Nuori Suomi ry

[P.Sihvonen]

"Kaikki kirjoittaa", heh

Arvailumme näytti osuvan oikeaan. Se mikä kansanomaisesti tarkoittaa kiertorannaria on teillä brassailupiireissä outsweeper. Hienoa, että teillä päin käytetään kansainvälisiä termejä, vaikka se noin marginaalisessa lajissa kuulostaakin korvaan typerältä. Kohta varmaan pesiksessäkin joku intoutuu esittelemään lajitietämystään kutsumalla kumuraa jollakin englanninkielisellä termillä.

Kuule, erku, älä yhtään yritä, sinut on tuomittu epäonnistumaan väittelyssäsi. Mittelet taitojasi ja tietojasi sellaisen ylivertaisen nimimerkin kanssa, joka tietää aivan kaikesta kaiken. On esiintynyt täällä lätkäkoutsina, salibändin asiantuntijana, Nuori Suomen tietäjänä ja SM-sarjatasolla sarjakärkijoukkueessa pelaavan säbä-junnun isänä. Lisäksi se tietää enemmän Tampereen 12-vuotiaiden lätkäjunnujen asioista kuin Ville Nieminen. Sitä odotan jännityksellä, minkä näistä viesteistään hän poistaa nyt jälkikäteen, koska sellaistakin hän tekee yhtenään.

Miten tämä viestini liittyy Nuori Suomi -myyttiin? No siten, että tietyllä tapaahan täällä "kaikki kirjoittaa".

 

[LaTe_Show]

On esiintynyt täällä lätkäkoutsina, salibändin asiantuntijana, Nuori Suomen tietäjänä ja SM-sarjatasolla sarjakärkijoukkueessa pelaavan säbä-junnun isänä.

Kuules, kun ikää tulee tarpeeksi niin ehtii kyllä tekemään lukuisia asioita ja näkemään maailmaa halutessaan.

Ja voimia ja jaksamisia jos olen jotenkin loukannut sinua henkilökohtaisesti.

Ai niin, jos puretaan argumenttisi osiin niin:

- lätkäkoutsina: pitää paikkaansa, lisäksi olen nuorempana viheltänytkin pelejä kjähkjäh
- salibändin asiantuntijana: perusasiat toki hyvin hallussa, mutta pitkä matka janihakkaraisen tasolle :)
- Nuori Suomen tietäjänä: tästä olen kirjoittanut omista kokemuksistani ja omista mielipiteistäni (joista olet jostain syystä pahastunut). Tietäjäksi en laske itseäni, mutta toki olen katsonut tarpeelliseksi ampua alas (sinun) pahimmat epärehelliset kommenttisi aiheesta missä et pysty olemaan objektiivinen (mikä on todella hassua...)
- ja SM-sarjatasolla sarjakärkijoukkueessa pelaavan säbä-junnun isänä: ehdoton fakta, ja unohdit mainita että "ylpeänä isänä"!

... unohtamatta kaiken tämän täydellisyyden lisäksi, että olen ihminen jolle ei tuota tuskaa tunnustaa olevansa väärässä ja tietämätön jostain asiasta. Minä kun noudatan Dirty Harryn elämänohjetta...

Sitä odotan jännityksellä, minkä näistä viesteistään hän poistaa nyt jälkikäteen, koska sellaistakin hän tekee yhtenään.

Oh hoh, tämä tuli puuntakaa! Toki joitain viestejä olen poistanut missä olen "palstanut liikaa siviiliminästäni / itsemoderoinnin vuoksi", mutta ne lienee hyväksyttäviä syitä? Sen verran on tietyltä nimimerkiltä tullut YV:nä roskaa, etten kaipaisi sitä tämän virtuaalihiekkalaatikon ulkopuolelle...

Miten tämä viestini liittyy Nuori Suomi -myyttiin? No siten, että tietyllä tapaahan täällä "kaikki kirjoittaa".

Kaikki kirjoittaa juu, ja tosiaan Jatkoajan säännöt on vähän niinkuin Nuori Suomen ohjeistus, kummastakaan ei ole ollut minulle mitään ongelmia. Ymmärrän molempien pyrkivät estämään ihmisten ylilyöntejä.

 

[TosiFani]

Kuule, erku, älä yhtään yritä, sinut on tuomittu epäonnistumaan väittelyssäsi. Mittelet taitojasi ja tietojasi sellaisen ylivertaisen nimimerkin kanssa, joka tietää aivan kaikesta kaiken. On esiintynyt täällä lätkäkoutsina, salibändin asiantuntijana, Nuori Suomen tietäjänä ja SM-sarjatasolla sarjakärkijoukkueessa pelaavan säbä-junnun isänä. Lisäksi se tietää enemmän Tampereen 12-vuotiaiden lätkäjunnujen asioista kuin Ville Nieminen. Sitä odotan jännityksellä, minkä näistä viesteistään hän poistaa nyt jälkikäteen, koska sellaistakin hän tekee yhtenään.

