Jos nyt saa tähän välikommentin pistää, niin itsestä tuntuu että Helsingissä kannustus on ehkä piirun verran "sivistyneempää" ja organisoidumpaa. Huudot leviävät halliin erittäin organisoidusti, taputukset ovat rytmikkäitä, lähes kellontarkkoja.
Oulussa taas, varsinkin ennen mestaruusähkyä, äänimaisema oli enemmänkin sellaista epäorganisoitua älinää, jopa eläimellistä raivoa. Eri puolilla hallia saattoi olla omat spontaanisti alkaneet Kärppä-huudot, jotka eivät siis olleet mitenkään synkassa.. Äänimaisema oli kaaoottinen, lähes alkukantainen. Nykyään tätä voi kokea vain erittäin harvoin ja vain lyhyitä jaksoja.
Vain kaiholla voi siis muistella noita Oulun vuosia, mutta pointti tässä oli se, että voi olla monta omalla tavallaan hienonkuuloista tapaa kannattaa. Samat desibelit, vain eri tyyli.
Mitä tulee Maamme-laulu caseen, niin omasta mielestä tuon voisi hoilata korkeintaan finaaleissa. Alkaa kärsiä inflaatiota koko biisi, kun sitä jatkuvasti hoilataan. Silloin tulisi myös vähemmän pohjoinen-korostusta, jos se nyt jotakuta häiritsee. Sen huutaminen ei varmaan nyt tule "yllättäen" ihan heti loppumaan.. Jos itseltä kysytään, niin se vain tuo lisää rikkautta kannatuskulttuuriin. Mutta ymmärrän myös mielensäpahoittajat.