Power Forward
Nojoo... Tietenkin täytyy ymmärtää kuten moni muukin on aiemmin huomauttanut että NHL ja SM-Liiga ovat aiva eri liigat. Pelkkä rangaistuskäytäntö tekee jo vastaavanlaisen vertailun mahdottomaksi.
Kun SM-Liigassa hiukan nyrkkiä heilauttaa tulee NHL:ssä ottaa kunnon matsia 3 kertaa pelissä jotta pääsee samoihin minuuttimääriin. SM-Liigassa kun sukeltelee tai avautuu tuomarille, saa samat minuutit kuin kahdesta tappelusta NHL:ssä.
Eli vastaavanlainen vertailu ei onnistuisi kuin poistamalla kaikki henkilökohtaiset kympit tilastoista ja sittenkään se ei kerro koko totuutta koska suurin osa jäähyistä SM-Liigassa tulee erilaisista koukkaamisista, kampituksista, huitomisista ja estämisistä jotka eivät todellakaan kerro pelaajan kovuudesta mitään.
Niinpä mielestäni SM-Liigan Power Forwardeja tulisi etsiä hieman erilaisin kriteerein jotka kaikki eivät tosin mistään tilastoista suoraan löydy.
1. Maalit, näitähän hyökkääjien, niin voima- kuin muidenkin, tulee tehdä.
2. Taklaukset, koska suomessa pelataan vauhdikasta kiekkoa isoissa kaukaloissa on mailahäirintä valitettavasti noussut suureen asemaan vastustajan pelin horjuttamisessa. Mutta kyllä Suomeenkin vielä mahtuu pelaajia jotka osaavat antaa mojovia niittejä paikan saadessaan ja nämä pelaajat yleensä erottuvatkin massasta. Valitettavasti SM-Liiga eikä mikään muukaan taho ei taida pitää vastaavia taklaustilastoja kuin NHL.
3. Laukaukset, jotta tänä mailahäirinnän ja kahvauksen aikakautena pääsee laukomaan täytyy jo omata joitain voimahyökkääjän ominaisuuksia. Olla voimaa ja tahtoa saada tuotua se kiekko sieltä mailaviidakosta laukaisu sektoriin... Valitettavasti laukaustilastoissa korkealle nousevat myös ylivoimaspesialistit ja viivamiehet, mutta kyllä kunnon power forwardkin laukoo aina paikan saadessaan.
4. Kulmavääntäminen, nyt mennäänkin jo täysin mutu osastolle. Tällä kulmavääntämisellä tarkoitan niitä äijämäisiä pelaajia jotka kulmiin kiekon perässä mennessään sieltä myös useimmiten sen kanssa pois tulevat. Tätäkään ei tietenkään mistään tilastosta löydy, mutta vakituisesti peleissä käyvät kyllä tunnistavat nämä pelaajat ja heitä osaavat arvostaa.
5. Jäähyt, tämä on mielestäni pienin osa-alue SM-Liigan voimahyökkääjiä määritellessä kuten jo alussa perustelinkin. Eli ainakin kympit tulisi tilastoista poistaa. Suurin osa pienistä rangaistuksistakin tulee syistä joihin ei todellakaan mitään voimahyökkääjän ominaisuuksia tarvita. Tappelut taas ovatkin jälleen kiistanalainen asia. Koska tappelut ovat SM-Liigassa kiellettyjä ja jo ensimmäisestä lentää suihkuun, ei yksikään voimahyökkääjä varsinaisesti auta joukkuettaan tappeluilla (tai ainakaan sen jälkeen). Näissäkin pitäisi vain poimia sellaiset pelaajat jotka eivät haastetta pelkää, mutta eivät itse turhanpäiten aktiiviseti hae tappeluita. Eli sukeltelijat, tuomarille mussuttajat ja keihästäjät pois. Haastetta pelkäämättömille plussaa.
Siinäpä niitä kriteereitä joiden perusteella minun mielestäni voitaisiin etsiä SM-Liigan Power Forwardeja. Omasta mielestäni tällaisia pelaajia ovat mm. Mika Alatalo, Vesa Viitakoski, Roman Vopat. Erityisesti Alatalon äijämäinen pelityyli on aina miellytänyt minua.
Nämähän ovat tietysti vain minun mielipiteitäni eikä niistä pidä kenenkään hernettä nenään vetämään. Mutta eikun eriäviä mielipiteitäkin kehiin vaan.
