Vituttaa se, että Jokerit ei enää herätä oikeastaan minkäänlaisia tunteita. Suhtauduin KHL:ään pari ensimmäistä kautta ihan positiivisesti koska pelin laatu parani, mutta eipä nuo venäläisjengit voisi vähempää kiinnostaa.
Pikkupoikana olin ensimmäisissä otteluissani (en muista vuotta), kun Jokerit möyhensi HIFK:ta 10-3, pääsin Areenan jumbotronille muutamaksi sekunniksi ja heti ottelun päätyttyä halusin uuteen matsiin. 2007 istuin Hartwall Areenan alakatsomossa ja juhlin raivokkaasti, kun Tim Stapleton ja Clarke Wilm ratkoivat ensimmäisen välierän HPK:ta vastaan. Jukka Jalosen hiuksia pilkattiin katsomossa ja pari peliä myöhemmin rinkelit satoivat jäälle. 2011 keväällä piippuhyllyllä koin ehkä elämäni kovinta vitutusta, kun Kimmo Kuhta rankaisi jatkoajalla pudotuspeleissä ja vieressä istuva IFK-fani huusi pää punaisena. Jeremy Dehnerillä oli pelin lopussa paikka pistää omalta alueelta kiekko tyhjiin, mutta pelkurina neppasi vaan omalta alueelta pois. 2012 syksyllä IFK saapui roiston elkein Pasilaan ja Ben-Amor kosti törttöilyt. Jälkipyykki unohti jullien teot kokonaan ja Jokereista maalattiin suurta saatanaa, sakkoja jaettiin ja jeesusteltiin. Hirvittävän paljon muistoja, joissa Jokerit on herättänyt elämää suurempia tunteita.
En ole tainnut katsoa tällä kaudella yhtäkään koostetta Jokereiden pelistä, katselin pari päivää sitten Ulkojäät-matsien koosteet ja oikein vitutti kuinka Jokereilla ei ole enää SM-liigaa. Ei vaan enää kiinnosta millään, vaikka olen yrittänyt.
Toivottavasti Jokerit palaisi vielä SM-liigaan.