No siltä se nyt sitten näyttää. Eli tänään "turha" peli USA:a vastaan ja sitten sisuuntuneelta Kanadalta turpiin puolivälierissä.. Jos siis ei ihmeitä tapahdu niin tämän vuoden kekkerit oli sitten harvinaisen tylsästi ja tylysti ohi..
Kanada on täydellinen kaikessa suhteessa, maalivahtipelissä, kovuudessa, liikkeessä, taktisessa osaamisessa. Se ei hätkähdä, vaikka Suomi tekisikin pari maalia alussa. Nämä kisat ovat jo sikäli ohi. Hyvä sentään, että kaunisteltiin numeroita, kun USA hellitti tempoa. Toki sitten vielä pelataan sijoista 5-6...
Tilastot kertovat omaa kieltään U20- kisoista. On erittäin mielenkiintoista verrata Suomen alkusarjojen maalisuhdetta ja loppusijoitusta vuodesta 1998 lähtien. 1998 17-10 (1), 1999 17-16 (5), 2000 8-9 (7), 2001 13-5 (2), 2002 14-5 (3), 2003 12-9 (3), 2004 19-6 (3), 2005 10-15 (5), 2006 19-13 (3), 2007 13-11 (6) ja 2008 16-15 (?). Tilastot näyttävät, että jos Suomella on monta maalia plussan puolella, Suomi on aina saavuttanut vähintään pronssia kisoista. Joskus Suomella on ollut raudanluja puolustus, joskus taas hyökkäys on ollut erityisen vahvaa, joskus molempia. Tilastoista voi suoraan vetää sen johtopäätöksen, että näissä kisoissa Suomi pääsee korkeintaan viidenneksi.
Suomen hyvyys hyökkäyspäässä ja toisaalta heikkous puolustuksessa ovat melkoisia yllätyksiä näissä kisoissa. Suomi ei ole pelannut tiivistä puolustuspeliä, vaan on suhteellisen avoimesti pyrkinyt pelaamaan koko viisikolla hyökkäysvoittoista peliä (siinä onnistumatta kovia vastaan). Helenius ei ole toistaiseksi esittänyt voittavaa maalivahtipeliä tyyliin Rask 2006. Yksittäisiä huippupelaajia ei näissä kisoissa joukkueellamme ole: nekin, joista sitä odotettiin, eivät ole ihmeitä esittäneet. Kumma kyllä, myös joukkuepelaaminen on tökkinyt pahan kerran, johtuen siitä, että Rautakorpi on valinnut varsin aktiivisen pelitavan joukkueelle. Eipä silti, mikään pelitapa ei Suomen finaaliin veisi.