Toisaalta vituttaa, toisaalta ei. C More -tilaus oli päättynyt lauantaina, kai, koska olin sanonut sen irti pari viikkoa aiemmin. Ihan siis siksi, että pelejä on tullut katsottua kokonaisuudessaan 3 kpl tällä kaudella, niistäkin yksi paikan päällä. Pari peliä sentään olen kuunnellut kanavalta vauvan kanssa ulkoillessa. Mutta siis on vituttanut maksaa tyhjästä, kun ei tuolle tilaukselle ole ollut muutakaan käyttöä, kun ei ole vapaa-aikaakaan.
Mutta siis toisaalta vituttaa se, että en nähnyt enkä kuullut päivän peliä. Toisaalta, kun katsoin Liigan sivuilta maalien syntyaikoja, voin myöntää auliisti lähetyksen olevan katkenneen ennen kavennusta ja kuulokkeiden olevan jossain ojan pohjalla. Joten sikäli ei vituta, koska paskana fanina en olisi jaksanut piinata itseäni pidempään. Vaikka toisaalta, kun on ollut Jyväskylässä erästä pudotuspeliä katsomassa tilanteessa 5-0 ja silloin päättänyt jäädä kiduttamaan itseään, niin luulisi oppineen, että ”nothing is over until the fat lady sings”. Mutta helpompaa se on kotikatsomossa päättää, että ”vitut” kuin katsomossa.
Lopputulos ei kuitenkaan vituta. Vauvakin oli vähän ihmeissään, kun faijansa alkoi yhtäkkiä hyppiä tasajalkaa himassa, kun Liigan sivuille ilmestyi Tallbergin nimi ja lukemat 3-2.
Outona ihmisenä ounastelen, että seuraava ottelusarja ei ole läheskään sellainen ylikävely mouhijärveläisten osalta kuin mitä moni olettaa.