Listojen teko on terapeuttista, joten oksennetaanpas lista asioista, jotka ovat alkukaudella eniten vituttanut.
Tobias Salmelainen; Tobias on kasannut jälleen kerran joukkueen hyökkäyspää edellä ja pakisto on jätetty retuperälle. Tämän näki kesällä jokainen. Itku tulee, kun vertailee HIFK:n pakistoa Tampereen joukkueen vastaaviin, ei olla samalla sivulla edes. Selasin menneiden kausien puolustuksia ja viimeisin pakisto, joka ansaitsee hyväksytyn arvosanan, on kauden 2017–2018 pakisto. Tuon kauden puolustus näyttää ehkä hieman puutteelliselta kamppailuvoiman osalta, mutta toisaalta nimiä tuijottaessa tulee fiilis modernista pakistosta. Tämäkään ei tosin ole Salmelaisen kasaama joukkue. Ei voi kuin ihmetellä, että miten on mahdollista, että Salmelainen ei ole kertaakaan onnistunut kasaamaan mitat täyttävää puolustusta.
Ominainen piirre näille pakistoille on ollut käsien puute. Tuntuukin että Salmelainen kasaamat puolustukset ovat noin 20 vuotta jäljessä pelin evoluutiota. Tämä seikka huolestuttaa itseäni eniten, tuntuu että Salmelaisen visio hyvästä puolustuksesta eroaa aivan liikaa nykykiekon voittavasta reseptistä. Vahvistusta tarvittaisiin, mutta eiköhän siellä odotella, että kymmenen vuotta pelaamatta ollut Kotkansalo kääntää palatessaan kelkan.
Hyökkäyksestä en jaksaisi kitistä, olin siihen itsekin tyytyväinen kauteen lähdettäessä. Näyttää kuitenkin, että jalkanopeus ei riitä oikeastaan ketään vastaan. Vähän tulee mieleen viime kauden Kärpät kun katselee tuota lyllertämistä.
Ville Peltonen; laadukas arki, oltiin sitkeitä, hieno jääkiekko-ottelu möyritään, mitä näitä nyt oli. Menisi heittämällä listan kärkeen, mutta Salmelaisen Peltoselle antama jatkosopimus oli sen verran vahva näyttö, että Ville joutuu nyt tyytymään kakkossijaan.
Huhhuh, vielä 2,5 vuotta pitäisi jaksaa tämän herran komennossa. Pelissä en näe mitään kehitystä positiiviseen suuntaan. Vaikeuksissa ollaan yhtä lailla passiivisia joukkueita vastaan, kuin myös aktiivisesti paineistavia joukkueita vastaan. Peli ei tuota maalipaikkoja, silloin kun päästään hyökkäysalueelle organisoidusti tai voitetaan päätykiekko, on tuloksena usein vaaraton kulmaralli. Näistä pitäisi saada edes jäähyjä hankittua, toisaalta se on aika yhdentekevää, että pelataanko ylivoimaa vai ei. Ylivoimat menee Lehterän pitäessä kiekkoa ja muiden seisoskellessa paikallaan.
Puolustusalueen puolustuspeliin olen aiemmin luottanut, mutta eipä voi enää siihenkään luottaa. Ihmeellistä säntäilyä on tullut siitäkin. Voi olla, että epävarma maalivahtipeli on saanut kenttäpelaajat pelkäämään ja siellä yritetään tehdä itse kaikki, kun oikeasti riittäisi, että puolustetaan paras sektori pois ja isketään paine vasta kun riistoon on oikeasti mahdollisuus. Nyt juostaan antamaan paine kiekolliseen, vaikka ollaan jo selvästi myöhässä. Kaikki tietää miten tässä käy, jos vastustaja onnistuu antamaan parikin onnistunutta syöttöä.
Maalivahdit; aika uhkaa loppua, mutta otetaan vielä tähän kiinni. Tähänkin osastoon oli luottavainen fiilis, kun kauteen lähdettiin. Karhuseen ei juuri uskoa ollut, mutta onni onnettomuudessa, onneksi saatiin parempi veskari tilalle Hovisen muodossa ja Roopehan vain tulisi kehittymään entisestään.
No ei ole Roope kehittynyt ei. Viime kaudella itsevarmuus, nyt uppoaa helppoja joka ilta. On ollut epävarma niissäkin peleissä, kun omiin on uponnut vähän maaleja, kiekot putoilevat, vilkuilee selän taakse ja tolpat kilisevät laukausten jälkeen, jotka pitäisi helposti torjua. Hovinen vetää upeilla tilastoilla ja onkin tällä hetkellä ykkösmaalivahti. Pakko kuitenkin sanoa, että Hovinen on ollut maalillaan erittäin onnekas. Usein myöhässä tilanteista tai muuten vain ei tunnu tietävän, että missä se kiekko on, mutta niin vain nekin tilanteet on päättyneet ”torjuntaan”. Ei ole vaikea ennustaa, että Hovisenkin tilastot tulee alaspäin tuolta liigan huipulta. Tämäkin osasto on jäljessä mestarisuosikkeja, mutta tuskinpa tuonne maalille enää ketään hankitaan. Toivotaan tasonnostoa, siihen voi jollain tasolla uskoakin, toisin kuin siihen että Peltonen loihtisi toimivan pelikirjan.
Kaikki on paskaa -asenteesta huolimatta, eiköhän sitä huomenna taas olla ruudun ääressä klo. 18.30, kera naiivin uskon paremmasta huomisesta. Annetaan loppuun vaikkapa Kaskimäelle peukkua, on ollut parempi kuin osasin odottaa.