jalperi

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa,sympatiat Itä-Kaakkois-Suomi-Turku akselille
Viime vuoden drafti kuitenkin ruotsalaisille tylysti 30-16.
Alle 25-vuotiaat NHL:ssä:
Ruotsalaiset: 32 Suomalaiset: 29

2012-2018 Drafteissa varatut pelaajat:
2012 23 - 9
2013 25 -12
2014 28 - 9
2015 20 - 13
2016 25 - 15
2017 27 - 23
2018 30 - 16
Yhteensä: 178 - 97

Tylyt on juu lukemat, mutta mitä tuo sitten kertoo. Vaikuttaa siltä, että kärjen taso ja laajuus on ihan riittävät ruotsalaisia vastaan, kun aika paljon kovemmalla prosentilla pääsee suomalaisia NHL:ään ruotsalaisiin verrattuna. Toki lopullista tulosta noista ikäluokista saadaan oottaa monta vuotta. Mutta onko sitten niin, että taso tai kärjen laajuus Euroopassa on suomalaisilla noin paljon huonompi verrattuna ruotsalaisiin pelaajiin?
 

The Nikkari

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kiekko-Espoo, BJR
Alle 25-vuotiaat NHL:ssä:
Tylyt on juu lukemat, mutta mitä tuo sitten kertoo. Vaikuttaa siltä, että kärjen taso ja laajuus on ihan riittävät ruotsalaisia vastaan, kun aika paljon kovemmalla prosentilla pääsee suomalaisia NHL:ään ruotsalaisiin verrattuna. Toki lopullista tulosta noista ikäluokista saadaan oottaa monta vuotta. Mutta onko sitten niin, että taso tai kärjen laajuus Euroopassa on suomalaisilla noin paljon huonompi verrattuna ruotsalaisiin pelaajiin?
Voihan tässä toki myös olla Ruotsi-lisää. Ruotsin juniorituotanto on pidempään tuottanut hyviä yksilöitä ja tämä saattaa vaikuttaa yleiseen ilmapiiriin suomalaisia ja ruotsalaisia verratessa. Toinen syy voi olla SM-Liigan ja Elitserienin välinen tasoero. Paremmasta sarjasta voidaan varata helpommin vähemmän säihkyviä talentteja. Mene ja tiedä.
 
"Me vihreät olemme valo, josta usein sokaistun itsekin, ja kun en enää näe ympärilleni, ymmärrän näkeväni itseni tarkemmin, ja siitähän politiikassa on kyse."
Ilta-Sanomien kolumnisti Jyrki Lehtola 14.8.2020

The Nikkari

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kiekko-Espoo, BJR
Jatkoajan toimittaja Riku Laukkanen näkyy olevan itseni kanssa vähän eri linjoilla pelitavan vs yksilötaidony merkityksestä menestykseen. Hän kirjoittaa, että pelaajaa ei voi valmentaa ilman pelitapaa. Paskanvitut sanon minä. Väite on kaiken kaikkiaan täysin naurettava. Hyökkäyspelaamisen onnistuminen riippuu yksilötaidosta. Laukauksen pitää olla niin hyvä, ettei maalivahti saa sitä kiinni. Maalivahti pitää siis voittaa. Laukaisupaikkaa varten pitää voittaa puolustava pelaaja ja niin edelleen.

On toki totta, että hyvällä kenttäryhmityksellä puolustaminen ja hyökkääminen on helpompaa, mutta maaleja ei tehdä ilman yksilötaitoa. Laukkasmainen ajattelu taannuttaa suomalaisen kiekon takaisin "vahvaan kulmapelaamiseen" ja muuhun turhanpäiväiseen vouhottamiseen.

Yksilöiden tuktu olla keskiössä ja peliälykkäistä yksilöistä kootaan mestarijoukkueita. Bite me Riku Laukkanen.
 
