yhdessä Siltasen kanssa Edmonton Oilersiin, joka silloin pelasi vielä WHA:ssa. Palasi sitten Suomeen ja Tapparaan 1980 syksyllä, kun paikkaa ykkösjoukkueessa ei auennut. Olympiaoikeus kuitenkin meni.

Kanadan joukkueessa taisi pelata Sarajevossa pakki Doug Lidster, jolla oli Vancouverissa tilillään noin kymmenen NHL-ottelua. Silti mies katsottiin olympiakelpoiseksi. Muistelen, että kyseessä Lidster. Varma en ole.
 

Johannes

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, jääkiekko.
Calgaryn kisoissa 1988 oli hassua, kun NHL-pelaajista ainakin Tikkanen ja Kurri istuivat katsomassa pelejä paikanpäällä Saddledomessa. He näkyvivät TV-kuvassa, mutta kaukaloon ei ollut asiaa vielä silloin. Kanadan joukkueessa pelasi kaksi NHL-pelaajaa, jotka muistaakseni olivat Edmontonin puolustaja Randy Gregg ja Calgaryn hyökkääjä Jim Peplinski.
 

Viltsu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Kanadan joukkueessa pelasi kaksi NHL-pelaajaa, jotka muistaakseni olivat Edmontonin puolustaja Randy Gregg ja Calgaryn hyökkääjä Jim Peplinski.

Näin taisi olla. NHL ei kuitenkaan virallisesti ollut mukana, mutta ilmeisesti markkinoinnin kannalta kaksi pelaajaa päästettiin isäntäjoukkueen mukaan. Entiset NHL-pelaajat sen sijaan olivat jo päässeet pannasta ja tästä ainakin Suomi hyötyi. Tästä lisää myöhemmin.
 

Espen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Old time hockey like Eddie Shore
Kanadan joukkueessa pelasi kaksi NHL-pelaajaa, jotka muistaakseni olivat Edmontonin puolustaja Randy Gregg ja Calgaryn hyökkääjä Jim Peplinski.

Andy Moog ja lääkäri Randy Gregg olivat Oilersin dynastian Stanley Cup -voittajina kovimpia nimiä Kanadan ryhmässä. Sitten oli useita kokoonpanon rajamailla liikkuneita NHL-pelaajia, kuten Brian Bradley, Marc Habscheid, Serge Boisvert ja kokenut Merlin Malinowski. Kanada yritti viimeiseen asti saada vieläkin kovia nimiä mukaan, mutta yritys ei onnistunut.

Nuoressa USA.n joukkueessa ei juuri NHL-kokemusta ollut, mutta monet tekivät todella hienon uran kisojen jälkeen (Mike Richter, Chris Terreri, Brian Leetch, Tony Granato, Graig Janney, Kevin Stevens..).
 
Suosikkijoukkue
Venäjä, Lokomotiv Jaroslavl
Calgaryn vuoden 1988 olympiaturnauksen peli Suomi-Neuvostoliitto (2-1) kokonaisuudessaan: YouTube

Mogilny syötti heti toisella minuutilla läpiajossa taaksepäin. Tuo kertoo jotain neukkujen asenteesta pelissä. Selostaja totesi hyvin kun sanoi "it looks like the Soviets are playing pond hockey, but they are completely dominating Finland because of the difference in skill level".

Suomen hopeajoukkuetta ei silti pidä väheksyä. Puolustuksessa pelasivat mm. Numminen, Ruotsalainen, Lumme ja Eloranta. Sanoisin että tämän joukkueen puolustus oli kovempi kuin esim. Lillehammerin 1994 joukkueen puolustus. Lillehammerin joukkueen avainpuolustaja ja vuoden 1995 MM-ikoni Timo Jutila ei mahtunut mukaan Calgaryn joukkueeseen, vaikka oli vuonna 1988 24-vuotiaana parhaassa peli-iässään.

Calgaryn sentterikolmikko Keskinen-Ojanen-Helminen oli sama kuin Lillehammerissa. Samoin maalivahtikaksikko Myllys-Tammi.
 
Viimeksi muokattu:

Viltsu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Calgaryn olympiaturnaukseen Suomi lähti uuden valmennusjohdon komennossa. Pentti Matikainen-Hannu Jortikka oli ottanut olympiaprojektin harteilleen syksyllä 1987. Samaan aikaan, aiemman sopimuksen mukaan, Rauno Korpi jätti A-maajoukkueen penkin alle menneen Canada Cupin jälkeen ja keskittyi Tapparan valmennukseen.

