Joku aika sitten Kauppalehden keskustelupalstalla oli keskustelua juuri siitä, että kuinka paljon pitäisi olla sijoituspääomaa että sillä eläisi loppuelämän. Omasta mielestäni perustelluimmat vastaukset olivat suuruusluokassa 2 miljoonaa euroa kun laskelmissa huomioitiin inflaatiot, talouden syklisyydestä johtuvat sijoitustuottojen heittelyt ja muut tekijät. Toki siinä ei ollut yli 400 peliä pelanneiden eläkkeitä mukana, mutta ne jää monilta saamatta.Kun ottaa siis huomioon että ura kestää yleensä sen 10+ vuotta, että vaikka lopun aikaa pelaisi sillä kahden suunnan sopparilla jolla varmasti koko uran menot kattoo. Pitäisi sitä pesämunaa olla joku puoli miljoonaa kun ura loppuu. Jos vielä tulee sitten 400matsia täyteen niin sitten tulee eläkettäkin 80k/vuosi. Jollain Oliwallakin tuli tuo 400 matsia täyteen, vaikka kaveri on pelaajana mitä on....
Ei tämä minulle niin henkilökohtainen kysymys ole, että sen takia kyyneliä vuodattaisin vaikka polakkinuija itsensä jojoon vetäisi.Samat sivut kertovat että lähes täysin pelitaidoton Oliwakin tienasi yli 5,5miljoonaa. Ja eläke tosiaan juoksee. Mutta varmasti dana77 nyt vuodattaa Oliwankin puolesta pari kyyneltä.
Siinähän Daneyko selittää juuri kuinka pudotuspeleissä pelaajat eivät voi puolustaa itseään tai joukkuekavereita tappelemalla, vaan mailaniskuja jakavat pelaajat pääsevät pälkähästä. Tämä luonnollisesti aiheuttaa sen, että sääntöjen rajamailla oleva mailapeli kovenee ja pelistä tulee kovempaa ja likaisempaa.No, jostain syysta tappelujen maara vahenee playoffseissa (NHL). Tassa pari kommenttia:
"And every spring, it is the same: fighting virtually disappears from N.H.L. rinks. Through the first 14 games of this year’s playoffs, four major fighting penalties were assessed. "
“But once the playoffs start, you’ve really got to bite your tongue if you get a whack,” Daneyko said. “Believe me, it was hard, but you take that hit, and maybe bide your time until next year. One penalty, one mistake, could cost you a playoff game.”
Jääkiekko pärjäisi aivan hyvin ilman tappeluita... aivan kuten kaikki tämän maailman fyysiset ja vauhdikkaat palloilulajit jotain Lacrossea luk.ot. pärjäävät. Kurinpitoelinten toiminnassa on jotain vialla, jos pelaajien täytyy ottaa oikeus omiin käsiin. Sikailusta ja korjuuksista päästään eroon tarpeeksi kovilla rangaistuksilla/pelikielloilla.
Ja kyllä, puolustan tiettyyn rajaan saakka tappeluita mutta mieluiten haluan nähdä spontaaneja tappeluita kuin pelkkiä show-mättöjä, vaikka niillekin on varmasti sijansa joidenkin katsojien mielestä.
vlad.
Tappelulla voi olla ratkaseva merkitys mentaalipuolella. Toisaalta, lähimpänä dynastiaa nyky-NHL:ssä oleva Red Wings on ollut tasanen menestyjä ja voittanut mestaruuden poikineen, huolimatta siitä että tappeluvitosissa ovat liigan kellarikerroksissa.Aivan yhtä hyvin kuin tappelu voi kääntää ottelun kulkua pelaajien korvien välissä. Jääkiekko on myös mentaaliurheilua mitä suurimmassa määrin!