"Me vihreät olemme valo, josta usein sokaistun itsekin, ja kun en enää näe ympärilleni, ymmärrän näkeväni itseni tarkemmin, ja siitähän politiikassa on kyse."
Ilta-Sanomien kolumnisti Jyrki Lehtola 14.8.2020

jalperi

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa,sympatiat Itä-Kaakkois-Suomi-Turku akselille
Jos oli kovia ikäluokkia pakkien osalta -94(Ristolainen, Määttä, Lindell, Nutivaara, Pokka),-98(Juolevi, Välimäki, Salo, Reunanen),-99(Heiskanen, Jokiharju, Vaakanainen, Räsänen) niin on myös kovia -00 (Thomson, Honka, Nousiainen, Rannikko)ja -01(Kokkonen, Heinola, Tuomisto).
 
Viimeksi muokattu:

Fyssari

Jäsen
Palstaa pitkään seuranneena päätin liittyä mukaan ja kommentoida Ruotsin ja Suomen eroja, kun niistä nyt puhetta on. Toimin sekä Suomessa että ulkomailla urheilijoiden kanssa, joihin kuuluu myös jääkiekkoilijoita ja pääasiallisesti työskentelen Ruotsissa.

Erot näkyvät nimenomaan puolustajien kehittämisessä, kun Ruotsissa ruokitaan aidosti rohkeisiin ratkaisuihin ja annetaan virheet anteeksi on Suomessa pääpaino virheiden karsimisella. Ruotsissa kuulen jatkuvasti lauseen "kunhan tapahtuu enemmän positiivisia asioita kuin negatiivisia ovat asiat hyvin" ja siellä todella tarkoitetaan sitä. Tiedän, että yksilön kehittämisestä on paljon puhetta Suomessa, mutta käytännössä näkyy lähinnä hyökkääjien valmennuksessa. Lisäksi erona on, että ymmärretään myös valmennuksen tärkeys ja se, että osa pelaajista pystyy omaksumaan vaikka ilman valmentajaa asioita ja kehittyvät, esim Miro Heiskanen ja sitten on niitä, jotka saattavat olla valmiina pelaajina aivan tai lähes yhtä hyviä, mutta tarvitsevat valmennusta.

Toinen asia missä on selkeä ero, on sekä ns. palstakeskusteluissa/amatööriscouteissa että valitettavasti ihan ammatikseen kiekon kanssa työskentelevien laiskuus tehdä taustatyöt. Helppona esimerkkinä ns biologinen ikä, jossa 13-vuotias poika voi olla jo täydessä mitassa ja 15-vuotiaana fyysisesti hyvinkin valmis ja toisaalta 18-vuotias vielä selvästi raakile. Fyysiseen etumatkaan kun lisätään vielä henkinen puoli ja aivojen toiminta on käsittämätöntä, että keskustellaan vielä esim B/A-junnu ikäisissä alku- tai loppuvuoden syntymäajoista.

Esimerkkinä ruotsalainen todella pitkään toiminut ja erityisesti puolustajiin Ruotsissa ja Suomessa keskittynyt pelaajatarkkailija, joka parin viime vuoden aikana ei ole ollut minkään seuran listoilla, mutta seuraa tarkasti edelleen pelaajia sekä myös suomalaista valmennusta. Hänen kanssaan keskustelemme säännöllisesti junioripelaajista ja otti yhden junnupuolustajan Suomesta esimerkiksi. Kyseisestä pelaajasta ei puhuta käytännössä missään ja hänen listoillaan on kyseisen ikäluokan top kolme lupaus Suomessa. Listasi ominaisuudet ja totesi, että juuri ne ominaisuudet joita hän näkee tarvittavan ammattilaisuraan ovat olemassa. Edelleen vaikuttaisi kasvavan ja on nimenomaan pelaaja, jolta puuttuu aktiivinen valmennus, mikä on myös helppo todeta kyseisen joukkueen pakiston pelaamisesta, että puolustajien valmennus ei ihan kohdallaan ole.

