vetoo kirjoitti:
Venäjä nousee Malkinin ansiosta ehkä turnauksen ykkössuosikiksi, mutta onko Kanada sittenkin se maa, jolta odotetaan eniten kultamitalia. Tällä tarkoitan muita kuin kanadalaisia itseään. En tiedä tarkkaan, miten iskukykyisen ryhmän Kanada saa jalkeille, mutta ilmeisesti ihan viime vuoden tasoista nippua ei nähdä Vancouverin MM-jäällä. USA on joiden mielestä todella kovalla porukalla liikkeellä ja mitalipelien ulkopuolelle jääminen olisi katastroofi. Tshekistä en myöskään osaa sanoa kovin paljoa, mutta uskoisin heidän olevan neljäs kandidaatti taistelussa maailmanmestaruudesta.
Kanadalla on kasassa hyvä joukkue, mutta ei mikään viime kisojen kaltainen ylivoimainen joukkue. Tuolloinhan joukkue ampui jokaisen vastustajansa - mukaan lukien Ovechkinin ja Malkinin tähdittämän Venäjän loppuottelussa- rikki jo pelien alussa. Joukkue oli tuolloin aivan omassa kastissaan ja hallitsi pelejä aivan miten halusi.
Kanadalla olisi ollut vastaavan tasoinen tai ainakin lähes vastaavan tasoinen joukkue myös monissa muissa karkeloissa, mutta parhaimmat pelaajat eivät ole päässeet perinteisesti mukaan näiden pelatessa jo NHL:ssä siinä vaiheessa kun muiden maiden parhaimmisto on pelannut nuorten kisoja. Esimerkiksi Suomessa pelatuista nuorten MM-kisoista Kanadalta (tuolloin kuitenkin hopeaa) puuttuivat mm. Rick Nash, Eric Staal, Nathan Horton, Pierre-Marc Bouchard ja Patrice Bergeron.
Nyt edessä olevista kisoista Kanadalta puuttuu maan kaksi parasta keskushyökkääjää 87-syntyneiden ikäluokasta ja tämä on valtava tasoitus kaikille muille maille. Sekä Pittsburghin Sidney Crosby, että Columbuksen Gilbert Brule olisivat voineet dominoida nuorten turnausta, mutta Crosby ei pääse kisoihin pelilllisten ansioiden johdosta ja Brule on loukkaantunut - Brulen kisamatka olisi tosin saattanut muutenkin jäädä väliin, sillä tulokas nousi ennen loukkaantumistaan Columbuksen kakkossentteriksi. Tämän kaksikon lisäksi Kanadalta puuttuu puolustuksestaan Vancouver Giantsien loukkaantunut toisen polven kiekkoilija Brendan Mikkelson, joka roikkui Anaheimin harjoitusrenkaassa kauden alla pitkään.
Kanadan joukkueen lopullista kokoonpanoahan ei olla vielä nimetty, mutta jos jotain veikkausta pitää tehdä, niin maalivahdeista uskoisin kisapaikat vievän kaksikon Ellis ja Dubnyk. Montrealin Corey Pricehan on matalimmalla numerolla (viides pelaaja kaikista pelaajista vuonna 2005) varattu Kanadan joukkueen maalivahti, mutta uskoisin kokemuksen kääntävän kelkkaa tässä. Kokonaisuudessaan Kanadan maalivahtitilanne näyttää tänä vuonna mielestäni hyvältä ja mielestäni asetelma maalilla on parempi kuin viime kaudella. Toisaalta tuolloin maalivahdeilta ei paljoa vaadittukaan edessä olevan joukkueen ylivoimaisuuden ansiosta.
Maalivahtien taistoon (viime kauden Kanadan nuorten leirikokemuksen johdosta) lievänä ennakkosuosikkina lähtevä Dubnyk on Edmontonin ensimmäisen kierroksen varaus vuonna 2004 (yhteensä 14 varattu pelaaja). Lähes kaksimetrinen, mutta erittäin nopea maalivahti, joka pelaa maalin edessä olevat ruuhkat hyvin ja omaa vahvan kilpailijanluonteen. Tällä kaudella Dubnykin tilastot osoittavat WHL:n Kamploopsissa 26 ottelua, joista nuorukainen on ottanut 14 voittoa. Päästettyjen maalien keskiarvo on noin 2.4 ottelua kohden ja torjuntaprosentti noin 91.5%. Dubnyk pystyy olemaan nuorten kisoissa voittava maalivahti - en aivan heti keksi ketään joka pystyisi kilpailemaan ainakaan ennakkoasetelmissa hänen kanssaan.
Julien Ellis on Dubnykista poiketen selvästi pienempi - kypärä hipoo hieman päälle 180 senttimetrin korkeutta. Vancouver Canucksin kuudennen kierroksen varaus vuodelta 2004, joka pelasi toissa kaudella CHL:n (Kanadan junioriliigojen) tähdistö-ottelussa, mutta ei onnistunut tässä näyttöpaikassa ja putosi lopulta Draftissa sijalle 189, vaikka oli alunperin suunniteltu menemään toisella kierroksella. Viime kaudella nopea ja teknisesti erinomainen Ellis pelasi hienon kauden QMJHL:n Shawiniganissa, näyttäen kaikille epäilijöilleen, mitä nämä menettivät kun päästivät nuoren maalivahdin varaustilaisuudessa liian kauas yhden heikon ottelun perusteella. Ellis oli maalivahdeistaan kuulun QMJHL:n paras maalivahti viime kaudella ja tästä osoituksena tuli valinta Q:n ensimmäiseen All-Stars joukkueeseen. Tällä kaudella Ellis on jatkanut vahvaa menoaan surkeassa Spiritsissa. Pystyy olemaan aivan varmasti luotettava ykkönen kisoissa.
Puolustuksessa selvät kaksi johtavaa puolustajaa minun silmissäni ovat Chicagon ensimmäisen kierroksen varaus (yhteensä kolmas kaikista 2004) Cam Barker ja Vancouverin ensimmäisen kierroksen varaus (yhteensä 10 kaikista 2005) Luc Bourdon. Näistä joskus flegmaattiseksikin haukuttu, mutta erittäin kovat lahjat omaava Barker oli mukana jo Kanadan viime vuoden nuorten kisoissa - tuolloin joukkueensa nuorimpana pelaajana-, mutta joutui jättämään kisat kesken loukkaantumisen johdosta. Tällä kaudella Barkerilta odotetaan selkeää liideripuolustajan roolia. Barker roikkui pitkään Chicagon NHL-joukkueen mukana, mutta putosi aivan loppumetreillä WHL:aan. Barker on hyvät kiekolliset taidot omaava- ja erittäin hyvin luisteleva puolustaja, jota pystyy peluuttamaan kaikissa erikoistilanteissa.
Bourdon oli puolestaan Vancouver Canucksin ensimmäisen kierroksen varaus viime kesän Draftista ja nuorukaisen harjoitusleri meni niin hyvin, että useimmat Canucks-fanit pitivät häntä joukkueen neljänneksi-viidenneksi parhaana puolustajana. Bourdon laitettiin kuitenkin vielä Quebecin junioriliigaan saamaan suuria peliminuutteja. Hänen pelinsä Quebecin Val-d'Orin joukkueessa ovat menneet erinomaisesti. Bourdon on selvästi päälle piste/ottelu tahdissa tehojen suhteen todella heikossa joukkueessa, hän johtaa Q:n taklaustilastoa selvästi (pelattuihin otteluihin nähden) sekä pelaa illasta toiseen noin 30 minuutin peliaikoja.
Viimeksi pelatuissa 18-vuotisten MM-kisoissa Bourdon valittiin turnauksen parhaaksi puolustajaksi, vaikka hän ei tehnyt kuin yhden pisteen (syöttö) ja Kanada jäi hopealle. Näissä kisoissa mukana oli mm. USA:n nuori tähtipuolustaja Jack Johnson - viime Draftin kolmantena varattu pelaaja. Seurajoukkueessaan Val-d'Orissa jatkuvia ylivoimahyökkäyksiä vastaansa saava ja näistä oppiva puolustaja tekikin viimeisen vaikutuksen scoutteihin juuri erinomaislla otteillaan isoissa peleissä.
Bourdon menestyi NHL-harjoitusleirillä fyysisessä pelissä hienosti koviakin NHL-pelaajia vastaan. Esimerkiksi Edmontonin gooni Georges Laraque jäi nuorukaisen taklauksen seurauksena makaamaan hetkeksi kentän pintaan. Kiekollisesti Bourdon on myös erittäin vahva. Hän laukoo noin 95 mailin laukauksia (yksi CHL:n parhaimmista laukauksista), luistelee erittäin hyvin (CSB rankkasi Bourdonin viime kesän varatuista pelaajista toiseksi parhaimmaksi luistelijaksi Sidney Crosbyn jälkeen), ja antaa hyviä avauksia. Canucks-valmentaja Marc Crawford kertoi harjoitusleirin yhteydessä, että Bourdonin ikäisiä ja saman tasoisia puolustajia näkee erittäin harvoin.
Tämän kovan luokan pakkikaksikon jälkeen Kanadan puolustuksessa mielestäni seuraavat suuret nimet ovat Carolinan huippuhyökkääjä Eric Staalin pikkuveli, New York Rangersin viime kesän ensimmäisen kierroksen varaus (12. kaikista) Marc Staal ja Nashvillen viime kesänä ensimmäisellä kierroksella (18.) varaama huikea luistelija ja hieno johtaja Ryan Parent. Niin Staalia kuin Parentiakin pidettiin vielä varaustilaisuudessa viime kesänä tyyliltään enemmän varmoina peruspuolustajina, mutta OHL-seura Kitchenerin kapteeni Staal on näyttänyt tällä kaudella hienosti myös hyökkäysosaamistaan ja tehnyt päälle piste/ottelu tahdilla tehoja.
Kanadan neljä ensimmäistä puolustajaa ovat siis kaikki ensimmäisen kierroksen varauksia ja vielä hyviä sellaisia. Tässä onkin yksi joukkueen selkeä vahvuus muihin maihin nähden. Tämän nelikon jälkeen muista pelipaikoista taistelevat kahdeksan puolustajaa, joista Washingtonin isokokoinen ja fyysinen Sasha Pokulok, Washingtonin isokokoinen ja taitava luistelija Jeff Schultz ja Tampa Bayn isokokoinen ja fyysinen Andy Rogers ovat kaikki ensimmäisen kierroksen varauksia. Näitä kolmea puolustajaa yhdistää varauskierroksen lisäksi se, että kaikki ovat lähes kaksimetrisiä puolustajia (Pokulok porukan lyhin 195 senttisenä).
Kokonaisuudessaan Kanadalla on heittää kentälle erittäin kova puolustus, jossa mahdollisesti kaikki puolustajat ovat ensimmäisen kierroksen varauksia. Kanadan puolustuksen tasosta kertoi jotain se, että Vancouver Giantsien kapteeni, Dallas Starsin ensimmäisen kierroksen varaus kesältä 2004, Marc Fistric ei mahtunut porukkaan. Vancouverissa tästä syntyi suorastaan koko kaupungin itkuvirsi, kun Giants fanit ihmettelivät tätä kilpaa. Fistric on sen luokan lahjakkuus, että hän olisi mennyt mihin tahansa muuhun joukkueeseen nuorten tasolla heittämällä sisään. Kuitenkin kaikesta huolimatta pitää muistaa se, että pelkillä nimillä Kanada ei kisoissa menesty. Puolustuksen -oli se sitten miten kova tahansa- pitää onnistua kokonaisuutena.
Laitan hyökkäyksestä pienen yhteenvedon toiseen viestiin kun tähän ensimmäiseen ei mahdu.