Miten tämä viestini liittyy Nuori Suomi -myyttiin? No siten, että tietyllä tapaahan täällä "kaikki kirjoittaa".

Tässä vaiheessa tietää aina, että argumentit on loppu, haetaan tukea toisesta puusilmästä. Nuorten ja lasten pitää saada harrastaa sitä lajia, mitä he haluavat, valmentajat eivät saa sitä rajoittaa vaan heidän tulee tukea nuorten ja lasten monipuolista liikuntaharrastusta.

 

[LaTe_Show]

Arvailumme näytti osuvan oikeaan. Se mikä kansanomaisesti tarkoittaa kiertorannaria on teillä brassailupiireissä outsweeper. Hienoa, että teillä päin käytetään kansainvälisiä termejä, vaikka se noin marginaalisessa lajissa kuulostaakin korvaan typerältä.

Olen pahoillani, minusta on jotenkin luontevampaa käyttää kansainvälisiä termejä jos englanti on vahvempi äidinkieleni (tottakai tiedostan kirjoittavani suomenkielisille keskustelupalstalle). Toisaalta kun kerta marginaalilajista on kyse niin pitäisi termistönkin olla sm-sarjalaisillekin tuttu. :)

Mutta nyt kun puhutaan sellaista kieltä mitä sinäkin ymmärrät, niin myönnät varmaankin sen että kiertorannanin ja kanttiveto vaatii vuosien lajikohtaista harjoittelua ja ei suju tuosta vaan ottamalla mailan käteen?

Toisaalta, en tiedä kuinka hedelmällistä on jatkaa keskustelua jos taustalla on ajatus salibandysta marginaalilajista saati sitten keskustelutyyli on brassailua, ja varsinkin jos lähtökohtaisesti aliarvioidaan lajia vertaamalla lajin todellisia huippuja nelosdivarin kaljanlitkijöihin.

Mutta samapa tuo, puuhelmet kaulaan ja hyppyritukka kuntoon! Jatketaan keskustelua siitä miten heikko Gretzky oli muissa lajeissa... :D

Eiköhän tämä riittänee off-topicina...

 

[LaTe_Show]

Nuorten ja lasten pitää saada harrastaa sitä lajia, mitä he haluavat, valmentajat eivät saa sitä rajoittaa vaan heidän tulee tukea nuorten ja lasten monipuolista liikuntaharrastusta.

Näinpä. On ilahduttavaa lukea näiden reaalimaailmassa toimivien valmentajien, kuten nimimerkki Jusupov:lle, tuffgong:lle ja Atthe:lle ja muiden huoltajien, joukkueiden johdon ja vanhempien kokemuksia siitä miten seurat nimenomaan tukevat lasten monipuolista harjoittelua ja eri lajien harrastamista nuorena. Se on lopulta lapsen oma valinta minkä lajin peliin tai treeniin hän päättää sitten lopulta mennä.

Loistavina esimerkkeinä vaikka Jari Kurri, Teemu Selänne, Teuvo Teräväinen, Petr Cech, Jari Litmanen, Alexander Barkov jne jne...

 

[Colisee Pepsi]

"Vuodet eivät ole toistensa veljiä"

Varmasti näin. Toisaalta voi pohtia, että miksi ikäluokista 1985-1990 ei siunaantunut ainoatakaan Barkovin tai Teräväisen kaltaista "lahjakkuutta"? Minusta on älyllisesti epärehellistä ajatella, että noissa ikäluokissa lahjakkuutta ei olisi ollut...

Nyt kun on ilmeisesti löytynyt konsensus säbä-laukausten oikeille termeille niin palaisin vielä ketjun aiheeseen...


Vale, emävale, tilasto?
Lainauksessani viittaat ilmeisesti Nuori Suomeen?
Jos ikäluokkien 85-90 "lahjakkuuksien" puute johtuu Nuori Suomesta, niin mistä johtuu ikäluokkien 78-82 vielä pahempi "lahjakkuuksien" puute? Vertailuna esim. kenttäpelaajien osalta 78-82 ikäluokista YKSI 1. kierroksen varaus, kun taas 85-90 ikäluokista 3 kpl 1. kiekan varauksia.
Venytetään vielä hieman aikajännettä niin kenties saadaan hieman enemmän pohjaa Nuori Suomen turmiollisuudelle: ikäluokista 75-85 10 kpl 1. kierroksen varauksia, kun taas NuSu-ikäluokat 86-95 9 kpl ykköskiekalla. Eli tilastot (=NHL-scoutit) eivät ainakaan ole noteeranneet kovinkaan huomattavaa muutosta Suomen pelaajatuotannossa?

