Oletko huono häviäjä?

[Musta Nuoli]

Onko siis paras keino tasapäistäminen ja varmistaminen ettei kukaan vain häviä, vai se että loppujenkin kilpailuhenkeä ruokitaan, joilla ei sitä luonnostaan. Onko se nyt sitten keltään muulta pois jos joku kilpailuhenkisempi siellä pelin jälkeen sitten kiukkuilee,

Ei tietenkään tarvitse tasapäistää eikä varmistaa, ettei kukaan häviä, päin vastoin. Häviämisen kokemus on olennaista kasvamisessa ja kasvatuksessa. Vain curling-vanhempien lapsille taataan tie, jossa lapsukainen ei koskaan koe pettymyksiä eikä kykene niitä sitten aikuisenakaan käsittelemään mitenkään. Koululiikunnassa ei muutenkaan ole tai ei ainakaan pitäisi olla kyse muusta kuin liikunnasta, ei kovaan huippu-urheiluun tähtäävästä tai junnutähtien egon hivelemisestä.

Omat ns. pihapelit sekä eri seuroissa vapaaehtoisesti, oma-aloitteisesti harrastetut lajit ovat sitten asia erikseen. Jos joku menee pelaamaan vaikkapa jalkapalloa ja on siinä nuorena lahjakas, niin silloin on hyvä päästä suht omantasoisten ja lajin harrastamisesta kiinnostuneiden kanssa pelaamaan, se kehittää paremmin kuin tavallisten pulliaisten parissa diivailu ja kiukuttelu tai päteminen sillä, että rökittää aina koulun tunneilla jonkun vähemmän liikunnallisen tai vähemmän kiinnostuneen koulutoverinsa 10-0.

Kiukutteluakin on monta lajia, paremman tason atleetit ovat kiukkuisia ennen kaikkea itselleen jos oma suoritus on ollut huono ja pyrkivät jatkossa parantamaan. Sitten on sitä kiukuttelua, jossa vaikkapa annetaan keskisormea valmentajalle jos ei päästä ykkösketjuun tai muuten pännii. Sitten voi tulla vaikkapa kenkää ikäkausimaajoukkueesta kunnes oppii tavoille. Sitten kun oppii, niin voi päästä vaikkapa NHL-tulokastähdeksi.

 

[dana77]

Ei tietenkään tarvitse tasapäistää eikä varmistaa, ettei kukaan häviä, päin vastoin. Häviämisen kokemus on olennaista kasvamisessa ja kasvatuksessa. Vain curling-vanhempien lapsille taataan tie, jossa lapsukainen ei koskaan koe pettymyksiä eikä kykene niitä sitten aikuisenakaan käsittelemään mitenkään. Koululiikunnassa ei muutenkaan ole tai ei ainakaan pitäisi olla kyse muusta kuin liikunnasta, ei kovaan huippu-urheiluun tähtäävästä tai junnutähtien egon hivelemisestä.

Olen edelleen samaa mieltä ettei koululiikunnan tehtävä ole tuottaa huippu-urheilijoita vaan nimenomaan opettaa lapset liikkumaan, mutta edelleen ei ole selväksi tullut että mikä tähän on se paras keino. Yleisesti ottaen esikuvat, kehut ja onnistumisen elämykset ovat minun kokemukseni mukaan niitä jotka lapsia eniten motivoivat. Kaikista kodeista ei valitettavasti esikuvia löydy, niin onko se huono asia jos koulun puolesta glorifioidaan huippu-urheilijoita? ei kai kukaan haaveile tavis-sauvakävelijästä tai lenni-lenkkeilijästä?
Tiedän että jotkut ovat sitä mieltä, että huippujen glorifiointi ruokkii vääränlaisia asenteita, mutta onko se niin?
Positiiivisen palautteen pitäisi tulla opettajilta/valmentajilta, mutta onko se huono asia jos ruokitaan myös kilpailuhenkisyyttä antamalla siitä positiviista palautetta? Onnistumisten elämysten tarjoamiseen yksi keino on ainakin tasoluokat. Pelataan täysillä ja kilpaillaan parhaan kykynsä mukaan, mutta suunnilleen samantasoisia vastaan, jolloin tulee niitä onnistumisiakin. Ei aina helppoa toteuttaa, mutta mielestäni hyvä lähtökohta.

 

[pernaveikko]

Tuli tästä mieleen että pelaatko pokeria netissä tai livenä?

Pokerihan on luonnollisesti yksi pahimmista, mutta olen ajat sitten lopettanut pelaamisen esimerkiksi jossain känniporukoissa, kun ei siitä vain tule mitään, jos ei osaa pelata.

Kuulun siihen porukkaan muutenkin mikä ei jaksa faktoista kiistellä. Toki erilaisilla taktiikoilla voi pelata, mutta usein on vain yksi oikea ratkaisu. Kummallista, että ihan tolkun ihmisetkin eivät joitain asioita tajua. Jokainen tajuaa, että rankkarista on tarkoitus tehdä maali eli peliväline sille tarkoitettuun paikkaan. Miksi siitä ei kiistellä kuinka minä nyt haluan vetää tolppaan, vaikka se ei pistesuoritus olekaan. Miten ihmiset erottelevat lajit missä pyritään hyvään tulokseen ja missä ei. Eikö olisi järkevämpää pyrkiä aina hyvään tulokseen. Pyrkiiköhän joku häviämään tahallaan vaikka šakissa.

Kerran meinasin saada turpaan helsinkiläisessä pubi black jackissa, kun en ottanut "kuvaa pois". Pilaan kuulema hänen pelinsä. Joskus tulee pubissa pelattua, vaikka ehdot ovat mitä on. Aivan käsittämätöntä sähläämistä näkee ja välillä meinaa pokka pettää. Oikeastihan usein kannattaa jäädä esimerkiksi 13 eikä vaihtoehtoja ole. Parempi vain olla hiljaa, kun ei asian selittäminen kuitenkaan auttaisi.

Missä tahansa lajissa tai pelissä on hauskempaa pelata omantasoisten kanssa riippumatta mikä se taso on.