Tää aihe on noussut esiin joitakin kertoja ja jaksaa ihmetyttää meikäläistä. Kiekkoilijoista/tappelijoista annetaan kuva uhreina, vähä-älyisinä idiootteina, jotka vailla omaa tahtoa syövät nappeja ja riskeeraavat terveytensä, koska isi käskee. En väitä etteikö systeemissä ja ilmapiirissä olisi vikaa, mutta edelleen: jokanen omilla aivoillaan ajatteleva aikuinen varmasti tietää mitä on tekemässä, millaisia riskejä ja uhrauksia on ottamassa uran ja leveämmän leivän eteen. Tästäkin huolimatta, eiköhän toimintakulttuurit joudu tarkastelun alle koko liigan leveydeltä, ja mt-työ erityisesti. Erinäisten lääkeaineiden ja päähän kohdistuineiden iskujen myötävaikutus masentuneisuuteen, aggressiivisuuteen ja itsetuhoisuuteen (CTE) joudutaan myös ottamaan tarkastelun alle.Ammattilais-statuksella jääkiekkoa pelaava urheilija ei enää itse päätä omasta terveydestään. Jos pelaajalle maksetaan vuodessa monta miljoonaa dollaria, joku muu kertoo kyllä hänelle milloin hän on riittävän loukkaantunut, jotta voi jättää pelin väliin. Puhumattakaan mt-ongelmista, joita tosiaan testosteronipitoisessa ympäristössä voi olla aivan helvetin vaikea sanoa ääneen
Bingo! Fyysiset kamppailut ja niihin liittyvä vaara kiehtoo ihmisiä. Ja nostaahan ne tunnelmaa katsomossa, sillon tällön pelin intensiteettiäkin. Tässä on osittain sitä alastonta totuutta. Meinaan, siinä missä tappelujen vastustajat syyllistyvät välillä hysteriaan, on puolustajienkin selitykset välillä vastapuolen älykkyyttä loukkaavia. Itse pidän tappeluja pääsääntöisesti viihdyttävinä, olkoonkin että ehkä näiden mörssäreiden ja spesialistien tilttejä tulee tulevaisuudessa katsottua eri näkökulmasta.Yleisölle tätä lajia pelataan ja nimenomaan maksavalle sellaiselle. Yleisö haluaa nähdä tähtipelaajat terveinä jäällä tekemässä taikojaan, mutta yhtälailla yleisö rakastaa maanosasta riippumatta tappeluita!
Hankin ton kirjan muutama vuosi takaperin, englanninkielisena. Taisi olla ensimmäinen lukemani, niin kielen kuin aiheen puolesta. Amatöörin näkökulmasta mielenkiintosta luettavaa, vaikka herra Jäähyaitio tuomitsikin pintapuoliseksi ja jankkaavaksi. Täytyneekin lukea opus uudelleenMikäli kiinnostaa aihe enemmän, suosittelen lämpimästi tätä kirjaa. Kirjassa kerrotaan pelaajien suulla miksi ja mihin tappeluita tarvitaan. Eli pelin sisältä käsin, ei niinkään viihdenäkökulmasta itse tappelutapahtumia ihannoiden
Tää aihe on noussut esiin joitakin kertoja ja jaksaa ihmetyttää meikäläistä. Kiekkoilijoista/tappelijoista annetaan kuva uhreina, vähä-älyisinä idiootteina, jotka vailla omaa tahtoa syövät nappeja ja riskeeraavat terveytensä, koska isi käskee. En väitä etteikö systeemissä ja ilmapiirissä olisi vikaa, mutta edelleen: jokanen omilla aivoillaan ajatteleva aikuinen varmasti tietää mitä on tekemässä, millaisia riskejä ja uhrauksia on ottamassa uran ja leveämmän leivän eteen. Tästäkin huolimatta, eiköhän toimintakulttuurit joudu tarkastelun alle koko liigan leveydeltä, ja mt-työ erityisesti. Erinäisten lääkeaineiden ja päähän kohdistuineiden iskujen myötävaikutus masentuneisuuteen, aggressiivisuuteen ja itsetuhoisuuteen (CTE) joudutaan myös ottamaan tarkastelun alle.
Minä saan nautintoa tappeluista. Itse asiassa ne ovat yksi tärkeä osa kokonaisuutta jääkiekossa, joka tuottaa itselleni sen viihdearvon, minkä takia seuraan jääkiekkoa. Jääkiekko on parhaimmillaan, kun pelissä on tunnetta mukana ja välillä tunteen kuohahtaessa tappelut astuvat mukaan kuvaan. Kahden goonin vääntö saattaa tuntua täysin tunteettomalta väännöltä katsottaessa klippi youtubesta, mutta paikan päällä tilanne ja tuntemukset ovat erilaiset. Ehdottomasti kaipaan aikaa ennen viimeisen viidenminuutin sääntöä. Tällöin pelissä oli aina odotettavissa jotain hässäkkää pelin lopussa vaikka peli oli muuten jo selvä.Pidin lapsena kovasti jääkiekkotappeluista, mutta saako joku aikuinen ihminen oikeasti jotain suurta nautintoa tai viihdykettä jääkiekkotappeluista varsinkin noista kahden goonin välisistä show-väännöistä? Käykö joku oikeasti jääkiekkopeleissä nyrkkitappeluiden takia? Suurin osa jääkiekkotappeluistahan rakentuu muutaman kymmenen sekunnin heilumisesta, sitomisesta, parista heikosta lyönnistä ja kaatumisesta... Mikä tässä on viihdyttävää?
Ympäristö ja tilanne saattaa ajaa siihen, ettei pelaaja enää tiedosta leikkivänsä oman terveytensä kanssa.
Tuo "ei tappeluissa mitään vakavampaa satu" on oikeasti ehkä tyhmimpiä argumentteja ikinä.
Former Toronto Maple Leafs enforcer Wade Belak was found dead in his downtown Toronto condo Wednesday, sources say.
He is the latest in a line of several NHL pugilists who died over the past decade from unusual circumstances, including suicide, alcohol and drug abuse.
Belak reportedly took his life, according to sources.
