Odotettu ottelu sai ehkäpä odotetun ratkaisunsa, kun ottelu kesti täydet 12 erää, ja lopulta Tohtori voitti pisteillä haastaja-Hayen. Ehkä yllättävää oli se, että pisteet (erät) menivät noin selvästi Tohtorille (omien laskujeni mukaan 10-2 tai 9-3).
Haye näytti pysyvän ihan kivasti vauhdissa mukana ensimmäiset pari kolme erää, joskin Wladimir olikin aktiivisempi heti ensimmäisestä kongin kilahduksesta lähtien. Kolmannen erän jälkee vaikutti siltä, kuin Haye olisi lopettanut sen vähänkin työntekemisensä, ja alkanut hakemaan vain sitä yhtä isoa nukutusiskuaan. Samaan aikaa über-Wladimir nakutti jabia turpaan, kylkeen, poskille, otsaan... noh, joka puolelle, ja jo suhteellisen varhaisessa vaiheessa varmistui se asia, että Haye tarvitsee tyrmäysvoiton ottelusta.
Näin ei kuitenkaan tapahtunut, sillä Haye osui ison iskunsa ainoastaan pari kolme kertaa, eivätkä nekään näyttäneet tulevan vastapalloon, vaan myötäisesti. Itsee asiassa lähempänä nukkumista oli Haye pariin otteeseen. Viimeisessä erässä tosin Haye osui todella hyvin, ja aistin pientä polvien notkahtamista Tohtorilta. Haye ei kuitenkaan saanut hyödynnettyä tätä ainoaa mahdollisuuttaan Tohtorin sitoessa tilanteen hyvin.
Näin jälkeenpäin ajateltuna melkoisen aseettomalta Haye vaikutti. Varmasti oli tarkkaan laadittu suunnitelma, mutta tyhmältähän tuo näytti, kun jo kolmen erän jälkeen luovutetaan pistevoittotaistelu ja yritetään vain hakea sitä nukutusiskua, mikä ei todellakaan tunnetusti ole helppoa Ukrainan yliveljeksiä vastaan oteltaessa.
Mutta hyvä näin, oma suosikki voitti, ja kysymys kuuluukin, kuka seuraavaksi? Löytyykö realistisia haastajia enää? Vai pitääkö veljesten vetäytyä eläkkeelle ja ylilasten siitoshommiin, jotta saadaan uusia vyönhaltijoita raskaaseen sarjaan?