Lähinnä toin näitä näkemyksia esille ylempänä olevaan keskusteluun, miksi Suomen ja Ruotsin pelaajakehityksessä on selkeä ero suhteessa hyökkääjät ja pakit.
 

Turisti

Jäsen
Suosikkijoukkue
Naisten lentopallomaajoukkue
Palstaa pitkään seuranneena päätin liittyä mukaan ja kommentoida Ruotsin ja Suomen eroja, kun niistä nyt puhetta on. Toimin sekä Suomessa että ulkomailla urheilijoiden kanssa, joihin kuuluu myös jääkiekkoilijoita ja pääasiallisesti työskentelen Ruotsissa.

Erot näkyvät nimenomaan puolustajien kehittämisessä, kun Ruotsissa ruokitaan aidosti rohkeisiin ratkaisuihin ja annetaan virheet anteeksi on Suomessa pääpaino virheiden karsimisella. Ruotsissa kuulen jatkuvasti lauseen "kunhan tapahtuu enemmän positiivisia asioita kuin negatiivisia ovat asiat hyvin" ja siellä todella tarkoitetaan sitä. Tiedän, että yksilön kehittämisestä on paljon puhetta Suomessa, mutta käytännössä näkyy lähinnä hyökkääjien valmennuksessa. Lisäksi erona on, että ymmärretään myös valmennuksen tärkeys ja se, että osa pelaajista pystyy omaksumaan vaikka ilman valmentajaa asioita ja kehittyvät, esim Miro Heiskanen ja sitten on niitä, jotka saattavat olla valmiina pelaajina aivan tai lähes yhtä hyviä, mutta tarvitsevat valmennusta.

Toinen asia missä on selkeä ero, on sekä ns. palstakeskusteluissa/amatööriscouteissa että valitettavasti ihan ammatikseen kiekon kanssa työskentelevien laiskuus tehdä taustatyöt. Helppona esimerkkinä ns biologinen ikä, jossa 13-vuotias poika voi olla jo täydessä mitassa ja 15-vuotiaana fyysisesti hyvinkin valmis ja toisaalta 18-vuotias vielä selvästi raakile. Fyysiseen etumatkaan kun lisätään vielä henkinen puoli ja aivojen toiminta on käsittämätöntä, että keskustellaan vielä esim B/A-junnu ikäisissä alku- tai loppuvuoden syntymäajoista.

Esimerkkinä ruotsalainen todella pitkään toiminut ja erityisesti puolustajiin Ruotsissa ja Suomessa keskittynyt pelaajatarkkailija, joka parin viime vuoden aikana ei ole ollut minkään seuran listoilla, mutta seuraa tarkasti edelleen pelaajia sekä myös suomalaista valmennusta. Hänen kanssaan keskustelemme säännöllisesti junioripelaajista ja otti yhden junnupuolustajan Suomesta esimerkiksi. Kyseisestä pelaajasta ei puhuta käytännössä missään ja hänen listoillaan on kyseisen ikäluokan top kolme lupaus Suomessa. Listasi ominaisuudet ja totesi, että juuri ne ominaisuudet joita hän näkee tarvittavan ammattilaisuraan ovat olemassa. Edelleen vaikuttaisi kasvavan ja on nimenomaan pelaaja, jolta puuttuu aktiivinen valmennus, mikä on myös helppo todeta kyseisen joukkueen pakiston pelaamisesta, että puolustajien valmennus ei ihan kohdallaan ole.

Lähinnä toin näitä näkemyksia esille ylempänä olevaan keskusteluun, miksi Suomen ja Ruotsin pelaajakehityksessä on selkeä ero suhteessa hyökkääjät ja pakit.
Hienoa anayysiä ja kommentointia ! Tervetuloa palstalle ja anna palaa vaan laadukasta tekstiä jatkossakin.
En utele tämän esillle tuomasi lupaavan puolustajan nimeä mutta voitko sen verran avata, että minkä ikäluokan pelaaja kyseessä ?
 
