Tätä juuri mietin, kun tuota finaalia katselin, että ketä saamatta? Mieleen ei äkkiseltään tullut kuin Toews ja Perron. Oliko vielä muitakin, jotka jäivät tulematta?
No, ainakin viime syksyn Super Seriesissä loistanut Sam Gagner, jota Edmonton ei päästänyt mukaan, ja eikös Jordan Staalkin olisi ollut vielä edustuskelpoinen tämän vuoden kisoissa.
Kun puhutaan siitä, millä joukkueella on levein materiaali, niin eiväthän muut maat pääse koskaan edes lähelle Kanadaa. Tänäkin vuonna Kanadalla oli varaa tiputtaa pois lopullisesta miehistöstä mm. viime vuoden Bostonin ykkösvaraus ja koko draftin kahdeksas picki Zach Hamill. Sama kohtalo kävi Pittsburghin ykköspickille Angelo Espositolle jo kolmantena vuonna peräkkäin. Lisäksi OHL:n pistepörssiä johtava Brett MacLean sai niin ikään lähteä kotiin leiriltä ja WHL:n tämän kauden komeettaa Kyle Beachiä ei edes kutsuttu leirille. Eli kun muilla joukkueilla kärki on parhaimmillaankin terävä, mutta kapea, on Kanadalla aina varaa jättää kotiin pelaajia, jotka olisivat muissa joukkueissa avainmiehiä.
Jos Kanada olisi hävinnyt Ruotsille, olisi kiekon kehdossa alkanut taatusti kova jossittelu mm. juuri pelaajavalinnoista. Eihän Kanada missään vaiheessa pelannut sillä tasolla, mihin joukkue parhaimmillaan pystyy. Pari pomppua toiseen suuntaan, niin mestarin nimi olisi voinut olla toinen. Jossiteltavaa kun jäi myös Ruotsille ja miksei myös Venäjälle ja jenkeille. Kanada onnistui kuitenkin pelaamaan turnauksen kaksi parasta peliään jälleen tärkeimpään paikkaan ja, kun kiekkokin pomppi suotuisasti, on Kanada jälleen mestari. Kunnia sille, jolle kunnia kuuluu.