Olisitko valmis kuolemaan Suomen puolesta?

[Ylläpito]

Tuolla toisessa ketjussa "Seuraava sota Venäjää vastaan" maalaillaan vaikka minkälaisia uhkakuvia ja pullistellaan armeijakokemuksilla. Venäjä on näyttänyt hauistaan vähän väliä jossain ja viimeksi lämäriä päälaelle sai Georgia. Monesti kuulee tarinoita siitä kuinka on niin valmis taisteluun maamme puolesta, onko nämä vain kovia puheita?
Jos siis kuvitellaan jonkin maan (lue Venäjä) asevoimien hyökkäävän Suomeen niin olisitko valmis kuolemaan isänmaan puolesta rintamalla/muissa olosuhteissa? Lyhyet perustelut tervetulleita.

* Alkuperäinen kirjoittaja poistettu palstalta.

 

[TosiFani]

Rauhan aikana on helppo olla urhea, mutta kyllä oma maailmankatsomus vaatisi itseltäni rintamalle lähdön ja mahdollisen sankarikuoleman. Perusteluna on haluni elää itseni kanssa.

 

[Grainger]

Kiitos ei.

Arvostan elämää jopa enemmän kuin Suomen tasavaltaa, joten kuoleminen ryssän pistimestä ei huvita kyllä yhtään. Aika paljon olen valmis tekemään isänmaan takia, mutta kuoleminen ei juuri nyt mahdu ohjelmaan.

Kai minä sitten olen petturi.

Perhe ja tyttöystävä ovatkin sitten ihan eri asioita. Kuolen koska vain heidän puolestaan.

 

[tutzba]

Jos siis kuvitellaan jonkin maan (lue Venäjä) asevoimien hyökkäävän Suomeen niin olisitko valmis kuolemaan isänmaan puolesta rintamalla/muissa olosuhteissa? Lyhyet perustelut tervetulleita.

En olisi itse maan puolesta valmis kuolemaan, mutta jos kuolemallani säästäisin perheen, tyttöystävän ja vaikka pari ystävää, niin kaipa sitä voisikin uhrautua. Ei tämä maa minulle kuitenkaan niin rakas ole, että Suomi-nimisen asian edestä kuolisin.

 

[Viljuri]

"No bastard ever won a war by dying for his country. He won it by making the other poor dumb bastard die for his country." George S. Patton

Koska yhteiskuntajärjestyksemme ei ole totalitaarinen, niin ehkä tämä uhrautumisnarratiivi on syytä jättää kehitysasteeltaan primitiivisimmille yhteiskunnille.

 

[tahtookirjoittaa]

En olisi. En ole kyllin isänmaallinen siihen. Suomi-nimisen valtion olemassaolo olisi minulle siinä mielessä yhdentekevä, että asuisin vaikka EU-nimisessä liittovaltiossa, jos vain oma elintaso ja ihmisoikeudet pysyvät vähintään samalla tasolla kuin nyt. Koska todennäköisin uhkaaja on kuitenkin itänaapuri, jossa voi sekä elintason, että ihmisoikeuksien tason olettaa laskevan, niin kannatan sotilaallista liittoutumista, jottei tällaista keskustelua tarvitsisi edes käydä.

 

[-OO-]

Kyllä minä olisin valmis lähtemään sotaan Suomen puolesta, mutta en minä nyt lähtisi ihan ehdoin tahdoin tapattamaan itseäni jos siellä tulisi vastaan joku tiukka tilanne. En ole koskaan ymmärtänyt tätä "viimeiseen mieheen asti" taistelemista, viisautta on osata myös perääntyä kun tilanne on täysin epätoivoinen. Tietyllä tavalla tällaisessa japanilaistyylisessä "kunniakkaassa kuolemassa" on jotain romantiikkaa mutta ei se kyllä missään nimessä järkevää ole. Turhaan kuoleminen on aika helvetin hölmöä oikeastaan.