- Canadian-born John Kordic was 27 when the Quebec Nordiques player died Aug. 8, 1992 from lung failure and a heart malfunction after overdosing on drugs and being involved in a struggle with police at a motel in Quebec City.
- Windsor native Bob Probert, 45, suffered chest pains while boating with family on Lake St. Clair on July 5, 2010. Retired from the Chicago Blackhawks, his career was clouded by a prison term for cocaine possession, terms in rehab and an on-ice reputation as one of the Bruise Brothers.
- Former New York Rangers player Derek Boogaard, was almost 29 when he died May 13. Called the Boogeyman and Mountie for his reputation as a fighter, the Saskatoon native was voted second most intimidating NHLer. His death was ruled accidental. A medical examiner determined he consumed a lethal mix of alcohol and oxycodone.
- Born in 1984 in Blairmore, Alta., Rick Rypien, spent the last six seasons with the Vancouver Canucks and was due to start with the reborn Winnipeg Jets this fall, after signing a $700,000 deal. His death at home two weeks ago, on Aug. 15, was ruled a suicide.
Jotakuinkin noin minäkin sen näen. Tämä syy-seurassuhde - päävammat-masennus ja/tai mahdollisesti koukuttava kipulääkitys - on vaikea. Ehkäpä olisi syytä kyseenalaistaa 'käypä hoito'*, vaikka loppujen lopuksi olisikin kysymys yksilöstä ja yksilöllisistä ominaisuuksista?
*Mm. kauppanimillä Vicodin ja Oxycontin myydyt kipulääkkeet aiheuttavat jo itsessään melkoisia olotiloja. Joskus euforiaa, joskus masennusta ja vähintääkin vaikeita vieroitusoireita. Mutta lääketeollisuuden tontille ei tietenkään pidä hyppiä :)
Moniko naista tappelijoista on suoranaisesti kuollut tappeluun tai tappeluista aiheutuneisiin vammoihin?
Pidin lapsena kovasti jääkiekkotappeluista, mutta saako joku aikuinen ihminen oikeasti jotain suurta nautintoa tai viihdykettä jääkiekkotappeluista varsinkin noista kahden goonin välisistä show-väännöistä? Käykö joku oikeasti jääkiekkopeleissä nyrkkitappeluiden takia?
People think depression is a weakness. It’s not a weakness. It’s a negative state of mind that produces chemical changes in the brain. It’s important that people realize that if they want to help. We have to send the message that depression can be beaten
koko kirjoitus
Vaikka en varsinaisesti kannatakaan tappeluihin keskittyvien penkinjatkeiden pitämistä pelaavassa kokoonpanossa, en myöskään pidä siitä kuinka tappeluja vastustavat käyttävät näitä kuolemia oman mielipiteensä perusteluina.
Vaikka tappeluilla on varmasti positiivinen vaikutus lipputuloihin, haluaisin kuitenkin nähdä muutoksen nykyisissä rangaistuksissa. Nykyisen vitosen sijaan voisi antaa suoraan 5+20, jolloin joukkueen olisi todella mietittävä miten "tappelunsa käyttää". Tällöin joukkueella olisi siis mahdollista kostaa kaikenlaiset rottamaisuudet, mutta turhahkoista ja eittämättä myös vaarallisista tappeluista päästäisiin.
Aika kauan, koska melkoisen hankalaa on osoittaa NHL:n jääkiekkotappeluiden tulleen yllätyksenä pelaajalle. Viimeistään sen olisi pitänyt antaa vinkki mahdollisuudesta, että tappeluista on erikseen määritelty jäähy pelisäännöissä.Koska NHL:aa pelataan oikeusjuttujen luvatussa maassa, niin kauanko kestaa kun joku entinen pelaaja/entisen pelaajan omaiset haastavat NHL:n ja seurat oikeuteen?
JOL
-ensimmäinen tappelu pelissä 5+10 min, toisesta pihalle.
-päällekarkaus, jossa vastustajaa ei kunnioiteta laisinkaan tms. 5+20 min.
-itsensä puolustaminen tilanteessa joka on nouto, tähän perinteinen 5 min (tai 5+10 min).
vlad.
Fiksuja sanoja vladilta. Allekirjoitan tekstin täysin. Muutosehdotuksista kuitenkin olen hieman erimieltä. Mielestäni normaalista tappelusta tulisi edelleen olla perinteinen 5min, mutta jos sama mies ottaa samassa ottelussa toisen tappelunsa niin silloin 5+10. Tuo päälle karkaus kuulostaa ihan ok:lta, siihenkin toisaalta riittäisi 5+10.
Mielestäni jos perustappeluista on rangaistuksena tuo 5+10 niin se vähentää huomattavasti juurikin tähti/peruspelaajien spontaaneja tappeluita, koska kaveri joutuisi miltei yhdeksi eräksi boksiin istunnolle. Näin ollen kohta tappelut nhl:ssä käsittäisi ainoastaan juurikin goonien yhteenotot.