"Wir lieben autos, Opel"

Fyssari

Jäsen
Kiitoksia positiivisesta palautteesta!

Olemme sopineet etten puhu nimistä, joten en lähde avaamaan pelaajasta sen enempää, mutta sen verran voin toki sanoa, ettei ole varattu vielä. Ja tässä esimerkissä pelaaja ei ollut pointti vaan miten välinpitämätöntä/huonoa yksilöiden huomioiminen valmennuksessa valitettavan usein on. Onko kyse sitten tulospaineista vai kulttuurista, niin en osaa suoraan sanoa, varmaankin molempia. Ei esim yllätä, että nuoriso maajoukkueet ovat usein pienempien seurojen puolustajilla täytetty. Joukkueissa, joissa on pienehkö kilpailu, on käytännössä pakko antaa tietyille pelaajille peliaikaa vaikka tulisikin mokia. Esim. Espoon junnutuotanto on kärsinyt huippupakkien kehittämisessä siitä, että aina voidaan paikata toisella pelaajalla, jolloin pelaajat ryhtyvät varomaan virheitä ja tuleekin tasapaksu nippu hyviä, mutta ei missään tapauksessa loistavia pelaajia.

Otsikkoon liittyen voisin vielä tuoda sellaisen erityishuomion suomalaisesta jääkiekko valmennuksesta, että tosiaan toimin useiden lajien parissa ja suomalaiset jääkiekko valmentajat erottuvat ainoana lajina siinä, etteivät juurikaan ole valmiita ottamaan vastaan ideoita ja varsinkaan ohjeita muiden lajien valmentajilta. Tämä on tietenkin vahva yleistys, mutta valitettavan usein siihen törmää ja erityisesti, kun puhutaan henkisen puolen asioista.
 

Glove

Jäsen
Suosikkijoukkue
ABCDE FC
MM-kisojen tuomarilinjasta voisi päätellä jotain siihen suuntaan, ettei Suomi ole enää jääkiekon suurmaa. Kun näyttää, että näiden suurmaiden pelaajat voi tehdä kaukalossa mitä haluaa eikä pilli soi, mutta Suomen poikien kohdalla tilanne on toinen.
 
Failure is always an option.

Epätietoinen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät. Sievin Sisu, Barcelona
MM-kisojen tuomarilinjasta voisi päätellä jotain siihen suuntaan, ettei Suomi ole enää jääkiekon suurmaa. Kun näyttää, että näiden suurmaiden pelaajat voi tehdä kaukalossa mitä haluaa eikä pilli soi, mutta Suomen poikien kohdalla tilanne on toinen.
Tai sitten Suomi on juuri se suurmaa koska Suomen peleissä tuomarit suosii altavastaajia?
 
Pärko!

Glove

Jäsen
Suosikkijoukkue
ABCDE FC
Alle viisi kuukautta vuotta 2019 vasta takana ja Suomen jääkiekkomaajoukkueista U20, naiset ja miehet ovat selvinneet MM-turnauksissaan finaaliin.

Ei tämän maan hokisysteemit niin perseellään taida olla, mitä tälläkin palstalla on monesti annettu ymmärtää?
Pitkät leiritykset, joukkupeli kohdillaan ja joukkueena pärjätään. Itse kaipaisin vielä lisää aivan ykköskorin yksilöitä, jotka dominoivat missä ikinä pelaavatkaan. Mutta tulevat myös maajoukkuepeleihin kun tilaisuus on.

Jos nyt pyöräytän 100 km ympyrän tähän Oulun ympärille niin ei täällä muut tee oikeasti hyvää juniorityötä kuin Kärpät ja Laser, sekin hieman varauksella. Parannettavaakin siis on. Ainakin mun mielestä.
 
