Nuorissa on tulevaisuus

  • 4 498
  • 31

UnenNukkuja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Aika moni, kunhan on turkulainen
Minulle koulutettiin pikaiseen median käyttöä nuorille. Tuossa äkkiä otettiin esiin, että nuorille ei kannata pitkiä tekstipätkiä syöttää ohjeiksi tai kokemuksen jakamiseksi. Nuorimmathan eivät esim. Facebookia enää käytä, se on "vanhojen jarrujen" kommentointisome. Nuorille on kuvin ja videoin käytettävät somet. Vlogit ja instakuvat on heidän juttunsa.

Järjestötoimijana tiedän vaikeudet nuorison saamiseksi liikkeelle. Vanhemmatkaan eivät potki persauksille. Vanhemmat ovat ne, jotka surffaavat Facebookissa ja "keskustelevat".

Jos työelämää mietin, nuorten pitäisi olla todella toimeliaassa työssä, jotta totuuden näkisi. Sen puhelimen tai tabletin kun voisi heittää muutamaksi tunniksi pukukaappiin, kertoisi jo paljon ahkeruudesta ja oppimisen halusta.

Minä olen konttorirottana työskennellyt, mutta opintovuosinani ja ensimmäisinä työvuosinani netin tarpeeni koski lähinnä Googlea ja sähköpostia. Jos tuli töissä tylsiä ja hiljaisia vaiheita, some ei pelastanut tuolta. Eikä ollut älypuhelinta peleineen.

muoks: ei, en ole ikärasisti
 

PataJaska

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, sympatiat HPK ja Kiekko-Espoo
Minulle koulutettiin pikaiseen median käyttöä nuorille. Tuossa äkkiä otettiin esiin, että nuorille ei kannata pitkiä tekstipätkiä syöttää ohjeiksi tai kokemuksen jakamiseksi. Nuorimmathan eivät esim. Facebookia enää käytä, se on "vanhojen jarrujen" kommentointisome. Nuorille on kuvin ja videoin käytettävät somet. Vlogit ja instakuvat on heidän juttunsa.

Joissakin noissa lapset/nuoret-some-media-älylaitteet suhteita koskeneissa tutkimuksissahan on saatu ihan hurjia tuloksia. Vähän aikaa sitten kuulin jostain tutkimuksesta, jonka mukaan viisivuotiaista amerikkalaislapsista puolet osaa käyttää älypuhelimen navigaattoria ja/tai karttasovellusta, mutta vain noin 20% (tämä prosentti on karkea, tulee ulkomuistista) osaa tehdä itse itselleen voileivän.. tuntuu melko hurjalta

En nyt tosin muista, osasinko itse viisivuotiaana tehdä itselleni voileivan, eli hämmästelenkö tässä ihan turhaan *hymiö* no kai nyt sentään osasin..
 

UnenNukkuja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Aika moni, kunhan on turkulainen
Joissakin noissa lapset/nuoret-some-media-älylaitteet suhteita koskeneissa tutkimuksissahan on saatu ihan hurjia tuloksia. Vähän aikaa sitten kuulin jostain tutkimuksesta, jonka mukaan viisivuotiaista amerikkalaislapsista puolet osaa käyttää älypuhelimen navigaattoria ja/tai karttasovellusta, mutta vain noin 20% (tämä prosentti on karkea, tulee ulkomuistista) osaa tehdä itse itselleen voileivän.. tuntuu melko hurjalta

En nyt tosin muista, osasinko itse viisivuotiaana tehdä itselleni voileivan, eli hämmästelenkö tässä ihan turhaan *hymiö* no kai nyt sentään osasin..

Joo. Itse juuri hörähdin jutulle, jossa spekuloitiin, kuinka yo-kokeissakin joudutaan jo opettamaan tietokoneen käyttöä. Näppäimistöt kun ovat nuorille jo vieras väline. Kokemustaan tästä kertoi ystäväni, joka lukiossa opettajana työskentelee.
 
