Ilmoitukset

Nimimerkkien Hatchetman ja sämpylä89 jo pidempään jatkunut laaduton "keskustelu" on aiheuttanut meille harmaita hiuksia koko alkukesän. Kärsivällisyytemme loppui nyt ja kumpikin on passitettu viikon huilitauolle.

Sulje ilmoitus

NY RILLATAAN – miksi Suomi ei ole enää jääkiekon huippumaa?

Viestiketju osiossa 'Maajoukkue' , aloittajana Tumpe, 22.02.2010 klo 09.34.

  1. jalperi Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    SaiPa,sympatiat Itä-Kaakkois-Suomi-Turku akselille
    Lainaus:
    Alle 25-vuotiaat NHL:ssä:
    Ruotsalaiset: 32 Suomalaiset: 29

    2012-2018 Drafteissa varatut pelaajat:
    2012 23 - 9
    2013 25 -12
    2014 28 - 9
    2015 20 - 13
    2016 25 - 15
    2017 27 - 23
    2018 30 - 16
    Yhteensä: 178 - 97

    Tylyt on juu lukemat, mutta mitä tuo sitten kertoo. Vaikuttaa siltä, että kärjen taso ja laajuus on ihan riittävät ruotsalaisia vastaan, kun aika paljon kovemmalla prosentilla pääsee suomalaisia NHL:ään ruotsalaisiin verrattuna. Toki lopullista tulosta noista ikäluokista saadaan oottaa monta vuotta. Mutta onko sitten niin, että taso tai kärjen laajuus Euroopassa on suomalaisilla noin paljon huonompi verrattuna ruotsalaisiin pelaajiin?
     
  2. The Nikkari Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Kiekko-Espoo, BJR
    Lainaus:
    Voihan tässä toki myös olla Ruotsi-lisää. Ruotsin juniorituotanto on pidempään tuottanut hyviä yksilöitä ja tämä saattaa vaikuttaa yleiseen ilmapiiriin suomalaisia ja ruotsalaisia verratessa. Toinen syy voi olla SM-Liigan ja Elitserienin välinen tasoero. Paremmasta sarjasta voidaan varata helpommin vähemmän säihkyviä talentteja. Mene ja tiedä.
     
  3. The Nikkari Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Kiekko-Espoo, BJR
    Jatkoajan toimittaja Riku Laukkanen näkyy olevan itseni kanssa vähän eri linjoilla pelitavan vs yksilötaidony merkityksestä menestykseen. Hän kirjoittaa, että pelaajaa ei voi valmentaa ilman pelitapaa. Paskanvitut sanon minä. Väite on kaiken kaikkiaan täysin naurettava. Hyökkäyspelaamisen onnistuminen riippuu yksilötaidosta. Laukauksen pitää olla niin hyvä, ettei maalivahti saa sitä kiinni. Maalivahti pitää siis voittaa. Laukaisupaikkaa varten pitää voittaa puolustava pelaaja ja niin edelleen.

    On toki totta, että hyvällä kenttäryhmityksellä puolustaminen ja hyökkääminen on helpompaa, mutta maaleja ei tehdä ilman yksilötaitoa. Laukkasmainen ajattelu taannuttaa suomalaisen kiekon takaisin "vahvaan kulmapelaamiseen" ja muuhun turhanpäiväiseen vouhottamiseen.

    Yksilöiden tuktu olla keskiössä ja peliälykkäistä yksilöistä kootaan mestarijoukkueita. Bite me Riku Laukkanen.
     
  4. jalperi Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    SaiPa,sympatiat Itä-Kaakkois-Suomi-Turku akselille
    Jos oli kovia ikäluokkia pakkien osalta -94(Ristolainen, Määttä, Lindell, Nutivaara, Pokka),-98(Juolevi, Välimäki, Salo, Reunanen),-99(Heiskanen, Jokiharju, Vaakanainen, Räsänen) niin on myös kovia -00 (Thomson, Honka, Nousiainen, Rannikko)ja -01(Kokkonen, Heinola, Tuomisto).
     
    Viimeksi muokattu: 23.01.2019 klo 00.51
  5. Fyssari Jäsen

    Palstaa pitkään seuranneena päätin liittyä mukaan ja kommentoida Ruotsin ja Suomen eroja, kun niistä nyt puhetta on. Toimin sekä Suomessa että ulkomailla urheilijoiden kanssa, joihin kuuluu myös jääkiekkoilijoita ja pääasiallisesti työskentelen Ruotsissa.

