Takaisin mitalikantaan
Analyytikko_ kirjoitti:
Aran komennossa olevilla pikkuleijonilla on kuitenkin mahdollisuus yllättää tässä turnauksessa, pelejä on vielä jäljellä ja turhat virheet pitää saada karsittua pois ja peliä on saatava yksinkertaisemmaksi. Joukkueessa on potentiaalia mitaleille asti, mutta se vaatii huippusuoritusta, yksilöiden esiinnousua (Korpikoski, Joensuu, Lindgren) ja ilmiömäistä maalivahtipeliä.
Tällaista tuli kirjoitettua turnauksen ensimmäisen ottelun jälkeen. Mitali näistä kahinoista on kova saavutus ja hieman joutuu ottamaan sanoja takaisin, varsinkin Lauri Tukosen kohdalta. Mies pelasi eilen loistavan pelin ja nosti turnauksessa tasoaan ollen Raskin ohella Leijonien tärkein yksittäinen pelaaja. Korpikoski oli myös turnauksen parhaita suomalaisia, ainut suuri miinus tulee siitä Kanada-pelin (välierä) älyttömästä av-kiekonmenetyksestä, josta syntyi Kanadan ensimmäinen maali. Joensuu näytti USA-pelissä, mikä hän on parhaimmillaan miehiään, yksinkertainen ja suoraviivainen pelityyli tuotti tulosta. Loistava peli tältä lupaukselta. Lindgren on ensi vuonna kova sana, nyt ei vielä aivan vauhti riittänyt huippusuorituksiin.
Joukkueena tämä voitto otettiin ja varsinkin Korhosen loukkaantumisen jälkeen kundit osoittivat todellista lujuutta (varsinkin Wirtanen) joukkuepelaamisen muodossa. Silti yksilöt (Rask, Joensuu, Sailio ja Tukonen) tämän matsin meille lopullisesti käänsivät ja ratkaisivat, vaikka koko joukkue tämän voiton otti. Suomi pelasi erittäin fiksusti ja terävän yksinkertaisesti ja ansaitsi voittonsa. Loppuun piti taas saada tyypillinen jenkki-pellen kasetin rikkoutuminen ja aivan oikea tuomio dumarilta. Samoin tämän Korhosen telojan olisi saanut noutaa poikittaisella niskaan, sen verran turha ja törkeä taklaus juuri sillä kriittisellä alueella ennen laitaa. Taisi käydä polvelle aika pahasti ja jos näin olisi käynyt kanukille, niin olisi asian vain annettu olla?
Lopuksi tuosta taito-keskustelusta. Taitoa on monenlaista ja ainoastaan Kanadaa vastaan meillä ei ollut kummassakaan ottelussa mitään jakoa. Joukkue osoitti, että sen taidot riittävät vallan hyvin pronssille. Silti on pakko kysyä, kun kerran Suomi pelaa monen kirjoittavan mielestä niin hyvin joukkueena, että miten hyvin Suomi menestyisi, jos tässäkin joukkueessa olisi 1-2 aivan ikäluokkansa huippua taidollisesti? Viekö yksi taitava kaveri joukkueen joukkuepelaamisesta jotain pois? Ennenkaikkea, miten me voimme haastaa Kanadan nyt ja tulevaisuuden kisoissa, fyysisyys, laukaukset, syötöt ovat kaikki osa taitoa. Ja tässä ollaan vielä esim. Kanadaa paljon jäljessä. Osaltani oma kritiikki kohdistuu siihen, että jätetään kisoista pois J-M Aaltosen tasoisia pelaajia ja lähdetään pelaamaan "parhaalla mahdollisella joukkueella"(Risto Dufva). Tällaiseen ei Suomella ole varaa. Kyllä ne kaikki parhaat ja taitavimmat pelaajat on sinne joukkueeseen valittava ja nythän ARA näytti, missä oli suurin ero viime ja tämänvuotisten kisojen kohdalla.
Edelleenkin, Suomen saavutus on erinomainen ja luo uskoa tulevaisuuteen, mutta silti parannettavaakin jäi, sekä itse peliin että suomalaiseen juniori-systeemiin.