Suosikkijoukkue
Die Nationalmannschaft, Bayern München, HIFK
Toinen hyvä esimerkki on, kun jotakin vuoden mustikanpoimijaa haastateltiin. Hän kertoi ohjeeksi, että mustikkametsään mennessä pitää olla _nöyrä_, niin marjat lähtevät mukaan. Jo on saatana, ettei marjastamaankaan voi astella pystypäin.
Olisiko vuoden mustikanpoimija voinut tarkoittaa sitä, että marjanpoiminta edellyttää nöyrää asennetta työntekoa kohtaan?

Marjaämpäri varmaan täyttyy kerta toisensa jälkeen, kun vain jaksaa kulkea maastossa, etsiä hyvät mustikkamättäät, ja käyttää ahkerasti poimuria. Ja seuraavana päivänä tehdään sama uusiksi. Tuota minä ymmärrän oikeanlaisella nöyryydellä, siis valmiutta tehdä ahkerasti marjanpoiminnan tapaista vähemmän hohdokasta hommaa. Mustikanpoimija saa vielä selän kipeäksi ja kädet violetiksi. Tietynlaista nöyryyttähän tuo vaatii, kulkea muutaman viikon ajan perse pystyssä mättäältä toiselle.

Sama juttu muidenkin töiden suhteen. Jos oikeaa asennetta töiden tekemiseksi ei ole, niin sitä ei kompensoi mikään. Tätä on käsitelty jo edellä, mm. @Jerry100 kertoi lähetin paikkaa hakevien nuorten yli 3000 €/kk palkkatoiveista kuusituntisella työpäivällä. Tiedä sitten olisiko tuollaisella lähetiksi pyrkivällä oikeanlaista "nöyryyttä" lähetin tehtäviä kohtaan, jos palkka olisi huikeasti yli käyvän markkinatason. Ei välttämättä. Epärealistisen korkea palkkapyyntö koskien ihan perustason suorittavia tehtäviä on merkki siitä, että ihminen on joko täysin pihalla palkkatasoista (harvinaista), tai asennevammasta (tavallista). Joku elelee mieluummin faijan tai yhteiskunnan rahoilla vaikka vähän vaatimattomammin, jos ei heti saa päällysmiehen liksaa apumiehen hommista ja apumiehen vastuilla. Lyhytnäköistä? Tietenkin. Osa jengistä elää vain tätä hetkeä, eikä mieti aikaa vuoden tai 10 vuoden päästä edessä.

Tuommoista se on kyllä ollut ennenkin. Ei tämän hetken nuoriso ole yhtään sen huonompaa ainesta kuin aiemminkaan. Plussina tietynlainen media- ja teknologianatiivius, vanhempiin verrattuna keskimääräistä parempi kielitaito sekä paremmat edellytykset kansainvälistyä, sekä omia vanhempia paremmat sosiaaliset taidot ja itsevarmuuden taso monenlaisissa vaikuttamistilanteissa. Miinuksia ovat taas mm. se, että porukka harrastaa liikuntaa keskimäärin vähemmän kuin sukupolvi sitten, lukee keskimäärin vähemmän korkealaatuista tai edes keskitasoista kirjallisuutta kuin vanhempiensa ikäluokka, ja nuorten perehtyneisyys esim. historiaan, ajankohtaisiin (relevantteihin) asioihin ja (relevanttiin) yleistietoon on modernit mediat ja välineet huomioiden ihmeen heikkotasoista.

Väitän, että nuoriso polarisoituu edellä mainitsemieni tapaisten seikkojen suhteen. Yhteiskuntaluokkien muodostuminen tapahtuu tulevaisuudessa edellä mainitsemieni tapaisten asioiden suhteen vielä jyrkemmin, kuin mitä tapahtuu vanhempien rahapussin myötävaikutuksella tai sitä ilman. Yhdet hyödyntävät ympärillään olevia mahdollisuuksia ja kehittävät itseään, kun toiset keskittyvät viihdyttämään itseään.

En väitä, että nykynuoriso olisi yhtään sen aktiivisempaa tai alttiimpaa vajoamaan tähän viihdytettävien yhteiskuntaluokkaan kuin mitä edellisetkään sukupolvet olivat. Heillä on vain tehokkaammat työkalut vajota tähän kastiin kuin mitä vanhemmilla oli.
 