 

[Väsyneet Kädet]

Kyllähän siinä moni unelma särkyis, ja oikeestaan koko loppuelämä ois pilalla, jos rintamalla kuolis..

Mutta jos kuolo olis se kohtalo, niin (Pasilaa mukaillen) toivottavasti kuolis kivasti oman aseveljen luotiin eikä minkään iljettävän vihollisen. Ja toivottavasti kuolis hitaasti, että ehtis siinä sitten kivasti muistella kaikkia hyviä aikoja.

 

[AnaMasa]

Tähän ei voi vastata yksiselitteisesti.

Jos pilliin vihellettäisiin, niin mukaan lähtisin ilman muuta, eli jollain mittarilla olisin valmis kuolemaan. Myöskään jo tosipaikkaan joutuneena en perääntyisi omin luvin, enkä jättäisi muuta ryhmää ja/tai taisteluparia yksin.

Jos sen sijaan joku finninaamainen aliluutnantti antaisi tosipaikan lähellä typerän käskyn mennä varmaan kuolemaan lähtemättä itse mukaan, niin saattaisinpa olla lähtemättä.. tai ehkä lähtisin, mutta kyykistelisin jossain jemmassa.

 

[MustatKortit]

Tähän ei voi vastata yksiselitteisesti.

Jos pilliin vihellettäisiin, niin mukaan lähtisin ilman muuta, eli jollain mittarilla olisin valmis kuolemaan. Myöskään jo tosipaikkaan joutuneena en perääntyisi omin luvin, enkä jättäisi muuta ryhmää ja/tai taisteluparia yksin...

Aika pitkälti samoilla linjoilla. Siis: Jos liikekannallepano aloitettaisiin, ilmoittautuisin kyllä yksikkööni. Vaikea tietenkin siitä eteenpäin sanoa, miten oma kantti sen tosipaikan tullen kestäisi.
Vastasin siis kyllä.

 

[M10]

Kyllä minäkin rintamalle lähtisin. Tiedä vaikka törmäisi korsussa scholliin.

 

[Tony Esaias Vaapukka]

Kyllä minäkin rintamalle lähtisin, mutta miten pystyisin siellä toimimaan on eri juttu.

 

[Finisher]

Jos iso pilli viheltää, niin olen mukana. Pitäisi olla puolustamassa Helsinkiä ilmahyökkäyksiltä, joten varmasti hommia ainakin riittäisi...kuinka kauan se onkin toinen juttu mutta ei tämä ketjun asia.

 

[palle fontän]

Kyllä minäkin rintamalle lähtisin. Tiedä vaikka törmäisi korsussa scholliin.

Parempi tuo kuin Jagsiin.

 

[morningstar]

Jopa on typerä kysymyksenasettelu. Kamikaze-lentäjiäkö tällä värvätään? "Ei myö olla tääl kuolemas vaan tappamas", sanoi eräs korpisoturi.

Kyllä minä sotaan lähtisin tietoisena siitä, että sieltä voidaan tulla arkussa takaisin, mutta en minä ehdoin tahdoin kuolemaan mene.

 

[MustatKortit]

Tästähän on tehty joku tutkimuskin muutama vuosi sitten, muistan tuosta ainakin Hesarin NYT-liitteestä lukeneeni. Joku muistaa paremmin?

Kuitenkin, tutkimuksesta kävi - ehkä hieman yllättäenkin - ilmi, että suurin osa maanpuolustusikäisistä miehistämme olisi valmis puolustamaan maatamme aseellisesti. Olisiko ollut joku 80 %...

 

[Ramchester]

Jopa on typerä kysymyksenasettelu. Kamikaze-lentäjiäkö tällä värvätään? "Ei myö olla tääl kuolemas vaan tappamas", sanoi eräs korpisoturi.

Kyllä minä sotaan lähtisin tietoisena siitä, että sieltä voidaan tulla arkussa takaisin, mutta en minä ehdoin tahdoin kuolemaan mene.

