Jaahas, mikä olisikaan parempi ajankohta raapustella ensimmäistä viestiä palstalle kuin keskellä nuorten kisojen hulinaa.
Pakko myöntää, että viime vuosina itsellä innostus näihin karkeloihin on ollut laskemaan päin, eikä tänäkään vuonna Suomen joukkue alkuun herättänyt mitään suurta innostusta (eikä vähiten siitä syystä että penkin taakse oli saatu päävalmentajavastuuseen jostain syystä Lauri Mikkola). Kuitenkin, perinteiseen suomalaiseen tyyliin on omaankin tuulitakkiin tarttunut jo pientä tuulenvirettä, sillä varsinkin alkusarjan Ruotsi-peli oli hienoa seurattavaa ja omiaan nostattamaan innostusta. Slovakiaa vastaan vaikeuksien kautta voittoon, ja nyt jännitetään sitten olisiko tämän illan jälkeen tarjolla toisintoa kymmenen vuoden takaisesta finaalista.
Hiukan kyllä kauhistuttaa jenkkien pelinopeus ja minkälaista linkousohjelmaa sieltä laitetaan pyörimään Suomen viisikoille. Täytyy toivoa, että Suomi pysyy kärsivällisenä eikä lähde vastapuolen sinkoiluun mukaan. Omat (huolimattomuus)virheet minimiin, ja jos ja kun niitäkin muutama matkan varrelle sattuu, niin pää kylmänä ja nopea tilanteen nollaus. Maalivahtitilanne on mitä on, itse en niin suurta eroa ole Kokon ja Valin esityksissä turnauksen aikana nähnyt, että tässä olisi nyt käsillä joku Vehviläinen-Kähkönen -tason tilanne. Toivotaan että Kokko ottaa tänään kiinni ainakin kaikki ns otettavissa olevat eikä helppoja menisi.
Yksi peli ja mitä vaan voi tapahtua, ei edes Mikkolan pelikirjalla voi saada aikaan määräänsä enempää tuhoa. Ja valmennustakaan ei nyt voi ihan liiaksi tylyttää, kun mitalipeleissä kuitenkin ollaan.
Odottavaisin mielin siis kohti illan peliä, pakkohan näistä on syttyä.