Matikaisen valintaa edelsi melkoinen vääntö Jääkiekkoliiton johtoportaassa: Kummola ajoi valmentajiksi Matikainen-Jortikka -kaksikkoa, muu johto oli kaksikon Esko Nokelainen-Erkka Westerlund kannalla. Ei ollut yllätys, että Kummolan ajama kaksikko tehtävään valittiin.

Mitalista ei etukäteen juuri huudeltu, vaikka taisi mitalitavoite joukkueella itsellään kuitenkin olla.

Pentti Matikainen rakensi joukkueensa aika lailla eri tavalla, kuin aiemmat päävalmentajat. Mukaan ei otettu enää välttämättä pistepörssin parhaita ja esimerkiksi SM-liigan taitavimpia pelaajia, vaan sopivimpia pelaajia ja omiin rooleihinsa sitoutuneita pelaajia. Toki myös eräät kieltäytymiset ajoivat Matikaisen näin tekemään. Mm. Hannu Virta, Risto Jalo ja Pekka Järvelä olivat ilmoittaneet, että olympiaturnaus ei kiinnosta. Lisäksi Matikainen ei nähnyt käyttöä esimerkiksi Arto Javanaiselle, Matti Hagmanille, Timo Jutilalle ja Hannu Kamppurille. Myös tuolloin Sveitsissä pelannut Risto Siltanen jätettiin joukkueesta ulos.

Suomella kävi myös hieman onni, kun Raimo Helminen palasi syksyllä 1987 takaisin Suomeen ja ilmoitti heti olevansa käytettävissä kisoihin. Samoin Suomi hyötyi, kun huippupuolustajista Blomqvist, Eloranta ja Ruotsalainen olivat tehneet paluun Eurooppaan. Matikainen pystyikin helposti rakentamaan joukkueen näiden kolmen huippupakin varaan. Lisäksi mukaan tulivat jo arvokisoja käyneet Jukka Virtanen, Simo Saarinen ja Arto Ruotanen. Nuoret ja lahjakkaat Jyrki Lumme ja Teppo Numminen olivat itsestään selviä valintoja, Nummisen ollessa mukana jo 1987 MM-kisoissa ja Canada Cupissa.

Pentti Matikainen toi mukanaan myös seurakokonaisuuksia, kuten Tappara-ketjun Susi-Lehtonen-Mikkolainen. Myös kaksikko Laitinen-Tuomisto pelasi yhdessä maajoukkueessa sekä yllätys yllätys, Matikaisen tuolloin valmentamassa IFK:ssa. Matikainen vihdoin viimein antoi myös kunnon mahdollisuuden Esa Keskiselle, jota oli jo parisen kautta maajoukkueeseen vaadittu. Nelosketju oli selkeä roolipelin erikoisketju; Torkki-Oajnen-Suikkanen ymmärsi myös roolinsa joukkueessa erinomaisesti.

Calgaryn joukkuetta voi luonnehtia kaikilta osin sanoilla tasapainoinen, yhtenäinen ja sopivasti kokemusta ja nuoruutta omaava. Joukkueessa ei ollut lainkaan hankalia persoonia ja rooliinsa tyytymättömiä. Näin johtavilla hahmoilla(Blomqvist, Eloranta, Ruotsalainen ja Helminen) oli tavallaan helppoakin viedä ja johtaa joukkuetta, vaikka turnauksen avauspeli penkin alle menikin. Tästä tosin Matikainen otti kaikki omaan piikkiinsä.

Suomi pelasi turnauksessa vahvaa puolustuspeliä, joka nojasi hyvään maalivahtipeliin ja tiiviiseen kiekottomaan pelaamiseen. Matikaisen mukaan Suomi ei tuolloin hallinnut kiekollisesti eikä pyrkinytkään siihen. Tämä osin selitti myös pelaajavalinnat. Matikainen oli tuolloin kuitenkin hereillä pelin kehityksestä ja ilmoitti heti turnauksen jälkeen hopeamitali kaulassa, että tällä pelitavalla Suomi ei kuitenkaan jatkossa suuria voittoja ota.

Nyt oli kuitenkin otettu suuren suuri askel, kun ensimmäinen mitali miesten tasolla oli taskussa.
 

Espen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Old time hockey like Eddie Shore
Mm. Hannu Virta, Risto Jalo ja Pekka Järvelä olivat ilmoittaneet, että olympiaturnaus ei kiinnosta. Lisäksi Matikainen ei nähnyt käyttöä esimerkiksi Arto Javanaiselle, Matti Hagmanille, Timo Jutilalle ja Hannu Kamppurille. Myös tuolloin Sveitsissä pelannut Risto Siltanen jätettiin joukkueesta ulos.