Nojoo... Tietenkin täytyy ymmärtää kuten moni muukin on aiemmin huomauttanut että NHL ja SM-Liiga ovat aiva eri liigat. Pelkkä rangaistuskäytäntö tekee jo vastaavanlaisen vertailun mahdottomaksi.
Kun SM-Liigassa hiukan nyrkkiä heilauttaa tulee NHL:ssä ottaa kunnon matsia 3 kertaa pelissä jotta pääsee samoihin minuuttimääriin. SM-Liigassa kun sukeltelee tai avautuu tuomarille, saa samat minuutit kuin kahdesta tappelusta NHL:ssä.
Eli vastaavanlainen vertailu ei onnistuisi kuin poistamalla kaikki henkilökohtaiset kympit tilastoista ja sittenkään se ei kerro koko totuutta koska suurin osa jäähyistä SM-Liigassa tulee erilaisista koukkaamisista, kampituksista, huitomisista ja estämisistä jotka eivät todellakaan kerro pelaajan kovuudesta mitään.
Niinpä mielestäni SM-Liigan Power Forwardeja tulisi etsiä hieman erilaisin kriteerein jotka kaikki eivät tosin mistään tilastoista suoraan löydy.
1. Maalit, näitähän hyökkääjien, niin voima- kuin muidenkin, tulee tehdä.
2. Taklaukset, koska suomessa pelataan vauhdikasta kiekkoa isoissa kaukaloissa on mailahäirintä valitettavasti noussut suureen asemaan vastustajan pelin horjuttamisessa. Mutta kyllä Suomeenkin vielä mahtuu pelaajia jotka osaavat antaa mojovia niittejä paikan saadessaan ja nämä pelaajat yleensä erottuvatkin massasta. Valitettavasti SM-Liiga eikä mikään muukaan taho ei taida pitää vastaavia taklaustilastoja kuin NHL.
3. Laukaukset, jotta tänä mailahäirinnän ja kahvauksen aikakautena pääsee laukomaan täytyy jo omata joitain voimahyökkääjän ominaisuuksia. Olla voimaa ja tahtoa saada tuotua se kiekko sieltä mailaviidakosta laukaisu sektoriin... Valitettavasti laukaustilastoissa korkealle nousevat myös ylivoimaspesialistit ja viivamiehet, mutta kyllä kunnon power forwardkin laukoo aina paikan saadessaan.
4. Kulmavääntäminen, nyt mennäänkin jo täysin mutu osastolle. Tällä kulmavääntämisellä tarkoitan niitä äijämäisiä pelaajia jotka kulmiin kiekon perässä mennessään sieltä myös useimmiten sen kanssa pois tulevat. Tätäkään ei tietenkään mistään tilastosta löydy, mutta vakituisesti peleissä käyvät kyllä tunnistavat nämä pelaajat ja heitä osaavat arvostaa.
5. Jäähyt, tämä on mielestäni pienin osa-alue SM-Liigan voimahyökkääjiä määritellessä kuten jo alussa perustelinkin. Eli ainakin kympit tulisi tilastoista poistaa. Suurin osa pienistä rangaistuksistakin tulee syistä joihin ei todellakaan mitään voimahyökkääjän ominaisuuksia tarvita. Tappelut taas ovatkin jälleen kiistanalainen asia. Koska tappelut ovat SM-Liigassa kiellettyjä ja jo ensimmäisestä lentää suihkuun, ei yksikään voimahyökkääjä varsinaisesti auta joukkuettaan tappeluilla (tai ainakaan sen jälkeen). Näissäkin pitäisi vain poimia sellaiset pelaajat jotka eivät haastetta pelkää, mutta eivät itse turhanpäiten aktiiviseti hae tappeluita. Eli sukeltelijat, tuomarille mussuttajat ja keihästäjät pois. Haastetta pelkäämättömille plussaa.
Siinäpä niitä kriteereitä joiden perusteella minun mielestäni voitaisiin etsiä SM-Liigan Power Forwardeja. Omasta mielestäni tällaisia pelaajia ovat mm. Mika Alatalo, Vesa Viitakoski, Roman Vopat. Erityisesti Alatalon äijämäinen pelityyli on aina miellytänyt minua.
Nämähän ovat tietysti vain minun mielipiteitäni eikä niistä pidä kenenkään hernettä nenään vetämään. Mutta eikun eriäviä mielipiteitäkin kehiin vaan.