Failure is always an option.

spaceman

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, #26, #15, #11, #45
Erikoinen ketjunavaus, mutta tehty varmaan 2000-luvun alussa.

Vastaus kysymykseen: koska suomalaisilla kiekkoasiantuntijoilla on huono itsetunto ja alemmuuskompleksi.

Suomessa valmennus, olosuhteet, yhteiskunnan tuki ja tietynlainen modernius ja valmius uudistumiseen ja adaptoitumiseen ovat eliittiä.
 
"Pitäisi tehdä elämällä muutakin kuin seurata lätkää.
Mutta tiedä sitten olisiko se elämää ensinkään?"
- Minä, elokuussa 2020.

Roger Moore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät, Kuopion Palloseura, sympatiat KalPa
Erikoinen ketjunavaus, mutta tehty varmaan 2000-luvun alussa.
No näkeehän sen viestistä milloin se on tehty, helmikuun 22. päivä vuonna 2010. Tarkalleen ottaen se oli se päivä kun USA oli siirtynyt olympialaisten välieräottelussa Suomea vastaan 6-0 johtoon reilun 12 minuutin pelin jälkeen. Toki siinäkin vähän hätäiltiin kun sieltäkin tuli lopulta pronssia, mutta toisaalta peliesitykset ei oikein missään vaiheessa vakuuttaneet.

Suurin ongelmahan siihen aikaan oli se että vanhat parrat alkoivat olla jo todella vanhoja ja uusia vastuunkantajia ei meinannut tulla mistään. Mikael Granlund ja puolustajista Sami Vatanen olivat niitä joiden varaan vähän jotain toiveita laskettiin, mutta loppujen lopuksi nämä eivät ole edes pelipaikkojensa parhaita suomalaisia tällä hetkellä. Anyway, siihen aikaan oli hukattu käytännössä ikäluokat jostain 80-luvun puolivälistä 90-luvun alkuun, joitain yksilöitä lukuunottamatta.

Onni onnettomuudessa oli kuitenkin se että vanha kaarti jatkoi yllättävänkin pitkään ja vielä Sotshin olympialaisissa lähes 44-vuotias Teemu Selänne oli turnauksen MVP ja muutenkin kokeneet pelaajat pystyivät vielä ottamaan isoa roolia. Samalla Olli Määttä teki hyvän maajoukkuedebyytin ja olihan se Vatanenkin siellä kisoissa hyvä. Sitten oli vielä tukku hyviä europelaajia joten tuo tietynlainen pelaajakato kestettiin yllättävänkin hyvin.
 
Pedon rinnassa on sydän ikiroutainen

BANZAI!

Barcelona

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Itsekkin olen ollut vähän huolissani Suomen veskarituotanosta.
Harmi että ulkkarikiintiöt on lainvastaisia. Muistaakseni Venäjän hyvä veskarituotanto sai alkunsa siitä että Tretjak kyllästy siihen että ulkkariveskoja oli sarjassa liikaa. Tais tulla joku kiintiö jolla vaikutettiin siihen että joukkueet joutu panostamaan omiin poikiin. Nyt Venäjältä tuleekin ne parhaat veskarit. Jos liigassakin ois joku ulkkarikiintiö niin kyllä varmaan seurat miettis kahteen kertaan että käyttääkö sen sitten johkin veskariin. Kun ei ole niin nykyään voi jonkun tusina ulkkari veskarin sitten hommaa. Tulee varmaan halvemmaksi ja helpommaksi kun maalivahtivalmennukseen panostaminen.
 
