Mietin tässä keskuudessani, että media on esimerkiksi käyttäytynyt täysin repivästi koronakriisin suhteen - etsitään jatkuvasti kaikkein hajottavinta ja polarisoivinta sisältöä, kun yhteiskunta on jo valmiiksi vaikean globaalin kriisin kourissa. Tai vaikka jatkuvasti pienten radikaalien sirpaleryhmien mielipiteiden nostaminen huomion keskipisteeseen vaikka reaalisesti kysymys ei ole merkittävistä ilmiöistä. Eikä tässä ole taustalla juuri yhtään mitään ideologista agendaa vaan ihan vain puhtaasti liiketoimintaa: polarisointi ja tunteiden lietsominen tuo rahaa kassaan. Siksi polarisoidaan ja lietsotaan. Ehkäpä vain on niin ettei medialla ole mitään vastuuta mistään: ei edes siitä, että liberaalidemokraattisten vapauksien käyttäminen kaupallisiin tarkoituksiin uhkaa viime kädessä (tai jopa suht välittömästi) juuri niitä vapauksia - ja lopulta myös niitä kaupallisia tarkoituksiakin. Vanhempi ajatusmalli on, ettei kansalaisuuteen kuulu pelkästään vapauksia vaan siihen kuuluu myös vastuita.
Hieman sekavalta yllä kirjoitettu vaikuttaa. Ja kovia väitteitä ilman mitään perusteita.
Mutta jos itse asiasta sanoisi jotain, ei kovin hedelmällistä ole tarkastella mediasta vain pienen osan vaikutusta. Suuri muutos on tapahtunut ns. luotetun valtamedian sisällä. 2020-luvulla luotettu valtamedia ei enää Suomessakaan suostu pelaamaan vielä 1990-luvun (ja erityisesti sitä aiemmin) tapaan. Oli pyhä kolmijako; Kekkonen, Sorsa ja KGB. He hallitsivat Suomea ja sitä, mitä täällä kirjoitettiin tai julkaistiin.
Kun faktisesti verrataan Suomea nyt ja Suomea silloin median luomassa kuvassa, viime vuodet ovat olleet raikkaita. Ja nyt lähestytään jo länsimaista sananvapautta. NATO:sta keskustellaan Suomen vaihtoehtoehtona ilman, että presidentti ja pääministeri varsinaisesti kahlitsevat keskustelua.
Olennaista olisi käsitellä politiikassa tapahtuneita muutoksia ja pohtia, mikä on niiden suhde median luomaan kuvaan. Yksi esimerkki. Kun Suomessa on jotain 20 vuoteen - ja varmaan ylikin - huonoin hallitus (Rinne/Marinin hallitus) ja jonka johtaminen ja lainsäädäntötyö on alle kaiken arvostelun, oliko median kritiikki Sipilän hallitusta kohtaan silti suurempaa kuin tätä Marinin tekelettä kohtaan ja jos oli, mistä se johtuu?
Kuitenkin johtopäätös nykymedian kehityksestä kokonaisuudessaan on positiivinen Suomessa. Vastaavia, konkreettisia positiivisia asioita median osalta löytyy myös muualta länsimaista. Iltapäivämedia (aiemmin puhuttiin keltaisesta lehdistöstä) hankkii monen muun median lailla klikkejä ansaitakseen tuloa. En silti näe, että niiden sisältö olisi muuttunut 1980-luvulta. Juorut, ihmissuhteet, missit, urheilijat, poliitikot - kaikista revitään hieman kyseenalaista sisältöä edelleen. Ja hyvin usein kohteen omalla, aktiivisella myötävaikutuksella.