Minua vituttaa tai ehkä ennemminkin surettaa Jokerit yhteisönä. Mikä siinä oikein on, että toimiston ensinnäkään piti mennä sytyttämään tällainen tulipalo näin kriittisellä hetkellä? Tuosta juhlahetkeksi tarkoitetusta tilaisuudesta tulikin kiusallinen farssi ja sen sijaan, että se olisi hitsannut porukkaa yhteen, tällä onnistuttiin vain repimään porukka kahtia. Sitten Jokerit joukkueena kruunaa illan ja pilaa ihmisten viikonlopun viettoon lähdön kauhealla peliesityksellä.
Eikä varmasti ole vain yksi tai kaksi katsojaa, jotka jäivät odottamaan, että missä kohtaa ne luvatut seuralegendat oikein astelevat jäälle? Eihän siitä edes kuulutettu hallilla millään tavalla, että ohjelmaan on tullut muutos? Sen sijaan näkevät ensin kannattajien yhteisen mielenilmauksen ja kuulevat päälle buuaukset heidän elämässään mahdollisesti hyvinkin merkityksellisestä henkilöstä. Pienisieluista ja keskenkasvuista toimintaa, jolla pääty lokasi myös omaa mainettaan. Päädyssä oltaisiin voitu osoittaa sen verran harkintaa ja kunnioitusta, että lakana olisi vedetty esiin vaikka heti, kun viirit ja paidat oli saatu kattoon asti. Tällä oltaisiin symbolisesti osoitettu, että pelaajauraa arvostamme, peliuran jälkeistä aikaa emme.
Kaiken kaikkiaan eilinen oli ainakin itselleni ihan hirveä kokemus. Ja tohdin uskoa, että jos eilen hallille saatiin eksytettyä joku ”omaa seuraansa etsivä” tunnustelemaan, voisiko Jokerit olla se oikea, niin eiköhän se jäänyt yhden illan jutuksi, joka jää lähinnä kauhutarinaksi ”treffikumppani helvetistä”. Samaan aikaan naapuri on onnistunut saamaan kauteen unelma-alun ja tämä kuvitteellinen seuraton henkilö löytänee jatkossa itsensä ihan mielellään heidän peleistään.