Ja kyllä, tilastoja voi kukin tulkita itse parhaaksi näkemällään tavalla, mutta siksipä juuri niihin perustuen ei voida eikä kannata tehdä mitään absoluuttisia johtopäätöksiä. Niinpä minua hieman ihmetyttääkin miksi täällä koko ajan takerrutaan ikäluokkiin 86-90 (jotka kieltämättä ovat varsin surkeita), kun olisi hyvä katsoa hieman laajempaa kokonaisuutta ja miettiä missä, milloin ja millaisia virheitä ollaan tehty?

Ja mikä oli se konkreettinen muutos v. 1995, joka pilasi totaalisesti 85-ikäluokan, mutta ei vaikuttanut 84:siin? Jos joku tämän tietää niin kertokoon sen ystävällisesti meille muillekin, kiitos.

Minusta on mielenkiintoista, että ikäluokat 1985-1990 ovat hyvin monessa suomalaisessa urheilulajissa todella heikkoja. Ja tämä koskee erityisesti poikia. Tytöissä vastaavaa ilmiötä ei ole nähtävissä kovinkaan voimakkaasti...
...Miksi hiihdossa, yleisurheilussa, uinnissa, painissa ja suunnistuksessa on myös se ongelma, että nuo ikäluokat ovat kovin heikkoja isossa kuvassa? Tuskin voi selitellä, että hiihtoa on harjoiteltu liian puolustusvoittoisesti. Kyllä ongelmaan täytyy nähdäkseni olla jokin laajempi selitys...

...Mielestäni fiksuimmaksi selittäväksi tekijäksi näiden ikäluokkien alennustilalle jää Nuori Suomi -ideologia...

Ymmärrän ja osin hyväksynkin lätkäjätkien ja futisvalmentajien kritiikin NuSua kohtaan. Mutta jos todella olet sitä mieltä, että NuSu on syypää myös mainitsemiesi yksilölajien alennustilaan niin mielelläni kuulisin jotain kokemuksia ja perusteluja varsin vahvalle mielipiteellesi? Siis onko NuSu kieltänyt uimareita menemästä hallille, estejuoksijaa lenkille tai painijapoikaa matolle? Onko ollut jotain muita rajoituksia, jotka ovat estäneet tavoitteellisen harjoittelun?

 

[LaTe_Show]

Uskallan väittää, että 70 ottelua kaudessa on urakka, johon ei tavoitteellista sivulajia (jonka kilpailukausi osuu samaan ajanjaksoon) mahdu kaveriksi. Ei millään, varsinkaan, jos kyse on pallopelistä.

Jos ottaa aikavälin syyskuun alku - huhtikuun loppu käsittelyyn, ja sanotaan että 12-vuotiaiden pelit painottuvat pääosin viikonloppuihin, niin tuona ajanjaksona on käytettävissä 32-33 viikonloppua (pyhät huomioiden) tuon 70 pelin toteuttamiseen...

 

[erku]

Tässä vaiheessa tietää aina, että argumentit on loppu, haetaan tukea toisesta puusilmästä.

Sinun argumentointisi sitten onkin kovin sivistynyttä ja esimerkillistä.

Nuorten ja lasten pitää saada harrastaa sitä lajia, mitä he haluavat, valmentajat eivät saa sitä rajoittaa vaan heidän tulee tukea nuorten ja lasten monipuolista liikuntaharrastusta.

Tätä samaa jankkaat koko ajan. Oudointa on se, että kukaan ei edes ole tästä yleisellä tasolla eri mieltä. Siltikin jatkat jankkaamista.

 

[erku]

Vale, emävale, tilasto?
Lainauksessani viittaat ilmeisesti Nuori Suomeen?
Jos ikäluokkien 85-90 "lahjakkuuksien" puute johtuu Nuori Suomesta, niin mistä johtuu ikäluokkien 78-82 vielä pahempi "lahjakkuuksien" puute? Vertailuna esim. kenttäpelaajien osalta 78-82 ikäluokista YKSI 1. kierroksen varaus, kun taas 85-90 ikäluokista 3 kpl 1. kiekan varauksia.
Venytetään vielä hieman aikajännettä niin kenties saadaan hieman enemmän pohjaa Nuori Suomen turmiollisuudelle: ikäluokista 75-85 10 kpl 1. kierroksen varauksia, kun taas NuSu-ikäluokat 86-95 9 kpl ykköskiekalla. Eli tilastot (=NHL-scoutit) eivät ainakaan ole noteeranneet kovinkaan huomattavaa muutosta Suomen pelaajatuotannossa?

Ensinnäkään en ymmärrä, miksi NHL-varaus olisi tässä jokin oleellinen tekijä. Ehkä on fiksumpaa katsoa pelaajien uraa vähän laajemmin. Minusta Sami Vatanen tai Valtteri Filppula ovat olleet eri tason pelaajia kuin Petteri Nokelainen tai Lauri Tukonen, vaikka ensimmäiset eivät ole ykköskierroksen varauksia ja jälkimmäiset ovat. Eihän muissakaan lajeissa urheilijatuotannon laatua mitata sillä, kuinka hyviä urheilijat ovat 17-18-vuotiaina. Jos tuolle linjalle lähdetään, niin esimerkiksi Mika Myllylä ja Virpi Kuitunen eivät olleet ollenkaan kansainvälisen tason urheilijoita.

Ja huomautan nyt sen verran, että noissa laskelmissasi on aika selkeä asiavirhe. Olet unohtanut joko Olli Jokisen tai Jani Ridan pois laskuista, sillä he molemmat ovat ykksövarauksia tuona jaksona, jolloin niitä väität olleen vain yksi.

Jos ihan järjellä rupeaa ajattelemaan, niin onhan noissa 1978-1982 syntyneissä melkoinen läjä pitkän NHL- ja Leijonauran tehneitä pelaajia. Olli Jokinen, Niko Kapanen, Niklas Hagman, Antti Miettinen, Lasse Kukkonen, Ossi Väänänen. 1985-1990 ikäluokista samaan kategoriaan yltää toistaiseksi vain Lauri Korpikoski. Komarovilla, Lehterällä ja Hartikaisella on toki edellytykset tehdä hieno Leijonaura, mutta NHL-ura jää kaikilla vaatimattomaksi näillä näkymin.

Ymmärrän ja osin hyväksynkin lätkäjätkien ja futisvalmentajien kritiikin NuSua kohtaan. Mutta jos todella olet sitä mieltä, että NuSu on syypää myös mainitsemiesi yksilölajien alennustilaan niin mielelläni kuulisin jotain kokemuksia ja perusteluja varsin vahvalle mielipiteellesi? Siis onko NuSu kieltänyt uimareita menemästä hallille, estejuoksijaa lenkille tai painijapoikaa matolle? Onko ollut jotain muita rajoituksia, jotka ovat estäneet tavoitteellisen harjoittelun?

Ei ole NuSu kieltänyt mitään. Kyse oli nähdäkseni enemmän siitä koko ilmapiiristä, mikä vallitsi lapsi- ja nuorisourheilussa. Valtaosa yksilölajiurheilijoista on lapsena ollut mukana myös joukkuelajeissa. Mielestäni ihan älytöntä ajatella, että tuollainen sosiaaliurheilu, mikä kiekossa ja futiksessa on vallinnut, ei tarttuisi myös muihin lajeihin, kun lapset harjoittelevat sekaisin eri lajeja.

Ruotsissa on muuten tutkittu olevan niin, että olympiajoukkueeseen ei pidä ottaa ns. kisaturisteja, koska heidän ei-huipputavoitteellinen asenne voi tarttua kisakylässä myös niihin todellisiin huippuihin. Aika outoa ajatella, että keskenkasvuisiin huippulupauksiin tuollaisella ei-tavoitteellisella ympäristöllä ei sitten olisi vaikutusta.

 

[PJx]

Miksi 12-vuotiaan urheilu pitäisi olla tavoitteellista?

Hieman outo kysymys tällä palstalla. Ehkä sitä pitäisi niiltä keskenkasvuisilta kölveiltä, joilla on hirveä palo.

Jos kuitenkin sellainen sattuu lähipiiriin, niin aika nopeasti päädytään valintatilanteisiin. Kiinnostusta riittää useampaankin lajiin. Aika nopeasti niissä talkoissa päädytään tilanteeseen, joissa kalenteri täyttyy ja jostain on luovuttava.

Ehkä asiaa pitäisi kuitenkin lähestyä suunnasta: Miksi kilpaurheilua pitäisi harrastaa? Ehkä Pekka Himanen voisi pohtia tätkin kysymystä, kunhan rahoitus järjestyy.

 

[PJx]

Jos ottaa aikavälin syyskuun alku - huhtikuun loppu käsittelyyn, ja sanotaan että 12-vuotiaiden pelit painottuvat pääosin viikonloppuihin, niin tuona ajanjaksona on käytettävissä 32-33 viikonloppua (pyhät huomioiden) tuon 70 pelin toteuttamiseen...

Ansiokkaasti laskettu. Sitten vilä kaveriksi yksi pakollinen vapaapäivä viikossa, yksi pelaamiseen valmistava (=pelaamisen opettelu) treeni ja yksi tekniikkapainoitteinen treeni, niin sitä sivulajia varten jää tällä minimalistisella kaavalla korkeintaan kasi päivää/vko. Aika hyvin on aikataulujen kohdattava, että onnistuisi edes todellisena sivulajina (peli+treeni).

No osa peleistä tulee varmaankin turnauksissa, joissa pelataan enemmän kuin yksi peli/päivä. Siitä huolimatta kannattanee tehdä kalenteriharjoitus aiheesta: kuinka sovitan kalenteriin kovin monta totisesti harrastettavaa lajia. Jo pelkät matkat tuppaavat viemään tehokkaasta ajasta kohtuuttomasti.

 

[siffa]

Hieman outo kysymys tällä palstalla. Ehkä sitä pitäisi niiltä keskenkasvuisilta kölveiltä, joilla on hirveä palo.

Todella outo kysymys. Sen voi tehdä vain henkilö, joka ei ole ollut tekemisissä 12-vuotiaiden jääkiekkojuniorien kanssa. Palo on todella hirveä, niinkuin kirjoitat, harjoitella ja pelata jääkiekkoa. Sain taas omin silmin todeta sen, kun kävin Hämeenlinnassa seuraamassa junioripelejä. Lauantaina osalla joukkueen pelaajista oli peli Hämeenlinnassa ja osalla Lahdessa. Sunnuntaina puolelta päivin kokoontui muutama joukkueen pelaaja höntsäilemään keskustan City-Marketin isolle jäälle. Viereinen kaukalo oli HPK:n SM-liigajoukkueen muutaman nuoremman polven pelaajan palautusharjoittelun paikkana.

Jari Litmasella tuo hirveä palo päästä harjoittelemaan jalkapalloa konkretisoitui 6-vuotiaana, jolloin hänen oli päästävä 6-7 kilometrin päässä olevalle Kärpäsen koululle harjoituksiin. 7-vuotiaana Jarin piti päästä äidin kertoman mukaan väkisin pihalle 20-25 asteen pakkaseen pallottelemaan jalkapallolla. Jari harjoitteli oman ikäisten, vuotta vanhempien ja 2 vuotta vanhempien poikien joukkueiden kanssa, kun oman isän valmentaman oman ikäisten joukkueen harjoitukset eivät riittäneet. Suomen ensimmäisessä täysimittaisessa Lahden jalkapallohallissa Jari pääsi talvisin Velho Voutilaisen luvalla ja silmien alla treenaamaan ennen koulun alkua, koulun aikana ja koulun jälkeen. Jalkapallo oli vanhempien mukaan etusijalla ennen koulunkäyntiä. Tommi Kautosen kertomana Jari höntsäsi kipsi jalassa 13-vuotiaana muiden kanssa jalkapalloa.

 

[TosiFani]

Hieman outo kysymys tällä palstalla. Ehkä sitä pitäisi niiltä keskenkasvuisilta kölveiltä, joilla on hirveä palo...

Harrastaminen tulee olla lapsilähtöistä, valmentajien ja muiden aikuisten tulee tukea lapsen tekemistä. Jos lapsi haluaa harjoitella pelkästään jääkiekkoa, harjoitelkoon. Mutta jos hän haluaa pelata tasaisesti salibandyä ja jääkiekkoa, siihen tulee antaa mahdollisuus, valmentaja ei saa vaatia valitsemaan 12-vuotiaana.

 

[LaTe_Show]

Jari Litmasella tuo hirveä palo päästä harjoittelemaan jalkapalloa konkretisoitui 6-vuotiaana, jolloin hänen oli päästävä 6-7 kilometrin päässä olevalle Kärpäsen koululle harjoituksiin. 7-vuotiaana Jarin piti päästä äidin kertoman mukaan väkisin pihalle 20-25 asteen pakkaseen pallottelemaan jalkapallolla.

Jari Litmanen on hyvä esimerkki, tässä miehen omat kommentit:

Ruokailu ja koululiikunta olivat kaksi mielenkiintoisinta ainettani koulussa. Tykkäsin pelata kaikkia lajeja. Ykköslajini olivat jalkapallo ja jääkiekko 14-vuotiaaksi asti.

70–80-luvulla, kun olin lapsi ja nuori, silloin ei ollut tietokoneita tai mitään ihmeellistä tv-tarjontaa. Kun koulusta tultiin kotiin, mentiin pihalle.

Lapsena tuli käytyä kaikki mahdolliset lajit läpi. Olympialaisten aikaan seurattiin yleisurheilua; kiekonheitossa ja kuulassa saatettiin heittää kivenmurikkaa ja keihäässä sai kyytiä puunvarsi. Kun televisiosta tuli mäkiviikko, mentiin itse mäkeen kokeilemaan. Ja kun oli tenniksen Wimbledon-turnaus, laitettiin naru pihalle ja lätkittiin sitten palloa sen yli.

Kehitimme kaikki lajit itse. Liikkuminen oli tärkeätä ja intoa sitä kohtaan riitti.

Itselläni on hyviä kokemuksia eri lajien yhteensovittamisesta ja siitä, mitä ne toinen toisilleen antaa. Minulla on ollut kaksi päälajia, mutta edelleenkin harrastan myös muita lajeja tilaisuuden tullen. Olen itse kannattanut aina ennemmin monipuolisuutta kuin rajoittuneisuutta lajivalinnoissa.

On vaikea sanoa, onko taustalla lajikirjo tai miksi sitä (lue: pelisilmä) olisi kertynyt. En kuitenkaan sano, että se olisi ainakaan jarruttanut – ei missään nimessä. Peleissä on paljon samankaltaisuuksia.

Eri peleissä hahmottaa asioita eri tavalla, joten ei siitä tosiaan haittaakaan voi olla.

Monipuolisuuuden, ja lahjakkuuden lisäksi Litmanen oli 14-vuotiaana poikkeuksellisen määrätietoinen siitä, mitä hän haluaa olla isona ja fiksu kundi että osasi itse itselleen asettaa tavoitteita mihin pyrkiä. Nämä piirteethän ovat ominaisia kaikille huippu-urheiluille ja nimenomaan se asia mikä tekee heistä huippu-urheilijoita verrattuna muihin.

 

[siffa]

Maailma on nykyään avoin ja se tarkoittaa, että kilpailua tulee huipulle aina vaan enemmän. Kyllä se mielestäni vaatii määrätietoista tekemistä entistä nuorempana, JOS HALUAA HUIPULLE. Ja kuten on satoja kertoja toistettu niin se on eri keskustelu kuin nuorten liikkuminen ylipäätään. Esimerkkeinä jalkapallo ja tennis ovat jo nyt sellaisia lajeja joissa pitää erikoistua nuorena. Huipulle pääseminen noissa lajeissa vaatii lahjojen lisäksi niin järjettömän määrän toistoja.

Mistään Kiina-malleista on aivan turha jeesustella. Monipuolinen harjoittelu toki tukee aina urheilijan kasvamista, eli ei tässäkään kannata tyhmäksi heittäytyä.

Lainaan J.Grönvallin erinomaisesta kirjoituksesta, joka jäi liian vähälle huomiolle täällä, nämä kaksi kohtaa. Kilpailu kovenee koko ajan maailmalla kaikissa urheilulajeissa. Ne ajat ovat ohi, kun Kari Eloranta ja Timo Nummelin pelasivat samanaikaisesti aikuisiässä Suomen huipulla jalkapallossa ja maailman huipulla jääkiekossa. Junioritasolla on heidän aikansa jälkeen vielä Suomessa voitu pelata huipulla jääkiekossa ja jalkapallossa. Jääkiekko on lähestynyt esimerkkeinä mainitsemiasi jalkapalloa ja tennistä siinä, että huipulle päästäkseen on tehtävä lapsesta lähtien järjetön määrä toistoja valitun lajin parissa. Jalkapallossa pystytään harjoitushallien ansiosta läpi vuoden harjoitteluun. Jääkiekossa on jo paljon harjoitushalleja, jotka ovat läpi vuoden auki. Mahdollisuudet yhden lajin läpivuotiseen harjoitteluun ovat parantuneet.

Täällä on keskusteltu 12-vuotiaiden D2AAA-joukkueiden jääkiekkojuniorien mahdollisuuksista harrastaa talviaikana useampaa lajia samanaikaisesti. On väitetty, että Tapparan ja Ilveksen D2AAA-jääkiekkojuniorit ovat poissa joukkueiden harjoituksista ja peleistä samanaikaisten salibandyharjoitusten/-pelien vuoksi. Tämä väite on Tapparan osalta todettu valheeksi ja Ilveksen kohdalla se tullaan myös tarkistamaan. Mikäli löytyy Jääkiekkoliiton valtakunnallisissa D2AAA-joukkueissa junioripelaajia, jotka pelaavat edes muutaman salibandypelin samanaikaisesti jääkiekkopelin kanssa, olisi heistä hyvä saada tietoa tänne. Se, että pelattaisiin D2-huipputasolla kauden aikana tasaisesti 30 jääkiekko-ottelua ja 30 salibandyottelua ei ole tätä päivää.

Eagle tuntee Tampereen tilanteen juniorijalkapallon puolelta. Kysynkin, onko 12-vuotiaissa jalkapallossa huipulle pyrkivien joukossa samanaikaisesti jääkiekkojunioreita, jotka tähtäävät jääkiekossa huipulle? Jos heitä on, niin miten heidän harjoittelunsa jalkapallon ja jääkiekon kesken jaetaan?

Se, että on tehty aikainen lajinvalinta ei ole este monipuoliselle harjoittelulle. Siitä on kerrottu täällä useita esimerkkejä. Kanadalaiset 8-vuotiaat huippujääkiekkojoukkueiden juniorit harjoittelevat erittäin monipuolisesti tarkoin harkittuja, jääkiekkoa tukevia muita lajeja.

 

[LaTe_Show]

Tämä väite on Tapparan osalta todettu valheeksi ja Ilveksen kohdalla se tullaan myös tarkistamaan.

Valhe ja valhe, toki todella huonosti ilmaisin itseäni, kun unohdin mainita* sen että näin tapahtui kaksi kautta sitten kolmen pojan osalta (jalkapallo-salibandy versus jääkiekko), enkä näe syytä miksi tämä järjestely ei olisi mahdollista ollut tälläkin kaudella, kun toimintasuunnitelma/-periaate on pysynyt samana. Heidän kohdalla "lopullinen lajinvalinta" tehtiin D1-iässä.

Pahoittelen puutteellista ulosantiani mutta valehtelijaa et minusta saa ja minusta on jopa kornia että ko nimimerkki edes vihjaa siihen suuntaan, omat kirjoituksensa huomioiden...

p.s.

Se, että on tehty aikainen lajinvalinta ei ole este monipuoliselle harjoittelulle.

Tottakai on helppoa sanoa (jälkikäteen) niistä jotka ovat päässeet omassa lajissaan huipulle, että "on nuorena tehty lajivalinta", mutta onko olemassa niitä jotka ovat tehneet tietyn lajinvalinnan mutta erinäisten sattumusten kautta päätyneen sitten eri lajiin piiriin, esimerkkinä vaikka Petr Cech? Vai onko aina NHL-pelaaja = aikainen jääkiekon lajivalinta jne? Vähän sama kun väittäisi, että "Jari Levonen osoitti jo nuorena haluavansa jääkiekkotuomariksi, ja hänen jääkiekkouransa tuki tätä määrätietoista päätöstä minkä hän nuorena teki..."

*) Itseasiassa jätin sen mainitsematta jotten liikaa kertoisi yksityiskohtia, mikä on muille nimimerkeille ja keskustelun kannalta sääli, mutta en tosiaan kaipaa yhtään enempää shittiä siviilissä, kun mitä saan jo tarpeeksi YV:nä täällä virtuaalimaailmassa.

 

[Colisee Pepsi]

Ensinnäkään en ymmärrä, miksi NHL-varaus olisi tässä jokin oleellinen tekijä. Ehkä on fiksumpaa katsoa pelaajien uraa vähän laajemmin. Minusta Sami Vatanen tai Valtteri Filppula ovat olleet eri tason pelaajia kuin Petteri Nokelainen tai Lauri Tukonen, vaikka ensimmäiset eivät ole ykköskierroksen varauksia ja jälkimmäiset ovat. Eihän muissakaan lajeissa urheilijatuotannon laatua mitata sillä, kuinka hyviä urheilijat ovat 17-18-vuotiaina...

Onko oikeasti edes olemassa yhtä muita oleellisempaa tekijää tai mittaustapaa?
Eräät nimimerkit syyttävät vuodesta toiseen NuSua Suomen romahtaneesta pelaajatuotannosta. NHL-draftiin mennessä scoutit ympäri maailmaa ovat seuranneet ja verranneet saman ikäluokan pelaajia jo vuosikausia, joten tässä mielessä se on ainoa selkeä ja puolueeton mittari mitä pelaajatuotantoon tulee. Ainakin minun mielestäni se on objektiivisempi ja asiantuntevampi arvio kuin P.Sihvosen ja siffan itsepäinen jankutus "NuSu sitä, NuSu tätä.."

Aivan, muissa lajeissa ei laatua mitata sillä, kuinka hyviä urheilijat ovat 17-18 -vuotiaina. Mutta miksi jääkiekossa kaiken katsotaan menetetyn jo 12-vuotiaana, koska lapsina on pelattu pari vuotta hihanauhoilla???

...Ja huomautan nyt sen verran, että noissa laskelmissasi on aika selkeä asiavirhe. Olet unohtanut joko Olli Jokisen tai Jani Ridan pois laskuista, sillä he molemmat ovat ykksövarauksia tuona jaksona, jolloin niitä väität olleen vain yksi...