    Erot näkyvät nimenomaan puolustajien kehittämisessä, kun Ruotsissa ruokitaan aidosti rohkeisiin ratkaisuihin ja annetaan virheet anteeksi on Suomessa pääpaino virheiden karsimisella. Ruotsissa kuulen jatkuvasti lauseen "kunhan tapahtuu enemmän positiivisia asioita kuin negatiivisia ovat asiat hyvin" ja siellä todella tarkoitetaan sitä. Tiedän, että yksilön kehittämisestä on paljon puhetta Suomessa, mutta käytännössä näkyy lähinnä hyökkääjien valmennuksessa. Lisäksi erona on, että ymmärretään myös valmennuksen tärkeys ja se, että osa pelaajista pystyy omaksumaan vaikka ilman valmentajaa asioita ja kehittyvät, esim Miro Heiskanen ja sitten on niitä, jotka saattavat olla valmiina pelaajina aivan tai lähes yhtä hyviä, mutta tarvitsevat valmennusta.

    Toinen asia missä on selkeä ero, on sekä ns. palstakeskusteluissa/amatööriscouteissa että valitettavasti ihan ammatikseen kiekon kanssa työskentelevien laiskuus tehdä taustatyöt. Helppona esimerkkinä ns biologinen ikä, jossa 13-vuotias poika voi olla jo täydessä mitassa ja 15-vuotiaana fyysisesti hyvinkin valmis ja toisaalta 18-vuotias vielä selvästi raakile. Fyysiseen etumatkaan kun lisätään vielä henkinen puoli ja aivojen toiminta on käsittämätöntä, että keskustellaan vielä esim B/A-junnu ikäisissä alku- tai loppuvuoden syntymäajoista.

    Esimerkkinä ruotsalainen todella pitkään toiminut ja erityisesti puolustajiin Ruotsissa ja Suomessa keskittynyt pelaajatarkkailija, joka parin viime vuoden aikana ei ole ollut minkään seuran listoilla, mutta seuraa tarkasti edelleen pelaajia sekä myös suomalaista valmennusta. Hänen kanssaan keskustelemme säännöllisesti junioripelaajista ja otti yhden junnupuolustajan Suomesta esimerkiksi. Kyseisestä pelaajasta ei puhuta käytännössä missään ja hänen listoillaan on kyseisen ikäluokan top kolme lupaus Suomessa. Listasi ominaisuudet ja totesi, että juuri ne ominaisuudet joita hän näkee tarvittavan ammattilaisuraan ovat olemassa. Edelleen vaikuttaisi kasvavan ja on nimenomaan pelaaja, jolta puuttuu aktiivinen valmennus, mikä on myös helppo todeta kyseisen joukkueen pakiston pelaamisesta, että puolustajien valmennus ei ihan kohdallaan ole.

    Lähinnä toin näitä näkemyksia esille ylempänä olevaan keskusteluun, miksi Suomen ja Ruotsin pelaajakehityksessä on selkeä ero suhteessa hyökkääjät ja pakit.
     
  6. Turisti Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Naisten lentopallomaajoukkue
    Lainaus:
    Hienoa anayysiä ja kommentointia ! Tervetuloa palstalle ja anna palaa vaan laadukasta tekstiä jatkossakin.
    En utele tämän esillle tuomasi lupaavan puolustajan nimeä mutta voitko sen verran avata, että minkä ikäluokan pelaaja kyseessä ?
     
  7. Fyssari Jäsen

    Kiitoksia positiivisesta palautteesta!

    Olemme sopineet etten puhu nimistä, joten en lähde avaamaan pelaajasta sen enempää, mutta sen verran voin toki sanoa, ettei ole varattu vielä. Ja tässä esimerkissä pelaaja ei ollut pointti vaan miten välinpitämätöntä/huonoa yksilöiden huomioiminen valmennuksessa valitettavan usein on. Onko kyse sitten tulospaineista vai kulttuurista, niin en osaa suoraan sanoa, varmaankin molempia. Ei esim yllätä, että nuoriso maajoukkueet ovat usein pienempien seurojen puolustajilla täytetty. Joukkueissa, joissa on pienehkö kilpailu, on käytännössä pakko antaa tietyille pelaajille peliaikaa vaikka tulisikin mokia. Esim. Espoon junnutuotanto on kärsinyt huippupakkien kehittämisessä siitä, että aina voidaan paikata toisella pelaajalla, jolloin pelaajat ryhtyvät varomaan virheitä ja tuleekin tasapaksu nippu hyviä, mutta ei missään tapauksessa loistavia pelaajia.

    Otsikkoon liittyen voisin vielä tuoda sellaisen erityishuomion suomalaisesta jääkiekko valmennuksesta, että tosiaan toimin useiden lajien parissa ja suomalaiset jääkiekko valmentajat erottuvat ainoana lajina siinä, etteivät juurikaan ole valmiita ottamaan vastaan ideoita ja varsinkaan ohjeita muiden lajien valmentajilta. Tämä on tietenkin vahva yleistys, mutta valitettavan usein siihen törmää ja erityisesti, kun puhutaan henkisen puolen asioista.
     
  8. Glove Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Edmonton Oilers, Suomi, Liverpool FC
    MM-kisojen tuomarilinjasta voisi päätellä jotain siihen suuntaan, ettei Suomi ole enää jääkiekon suurmaa. Kun näyttää, että näiden suurmaiden pelaajat voi tehdä kaukalossa mitä haluaa eikä pilli soi, mutta Suomen poikien kohdalla tilanne on toinen.
     
    Ippenator ja Beezer # 34 tykkäävät tästä.
  9. Epätietoinen Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Kärpät. Sievin Sisu, Barcelona
    Lainaus:
    Tai sitten Suomi on juuri se suurmaa koska Suomen peleissä tuomarit suosii altavastaajia?
     
    Glove tykkää tästä.
  10. Eino_Mies Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Rauman Lukko
    Alle viisi kuukautta vuotta 2019 vasta takana ja Suomen jääkiekkomaajoukkueista U20, naiset ja miehet ovat selvinneet MM-turnauksissaan finaaliin.

    Ei tämän maan hokisysteemit niin perseellään taida olla, mitä tälläkin palstalla on monesti annettu ymmärtää?
     
    Pewros, Individual, RäpyläRepe ja 5 muuta tykkäävät tästä.
  11. Glove Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Edmonton Oilers, Suomi, Liverpool FC
    Lainaus:
    Pitkät leiritykset, joukkupeli kohdillaan ja joukkueena pärjätään. Itse kaipaisin vielä lisää aivan ykköskorin yksilöitä, jotka dominoivat missä ikinä pelaavatkaan. Mutta tulevat myös maajoukkuepeleihin kun tilaisuus on.

    Jos nyt pyöräytän 100 km ympyrän tähän Oulun ympärille niin ei täällä muut tee oikeasti hyvää juniorityötä kuin Kärpät ja Laser, sekin hieman varauksella. Parannettavaakin siis on. Ainakin mun mielestä.
     
  12. spaceman Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    JYP, #26, #15, #11, #45
    Erikoinen ketjunavaus, mutta tehty varmaan 2000-luvun alussa.

    Vastaus kysymykseen: koska suomalaisilla kiekkoasiantuntijoilla on huono itsetunto ja alemmuuskompleksi.

    Suomessa valmennus, olosuhteet, yhteiskunnan tuki ja tietynlainen modernius ja valmius uudistumiseen ja adaptoitumiseen ovat eliittiä.
     
    Punamusta tykkää tästä.
  13. Roger Moore Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Oulun Kärpät, Kuopion Palloseura, sympatiat KalPa
    Lainaus:
    No näkeehän sen viestistä milloin se on tehty, helmikuun 22. päivä vuonna 2010. Tarkalleen ottaen se oli se päivä kun USA oli siirtynyt olympialaisten välieräottelussa Suomea vastaan 6-0 johtoon reilun 12 minuutin pelin jälkeen. Toki siinäkin vähän hätäiltiin kun sieltäkin tuli lopulta pronssia, mutta toisaalta peliesitykset ei oikein missään vaiheessa vakuuttaneet.

    Suurin ongelmahan siihen aikaan oli se että vanhat parrat alkoivat olla jo todella vanhoja ja uusia vastuunkantajia ei meinannut tulla mistään. Mikael Granlund ja puolustajista Sami Vatanen olivat niitä joiden varaan vähän jotain toiveita laskettiin, mutta loppujen lopuksi nämä eivät ole edes pelipaikkojensa parhaita suomalaisia tällä hetkellä. Anyway, siihen aikaan oli hukattu käytännössä ikäluokat jostain 80-luvun puolivälistä 90-luvun alkuun, joitain yksilöitä lukuunottamatta.

    Onni onnettomuudessa oli kuitenkin se että vanha kaarti jatkoi yllättävänkin pitkään ja vielä Sotshin olympialaisissa lähes 44-vuotias Teemu Selänne oli turnauksen MVP ja muutenkin kokeneet pelaajat pystyivät vielä ottamaan isoa roolia. Samalla Olli Määttä teki hyvän maajoukkuedebyytin ja olihan se Vatanenkin siellä kisoissa hyvä. Sitten oli vielä tukku hyviä europelaajia joten tuo tietynlainen pelaajakato kestettiin yllättävänkin hyvin.