Tämä on pääkaupunkiseudun lätkäskenessä nolottava epäkohta. Maan vaurain talousalue, mutta jalkeille saadaan vain yksi Liiga-joukkue. Joku asioista paremmin perillä oleva voisi valottaa syitä tähän. Jäähallipulaa ei voi mielestäni syyttää, koska aika monessa paikassa kaksi pääsarjajoukkuetta sopii samaan halliin. Väestöpohjaa/harrastajia pitäisi olla riittävästi oman junnutuotannon ylläpitoon. Salonoja todisti käytännön kenttäkokeella, ettei pelkällä massilla saada aikaan kuin tappioita. Onko nyt alemmilla sarjatasoilla lätkätyötä tekevien suurin hidaste rahapula, vai intohimoisten ihmisten puute? Ollaako itseasiassa haluttomia nostamaan vaatimustasoa, ja tähtäämään sarjaportaita ylemmäs? Onko seurojen päättäjät löytäneet oman mukavan poteronsa, jossa olla mukana puolivaloilla, mutta nälkä ei riitä sen enempään? Miksi pääkaupunkiseudule ei saada paikallisvastustajaa, joka nostaisi kilpailun myötä seurojen suorituskykyä. Onko siinä yksi syy IFK:n anemiaan? Nyt menee oikeinkin hyvin, mutta isossa kuvassa valtakunnan napa lätkäkartalla on Tampereella, eikä Helsingissä, ja se on yksi universumin kauheimmista vääryyksistä. Voi kun joku tekis jotain...
On tässä yksi vaarakin, jonka nostit esiin kirjoituksessasi. Tuntui jossakin kohtaa nimittäin siltä, että niin faneille mutta ennenkaikkea sinne "officelle" tuntui riittävän kun ja jos paikallisottelut voitettiin. Mestaruuksista ei sitten niin väliä.
En haluaisi mitenkään löytää IFK:ta taas siitä filosofiastaan pelailla liigaa, mutta tokihan paikallisvastustaja olisi hyvä kunhan se ei ole jokerit. Siksi kaivoin esiin tuon Karhu-Kissat ajatuksen, jossa kuitenkin olisi historian havinaa ja hieno nimi paikallisvastustajaksi, jota taas ei juuri nyt loogisesti ajatellen lähempänä todellisuutta oleva viikingit tarjoaisi.
Olisikin hienoa kun ja jos jostakin löytyisi ryhmä jolla olisi resursseja alkaa edistämään Kissojen nousua takaisin kiekko kartalle.
Espoo toki olisi niinikään tervetullut, mutta en oikeastaan koskaan osannut ihan täysin luoda espooseen sellaista "paikallisottelu" suhdetta. Terveeseen espoolaisjoukkueeseen sitävastoin voisin syttyä muuten, sillä itsehän ole tänne asumaan päätynyt, joten sitä voisi jopa kannattaa toisin kuin salonojan pelleilyjengiä. Tosin sen verran voin tuosta edelleen todeta että Salonojan Bluesista olisi voinut tulla todellinen kokokansan KHL-joukkue, ellei muuan läskipää tampereelta olisi halunnut auttaa erästä ystäväänsä pelastamaan tulevaisuutensa ja olisi vähän kuliseissa järjestellyt asioita.
Viimeistäänkin tuo perseily vei lopunkin tunteen koko jokeri touhun ympäriltä enkä itke itseäni uneen vaikka joukkue häviäisi maailmankartalta. On siis osaltaan myös syy sille, miksi en haluaisi koskaan enää joukkuetta nähdä liigassa ellei palaa jotenkin takaisin omaan historiaansa, vaihda kokonaan omistupohjaansa ja pelaa itseään takaisin jostakin suomi-sarjasta.