Requiescat in pace. Kiekko-Espoo 1984 - 2016 Espoo Blues

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Texasin ykkösketju: Gibbons - Hill - Beard
Onko Suomen jääkiekkomaajoukkueella enää funktiota? Oletusarvonahan oli ainakin minun lapsuudessani, että siellä pelasivat parhaat. Oli Hagman, Ketola, Rautakallio, Levo, Lehtonen, Jalonen, Susi ja Javanainen. Nyt noin 80 parasta pelaa Ameriikassa eikä Leijonissa. Maajoukkueeseen pistetään jotain divarijätkiä. Niistäkin suurin osa on loukkaantuneina. Ennen kaikki parhaat pelasi maajoukkueessa paitsi Kurri, jolla oli muuta tekemistä. Nyt etsivät syytä jolla kieltäytyä, kun ei huvita eikä jaksa. Palkatonta ylityötä. Ei siinä, jos minä olisin Olli Määttä niin varmasti kieltäytyisin. Hävitty koko kausi, niin vielä pitäisi lähteä häviämään lisää.
 
What tortured Austin Spare till he no longer cared?

Peluuri

Jäsen
Suosikkijoukkue
JoKP
Suomi ei ole kyllä ollut koskaan jääkiekon huippumaa sen kummemmin kuin nykyisinkään. on toki ollut 6 parhaan joukossa iät ajat, muttei juuri nykyistä korkeammalla. Pitää ymmärtää, ettei esim maailmanmestaruus kerro sinänsä mitään, koska useimmiten on yksinomaan sattumaa, voittaako vai on neljäs..tämä on vaikeaa ymmärtää joidenkin asiantuntijoidenkin, kun ei ole tarpeeksi matemaattista älykkyyttä tai toisaalta halua sanoa totuutta ääneen..No Tuomas Grönmannin matemaattisesta älykkyydestä en tiedä, mutta psykologina hän lipsautti asiantuntijana ollessaan, että olisi katsojien kannalta tylsää, jos hän puhuisi totuudenmukaisesti sattuman merkityksestä ottelun lopputulokseen..
 
Viimeksi muokattu:

MegaForce

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, HJK, Itä-Helsingin Kiekko, Suomi
Suomi ei ole kyllä ollut koskaan jääkiekon huippumaa sen kummemmin kuin nykyisinkään. on toki ollut 6 parhaan joukossa iät ajat, muttei juuri nykyistä korkeammalla. Pitää ymmärtää, ettei esim maailmanmestaruus kerro sinänsä mitään, koska useimmiten on yksinomaan sattumaa, voittaako vai on neljäs..tämä on vaikeaa ymmärtää joidenkin asiantuntijoidenkin, kun ei ole tarpeeksi matemaattista älykkyyttä tai toisaalta halua sanoa totuutta ääneen..No Tuomas Grönmannin matemaattisesta älykkyydestä en tiedä, mutta psykologina hän lipsautti asiantuntijana ollessaan, että olisi katsojien kannalta tylsää, jos hän puhuisi totuudenmukaisesti sattuman merkityksestä ottelun lopputulokseen..
Kolme U-20 mm-kultaa 2014-2019 (kuuteen turnaukseen kolme kultaa ei tule sattumalta) puolestaan kertoo että Suomi on jääkiekon huippumaa ja paljon enemmän sitä kuin koskaan ennen.
 

Oskar

Jäsen
Suosikkijoukkue
Turkulaiset joukkueet, Rantasmikko, Gordon Bombay.
Suomi ei ole kyllä ollut koskaan jääkiekon huippumaa sen kummemmin kuin nykyisinkään. on toki ollut 6 parhaan joukossa iät ajat, muttei juuri nykyistä korkeammalla. Pitää ymmärtää, ettei esim maailmanmestaruus kerro sinänsä mitään, koska useimmiten on yksinomaan sattumaa, voittaako vai on neljäs..tämä on vaikeaa ymmärtää joidenkin asiantuntijoidenkin, kun ei ole tarpeeksi matemaattista älykkyyttä tai toisaalta halua sanoa totuutta ääneen..No Tuomas Grönmannin matemaattisesta älykkyydestä en tiedä, mutta psykologina hän lipsautti asiantuntijana ollessaan, että olisi katsojien kannalta tylsää, jos hän puhuisi totuudenmukaisesti sattuman merkityksestä ottelun lopputulokseen..
No emmää ny tierä, ku tälläkin hetkellä Suomi on rankingin sijalla 3. edellä vain Venäjä ja Kanada.
Jos joku maa on pienessä lajissa top3:ssa, niin laskisin sen vielä huippumaaksi.
 

adolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat & Haminan Palloilijat
Vaikka tuo nyt trollaamista olikin, niin tietysti Suomi on jääkiekon huippumaa. Jos näin ei olisi, niin sama pätisi sitten esimerkiksi Yhdysvaltoihin. He kun eivät ole koko 2000-luvulla voittaneet aikuisten tasolla yhtään mitään.

Ei kenellekään silti tulisi mieleenkään kiistää sitä etteikö USA olisi jääkiekon huippumaa. Siihen joukkoon kuuluu tällä hetkellä 5 maata: Kanada, Venäjä, USA, Ruotsi ja Suomi.

Ja kyllä mä vielä Tsekinkin lasken samaan porukkaan. Ovat kyllä toisaalta kovaa vauhtia putoamassa tuolta listalta. Jos ei maasta ala nopeasti tulemaan reilusti lisää parempia pelaajia, niin tulevat putoamaan siihen seuraavan kategorian joukkoon. Siellä esimerkiksi Saksa ja Sveitsi tekee nousua.
 
Viimeksi muokattu:
"Minulla on taskussani laite, jolla pääsen käsiksi koko ihmiskunnan keräämään tietoon. Käytän sitä kissakuvien katseluun ja riitelyyn tuntemattomien ihmisten kanssa."

Glove

Jäsen
Suosikkijoukkue
ABCDE FC
Vielä kun saataisiin enemmän aivan huippuyksilöitä ja vuodesta toiseen saataisiin jännätä, tuleeko ykkösvaraus Suomeen. Sitten kaikki olisi tosi hyvin.
 
Failure is always an option.

Walkin

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK&Pittsburgh Penguins
Suomi on jääkiekon saralla top-5 maa maailmassa omalla listallani. Muut top-5 maat ovat Kanada, USA, Venäjä ja Ruotsi. Tsekki ja Slovakia tuntuvat menevän väärään suuntaan mikä on iso sääli. Puolestaan Sveitsi ja Saksa ovat nousevia maita jääkiekon puolella ja siinä mielessä "haastajia" tälle nykyisellä top-5 joukkiolle. Sitä ykkösvarausta vielä odotellaan meillä, mutta aivan huippuyksilöitähän on jo monta: Barkov, Aho, Rantanen, Heiskanen, kenties Laine myös kun hänen maalintekotaitonsa on aivan huippuluokkaa.

Ainut mistä olen hieman huolissani on suomalainen maalivahtituotanto. Löytyykö meille jostain uusi Rinne ja Rask?
 
"I hate losing. Sometimes I think that I hate losing more than I enjoy winning." - Coach Mike Sullivan

Haidekkeri

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kalpa, Jokipojatkin ehkä hieman välillä
Vielä kun saataisiin enemmän aivan huippuyksilöitä ja vuodesta toiseen saataisiin jännätä, tuleeko ykkösvaraus Suomeen. Sitten kaikki olisi tosi hyvin.
Sitten olisi enemmän kuin tosi hyvin. Käytännössä vain kanadalaiset ja jenkit voivat jännittää vuodesta toiseen, tuleeko ykkösvarausta oman maan pojista. Aika harvassa lopulta eurooppalaiset ykkösvaraukset on ja kyllähän pohjois-amerikkalaisilla on aivan järkyttävä etu tässä.

