heikkik kirjoitti:
Kanadalaiset junnumaalivahdit ovat monien mielestä aivan uskomattoman loistavia ennen kisoja, mutta näytöt itse kisoissa ovat olleet ennakko-odotuksia paljon vaisumpia.
Niin, totta on, että Kanadalaiset maalivahdit eivät ole tällä vuosituhannella nuorten kisoissa juurikaan juhlineet. Joukkueella on ollut alkupään varauksia maalillaan, mutta tästä huolimatta he eivät ole nousseet esiin. En kuitenkaan laittaisi tätä pelkästään maalivahtien heikkouden syyksi, vaan mielestäni pitäisi miettiä myös sitä, millaisia tilanteita nuorten tasolla erinomaisten maiden maalivahdit saavat yleensä ottaen vastaansa.
Kanadalla on ollut usein niin kova joukkue, että maalivahdit eivät ole päässeet kunnolla pelirytmiin mukaan. Silloin kun maalivahdeille laukauksia on tullut, nämä ovat olleet monissa paikoin heikommasta maalintekosektorilta lauottuja kuin monille vastustajan maalivahdeille tulleet laukaukset. Kanadan pelillisen vahvuuden johdosta vastustajat ovat usein keskittyneet puolustamaan ja iskemään vastaiskuista. Vaikka Kanadalla onkin ollut usein hyvä joukkue kasassa, maata vastaan tehtyjen vastaiskumaalien määrä on ollut takaiskumaaleihin nähden huomattavan korkea.
Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että Kanadalaisia nuorten maalivahteja on hehkutettu monissa paikoin liiaksikin toteutuneeseen pelipanokseen nähden. Usein maalivahtien onnistuminen onkin ollut kisojen jälkeen monen fanin silmissä pettymys. Hehän eivät ole useinkaan pelastaneet joukkueelleen pisteitä. Voi olla, että tälläkin kerralla joukkueen maalivahdit nousevat pakasta "syyllisinä" esiin. Mikäli maa voittaa, harva tullee huomaamaan maalivahtien panosta. Mikäli puolestaan häviää, kaikki tulevat katsomaan maalille. Suuren pelastajan viittaa tuskin kanadalaiselle maalivahdille annetaan.
heikkik kirjoitti:
Samoin kyseenalaistan kanukkien kyvyn pelata paineen alla. Vuosi vuoden jälkeen joukkue on täynnä ykkös- ja kakkoskierroksen varauksia, mutta silti peleissä tapahtuu ihmeellisiä henkisiä notkahduksia. Ei tarvitse muistella kuin Suomessa pelattuja kisoja, joukkue hallitsi finaalia (oikeastaan koko turnausta) melkein loppuun asti, mutta viimeisen ottelun kolmannessa erässä lörähti vetelät housuun niin maalivahdilla, kenttäpelaajilla kuin valmentajallakin.
Yksittäinen ottelu, yksittäinen erä, maalivahti Fleury ja puolustaja Coburnin jalka... Niin, Kanada oli heikko tuossa erässä ja takaa tullut USA puolestaan erittäin vahva. Maan pelaajia voisi syyttää paineen alla pelaamisen kyvyttömyydestä tämän(kin) johdosta. Kuitenkin samalla voisi miettiä, kuinka monta yksittäistä tilannetta kanukki-pelaajat yleensä ottaen voittavat tärkeissä otteluissa pelkästään henkisen puolen johdosta? Kuinka monta kertaa noissakin kisoissa maa onnistui paineen alla? Kuinka monta kertaa joukkue kesti ennakko-suosikin paineensa?
Kuinka monta kertaa olemmekaan nähneet kiekko-ottelun, jossa takaa tullut joukkue menee kolmannessa erässä henkisen puolen johdosta ohi? Näitähän tapahtuu koko ajan. Yksittäisessä ottelussa tulleita henkisiä romahduksia ja näistä tilanteista nousevaa paniikkipelaamista. Mielestäni näiden tilanteiden vuoksi mitään joukkuetta ei kuitenkaan pitäisi leimata - ei etenkään sellaista joukkuetta, jonka pelaajat ovat tottuneet pelaamaan paineen alla ja jonka pelaajat ovat tottuneet taistelemaan pelipaikastaan viimeiseen saakka.
Väitän, että nuori kanadalainen kiekkoilija on käynyt jo 17-vuotiaaseen saakka sellaisen kehityksen hornankattilan läpi, mistä tulee väkisinkin paineen alla pelaamisen osaavia pelaajia. Maan valtava juniorimylly tuottaa väkisinkin tätä materiaalia, sillä huipulle ei ole kuin kaksi tietä - joko omaa mariolemieuxin lahjat tai taistelee itsensä sinne. Kanadalaiset nuoret pelaajat joutuvat tekemään keskimääräistä suuremman työn (valtavien massojen johdosta) päästäkseen pelkästään CHL:n juniorijoukkueeseen. Mikäli nuori kyky itsensä tänne pelaa, kilpailu vain kovenee. Nuorten maajoukkue on näiden nuorten pelaajien silmissä usein vain kaukainen haave. Sinne päästäkseen pitää todellakin näyttää taitonsa monissa kovissa paikoissa.
Nuorille pelaajille opetetaan jo varhain nimenomaan pelaamisen kautta mm. paineen alla pelaamista. Ellei nuori pelaaja saa itsestään parasta irti kovassa paikassa, raskaan matkustelun ja raskaan otteluohjelman sisällä, nuorten maajoukkueesta paikkaa harvoin löytyy. Tämä tausta huomioiden, uskon kanadalaisten nuorten pelaajien osaavan kyllä paineen alla pelaamisen. Toinen asia onkin sitten se, mitä yksittäisessä ottelussa tapahtuu. Historia on osoittanut, että joukkueesta on mahdollista saada henkinen yliote. Helppoa tämä ei ole, mutta mahdollisuudet ovat olemassa.
heikkik kirjoitti:
Kanadalaiset lähtevät kisoihin ennakkosuosikkina ja heillä ei ole peleissä muuta kuin hävittävää. Kanukkikatsojat odottavat maailmanmestaruutta ja selvää voittoa jokaisessa ottelussa ja saapi nähdä kestävätkö junnut kotiyleisön asettamat paineet.
Minä en pidä Kanadaa ennakkosuosikkina. Kanada on mielestäni kolmen parhaan maan joukossa, mutta esimerkiksi USA:n joukkue taistelee ainakin lahjakkuudeltaan vähintäänkin samoissa kuin Kanada. Suuren kanadalais-yleisön silmissä maa on ennakkosuosikki aivan samaan tapaan kuin suomalaisten silmissä Suomi on joka vuotinen MM-kisojen kestosuosikki. Kuitenkin kiekkofanien (ainakin joidenkin Vancouverilaisten kiekkofanien) silmissä Kanada on vain yksi maa kolmesta, jolla on mahdollisuudet loppuun saakka. Voittaakseen kaiken pitää mennä putkeen.