Izvestia-turnauksessa Suomen paras keskushyökkääjä Kari Jalonen jäi myös pois olympialaisista siitä syystä että hänen seuransa Skellefteå ei päästänyt häntä. Skellefteå jäi kvalitserieniin kevätkaudeksi ja ilmeisesti sen vuoksi seuralla oli oikeus evätä hänen olympiamatkansa (sarja pyöri olympiatauon aikana). Toinen suomalainen maajoukkuepelaaja seurassa ol Kari Suoraniemi, joten Matikaisen valinnat helpottuivat tai mutkistuivat tapauksen myötä.

Risto Siltanen antoi joulukuun maaotteluissa näyttöjä, mutta pienet kolhut tai tason riittämättömyys estivät hänen olympiamatkansa. Siltasen arvokisaura päättyi näin Länsi-Saksan MM-kisoihin -83, joka on hieman outoa näinkin hyvälle puolustajalle. Siltanen oli SM-liigan All Stars -kentällisessä vielä kaudella 89-90.
 
Suosikkijoukkue
Montréal Canadiens
Risto Siltanen antoi joulukuun maaotteluissa näyttöjä, mutta pienet kolhut tai tason riittämättömyys estivät hänen olympiamatkansa. Siltasen arvokisaura päättyi näin Länsi-Saksan MM-kisoihin -83, joka on hieman outoa näinkin hyvälle puolustajalle. Siltanen oli SM-liigan All Stars -kentällisessä vielä kaudella 89-90.

Rikehän lähetettiin kesken Länsi-Saksan kisojen kotiin huilaileen kun häppä maistui liian hyvin, joten liekö sillä episodilla vaikutukset arvokisaedustuksien lopahtamiseen.
 

Viltsu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Izvestia-turnauksessa Suomen paras keskushyökkääjä Kari Jalonen jäi myös pois olympialaisista siitä syystä että hänen seuransa Skellefteå ei päästänyt häntä. Skellefteå jäi kvalitserieniin kevätkaudeksi ja ilmeisesti sen vuoksi seuralla oli oikeus evätä hänen olympiamatkansa (sarja pyöri olympiatauon aikana).

Risto Siltanen antoi joulukuun maaotteluissa näyttöjä, mutta pienet kolhut tai tason riittämättömyys estivät hänen olympiamatkansa. Siltasen arvokisaura päättyi näin Länsi-Saksan MM-kisoihin -83, joka on hieman outoa näinkin hyvälle puolustajalle. Siltanen oli SM-liigan All Stars -kentällisessä vielä kaudella 89-90.

Hyvä tarkennus, unohdin tapaus Jalosen kokonaan.

Sen sijaan en muista, että Sveitsissä tuolloin pelannut Siltanen olisi ollut mukana edes joulukuun peleissä. Tai sitten valittiin niihin, mutta ei kolhuiltaan pystynyt pelaamaan ja tähänkö sitten kaatui olympiamatka? Pitää tarkistaa jostain.
 

Espen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Old time hockey like Eddie Shore
Sen sijaan en muista, että Sveitsissä tuolloin pelannut Siltanen olisi ollut mukana edes joulukuun peleissä. Tai sitten valittiin niihin, mutta ei kolhuiltaan pystynyt pelaamaan ja tähänkö sitten kaatui olympiamatka? Pitää tarkistaa jostain.

Siltasen piti pelata Sveitsi -maaotteluissa 27.12. ja 30.12, mutta pikkuvammat estivät pelaamisen ja olympianäytöt.

Ruotsalaiselle annettiin lupa jäädä Izvestia-turnauksesta pois ja hän pelasi vain Sveitsi -maaottelut.
 

kristian

Jäsen
Suosikkijoukkue
IFK - Muita ei oo
Suomen hopeajoukkuetta ei silti pidä väheksyä. Puolustuksessa pelasivat mm. Numminen, Ruotsalainen, Lumme ja Eloranta. Sanoisin että tämän joukkueen puolustus oli kovempi kuin esim. Lillehammerin 1994 joukkueen puolustus. Lillehammerin joukkueen avainpuolustaja ja vuoden 1995 MM-ikoni Timo Jutila ei mahtunut mukaan Calgaryn joukkueeseen, vaikka oli vuonna 1988 24-vuotiaana parhaassa peli-iässään.

Mukana oli myös yksi kaikkien aikojen IFK-suosikeistani, Iiro Järvi. Isokokokoinen voimahyökkääjä, joka teki myös ihan hyvän (tosin lyhyehkön) NHL-uran Quebecissa. Tuollaista Iiron tapaista pelaajatyyppiä Suomesta ei ole koskaan liiaksi tullut. Hiukan käsiä lisää, niin Iiro olisi voinut olla NHL:ssä (siihen aikaan) 40:n maalin mies.
 

Rommeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko, Pale Knuckles - EASHL, Україна
Lillehammerin joukkueen avainpuolustaja ja vuoden 1995 MM-ikoni Timo Jutila ei mahtunut mukaan Calgaryn joukkueeseen, vaikka oli vuonna 1988 24-vuotiaana parhaassa peli-iässään.

Onko tosiaan niin, että puolustajat ovat 24-vuotiaina parhaassa peli-iässään? Mielestäni todella monet pakit vetävät yli kolmekymppisinä uransa parasta kiekkoa.

Miksi noin muutenkin pitää jokaiseen Suomea koskevaan ketjuun sekoittaa Neuvostoliitto ja Venäjä? Jotenkin väkisin väännettyä russofiliaa tuollainen.

Edit. Ja aiheeseen sen verran, että vuoden 88 olympialaisista mieleen on jäänyt Myllyksen maski. Joutui jonkun alkusarjan pelin jälkeen vaihtamaan moisen akvaarion kypäräänsä, kun ristikko oli sääntöjen vastainen. Muistaakseni piti tuota sitten kisojen jälkeen liigassakin ja kovasti tuntui aina huurtuvan. Lukkoon liittyvänä asiana vielä sellainen, että kisajoukkueen ensimmäisenä kotiinjäävänä varapuolustajana oli Jarmo Kuusisto.
 
Viimeksi muokattu:

Viltsu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Onko tosiaan niin, että puolustajat ovat 24-vuotiaina parhaassa peli-iässään? Mielestäni todella monet pakit vetävät yli kolmekymppisinä uransa parasta kiekkoa.

Edit. Ja aiheeseen sen verran, että vuoden 88 olympialaisista mieleen on jäänyt Myllyksen maski. Joutui jonkun alkusarjan pelin jälkeen vaihtamaan moisen akvaarion kypäräänsä, kun ristikko oli sääntöjen vastainen. Muistaakseni piti tuota sitten kisojen jälkeen liigassakin ja kovasti tuntui aina huurtuvan. Lukkoon liittyvänä asiana vielä sellainen, että kisajoukkueen ensimmäisenä kotiinjäävänä varapuolustajana oli Jarmo Kuusisto.

TOJ:han kirjoittaa, että "oli parhaassa iässään". Nykyään paras ikä voi olla toki korkeampi.

Jutilaa Matikainen tosiaan hyljeksi pitkään. Vasta vuoden 1991 kotikisoihin Jutila kelpasi mukaan ja olikin siitä lähtien mukana Matikaisen joukkueessa.

Kyllä. Jarmo Kuusisto oli kotiin jäävä varapuolustaja, kotiin jäävä varamaalivahti oli Sakke Lindfors.

Kanada-pelissähän Myllyksen maskia mitattiin, yllätys yllätys, kanukkien keksimänä ja pelin aikana ja pelin jälkeen Hannu Jortikka avasi sanaisen arkkunsa kohti Kanadan valmennusjohtoa.
 

Rommeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko, Pale Knuckles - EASHL, Україна
TOJ:han kirjoittaa, että "oli parhaassa iässään". Nykyään paras ikä voi olla toki korkeampi.

Totta. Toisaalta en allekirjoita tätä väitettä edes Jutilan kohdalla. Väitän ihan vakavalla naamalla, että vuoden 94 Jutila oli parempi kuin vuoden 88 painos samasta miehestä. Fyysisten ominaisuuksien puolesta mies oli kuitenkin vielä niin sanotusti ihan täydessä tikissä, kokemusta oli huomattavasti enemmän.

Jutilaa Matikainen tosiaan hyljeksi pitkään. Vasta vuoden 1991 kotikisoihin Jutila kelpasi mukaan ja olikin siitä lähtien mukana Matikaisen joukkueessa.

Kanada-pelissähän Myllyksen maskia mitattiin, yllätys yllätys, kanukkien keksimänä ja pelin aikana ja pelin jälkeen Hannu Jortikka avasi sanaisen arkkunsa kohti Kanadan valmennusjohtoa.

Jännä juttu sinänsä, että tuolloin suurin osa maalivahdeista käytti tuota Tretjak-maskia, jollainen Jamollakin siis oli. Ilmeisesti ainoastaan kanukeilla oli pokkaa alkaa tuota maskia mittailemaan.

Kisojen 88 alkusarjassa Suomi näköjään kärsi ainoan tappionsa Sveitsille. Enpä olisi moista yksityiskohtaa muistanut.

Löytyykö jostain muuten Suomen kokoonpanoja noista kisoista. Lähinnä kiinnostaisi kumpi maalivahti pelasi minkäkin matsin.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös