Nuorissa on tulevaisuus

[Sanainen arkku]

Nuorisoa on tapana soimata. Nyt en ole huonoilla aikeilla lainkaan liikkeellä, vaan jo pidemmän aikaa olen iloinnut siitä miten hienoa jengiä kohtaamani nuoriso on!

Omassa lähipiirissäni ainakin lähes järjestäen realistista, itseensä uskovaa, terveitä elämäntapoja suosivaa linjaa mennään. En sukulaisistani tiedä, ja heitä riittää, yhtään parikymppistä joka tupakoisi! Edeltäneestä sukupolvesta käytännössä kaikki polttivat nuorena.

Törmään nuorisoon myös töissä, kun teen opiskelijan ohjausta. Olen saanut kunnian ohjata niin kasiluokkalaisia tettiläisiä kuin kätellä valmistuneeksi opiskelijan jolla ohjaamani työssäopoimisen jakso oli opiskelujen viimeinen tehtävä.
Ei pahaa sanottavaa kenestäkään! Tunnollisia tyttöjä (kyllä, kaikki ovat olleet) mutta eivät äitiensä tapaan ärsyttävän nöyriä. Tietysti joukossa on (ammatillisesti) täysin helmiä tyyppejä ja sitten sellaista keskivertoa.

Tiedän, että juuri nuorten kohdalla polarisaatio on rajua. Minun kuplaani mahtuvien nuorten lisäksi on se toivottomuuten tuomittu toinen pää. Näen heitä kulkemassa katse tyhjänä ihan tässä kotinurkillakin. Huumeiden käyttöä näkyy niin avoimesti, että omassa pumpulinuoruudessani en olisi voinut kuvitellakaan. Tässä on suuri inhimillinen tragedia ja aikapommi.

Silti! Uskon erittäin vahvasti nuorisoon! Se tulee viemään sivistyksemme toteutuksen täysin uudelle levelille.

 

[Amerikanihme]

Tunnollisia tyttöjä (kyllä, kaikki ovat olleet) mutta eivät äitiensä tapaan ärsyttävän nöyriä.

Kuulostaa ihan kuin Valtaojan Esko siellä kirjoittelisi.

Siis nöyryys on nykyisin jo pahe? Kyllä olen niin tippunut kärryiltä ettei mitään mieltä eikä määrää.

 

[KiVi]

Siis nöyryys on nykyisin jo pahe? Kyllä olen niin tippunut kärryiltä ettei mitään mieltä eikä määrää.

Sellainen turha nöyristely on kyllä hemmetin ärsyttävää. Mistään tekemästään ei voi ottaa mitään kunniaa, ettei joku vaan luule ylpeäksi. Rakas mummoni on hyvä esimerkki:

- hyvää kakkua, mummo!
- tämäkö kakunrutjake? Tähän tuli liikaa sokeriakin ja mansikoita ei ollut niin piti laittaa mustikoita.
- joo mutta oikein hyvältä maistuu.
- lehdestä katsoin valmiin reseptin ja eihän tästä yhtä näyttävän näköistä tullut kuin kuvassa

Jnejnejne

Toinen hyvä esimerkki on, kun jotakin vuoden mustikanpoimijaa haastateltiin. Hän kertoi ohjeeksi, että mustikkametsään mennessä pitää olla _nöyrä_, niin marjat lähtevät mukaan. Jo on saatana, ettei marjastamaankaan voi astella pystypäin.

Nykynuorisosta en osaa sanoa mitään.

 

[mjr]

Keskimäärin nyky-nuoriso pesee oman aikani nuorison noin 8-2. Ovat luontevampia, itsevarmempia, tietävämpiä kuin oman sukupolveni nuoret, vähemmän perinteisen suomalaisen häpeäkulttuurin kasvatteja. Takaiskumaalit tulevat sitten siitä, että on se vähemmistö, joilla menee niin kurjasti, osin jo useammassa sukupolvessa, ettei ihan sellaista vastinetta taitanut löytyä 30 vuotta aiemmin. Mutta siis pääosin tosi fiksuja ja itseensä edeltäjiään paljon enemmän luottavia nuoria tässä sukupolvessa.

 

[Sanainen arkku]

Keskimäärin nyky-nuoriso pesee oman aikani nuorison noin 8-2. Ovat luontevampia, itsevarmempia, tietävämpiä kuin oman sukupolveni nuoret, vähemmän perinteisen suomalaisen häpeäkulttuurin kasvatteja. Takaiskumaalit tulevat sitten siitä, että on se vähemmistö, joilla menee niin kurjasti, osin jo useammassa sukupolvessa, ettei ihan sellaista vastinetta taitanut löytyä 30 vuotta aiemmin. Mutta siis pääosin tosi fiksuja ja itseensä edeltäjiään paljon enemmän luottavia nuoria tässä sukupolvessa.

Minusta näyttää siltä, että myös empatian näyttäminen on sosiaalisesti sallitumpaa nykynuorison keskuudessa. Ja nyt en tarkoita mitään some- tai "osallistun miekkariin, olen siis hyvä ihminen" tyyppistä empatian osoittamista, vaan aivan IRL kohtaamisia.

@Amerikanihme saikin jo vastauksen palstaveljen toimesta. Varsinkin töissä on ärsyttävää, kun ihminen jonka kaikki tietävät osaavan asian x kursailee ja epävarmistelee. Typerä sosiaalinen peli on se. Näiltä parikymppisiltä kun kysyy, osaatko hoitaa homman X niin vastaus on joko myöntävä tai tarkennusohjetta kysyvä.

Tietenkin kysymys on kasvatuskulttuurista, eli äitien soimaaminen (kuten edellä tein) ei ole kovin reilua. Lisään tähän yksittäistapauksen: Keväällä olin tuomaroimassa yhden kaveriporukkaturnauksen. Lupasin sisällyttää palkkiooni toimitsijat (tarkoitus oli saada kummipoikaa vähän mukaan hommaan, mutta hän ei lopulta päässyt) jottei pelaajien tarvitse tulla vastentahtoisesti sinne pöydän taakse.

Sain rekrytoitua lopulta kaverin 11v pojan ja illaksi sukulaisen 13v tytön. Olin muokannut heille yksinkertaisen toimintamallin jonka kanssa pärjää nykyajan koululainen helposti hyvähenkisessä turnauksessa.

Varsinkin aamuvuoroon saapunut poika, korostan 11v, teki syvän vaikutuksen. Tuli paikalle, kätteli, otti homman haltuun, esiintyi todella vakuuttavasti jne. Viisi tuntia pöydän takana, yksi virhe ja senkin kanssa toimi juuri oikealla tavalla. Siihen ei pysty monikaan aikuinen! Lopuksi, ennen kuin lähti pyöräilemään kotiinsa, perehdytti vielä seuraajansa hommiinsa.

 

[Jerry100]

Kyllä minulla on hyvin vahvasti erilainen näkemys siitä mihin nuoriso on menossa. Toki molempia ääripäitä löytyy mutta ikävän moni ei osaa edes perusasioita työelämästä.

Itse olen haastatellut satoja henkilöitä ja pitää sanoa että nuoret ei joko osaa kelloa tai ei välitä tulla vaikkapa sovittuun aikaan haastatteluun. Tai edellisenä iltana soittaa ja kysyy "mihin aikaan haastattelu olikaan?" Johon vastaan katso mailistasi mihin aikaan se on lähetin sinne vahvistuksen, " no en mä nyt jaksa kerro vaan se mulle nyt puhelimessa"..? jne..Tai jos kaverit on edellisenä iltana ollut viihteellä niin tällöin on erittäin todennäköistä että seuraavana aamuna tulee puhelu "minulla on vähän nuhaa on varmaan ok jos olen saikulla tämän päivän"

Tämä on erittäin yleistä ja sama pätee niin asiakaspalveluun kuin logistiikka alan yms työntekijöihin. Palkkatoive monesti on lähettiä etsiessäni on nuorella hakijalla yli 3000€/kk ja nuori haluaisi tehdä 6h/päivä. Surullista.

Ja kun tätä palkkaa ei kukaan täysjärkinen maksa niin sitten ei mennä 14euron tuntipalkalla töihin lainkaan vaan otetaan niitä pikavippejä koska pitää näyttää menestyjältä.

Varmasti on myös paljon hyvän kasvatuksen saaneita ja työelämässä pärjääviä säntillisiä nuoria mutta todella paljon on niitä reppanoita myös mukana.

 

[Sanainen arkku]

Kyllä minulla on hyvin vahvasti erilainen näkemys siitä mihin nuoriso on menossa. Toki molempia ääripäitä löytyy mutta ikävän moni ei osaa edes perusasioita työelämästä.

Itse olen haastatellut satoja henkilöitä ja pitää sanoa että nuoret ei joko osaa kelloa tai ei välitä tulla vaikkapa sovittuun aikaan haastatteluun. Tai edellisenä iltana soittaa ja kysyy "mihin aikaan haastattelu olikaan?" Johon vastaan katso mailistasi mihin aikaan se on lähetin sinne vahvistuksen, " no en mä nyt jaksa kerro vaan se mulle nyt puhelimessa"..? jne..Tai jos kaverit on edellisenä iltana ollut viihteellä niin tällöin on erittäin todennäköistä että seuraavana aamuna tulee puhelu "minulla on vähän nuhaa on varmaan ok jos olen saikulla tämän päivän"

Tämä on erittäin yleistä ja sama pätee niin asiakaspalveluun kuin logistiikka alan yms työntekijöihin. Palkkatoive monesti on lähettiä etsiessäni on nuorella hakijalla yli 3000€/kk ja nuori haluaisi tehdä 6h/päivä. Surullista.

Ja kun tätä palkkaa ei kukaan täysjärkinen maksa niin sitten ei mennä 14euron tuntipalkalla töihin lainkaan vaan otetaan niitä pikavippejä koska pitää näyttää menestyjältä.

Varmasti on myös paljon hyvän kasvatuksen saaneita ja työelämässä pärjääviä säntillisiä nuoria mutta todella paljon on niitä reppanoita myös mukana.

Uskon tämänkin koska et ole ainoa joka sellaista tarinaa kertoo. Näkymät ovat aina ikkunasta riippuvaisia.

Tässä on sellainen ongelmakohta, että lapsia on liikaa suojeltu työltä ja vaivannäöltä. Lapsityö, näet, on rikos pahimmasta päästä.

Minulla on yksi tuttava, joka toimi siivoajana keskisuuressa paikallisessa yrityksessä. Hän sai työnantajansa luvalla ja lastensa halusta pitää murrosikäistä mukana auttamassa tietyillä keikoilla. Eräs pörssiyhtiöasiakas kuitenkin kielsi tämän, aivan ymmärrettävästi, koska pelkäsi että se voisi näyttää maailmalla siltä että tehtaalla xx, vieläpä Suomessa, käytetään lapsityövoimaa.

Kuitenkin, ja tämä havainto on taas minun kuplastani, kun työkasvatusta tehdään katkeamattomana jatkumona lapsen kyvyt ja voimat sekä henkilökohtaiset kiinnostuksen kohteet huomioiden sekä heitä kuunnellen kasvaa ihmisiä jotka haluavat vaikuttaa elämäänsä ja ympäristöönsä omalla panoksellaan.

Työ tekijäänsä kiittää. Kun lapsi oppii saamaan sisäisen palkkion tekemällä jotain yhteisen hyvän eteen, oppii sitoutumaan prosessiin, oppii tuomaan oman parhaan panoksensa esiin niin sillon ilmeisesti syntyy sitä porukaa joka minun ikkunastani näkyy.

Tästä voisi syntyä lällättelyhenkinen poliittinen keskustelu, mutta jätetään se väliin. Todennäköisesti olisimme jopa samaa mieltä.

edit: Ai niin, onhan minullakin kymmenen vuoden takaa huonoja kokemuksia nuorista työkavereina. Mutta ne olivat pk-seudulta.
Silloin työntekijät odottivat että tehtävät olisi jaettu jotenkin sosialistisin perustein tuloksentekoperusteiden sijaan. Mutta oli siinä työnantajassakin vähän sortajan vikaa kyllä.

 

[Ted Raikas]

Varmasti tässä ajassakin on omat ongelmansa, mm. jatkuvan turhan informaation syöttämisessä ja kaikissa enemmän tai vähemmän keskittymistä syövissä ja koukuttumista aiheuttavissa piirteissä, kun teknologian läsnäolo on suurempaa kuin koskaan (ehkä sekin on kasvakipuilua toisaalta), mutta peesaan muutamaa muuta, että nykynuoriso ja lapsetkin vaikuttaisi monella tapaa erittäin kehityskelpoisilta ja heillä on käytössään tietoa, edellisten sukupolvien erheet myös tiedostetaan monelta osin. Tutkimukset osoittaa, että nykynuorilla on elämänasenteissa ja tavoissa parantumista, joten josko suomalaiset tulevaisuudessa pääsisi eroon siitä maineesta juoppokansana joka ei puhu tunteistaan, muuta kuin nyrkeillään. Avoimuus ja tietynlainen sukupuoliroolittumisten aiheuttama kahtiajako ei ole niin jyrkkä enää. Pojatkin saa puhua tunteistaan vapaammin ja ilmaista itseään monipuolisemmin.

Menee ehkä nyt yltiöpositiivisuuden piikkiin (osin), mutta näkisin, että aikuisuutta kohti kasvavat suomalaiset on aiempia fiksumpia ja enemmän kartalla.

Toivottavasti osaavat tehdä täällä parempia päätöksiä. Ihan noin ylipäätään ihmiskunnan suhteen, toiv. nykyiset lapset ja nuoret aikanaan osaa luotsata kestävämpää ja kauaskantoisempaa ajattelua ja tekoja, kun aiemmat on paskoneet omalle pihamaalle.

 

[Amerikanihme]

Sellainen turha nöyristely on kyllä hemmetin ärsyttävää.

Luulen, että kyseessä on tuo "häpeäkulttuuri" kuten yllä mainittiinkin, ja sillä ei käsittääkseni ole todellisen nöyryyden kanssa mitään tekemistä, ainakaan sellaisen nöyryyden jollaisena minä sen ymmärrän. Joten kyseessä lienee vaan sopimaton sananvalinta.

Tiedän kyllä tuon häpeäkulttuurin tai "nöyristelyn" (tämäkin on mielestäni eri asia kuin nöyryys) hyvin esimerkiksi edesmenneen kummitätini jutteluiden perusteella.

 

[Individual]

"Kel onni on se onnen kätkekööt", "rumat ne vaatteilla koreilee" jne... Koko meidän geeniperimään tunnutaan koodatun tätä nöyristelyä. Menestyminen on ok, kunhan se ei näy ulospäin. Tai jos se näkyy, niin se suodaan lähinnä urheilijoille ja pop-artisteille. Tällä hetkellä ollaan ylpeitä mm. Nightwishin maailmanvalloituksesta. 1980-luvulla ulkomaille mieliville artisteille lähinnä naurettiin ja vaikka musiikkilehdistö koko ajan odotti uutta Hanoita, niin kansan syvien rivien keskuudessa pilkka oli yleistä. Varsinkin jos sieltä maailmalta tultiin maitojunalla takaisin. Toki nyt näihin akteihin on jo totuttu, jotka rundaa ulkomailla. Epäonnistumisen pelko on suurta, koska tiedetään, että heti jos hommat menee mönkään, niin ollaan puukkosateessa ja kauan. Nyt jos junnuista tulee vähemmän viinaorientoituneita, enemmän omiin kykyihinsä uskovia, itsensä ilmaisuun pystyviä, yrittäjähenkisiä (siis tähän sellainen tarkennus, että esim. vloggaus-kulttuuri laittaa monet toimimaan itsensä työnantajina) ja avoimia maailmankansalaisia, niin hyvä. Uskon uudesta sukupolvesta olevan meille paljon hyötyä.

E:
Jos Suomessa sitten osa ihmisistä on taas nuorisosta huolissaan, niin sitten pitää varmaan katsoa joitain verrokkimaita, missä tätä kehitystä on jo tapahtunut ja tutkia mikä tilanne on siellä. Suomi ei ole mikään trendien synnyttäjä, vaan tänne ne tulee muualta. Jos siis nuoriso on itsetunnoltaan hyvää, mutta perustaidoiltaan köyhää, niin kai tämä sama ilmiö näkyy huolestuttavana myös maamme rajojen ulkopuolella?

E2:
Ja kuinka ollakaan heti pompsahti Facen feediin tällainen uutinen:
Vietnamese alarm over Facebook dare trend - BBC News

"A social media trend promising dangerous stunts in exchange for Facebook likes is causing alarm in Vietnam, and concerns about cyber bullying, as Pham Lan Phuong of BBC Vietnamese explains.

How far would you go for a million Facebook likes?

For one young man in Ho Chi Minh City, the answer is serious injury, possibly death. He has promised to jump off the fourth floor of a tower block if that many people "like" his pledge to do so.

The incident is just one of many linked to a viral trend of #vietnamnoilalam, or "Young Vietnamese will deliver what they promise"."

 

[pettter]

"Kel onni on se onnen kätkekööt", "rumat ne vaatteilla koreilee" jne... Koko meidän geeniperimään tunnutaan koodatun tätä nöyristelyä. Menestyminen on ok, kunhan se ei näy ulospäin. Tai jos se näkyy, niin se suodaan lähinnä urheilijoille ja pop-artisteille.

Mulla on varmaan paljon tota vanhaa juttua. Mä tunnistan sen. Toisaalta missä menee se pröystäilyn tarpeen ja muutenkin turhamaisen meiningin raja. Onko normaalia ja luonnollista haluta vaikka autoa, joka kulkee kolmeasataa tai jotain muuta vastaavaa, mistä et saa muuta kuin jonkun ajatuksen korvien väliin. Ja esimerkiksi matkaillessa jossain hitusen "ankeammassa" maassa haluatko sä sinne normiluokkaan tavallisten ihmisten sekaan, missä opit, näet ja koet eniten ja missä kuulet parhaimmat tarinat vai haluatko sä eristyksiin muista yksityishyttiin tai vaikka ykkösluokkaan juppien kanssa kun kuitenkin oot lähtenyt sinne asti tutkimaan ja kokemaan uutta. Tietty toi on vähän eri asia ja totuus on muutenkin yleensä jossain siinä puolessa välissä. Kyllä munkin vanhemmat sukulaiset hoki lähestulkoon joka päivä sitä "kyllä tää kerraksi välttää" kun vaikka söivät jotain...

En mä kyllä ole vaikka meistä -81 lapsista huomannut mitään erityistä itsetunnon tai itseluottamuksen puutetta. Kaikki teki mitä halusi ja kaikilla oli kivaa. Ei noita juttuja tullut vaan mietittyä. Ehkä se kestää että se näkyy. Tai toisaalta eikö nyt just ole se kaikkein pinnallisin vaihe menossa ja sitä kautta jotkut erkanee tai jopa syrjäytyy muista kun ei halua lähteä mukaan siihen. Jotkut ei tietty pystykään. Aina tietty on ollut kaikenlaisia, mutta nyt varmaan enemmän.

Esimerkiksi nuoret jääkiekkoilijat pärjää paremmin, mikä on tietenkin tosi hyvä juttu, mutta yhä useammin kuulee niitä ajatuksia että haluaa olla paras ja siis voittaa vaikka maalipörssin, mikä särähtää korvaan. Eikö sekin kuitenkin ole aika ongelma siinä ihmisessä ja se useimmiten ilmenee muussakin toiminnassa. Tietty sitä haluaa tehdä maalin ja että joukkue voittaa, mutta että kilpailee ja vertailee ja arvostelee tuolleen. Toiset haluaa olla tasavertaisia. Rasismista, suvaitsemattomuudesta ja kaikista muistakin negatiivisista jutuista puhutaan nykyään niin paljon. Ihmiset erkanee toisistaan.

Tietty se vanhojen ihmisten nöyristely on sairasta, ainakin meille.

 

[julle-jr]

Onko normaalia ja luonnollista haluta vaikka autoa, joka kulkee kolmeasataa tai jotain muuta vastaavaa, mistä et saa muuta kuin jonkun ajatuksen korvien väliin.

Kyllähän sinäkin puhut monessa viestissäsi jostain kiksien saamisesta. Eikö se juuri ole "vain ajatus korvien välissä"? Mitä jos joku saa ne kiksit jostain muusta kuin sinä? Miksi sinun tapasi hankkia kiksejä (viina ja huorat) olisi yhtään sen parempi tapa? Tai miksi ihmisen pitäisi haluta tehdä vain normaaleja ja luonnollisia asioita? Mitä haittaa on tehdä epänormaaleja juttuja? Pitäisikö kaikkien olla samanlaisia ja normaaleja, vai mitä oikein nyt tossa haet?

 

[Tadu]

Näinpä.

Sitä jaksetaan aina valittaa nuorison käytöstavoista ja "kyllä ennen oli kaikki paremmin". Ensinnäkään en ole koskaan saanut missään hyvää asiakaspalvelua keneltäkään keski-ikäistä vanhemmalta ihmiseltä. Ylipäätänsä kun pidät vaikka juna-asemalla ovea auki jollekin eläkeläiselle, et saa takaisin kiitosta tai katsettakaan kuin satunnaisesti. Kun taasen pidät ovea auki teiniäidille joka työntää rattaita, niin kyllä kiitellään ja hymyillään.

Ei edes montaa kymmentä vuotta sitten Helsingissä nuoriso oli jakautunut jengeihin, jotka ottivat toisista jengeistä mittaa ihan väkivaltaisissa yhteenotoissa. Nykyään tämäkin on harvinaista, vaikka jotkut mamu-jengit ovatkin yhteen ottaneet ja kiusanneet ulkopuolisia. Käytännössä hekin vain maleksivat juna-asemila iltaisin kun ei ole muutakaan paikkaa missä olla.

Kun itse olin yläasteella tai armeijassa tupakoitsijoita oli enemmän kuin selväpäisiä.

Tottakai nykynuorisostakin löytyy menetettyjä tapauksia, jotka vieroksuvat työtä eivätkä todennäköisesti koskaan tule elämään kuin yhteiskunnan tuella. Entä sitten? Katsokaapa näitä nykyisiä keski-ikäisiä ja sitä porukkaa. Työskentelin jonkun aikaa eräässä viranomaisessa, jossa eräänlaisia tukia maksettiin terveydentilan perusteella. Eniten kävi vituttamaan yleensä 40 - 60 vuotiaat, jotka eivät mitenkään kuntoutuneet töitä varten eikä kiinnostanut palata töihin vaan aina lääkärille itkemässä kaikkea muuta. Nuorissa taasen oli porukkaa, jotka palasivat töihin jo ennen kuin sairasloma oli päättynyt. Kertaakaan tällaista tapausta ei tullut vastaan keski-ikäisissä tai vanhemmissa.

 

[Steegil]

Hyviä puolia on tullut esiin, mutta myös huonoja. Esimerkiksi nykynuoriso ei osaa enää olla ajoissa paikalla. Syytän tästä lepsua koulujärjestelmää ja vanhempia. Toivottavasti nuoret, joilla tämä jalo taito on hukassa oppivat sen piakkoin. Voi olla työnsaanti suhteellisen hankalaa, jos myöhästyy työhaastatteluista yms.

Lisääntynyt itsevarmuus sitten hyvänä puolena. Lisäksi nykynuoret keskimäärin nostavat ongelman kohdatessa sen asian pöydälle, eivätkä jää vain hautomaan sitä.

 

[Vellihousu]

Lisääntynyt itsevarmuus sitten hyvänä puolena.

Tämän kääntöpuolena tietysti se, että itsevarmuutta on joillakin yksilöillä himppusen liikaakin. Meillä on just ollut töissä yksi opiskelija jonka itsevarmuus ja itsensä esille tuominen lähentelee jo röyhkeyttä. En tosiaan kaipaa wanhan koulun nöyristelyä, mutta jotain tilanteen tajua ja sosiaalista pelisilmää kaipaisi tilanteisiin joissa on ns. esimiehen kanssa tekemisissä. Tiedä sitten kuinka yleistä tällainen "chillaa nyt vähän" - asenne sitten nykynuorissa on.

Tuo myöhästely ja oho unohdin - asenne näkyy kyllä myös tässä yksilössä ja kyllä nuorissa myös yleisemmin. Koululaitos on varmaan yksi syypää, itse olen miettinyt myös, vaikuttaako nämä kännykät sun muut jollakin lailla aikakäsitykseen. Ainakin myöhästymisistä on helpompi ilmoittaa kuin minun nuoruudessani sen sijaan että kiirehtisi sen ratkaisevat pari minuuttia.

 

[Steegil]

. Meillä on just ollut töissä yksi opiskelija jonka itsevarmuus ja itsensä esille tuominen lähentelee jo röyhkeyttä. En tosiaan kaipaa wanhan koulun nöyristelyä, mutta jotain tilanteen tajua ja sosiaalista pelisilmää kaipaisi tilanteisiin joissa on ns. esimiehen kanssa tekemisissä. Tiedä sitten kuinka yleistä tällainen "chillaa nyt vähän" - asenne sitten nykynuorissa on.

Toisaalta, jos esimies on opiskelijan ensimmäinen kohtaama ihka oikea henkilö, jolla on tiettyä auktoriteettia, niin eipä enää voi olettaa, että opiskelija osaisi käyttäytyä asiankuuluvasti. Koska opettajien auktoriteetti on riisuttu vähitelleen nollaan, niin eivät nuo nuoret saa koulussa sitä asiankuuluvaa harjoitusta. Esimies on näille vain yksi häiskä/pimu muiden joukossa.

 

[Sanainen arkku]

Hyviä puolia on tullut esiin, mutta myös huonoja. Esimerkiksi nykynuoriso ei osaa enää olla ajoissa paikalla. Syytän tästä lepsua koulujärjestelmää ja vanhempia. Toivottavasti nuoret, joilla tämä jalo taito on hukassa oppivat sen piakkoin. Voi olla työnsaanti suhteellisen hankalaa, jos myöhästyy työhaastatteluista yms.

Lisääntynyt itsevarmuus sitten hyvänä puolena. Lisäksi nykynuoret keskimäärin nostavat ongelman kohdatessa sen asian pöydälle, eivätkä jää vain hautomaan sitä.

Olen arvailemassa samoin kuin @Vellihousu, että latinainen täsmällisyys uutena normina on seurausta kännyköistä.

Itsellänikin on aikataulutus yms. suunnittelu lipsahtanut aivan hetkessä elämiseen. Kun ei tarvitse, ei jaksa.

On kieltämättä erittäin ongelmallista, jos työhaastatteluun ei mennä ajoissa. Muuten asian kääntöpuolena on aikataulujen palvonta, jota ainakin täällä päiväkodeissa näkyy vanhempien työntekijöiden toimesta: Ei osata priorisoida tärkeämpiä töitä vähemmän tärkeiden, mutta kalenteriin juuri nyt merkittyjen edelle.

Mieluummin noudatetaan aikataulua kuin pyritään optimaaliseen laatuun.

 

[Vellihousu]

Toisaalta, jos esimies on opiskelijan ensimmäinen kohtaama ihka oikea henkilö, jolla on tiettyä auktoriteettia, niin eipä enää voi olettaa, että opiskelija osaisi käyttäytyä asiankuuluvasti.

Tämä on varmasti näin, itse menin kouluun ekalle luokalle vuonna 86' ja silloin noustiin vielä seisomaan opettajan tullessa luokkaan. En tietenkään kaipaa noihin aikoihin, mutta kyllä jostakin kohtaa pitäisi tulla sekin oppi että maailmassa on ihan oikeasti myös korkeampia tahoja joita ei tarvitse kunnioittaa käsi lipassa, mutta joiden kanssa pitäisi huomioida esim. se miten käyttäydytään ja puhutaan. Itseäni ainakin jos ei nyt loukkaa, niin jollain lailla vaivaannuttaa se, että parikymppinen puhuu minulle kuin parikymppiselle kaverilleen. En minäkään puhu samalla tavalla työkavereille ja henk.koht. kavereilleni.

 

[KiVi]

Ei esimiehen edessä ole mitään pokkurointivelvoitteita. Esimiehen tehtävä on antaa työnjohto-oikeutensa rajoissa työntekijälle ohjeita ja määräyksiä työn tekemisessä. Työntekijän tehtävä on noudattaa näitä ohjeita ja määräyksiä. Siinä se.

 

[Vellihousu]

Ei esimiehen edessä ole mitään pokkurointivelvoitteita. Esimiehen tehtävä on antaa työnjohto-oikeutensa rajoissa työntekijälle ohjeita ja määräyksiä työn tekemisessä. Työntekijän tehtävä on noudattaa näitä ohjeita ja määräyksiä. Siinä se.

Jos minun tekstiini viittaat, niin en ole mitään pokkurointia odottanutkaan vaan jotain alkeellista tilannetajua.

Eikä asiat muutenkaan ole niin yksinkertaisia kuin tuossa määrittelet, työpaikkoja on erilaisia, samoin kuin esimies - alainen suhteita. Pienissä yhteisöissä esimerkiksi käytöksellä on aina suurempi merkitys.

 

[Steegil]

Ei esimiehen edessä ole mitään pokkurointivelvoitteita. Esimiehen tehtävä on antaa työnjohto-oikeutensa rajoissa työntekijälle ohjeita ja määräyksiä työn tekemisessä. Työntekijän tehtävä on noudattaa näitä ohjeita ja määräyksiä. Siinä se.

Ei tietenkää ole, mutta se on kieltämättä vaivaannuttavaa, jos joku jantteri puhuu esimiehelleen tai esimiehen esimiehelle samalla tavalla kuin omille kakskybäsille frendeilleen.

Luulen, että myös nimimerkki KiVi puhuu eri tavalla riippuen henkilöstä.

 

[pettter]

Kyllähän sinäkin puhut monessa viestissäsi jostain kiksien saamisesta. Eikö se juuri ole vain ajatus korvien välissä? Mitä jos joku saa ne kiksit jostain muusta kuin sinä? Miksi sinun tapasi hankkia kiksejä (viina ja huorat) olisi yhtään sen parempi tapa? Tai miksi ihmisen pitäisi haluta tehdä vain normaaleja ja luonnollisia asioita? Mitä haittaa on tehdä epänormaaleja juttuja? Pitäisikö kaikkien olla samanlaisia ja normaaleja, vai mitä oikein nyt tossa haet?

Huvikseni heittelin ajatuksia mitä mieleen tuli. Tuolla vaan puhuttiin vanhojen ihmisten yli menevästä nöyryydestä ja vaatimattomuudesta niin tarkoitin sanoa ettei se toinen ääripääkään ole välttämättä sen parempi juttu, mitä nykyään tuntuu näkevän. Ei kait mun tapa ole sen oikeampi tai parempi kuin muiden ja erilaisuuteen oikein kannustan, tai enemmänkin olemaan oma itsensä. Nykyään vaan välillä tuntuu olevan valmis muotti millainen pitää olla tai ainahan tietty vähän on ollut. Ei mulla ole lapsia niin en kovinkaan tarkkaan tiedä, mutta mitä juttuja oon tutuilta kuullut ja joskus nähnytkin. Tietty telkkarissakin näkee kaikenmaailman ylimielisiä tosi-tv prinsessoja ja muitakin, mutta varsinkin some on täynnä noita. Ahneus vie välillä voiton järjestä. Mielipiteetkin pitää kertoa vaikka ei tiedetä asioista. Jos ennen piilotettiin rikkaudet ja kätkettiin onni niin nykyään yritetään esittää vaikka mitä. Instagramit, blogit, tinderit jne. Ennen tota oli vaan venäläisillä, mutta nyt mainstreamia täälläkin. Tietty ympäristö on muokannut meistä tällaisia ja nykyään on valloillaan kilpaileva ja turhamainen meininki.

 

[PataJaska]

Tämä on varmasti näin, itse menin kouluun ekalle luokalle vuonna 86' ja silloin noustiin vielä seisomaan opettajan tullessa luokkaan. En tietenkään kaipaa noihin aikoihin, mutta kyllä jostakin kohtaa pitäisi tulla sekin oppi että maailmassa on ihan oikeasti myös korkeampia tahoja joita ei tarvitse kunnioittaa käsi lipassa, mutta joiden kanssa pitäisi huomioida esim. se miten käyttäydytään ja puhutaan.

Minä menin vuonna 88' ja oli muuten sama juttu, silloinkin noustiin seisomaan opettajan tullessa luokkaan. Sitten opettaja sanoi "hyvää huomenta", ja luokka toisti saman ääneen, jonka jälkeen opettaja sanoi "istukaa, olkaa hyvä". Ei se seisominen nyt toki etenkään myöhemmillä luokilla mitään 50-luvun henkistä asennossa jäpittämistä ollut, vaan jokainen nojaili aika vapaalla tyylillä (nimim. kokemusta on).. mutta noustiin kuitenkin

Tällainenhan tuntuu nyt vuonna 2016 jopa uskomattoman kornilta, vaikka kyse oli vain käytöstavoista sekä siitä että jollakulla oli auktoriteetti joihinkin toisiin nähden. Milloinkahan tästä on luovuttu, ja tapahtuiko se jollakin opetushallituksen mahtikäskyllä, vai hiipuiko tapa vain omia aikojaan pois?? Toki koulumaailman ongelmat ovat muuttuneet nykyään entistä pirstaleisimmiksi ja moninaisimmiksi, eli eihän tällaisella toiminnalla niiden ratkaisuun tietenkään vaikutusta olisi..

 

[pernaveikko]

Itse olen haastatellut satoja henkilöitä ja pitää sanoa että nuoret ei joko osaa kelloa tai ei välitä tulla vaikkapa sovittuun aikaan haastatteluun. Tai edellisenä iltana soittaa ja kysyy "mihin aikaan haastattelu olikaan?" Johon vastaan katso mailistasi mihin aikaan se on lähetin sinne vahvistuksen, " no en mä nyt jaksa kerro vaan se mulle nyt puhelimessa"..? jne..Tai jos kaverit on edellisenä iltana ollut viihteellä niin tällöin on erittäin todennäköistä että seuraavana aamuna tulee puhelu "minulla on vähän nuhaa on varmaan ok jos olen saikulla tämän päivän"

Viime kesänä oli uutisointia, kun joku pomo kyllästyi nuoriin. Tuntemattomasta numerosta tulee puhelu ja siihen ei vastata, mutta lähetetään heti viesti tyyliin "kuka sä oot?"

Niin, kuulun itsekin siihen porukkaan, että en vastaa tuntemattomiin numeroihin, koska se ei voi ikinä olla mitään tarpeellista. Tosin tuossa taannoin, kun oli työnhaku menossa, niin sitähän nimenomaan tuijottaa luuria ja toivoo sen soivan nimenomaan tuntemattomasta numerosta.

Jostain syystä loistavat nykynuoret ei ajattele samalla tavalla.

Tuossa viime viikolla töihin mennessä sattui koululaisporukka samaan bussiin. Siinä ne aika rauhassa hilluivat ja melkein kaikilla luuri ja fase auki ja ottivat kuvia toisistaan. En nyt sitä niin pahana pitänyt, vaikka olin keskellä niitä, mutta eivät häiriköineetkään ja kivaa tuntui olevan.

Ehkä tuossa kuitenkin vähän miettii kuinka tärkeään osaan se luuri onkaan noussut. Paitsi, että aika usein itsekin selailen Jatkista bussissa istuessa.

 

[KiVi]

Luulen, että myös nimimerkki KiVi puhuu eri tavalla riippuen henkilöstä.

Totta kai. En esimerkiksi koskaan käy rakentamaan mitään henkilökohtaisia suhteita organisaatiolinjassa ylempänä oleviin, vaan heidän kanssaan hoidan ne työasiat, jotka heidän kanssaan pitää hoitaa ja muuten pidän turpani tukossa.

Yleinen tilannetajun puute lienee aika hyvin suhteessa ikään, ainakin jonnekin kolme-nelikymppiseksi asti. Harjoitusta on ollut vähemmän, kun ikää on vähemmän.