Tää alkaa oikeesti jo kääntyä huumoripuolelle, tai on kääntynyt jo, mutta en enään tiedä edes millä sanoilla kuvailisi tätä touhua...
Oma jokerikannattaminen alkoi täysillä kaudella 2002-2003, olinhan toki Janeckyn pelipaitaa jne saanut jo ysärillä synttärilahjaksi, mutta kaudelle 02-03 alkoi jundebooY 10v seuraamaan tätä touhua ihan tosissaan. Ostettiin Jokereiden kausikirjaa paikalliselta lehtikioskilta 10€ hintaan, mihin oli kerätty fyrkat myytyä talvipakkasella ovelta ovelle ensin 10kpl paikallisen fudisjengin joulukalentereita etukäteen saaden sen 10€ provikan käteen. Oli Raato koutsina ja Kärppä maalissa. Hallitsevana mestarina poffeihin, jossa lyötiin ensin jullit lomille 4-0 voitoin. Välierissä Kärpistä ei ollut tullut vielä sellaista pahaa inhokkia itselleni, no nyt siitä tuli. Saarenheimo heittää G4 (sarjaa muuten johdettiin silloin 2-1) jatkoajalla Raksilassa ensin käsimaalin, ja muuan Petr Tenkrat iskee seuraavassa pelissä arkiviikolla Hartwallilla porojen molemmat maalit: 0-2. Silloin koin jo sellaista tuskaa ja vitutusta, että itkien kysyin äidiltä voiko huomisen koulupäivän skipata... Noh, ei voinut ja koululle kuuntelemaan vittuilua. Pakko vielä korostaa että asuin lapsuuden&nuoruuden kaupungissa, missä sai ihan itse edustaa kyseistä jengiä joka välitunnilla.
Seuraavalle kaudelle tuli Jortsu ja nuorennosleikkaus. Taidettiin runkosarjaa johtaa ja Pasi Häkkinen oli joku kuukauden pelaajakin jossain vaiheessa syksyllä. Noh, poffeissa sääleistä jatkoon ja Kärpiltä selkään puolivälierissä. Taas aikainen loma. Seuraavalle kaudelle oli Jortsu jo toista vuotta saamassa pelitapaansa kuntoon, ja parilla lockout täsmähankinnalla päästiin finaaliin asti. (Toki olihan siellä kauden aikana mm. tappio Pelsuja (!) vastaan Hartwallilla. Pelsuveskalla joku +50 torjuntaa, ja Jortsu tais Häkkisen heittää siihen peliin maaliin. Tommi Hannukselle hattutemppu ja voi moro sitä vittuilun määrää jälleen koulussa.)
Kärppiä vastaan, revanssi. Kolmatta kertaa putkeen. Jollain Filppulan voittomaalilla päästiin vielä Hartwallille sunnuntaiksi G4:seen. Jälleen se 0-2 tappio, Metropolit kilauttelee tolppia 3.erässä. Muistan kun olimme palaamassa joltain joukkueen pelireissulta kotiin, ja jonkun faija sai puhelimitse tilannekatsauksen. Kärpät johtaa 0-2! Ja koko bussi räjähtää taputtamaan. Paitsi minä, vaivuin jälleen johonkin bussinpenkin alle.
2005-2006 kaudesta ei sen enempää. Se oli sellaista sekoilua heti alkukaudesta, kun TT päätti Filppulan kanssa lähteä änäriin (TT vielä päivää ennen kauden aloitusta), ja tilalle tuli kaverit Karl Goehring&Jesse Niinimäki. Penkillä kävi Vesa Surengista kultacurreen sekä itse Matti Virmaseen. Ei päästy edes poffeihin. Surullinen vuosi.
Sitten saatiinkin naapurista Hirsoa ja Sheddeniä, maalta Jyrki Louhea sekä Juuso Riksmania. Duunarikiekolla aina finaaleihin asti, jossa, yllätysyllätys, Kärpiltä pataan. Hopea oli kuitenkin hieno saavutus viimekauden pettymystä miettien. Seuraavalle kaudelle saatiin muutama täsmähankinta mm. ykköskenttä SSL muodossa, oli kunnon ykkösveskaa Markkasen muodossa, mutta mitä vielä. Eiköhän meidän ykkösveska loukkaannu poffeissa, ja Joni Puurula maalilla kustaan 3-1 johto game 7:iin ja 3-4. Toki Puurulaa en tästä lähde syyttämään pelkästään. Jokerit vain petti jälleen silloin, kun sitä vähiten uskoi.
Tulevaisuudessa koettiinkin sitten kaikki Hentusen läpiajot, hävityt talviklassikot (ja kokonaisvoittotilasto julleille), Kilpeläisen sulaaminen, Hanlonin painajaiskiekko, siirto KHL:ään.
Ja tänään jälleen, iltavuorossa matsia katsoen. Koin sen saman vitutuksen&tuskan, mitä olen kokenut tämän joukkueen takia jo vuodesta 2002. Ja paljonko tälle jengille on kerätty niin fyrkkaa, aikaa, tunteiden vuoristorataa yms.? Aivan vitusti. Ja missä on palkinto? Yhden yhtäkään voittoa en ole koskaan saanut tämän seuran takia kokea. Kiitos Jokerit, kiitos vittu jälleen tästäkin keväästä ja häpeästä että teitä kannatan.