Tämä on jännittävä keskustelu, joka toistuu ihan joka ikinen kerta, kun EHT-joukkue nimetään. Luonnollisesti siinä vitutusviestissään pitää muistaa ilmoittaa, että itseä ei maajoukkue kiinnosta ja se onkin meille muille paitsi hyvin yllättävä, myös äärimmäisen tärkeä tieto.
Itsekään en ole mikään EHT-diggari enkä mömmärifanaatikko, mutta kyllä mä pystyn ymmärtämään, miksi niitä järjestetään ja mikä merkitys niillä on koko Suomen jääkiekolle. Plus, että maajoukkueen peleissä käy potentiaalisia Liigaa seuraavia ihmisiä. Ja yhdelläkään, korostan, yhdelläkään Liiga-seuralla ei ole varaa ylenkatsoa tätä porukkaa. Eikä varsinaisesti myöskään yhdenkään Liiga-jengin fanilla.
Pelaajille maajoukkuekutsu on konkreettinen palkinto hyvin tehdystä työstä. Loukkaantumisuhka kuuluu asiaan joka ikinen kerta, kun pelaaja kentälle menee ja pelaajat tietävät tämän. Meillä loukkaantumiset menee varmaan 50-50 treenien ja pelien kesken.
Voin myöntää, että meni monta vuotta, ettei maajoukkue kiinnostanut oikeasti yhtään. Varmaan osasyy oli siinä, että HIFK:sta ei pelaajia hirveästi sinne päässyt ja jos pääsikin, oli 99% varmaa, ettei MM-kisat keväällä kutsu kuitenkaan. Mutta nyt, kun maajoukkueessa on ollut HIFK:nkin pelaajia, kyllä mä maaottelut katson. Kiinnostaako Suomen maajoukkueen otteet? Eipä juuri, mutta omat pojat kiinnostaa aina. Mutta tämä jokakertainen itku höntsäturnauksista on kuin tuuleen huutaisi. Saahan sitä huutaa, mutta ei siitä mitään hyötyä ole. Kannattaako näistä joka ikinen kerta hermojaan menettää, turhautua ja tulla kirjoittamaan tänne, että kyllä on paskaa ja Karjala-lippisfanit ovat paskaa?
Itsekään en ole mikään EHT-diggari enkä mömmärifanaatikko, mutta kyllä mä pystyn ymmärtämään, miksi niitä järjestetään ja mikä merkitys niillä on koko Suomen jääkiekolle. Plus, että maajoukkueen peleissä käy potentiaalisia Liigaa seuraavia ihmisiä. Ja yhdelläkään, korostan, yhdelläkään Liiga-seuralla ei ole varaa ylenkatsoa tätä porukkaa. Eikä varsinaisesti myöskään yhdenkään Liiga-jengin fanilla.
Pelaajille maajoukkuekutsu on konkreettinen palkinto hyvin tehdystä työstä. Loukkaantumisuhka kuuluu asiaan joka ikinen kerta, kun pelaaja kentälle menee ja pelaajat tietävät tämän. Meillä loukkaantumiset menee varmaan 50-50 treenien ja pelien kesken.
Voin myöntää, että meni monta vuotta, ettei maajoukkue kiinnostanut oikeasti yhtään. Varmaan osasyy oli siinä, että HIFK:sta ei pelaajia hirveästi sinne päässyt ja jos pääsikin, oli 99% varmaa, ettei MM-kisat keväällä kutsu kuitenkaan. Mutta nyt, kun maajoukkueessa on ollut HIFK:nkin pelaajia, kyllä mä maaottelut katson. Kiinnostaako Suomen maajoukkueen otteet? Eipä juuri, mutta omat pojat kiinnostaa aina. Mutta tämä jokakertainen itku höntsäturnauksista on kuin tuuleen huutaisi. Saahan sitä huutaa, mutta ei siitä mitään hyötyä ole. Kannattaako näistä joka ikinen kerta hermojaan menettää, turhautua ja tulla kirjoittamaan tänne, että kyllä on paskaa ja Karjala-lippisfanit ovat paskaa?