Suomella sikäli paska tilanne että Aatu Rätyn lässähdettyä ei tuota suomalaista ykkösvarausta ole näkyvissä vielä vuosikausiin. Brad Lambert menee lähelle mutta Shane Wright on jo saanut sellaisen hypen aikaan että Lambert on lähes varma nro 2.
 
Viimeksi muokattu:

julkki

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, NHL
Itse vaihtaisin mielelläni yhden potentiaalisen koko draftin ykkösvarauksen kolmeen pomminvarmaan ykköskierroksen varaukseen. Pientä yskähtelyä on mielestäni näkyvissä näistä 2015-2017 huippuvuosista. Tuntuu taas, että Ruotsista tulee tuollaisia erittäin laadukkaita, vaikka ei 1st overall-potentiaalisia, pelaajia kuin liukuhihnalla. Laari on huomattavasti syvempi mitä Suomella.
 
"Nyt se Ponto pois kentältä!"
Itse vaihtaisin mielelläni yhden potentiaalisen koko draftin ykkösvarauksen kolmeen pomminvarmaan ykköskierroksen varaukseen. Pientä yskähtelyä on mielestäni näkyvissä näistä 2015-2017 huippuvuosista. Tuntuu taas, että Ruotsista tulee tuollaisia erittäin laadukkaita, vaikka ei 1st overall-potentiaalisia, pelaajia kuin liukuhihnalla. Laari on huomattavasti syvempi mitä Suomella.
Ruotsista näitä ykköskierroksen varauksia on tullut hurjalla tahdilla läpi 2000-luvun. Suomellahan oli tyhjiö kenttäpelaajien osalta 2005-2009, jolloin ei mennyt yhtäkään sinivalkoista nimeä ykköskierroksella lukuunottamatta maalivahteja.

Viime vuosikymmenellä kirittiin selvästi Ruotsia kiinni, mutta tuotannon laajuudessa ja leveydessä hävitään yhä. Terävimmän kärjen osalta tilanne on tasoittunut huomattavasti.

Nyt Suomen pitäisi pystyä säilyttämään pelaajatuotanto samalla tasolla, mitä se on ollut viime vuosina. Joskus kuultanee useampi nimi huudettavan ensimmäisellä kierroksella, mutta vähintään yksi joka vuosi jokaisesta varausikäluokasta. Näin säilytetään iskuetäisyys Ruotsiin ja kolmeen muuhun kärkimaahan. Myös maajoukkue pystyy taistelemaan näin ollen jokaisesta arvoturnausvoitosta.
 

adolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat & Haminan Palloilijat
-98 ja -99 ikäluokat oli aika poikkeuksellisen hyviä ikäluokkia Suomessa. Noin muuten tässä mennään aika samaa tahtia, kuin mentiin ennen noitakin ikäluokkia monta vuotta. 1-2 varausta ykköskierroksella ja sitten kourallinen 2-3 kierroksilla. Kokonaismäärä draftissa aika samankaltainen joka vuonna.

Kaikissa drafteissa on lisäksi aina vähintään se yksi tähtilupaus, joka on kyllä tosi tärkeä asia. Viimeisempinä Kotkaniemi (2018), Kakko (2019) ja Lundell (2020). Räty on tällä hetkellä vähän kysymysmerkki, mutta Lambert taas vuodelle 2022 näyttää tällä hetkellä erittäin hyvältä.

Sitä pidemmälle on minun mielestäni aika hölmöä lähteä vielä tässä vaiheessa katselemaan, mutta toki näitä nuoria pelaajia seuraavat ihmiset väkisinkin tietävät esimerkiksi erään puolustajan, jonka draftivuosi on vuonna 2024. Mutta sinne on vielä niin paljon aikaa, että ei siitä sen enempää tässä vaiheessa.
 
"Minulla on taskussani laite, jolla pääsen käsiksi koko ihmiskunnan keräämään tietoon. Käytän sitä kissakuvien katseluun ja riitelyyn tuntemattomien ihmisten kanssa."
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy