Pirkanmaan pelit
PJ kirjoitti:
Mainittakoon kuitenkin, että Suomen turnaus sujui pikkuleijonilta erittäin lupaasti.
Juu, Suomi voitti Tampereen seudulla pelatun turnauksen puhtaalla pelillä. Tsekkiä vastaan 4-0, Venäjän rankkarikisan jälkeen 3-2 ja Ruotsin 2-0. Tuukka Rask pelasi molemmat nollapelit ja oli aivan jäätävä. Rämö oli Venäjää vastaan hyä, muttei loistava.
Pakeista eniten peliaikaa saivat ykkösparina pelanneet Risto Korhonen ja Erkka Leppänen. Mielikuvaksi jäi että pelasivat aika varmasti ja virheettömästi, mutta kiekollisina eivät ole mitään huippuja. Leppänen kuitenkin selvästi Korhosta parempi sekä syöttäjä että luistelija ja oli minusta Suomen paras pakki noissa kolmessa pelissä.
Muistaakseni Leppänen oli ykkösyv:n viivapyörittäjä. Korhosta enemmän ylivoimalla pelasi ainakin TPS:n rightin mies Mikko Haapanen. Haapanen vaikutti ihan OK:lta hyökkäyspäässä, mutta puolustuksessa oli välillä aika hukassa eikä oikein papu tahtonut riittää maalin edessä. Loukkaantui ekassa matsissa (?) eikä tainnut pelata Venäjää vastaan. Pelaskohan kokomaskilla Ruotsia vastaan.
Teemu Laakso oli minulle pettymys. Odotin hänen olevan puolustuksessa johtohahmo, mutta ei noussut esiin. Ehkä loukkaantumiset vaivasivat, en tiedä.
Juha Mielosesta ja Tommi Leinosesta jäi sellainen mielikuva, että ovat vielä fyysisesti vähän raakileita ja jalalla hitaita. Matti Koistinen on tavallinen suomalainen lyhyenläntä patukkapakki. Hakee taklauksia, mutta oikein ehdi kunnolla.
Turnauksen perusteella puolustus on taas kerran Suomen heikoin osa-alue.
Ykkösketjuna pelasi Kolehmainen - Wirtanen - Sailio, joka pysyi yhdessä koko turnauksen ajan. Kaikki pelaavat miesten SM-liigassa, joten on ihme jolleivat koko kolmikko ole mukana lopullisessa kisajoukkueessa.
Kolehmainen oli joukkueen kapteeni ja joukkueelle paljon arvokkaampi kuin mitä tehopisteet osoittavat. Kun Venäjä nousi Valkeakoskella 0-2 tappioasemasta tasoihin ja Suomi oli lievässä paniikissa, niin Kolehmainen nosti profiiliaan. Ensin ottelun paras taklaus ja sitten runnoi itsensä väkisin tekopaikkaan. Harmi kun Kolehmaisen kädet eivät ole samaa tasoa kuin esim. Mikko Lehtosella. Ja harmi kun Lehtosen asenne ja joukkuepelaaminen eivät ole lähelläkään samaa tasoa kuin Kolehmaisella.
Perttu Lindgren ympärille rakennettu kakkosketju ei vakiintunut turnauksen aikana. Aluksi kokeilivat Jerry Ahtola ja Jesse Uronen. Venäjää vastaan Lindgrenin rinnalla oli ainakin Uronen, mutta Ahtola oli penkillä ja olikohan hänen tilallaan Korpikoski. Korpikoski ei pelannut ekassa ottelussa Tsekkejä vastaan. Ruotsia vastaan Uronen oli aluksi penkillä, mutta taisi pelata loppupuolella, kun tuli loukkaantumisia tai ulosajoja - hemmetti kun ei muista.
Ahtola oli hidas ja kankea ja Uronen aivan pihalla. Nuorten sarjassa Jesse on ollut maalintekijä, mutta näkemieni otteluiden perusteella maajoukkueessa ei mitään käyttöä. Ei laukonut, ei ajanut maalille,ei taklannut, ei kaivannut kulmissa - ihan turha tyyppi. Korpikoski oli nopea, iso ja taitava, mutta saisi olla suoraviivaisempi. Päällepäin kaikki näyttää hyvälle, mutta jonkinlainen idea pelistä puuttuu.
Perttu Lindgreniä katsoessa ei voi kuin kirota ettei Avalanche varannut häntä viime kesänä. Ilvesläiset taitavat pitää Lindgreniä ensisijaisesti pelintekijänä, mutta minusta hän on luontainen maalintekijä - toiset vaan vaistoaa milloin, mistä ja minne kannattaa laukoa. Jos johonkin NHL-pelaajan Perttua pitäsi verrata, niin sanoisin että Joe Sakic. Ei fyysinen pelaaja eikä ainakaan tappelija, mutta sekä pelin- että maalintekijänä ehdoton huippu. Välillä ei näy kentällä lainkaan, mutta sitten jokin hieno oivallus, millä luodaan tekopaikka ketjukaverille tai pelataan itsensä vapaaksi. Fyysisesti raakile vielä tämän vuoden kisoihin, mutta ensi vuonna voisi matkusta Ruotsiin katsomaan kun Perttu dominoi nuorten MM-kisoja.
Olisi ollut ihan mielenkiintoista nähdä miten Tomas Sinisalolla ja Lindgrenillä olisi natsannut, sillä TS oli kaikissa otteluissa Suomen näkyvintä osastoa. Sinisalo uskaltaa pelata ja haluaa tehdä maaleja eikä nyhrätä niin kuin Uronen. Pelaa usein epäsuomalaisen itsekkäästi eikä sen takia ei taida sopia Aravirran konsepteihin. Sinisalo ei todellakaan ole mikään joukkuepelaaja, mutta ei "pelattiin hyvin joukkueena" - asenteella tärkeitä matseja ratkaista.
Muista hyökkääjistä sentterit Jonas Enlund ja Harri Heino keskittyivät puolustuspelaamiseen, Tapparan Antti Jaatinen ei tainnut tietää mitä häneltä oikein halutaan ja Tuomas Kiiskinen oli pienen ja nopean juniorimaalintekijän prototyyppi.
Mikko Lehtonen sai aika hintsusti peliaikaa, mutta taitoa ja kokoa löytyy. Mutta joukkuepelaaminen oli sitä sun tätä. Kiekosta ei luovuta, vaikka ketjukaveri olisi aivan vapaana vaan veivataan omia kuvioita. Pari kertaa tuli mieleen että näkeekö Lehtonen kenttää omaa mailanmittaansa pitemmälle.
Ja mitäs vielä?
Hannu Aravirta on helvetin hyvä valmentaja. Saanut rauhassa keskittyä nuorten maajoukkueen tekemisiin ja oppinut Mestis-peleissä tuntemaan tulevia kolmos-nelosketjun jätkiä. Eiköhän sieltä taas joku lennartpetrell tälläkin kertaa löydy.
Viime kerralla Aravirta sai Pohjois-Amerikasta isoja apuja (Toivonen, Marjamäki, Bergenheim). Eiköhän hän nytkin sieltä ota mukaan pari kaveria Tukosen lisäksi. Nokelaisen loukkaantuminen kyllä harmittaa. Hän olisi ollut passeli mies Suomen ykkössentteriksi.