Tässäpä tämä. Ei kai sinne kukaan muukaan ole Suomessa kuolemaan lähtenyt, jos ei sitä yhtä aseistakieltäytyjää lasketa, joka oli valmis kuolemaan ennen kuin puolustaisi Suomea.

 

[TML]

Mä en ole Suomen valtiolle mitään velkaa! Valtio on mulle velkaa joka sekunnista minkä mä täällä elän! En ole siis valmis kuolemaan Suomen puolesta.

Sorry.

 

[Kourujärven Ponnistus]

Taskussa äiskän jäähyväiset postikortille kirjoitettuna, vieressä 120mm:n kranaatinheitin suunnattuna kohti itää, sekä mielessä kapteenin sanat:"19 sekuntia elinaikaa siitä, kun kranaatit osuvat kohteeseensa."

Rintamakarkuruus on loistava vaihtoehto.

 

[Ted Raikas]

Enpä usko, että olisin valmis. Tosin voi olla, että kuolisin siltikin "Suomen puolesta", sillä eiköhän jo esim. näistä Jatkoajan jääkäreistä joku ihan mieluusti antaisi niskalaukauksen tälläiselle kansankunnan petturille.

Veikkaanpa, että jos nyt syttyisi sota, niin Suomesta löytyisi "ardntpekurisia" huomattavasti enemmän kuin se yksi silloin aikanaan.

 

[Hemingway]

Vaikea on ennustaa, miten käytännössä kriisitilanteessa reagoisin, mutta älyllisesti tuntuu siltä, ettei sotimisessa ole vähäisintäkään järkeä ja vastasin siis "en".

Sotiminen ei ole edes millään tavoin henkilökohtaista. Toveri-venäläistä ei huvita yhtään sen enempää tappaa minua kuin minunkaan häntä. Hän olisi taistelussa käskettynä niin kuin minäkin. Tässä mielessä romanien verikostossakin on syvempi mieli kuin sotimisessa.

 

[Redcoat]

Sodassahan ei ole tavoitteena kuolla isänmaansa puolesta, vaan laittaa vihollinen kuolemaan omansa puolesta.

Mutta kysymykseen vastaan kuitenkin että "en tiedä", tai ehkä "riippuu vaihtoehdoista".

 

[AnaMasa]

Vaikea on ennustaa, miten käytännössä kriisitilanteessa reagoisin, mutta älyllisesti tuntuu siltä, ettei sotimisessa ole vähäisintäkään järkeä ja vastasin siis "en".

Periaatteessa olen samaa mieltä, mutta vastasin silti "kyllä". Toisin sanoen ottaisin luodin mieluummin edestä kuin takaa tai polvillaan.

Kuten sanottu, vastaus riippuu paljon siitä miten tilanteen kuvittelee.

 

[Rafael]

Helvetin vaikea kysymys. Näin rauhan aikana voisi ajatella, että muuttaisin johonkin Bahamalle surffailemaan sodan tullessa. Toisaalta tuollaisen kriisin syntyessä ja sotilaallisen uhan kasvaessa, mieli saattaisi muuttua. Luulisin, että huoli omista läheisistä ja kodista laittaisi helposti aseisiin tarttumaan. Fakta taitaa kuitenkin olla se, että tätä maata ei voi väestöstä tyhjentää ja mahdollinen vihollinen tod.näk. rupeaisi tappamaan summa mutikassa sotaväkeä ja siviiliväestöä. Siinäkö sitä sitten riittäisi pokeri katsoa vierestä kun jengiä kuolee. Sikäli kun se omakin henki on vaarassa. Tuollainen kriisiaika tekisi asioista aivan erilaisia.

En voi sanoa, että olisin valmis kuolemaan, mutta tappamaan kyllä, jos jotkin ääliöt tänne yrittäisivät tulla.

 

[SamSpade]

Kyllä, vaikka nykyisen Suomen puolesta tuo "kyllä" on enemmän ja enemmän epävarma. Tarviiko perustella enempää, koko maa ja osa kansasta menossa hunningolle kiihtyvällä vauhdilla.