Palstaa pitkään seuranneena päätin liittyä mukaan ja kommentoida Ruotsin ja Suomen eroja, kun niistä nyt puhetta on. Toimin sekä Suomessa että ulkomailla urheilijoiden kanssa, joihin kuuluu myös jääkiekkoilijoita ja pääasiallisesti työskentelen Ruotsissa.
Erot näkyvät nimenomaan puolustajien kehittämisessä, kun Ruotsissa ruokitaan aidosti rohkeisiin ratkaisuihin ja annetaan virheet anteeksi on Suomessa pääpaino virheiden karsimisella. Ruotsissa kuulen jatkuvasti lauseen "kunhan tapahtuu enemmän positiivisia asioita kuin negatiivisia ovat asiat hyvin" ja siellä todella tarkoitetaan sitä. Tiedän, että yksilön kehittämisestä on paljon puhetta Suomessa, mutta käytännössä näkyy lähinnä hyökkääjien valmennuksessa. Lisäksi erona on, että ymmärretään myös valmennuksen tärkeys ja se, että osa pelaajista pystyy omaksumaan vaikka ilman valmentajaa asioita ja kehittyvät, esim Miro Heiskanen ja sitten on niitä, jotka saattavat olla valmiina pelaajina aivan tai lähes yhtä hyviä, mutta tarvitsevat valmennusta.
Toinen asia missä on selkeä ero, on sekä ns. palstakeskusteluissa/amatööriscouteissa että valitettavasti ihan ammatikseen kiekon kanssa työskentelevien laiskuus tehdä taustatyöt. Helppona esimerkkinä ns biologinen ikä, jossa 13-vuotias poika voi olla jo täydessä mitassa ja 15-vuotiaana fyysisesti hyvinkin valmis ja toisaalta 18-vuotias vielä selvästi raakile. Fyysiseen etumatkaan kun lisätään vielä henkinen puoli ja aivojen toiminta on käsittämätöntä, että keskustellaan vielä esim B/A-junnu ikäisissä alku- tai loppuvuoden syntymäajoista.
Esimerkkinä ruotsalainen todella pitkään toiminut ja erityisesti puolustajiin Ruotsissa ja Suomessa keskittynyt pelaajatarkkailija, joka parin viime vuoden aikana ei ole ollut minkään seuran listoilla, mutta seuraa tarkasti edelleen pelaajia sekä myös suomalaista valmennusta. Hänen kanssaan keskustelemme säännöllisesti junioripelaajista ja otti yhden junnupuolustajan Suomesta esimerkiksi. Kyseisestä pelaajasta ei puhuta käytännössä missään ja hänen listoillaan on kyseisen ikäluokan top kolme lupaus Suomessa. Listasi ominaisuudet ja totesi, että juuri ne ominaisuudet joita hän näkee tarvittavan ammattilaisuraan ovat olemassa. Edelleen vaikuttaisi kasvavan ja on nimenomaan pelaaja, jolta puuttuu aktiivinen valmennus, mikä on myös helppo todeta kyseisen joukkueen pakiston pelaamisesta, että puolustajien valmennus ei ihan kohdallaan ole.
Lähinnä toin näitä näkemyksia esille ylempänä olevaan keskusteluun, miksi Suomen ja Ruotsin pelaajakehityksessä on selkeä ero suhteessa hyökkääjät ja pakit.