Hippi Hiiri

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Nanna Karalahti
@Pisin Kääpiö 186cm

noinhan se viesti on varmasti lukijalle tarkoitettu kuten sinä sen avasit. Minusta vain oli jotenkin hyvin kansanluonnettamme kuvaavaa, että mustikanpoiminnassakin nostettiin nöyryys korkeimmaksi arvoksi, vaikka minun käsittääkseni se on ihan sama, millä mielellä sinne metsään menee, kunhan menee ja kykkii siellä puskassa joka päivä viisi tuntia.
 

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Tupakoimattomuus on ehdottomasti mielestäni positiivista kehitystä. Hyvä itseluottamus on tietenkin periaatteessa hyvä asia, kunhan se ei mene tosiaan ylpeydeksi tai röyhkeydeksi.

Aika vähän minulla tulee kontaktia nykynuorison kanssa Suomessa, ja ehkä siskoni jälkikasvu voi muodostaa jonkinlaisen vinoutuman näkemyksiini, joten en mene heidän perusteellaan sanomaan mitään.
 
Suosikkijoukkue
Die Nationalmannschaft, Bayern München, HIFK
noinhan se viesti on varmasti lukijalle tarkoitettu kuten sinä sen avasit. Minusta vain oli jotenkin hyvin kansanluonnettamme kuvaavaa, että mustikanpoiminnassakin nostettiin nöyryys korkeimmaksi arvoksi, vaikka minun käsittääkseni se on ihan sama, millä mielellä sinne metsään menee, kunhan menee ja kykkii siellä puskassa joka päivä viisi tuntia.
Katsantokanta ymmärretty. Tuntuu kyllä hykerryttävältä kuvitella, kuinka marjastusmestari pumppaa itsensä joka aamunkoitteessa uutta nöyryyttä täyteen, jotta jaksaisi selkä mutkalla poimuroida varvikkoja tyhjäksi marjoista - nöyränä ja kiitollisena siitä, että marjoja ylipäätään on. Ja nöyryydellä pitää hänen ottaman vastaan sekin mahdollisuus, että toisinaan marjasaalis jää kovin niukaksi, ankarasta nöyryydenharjoituksesta huolimatta. Sellainen se vasta kunnolla nöyryyttä opettaa. Eipä tällöin herkeä itse vuoden mustikanpoimijakaan ylpeäksi, kun saa muistutuksen nöyryyden välttämättömyydestä.

Eteläisellä Pirkanmaalla sijaitseva Punkalaidun taitaa olla nöyrien ja työteliäiden ihmisten varsinainen tyyssija. Tuo vuosikymmenet muuttotappiota potenut ja koulunkäyntiä jatkavan väestönosansa muualle luovuttava maatalousvaltainen kunta täytti taannoin 350 vuotta. Juhlan kunniaksi kunta ja paikallinen seurakunta pystyttivät kylän torille yksissä tuumin patsaan, joka esittää viikatettaan hiomakivellä teroittavaa maamiestä. Patsaan jalustaan on kirjoitettu teksti "Rukoile ja tee työtä". Viesti menee perille ulkopaikkakuntalaisellekin: Punkalaitumella ollaan paitsi leivän syntysijoilla, niin myös jumalaapelkäävien ja ruumiilliseen työhön oppineiden ihmisten kotimailla, seudulla jossa esi-isät tottuivat sukupolvien ajan siihen, että aika ajoin halla vie enimmän viljasadon kivikkoisilta pelloilta. Näin tulevan sydäntalven leivässä saattaa hyvinkin maistua petäjäisen puolikas, nöyryyttä maamiehelle ja tämän perhekunnalle opettamassa. Nöyrästi pitää maata viljellä, nöyrästi vaan, ja rukoilla polvet ruvella, niin.

Hilpeä paikka on Punkalaidun muutenkin. Kunnan suurin yksityinen työnantaja on ruumisarkkutehdas. Mutta patsaan jalustaan olisivat hivojamiehen alle laittaa mieluummin tekstiksi "Rukoile ja hinkkaa". Sehän olisi kuvannut täsmällisemmin itse hiontatoimitusta, ja FB:n sananmuunnosryhmän kautta kunta olisi saanut kaipaamaansa valtakunnallista julkisuutta.
 
Viimeksi muokattu:
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös