Kattila kirjoitti:
Normaalisti ja normaalisti. Tunnistan itsessäni masennuksen oireet, mutta tähän päivään mennessä en ole hankkinut itselleni hoitoa, koska en suostu tunnustamaan, että aivoilla olisi jokin "normaalitila", johon minun tulisi ne lääkityksen avulla saattaa.
Luultavasti masennuksen pitää edetä niin pitkälle, että se uhkaa vakavasti terveyttäni ennen kuin Untouchablen sanoin otan itseäni niskasta ja raahaudun vastaanotolle. En jaksa uskoa, että oireiden hoitaminen lääkkeillä saisi minut voimaan paremmin, tai että terapian avulla voisin "hoitaa" itse sairautta. Itse asiassa aivojeni "normalisoiminen", jotta minusta saataisiin toimiva osa yhteiskuntaa, on mitä vastenmielisin skenaario, ikävä kyllä.
Minäpä kerron omasta masennushistoriasta ja sen hoidosta lääkkeillä ja terapialla:
Masennus kouraisee otteeseensa
2004 marraskuussa alkoi kausi, josta en edes muista paljoa. Kuljin työharjoittelussa Kemissä Oulusta henkilöautolla päivittäin. Työpaikalla en pystynyt keskittymään mihinkään työhön viittä minuuttia kauempaa. Minulta kyseltiin mitä se mies huokailee koko ajan. Itse en edes asiaa huomannut. Kerroin pomolle, kun tämä pyysi minut puheilleen, että silmissäni sumenee ja keskittyminen on mitä on eikä minusta ole mitään hyötyä tälle työpaikalle.Kerroin muistaakseni etten muista juurikaan viikon tapahtumia. Päivät ovat mustia aukkoja. Pomo käski painua lääkäriin välittömästi. Siinä vaiheessa ajattelin, samapa se on mennä sitten.
Lekuri antoi minulle täytettäväksi lomakkeen, jolla tutkitaan päivystystapausten tilaa masennuksen suhteen. Tuloksena oli silloin keskivaikea masennus. Lääkäri kirjoitti minulle serotoniinin takaisinoton estäjiä, tämä lääkeaine, jota silloin sain, kantaa nimeä Cipralex.
Mömmöjen napsinta alkaa vaikuttaa
Pari viikkoa olin ottanut joka päivä yhden Cipralexin ja en huomannut niillä mitään vaikutusta. Sitten eräänä päivänä hoksasin tupakoitsemassa ollessani duunin tupakkapaikalla, että sain tosi mukavan ajatuksen siitä, että kotona odottaa uusin Veikkaaja ja että voin kuunnella kärppämatsia radiosta. Tuli oikein sellainen vanhanajan mukavan tunteen aalto. Sellainen jota koki lapsena kun ajatteli perjantai-iltana, että olisipa pian huomisaamu kun on karkkipäivä ja pääsee uimahalliin. Tosin tunne oli paljon haaleampi mutta oli kuitenkin. Tällaista sinänsä tavallista mielihyvän tunnetta en ollut kokenut varmaan puoleen vuoteen. Siksi huomasin sen siinä paikalla ja mietin liekö lääkityksellä merkitystä asiassa.
Juttelu hullujenhuoneella petraa mielen sijoitusta masennuksen suppilossa
Hullujenhuone, pöpilä, kerho, melko rakkaalla lapsella on melko monta nimeä. Sanokaamme mielenterveystoimisto, MTT.
Aloin käydä kerran, alussa pari kertaa viikossa päästämässä ulos huolia ja murheita mielenterveyshoitajalle. Tämä empaattinen keski-ikäinen rouva kuunteli ja antoi hyviä käytännön neuvoja kuinka selvitä mielenterveytensä kanssa. Hän pyysi minua kertomaan asioista, joista pidän. Latelin listaa: kalastus, lukeminen, musiikki, salibandy, autolla ajeleminen... Kerroin vain, ettei noita tule juuri harrastettua enää yhtään. -Kerrottakoon tässä, että nykyään tulee, kaikkia. - Rouva kehotti minua ostamaan kirjakaupasta tai lainaamaan erään kirjan, joka minulla olisi ollut tarkoitus lukea jo pitkään. Hän mm.sanoi, että lähde yöllä suden hetken vaaniessa vaikka ajelemaan autolla ja kuuntelemaan radiota. Ok.
Mielenterveyshoitajan avulla sainkin paljon suoja-ajatuksia ja vinkkejä kuinka suosta noustaan. Kun puhutaan depressiivisestä ihmisestä, täytyy hänelle antaa monesti vinkkejä ulkopuolelta. Ehkä potilas tajuaa ne jollakin tasolla intuitiivisesti, mutta vasta puhe ja konkretisoiminen tekevät niistä asioita, jotka auttavat depressiivistä ihmistä. Näin ainakin minun tapauksessani.
Vielä muutama rivi depressiolääkkeistä ja niiden vaikutuksesta minuun, koekaniini puhuu
Käytän serotoniinin takaisinoton estäjiä. Lääkkeen vaikutus on sellainen, että aivojen oma serotoniinin, mielihyvähormonin ja välittäjäaineen, taso pysyy samana, mutta lääke salpaa hormonin takaisinottoa siten, että serotiinitaso pysyy normaalina. Lääke ei tuo elimistöön mitään "uutta". Kroppa pelaa omillaan.
Mielialalääkkeen vaikutusta saa odotella viikon pari hoidon aloittamisesta. Se ei vie mihinkään pilvilinnoihin vaan tuo ehkä takaisin normaalia myönteistä tunnereagointia.
Muuten: serotoniinin puute voi aiheuttaa apatian ja tahdottomuuden lisäksi väkivaltaista ja impulsiivista käytöstä. Minulla ei onneksi väkivaltaisuutta ilmennyt. Vain tahdottomuutta ja apatiaa.