Viestin lähetti Carlos
Ihan oikeasti, ne kenen mielestä huorissa käynti on moraalisesti väärin mutta hierojalla käynti moraalisesti oikein, kertokaa perustelut, odotan mielenkiinnolla!
Aika metkaa, että tällainen väittely syntyy miehen kanssa, jolla on yleensä kovasti omiani muistuttavat mielipiteet aina Kibe Kuhdan maailman luokan snaippereihin kuulumisesta lähtien.
Mutta asiaan. Tehtäköön ensin vielä selväksi, että minä en pidä seksiä moraalittomana. Päinvastoin. Aiemmin saatoin pitää useaakin treffikumppania samaan aikaan, ja jos jäin kiinni niin asenteeni oli, että saapahan tyttö elämän kokemusta ja oppii tarvittavaa kyynisyyttä. Sittemmin avioiduin ja aloin rietastella vain yhden ihmisen kanssa ja tässä siis pysyn.
Kai hieronnan voi kokea myös eroottisena nautintona, mutta joka tapauksessa syytä on erottaa kaikenmaailman sivelyihin erikoistuneet thai-hieronnat lihaksien vetreyttämiseen tähtäävästä "oikeasta" hieronnasta. Itse olen käynyt työnantajan osittain maksamassa hieronnassa, jonka tarkoitus oli avittaa työnteossa jumittuneita hartioita yms. Minulla ei ollut mitään häikkää eikä jumitusta missään, mutta menin silkasta nautinnon ja ylellisyyden halusta hierottavaksi. Voidaan siis tässä mielessä rinnastaa seksipalveluiden ostoon. Kyllä.
Sitten eroihin. Ensinnäkin joillain ihmisillä, kokemukseni mukaan lähinnä naisilla, menee jonkinlainen intiimialueen raja tuossa reisien yhtymäkohdan kieppeillä. En tiedä, mistä johtuu, mutta myös minä koen ko. alueen olevan jonkun verran yksityisempää aluetta kuin esim. pohjelihaksen. Vaikea sanoa, että onko tuntemus kulttuurista johtuva vaiko johtuuko alueen arkuus sen tärkeydestä eliölajin säilymiselle. Joka tapauksessa em. mystisistä syistä en anna ihan kenen tahansa tuonne kosketella ja juuri tuo intiimiys lienee noista eroista merkittävin.
Toinen tärkeä ero on sitten tosiaan noissa aiemminkin mainituissa sosiaalis-poliittis-ihmisoikeudellisissa syissä. Hierojat (ainakin suomalaiset) ovat yleensä jossain opiskelleet ja vieläpä hakeutuneet ammatteihinsa. Huorissa saattaa joukossa olla myös aivan tasapainoisia naisia, jotka ovat haluamassaan ammatissa, mutta valitettavan usein näin ei ole. Monesti kyseessä on epätoivon vimmalla itseään myymään ajautuneet ihmispolot tai sitten (tutkimusten mukaan) jonkinasteisista psyykkisistä ongelmista kärsivät yksilöt, jotka hakevat jonkinlaista hyväksyntää myymällä itseään. Taustalla saattaa olla (edelleen tutkimusten mukaan) esimerkiksi hyväksikäyttöä lapsena, joka on johtanut minäkuvan vääristymiseen yms.
Loppuun vielä sellainenkin pointti, että halusimme tai emme, olemme jossain määrin kulttuurimme uhreja ja näinpä ollen ympäröivät asenteet ja arvot meitä ja mielipiteitämme muokkaavat. Jostain minä olen omaksunut tällaiset ja vaikea niitä on muuttaa, vaikka argumentit olisivat päteviä, kuten Carloksella ovat.
Innollla odotan vastausta sekä naisnäkökulmaa asiaan.