Joku, en muista kuka, mainitsi täällä (ei välttämättä edes tässä ketjussa), että kyllä posisiipikin taas hiippailee paikalle, kun pelit sujuu, mutta hiljaista on, kun pelit menee päin vittua. Omasta puolestani voin kertoa teille oman toimintatapani, ettei kenenkään tarvitse kuvitella, että en jotenkin uskaltaisi tulla tänne kommentoimaan tappiopelin jälkeen, koska olen ollut jollain tavalla väärässä.
Ensinnäkin, kun HIFK häviää, se käytännössä aina vituttaa myös minua. Mulle tämä palsta ei ole oman vitutukseni kaarimalja, jonne oksennan kaikki synkimmätkin ajatukset vitutuksen hetkellä, vaan keskustelua varten. En siis viitsi, enkä edes halua tulla tänne kirjoittamaan tunnehöyryissä, koska se ei hyödytä ketään muuta kuin minua ja mulla on muut keinot. Toisekseen, kun HIFK häviää, valtaosalla tänne kirjoittajista on tunteet todella pinnassa. Olen harvinaisen tietoinen siitä, että mun nimimerkkini ja kirjoitukseni ärsyttää joitakin (ja olen ihan sinut tämän asian kanssa). Pysyn osittain poissa täältä tappiopelien jälkeen siksi, että mulla on vähintään jonkin verran tilannetajua. Kun jengillä on täällä rillit aivan umpihuurussa, silloin ei ole mun mielestäni useinkaan oikea hetki mun tulla tänne kirjoittamaan positiivisista asioista, koska siitä ei seuraa keskustelun kannalta mitään hyvää. Vaikka joka pelissä on yleensä myös aina jotain hyvää. Eilenkin oli. Koen, että moni ottaa mun viestini vittuiluna varsinkin silloin, kun on tunnepuolella ns. tilanne päällä, vaikka se ei todellakaan ole tarkoitukseni. Ei mun ole mikään pakko kirjoittaa, joten välillä tekee ihan hyvää ottaa etäisyyttä, kun on tunne piukassa. Turhautuneet ja tunteella vetävät ihmiset kommentoivat kiihkeästi, mikä on yleisesti ottaen ihan ok, mutta toisinaan se menee täällä myös keskinäiseksi vääntämiseksi, enkä ole kiinnostunut sellaisesta.
Se, että mä en koe kaiken HIFK:n toiminnan olevan paskaa, ei ole synonyymi sille, että HIFK olisi mun mielestäni ylivertainen kaikessa. HIFK ei ole mielestäni ylivertainen yhtään missään: ei toimistolla, ei kentällä, ei junioreissa, ei taloudessa. Mun mielestäni HIFK on riittävän hyvä riittävän monessa asiassa, jotta seuralla on erinomaiset menestymismahdollisuudet paitsi nyt, myös tulevaisuudessa. Toimintaa pitää tietenkin kehittää joka tasolla jatkuvasti eikä saa tuudittautua edes voiton ja menestyksen hetkellä siihen, että kaikki, mikä nyt toimii, toimisi sellaisenaan ikuisesti. Mutta nämä nyt on ihan itsestäänselvyyksiä.