Oletko tunteellinen ihminen? Itketkö usein ja miksi?

[Hemingway]

Itkuni tulee yleensä jonkinlaisena itkunpurskahduksena ja sen itkunpurskahduksen jälkeen tulee lähes aina todella vahva ja puhdas olo

Havainnot synnyttävät tunteita ja tunteet ohjaavat havainnointia ja toimintaa ja motivoivat sitä. Ensin on havainto (joku hyökkää), siitä seuraa tunne (pelko), siitä seuraa kropan valmistautuminen toimintaan (hormonimuutokset, keskittyminen) ja lopulta toiminta (esimerkiksi pako tai vastahyökkäys). Ilman tunteita ihminen olisi kyvytön toimimaan.

Onkin kummallista, miksi tunteet pyritään esittämään usein ihmisen irrationaalisena lisänä, vaikka ne ovat oleellinen osa rationaalista toimintaa. Ja koska tunteet ovat syntyneet jostain syystä, niitä myös pitäisi saada purkaa, etteivät ne kasautuisi ja patoutuisi.

Tässä suhteessa suomalainen kulttuuri on ongelmallinen, koska täällä arvostetaan jäyhää tasaisuutta tai suoraa aggressiota sen sijaan että tunteiden annettaisiin kummuta avoimemmin ulos. Saatamme suhtautua huvittuneesti esimerkiksi eteläeurooppalaisten (miesten) tunneilmaisuun, vaikka se saattaa edistää henkistä hyvinvointia.

Teennäiseen ja väkinäiseen tunneilmaisuun on turha pyrkiä, mutta kaikkea ei kannata sisälleenkään kätkeä. Suomessa tunneilmaisu on ahdasrajaista. Urheilutapahtumissa se hyväksytään, mutta monissa muissa tilanteissa tunteista puhuminen tulkitaan pelkäksi p*askanjauhannaksi.

Tunteiden ilmaisumattomuus aiheuttaa myös yksinäisyyttä, koska monet luulevat olevansa kokemuksensa kanssa aivan yksin, vaikka samoja tunteita käyvät läpi monet muutkin.

 

[ms.qvist]

Minusta masennusta ei ole olemassa.

Tämä kertookin paljon, sinä ilmeisesti tiedät lääkäreitä paremmin sen ettei sairautta nimeltä masennus ole. Kun puhutaan lääketieteellisestä sairaudesta nimeltä masennus niin puhutaan aivan eri asiasta kuin jos puhutaan hetkestä jolloin mattimeikäläinen sanoo "minua masentaa" (tätä hetkeä lainkaan aliarvioimatta koska se saattaa olla ensimmäin oire siitä sairaudesta nimeltä masennus).

Masennuksessa on suurimmalla osalla kyse häiriöstä käsitellä aivojen välittäjäaineita tai välittäjäaineiden määrä on romahtanut, ts. serotoniinin (tms) tuotanto on liian vähäistä. Tällaiselle ihmiselle on turha sanoa, että älä ryve itsesäälissä vaan ota itseäsi niskasta ja tee itsellesi jotain - pahimmillaan tämä johtaa itsetuhoiseen käytökseen koska tämä masentunut kokee tilanteen entistäkin toivottomampana kun läheiset, ystävät tai työkaverit tms. eivät ymmärrä hänen tuskaansa vaan pitävät häntä säälittävänä pellenä --> joko epäonnistunut tai onnitunut itsemurha.

vlad.

 

[Kaivanto]

Jatkoin masennuskeskustelua sille kuuluvassa ketjussa.

 

[Hazardipakki]

Äsken oli CSI:ssä niin koskettava loppu, että pari kyyneltä lirahti poskille. Monet elokuvat saavat aikaan juuri samanlaisen reaktion ja joskus tosielämässä olen myös kokenut oikeita onnenkyyneliä.

Mitä itkemiseen tulee, sitä tapahtuu tosi harvoin. Joskus kun olen oikein pettynyt itseeni tai joku on sanonut minulle oikein pahasti, saattaa ennen nukkumaanmenoa tulla itku. Kivun takia en ole koskaan itkenyt.

Edit: niin, kannattaisi varmaan itkeä useammin, koska se helpottaa aina.

 

[Hejony]

Edit: niin, kannattaisi varmaan itkeä useammin, koska se helpottaa aina.

Totta muuten. Toisinaan kun vitutuskäyrä on sanoinkuvaamattoman korkealla, tekisi mieli itkeä, mutta kun tuntuu ettei oikein osaa. Esimerkiksi entinen tyttöystäväni josta tälläkin palstalla olen naisasiat-ketjussa kertonut, saattoi tirauttaa pari kyyneltä ihan vaan jos sanoin jotain nättiä hänestä.

 

[Lyrinna]

Itken melko usein, ja syy voi olla lähes mikä tahansa: onni, liikutus, suru tai sitten karmea vitutus. Joskus jopa itken ihan muuten vain, kun itkettää. Elokuvaa katsellessa leffan hyvyyden pääasiallinen kriteeri on kohdallani se, että se saa minut itkemään. Myös musiikkia kuunnellessa itkeminen on plussaa.

Onnesta taisin itkeä viimeksi viime kaudella, kun Ässät pääsi hopeaotteluun. Pelikellon siirtyessä ajasta 59:59 aikaan 60:00 purskahdin vain ihan kontrolloimattomaan itkuun. Olen ehkä sairas, mutta taisipa muutamalla muullakin porilaisella olla tippa linssissä siinä kohden.