Olet oikeassa, missasin epähuomiossa O.Jokisen, koska hänet loppuvuonna syntyneenä varattiin vasta -79 syntyneiden draftissa.

Jos ihan järjellä rupeaa ajattelemaan, niin onhan noissa 1978-1982 syntyneissä melkoinen läjä pitkän NHL- ja Leijonauran tehneitä pelaajia. Olli Jokinen, Niko Kapanen, Niklas Hagman, Antti Miettinen, Lasse Kukkonen, Ossi Väänänen. 1985-1990 ikäluokista samaan kategoriaan yltää toistaiseksi vain Lauri Korpikoski. Komarovilla, Lehterällä ja Hartikaisella on toki edellytykset tehdä hieno Leijonaura, mutta NHL-ura jää kaikilla vaatimattomaksi näillä näkymin.

Tämä on totta, mutta johtuuko se enää NuSusta? 18-vuotiaaksi asti Suomi on pystynyt tuottamaan saman verran "lahjakkuuksia" kuin aiemmin, mutta miksei enää nouse lateboomereita? Mihin hävisivät U18 MM-kisoissa mitaleille nousseet pelaajat? Eli vaikuttiko NuSu myös Liiga-, Mestis- ja A-juniorijoukkueiden harjoittelumääriin ja -laatuunkin?

 

[Mänizeri]

Olen yksi reaalimaailmassa toimivista jääkiekkojuniorivalmentajista, valmennan 12-vuotiaita.

Täällä kyseltiin harjoitus- ja pelimääristä jossain vaiheessa.

Omalla joukkueellani on viikossa 4+2 jääharjoitusta ja kaksi peliä.

On neljä joukkuejääharjoitusta ja yksi Future Stars -jää ja yksi Taitojää.

Ennen jokaista jäätreeniä tehdään fysiikkaharjoitus ja jokaisen jään jälkeen on myös fysiikkaa. Kaksi kertaa viikossa fysiikkaharjoitukselle ennen jäätä on varattu puolitoistatuntinen, jonka vetää voimistelun puolella meritoinut koutsi.

Viikonpäivistä torstai on vapaapäivä.

Tällä laskuopilla, kun otetaan huomioon koulun kaksi liikuntatuntia, saamme kasaan urheilua ja liikuntaa ohjatusti noin 15 tuntia viikossa.

Nyt, kun ulkojäät ovat luistelukunnossa, suurin osa pelaajista saa kokoon 19-21 tuntia viikossa.

Coach P.Sihvonen

P.S. (edit) Pelejä kaudessa pelaamme noin 65 - 75. Ylipäätään pelimäärät suomalaisessa juniorijääkiekkoilussa ovat kasvaneet ilahduttavasti siitä, mitä ne olivat 1996 - 2008.

Palatekseni tähän arkipäivän tilanteeseen, niin tehdäänkö teillä jotain seurantaa, jotta vältettäisiin nämä.? (Ihan vilpittömänä kysymyksenä, ilman taka-ajatuksia)

 

[J.Grönvall]

Monipuolisuuuden, ja lahjakkuuden lisäksi Litmanen oli 14-vuotiaana poikkeuksellisen määrätietoinen siitä, mitä hän haluaa olla isona ja fiksu kundi että osasi itse itselleen asettaa tavoitteita mihin pyrkiä. Nämä piirteethän ovat ominaisia kaikille huippu-urheiluille ja nimenomaan se asia mikä tekee heistä huippu-urheilijoita verrattuna muihin.

Tuli mieleen toisen huippufutarin, Zlatanin, kommentti hänen taidoistaan, kun hän sanoi toimittajalle, että "Luuletko minun syntyneen tällaiseksi? Olen kulkenut pallo kainalossa 2-3-vuotiaasta asti".

Litin tekniikasta näki ja näkee tietysti edelleen, että sitä on hiottu ja paljon, luulen vähän (kun en tiedä), että lätkässä hän pärjäsi puhtaasti lahjoillaan siihen aikaan. Eli kun sitä futista käytiin vetämässä ennen koulua, koulun aikana ja koulun jälkeen niin väistämättä se on jostain pois. Ja kertoo ainakin minusta siitä, että päälaji on ollut tiedossa jo pitkään.

Litin dokumentissa on hyvä juttu yhdestä hänen maalistaan jossa diagonaalivedolla ampui pallon vasempaan kulmaan. Litti kertoi, että tuo tuli nimenomaan jääkiekosta, eli osasi horjuttaa veskarin tasapainoa pienellä liikkeellä. Pallopelit tukevat toisiaan, koska niissä on paljon samoja periaatteita ja älykkäät pelaajat sekä koutsit ymmärtävät soveltaa niitä.

Luotan enemmän Sihvosen sanaan siitä, että nykyään pelataan 70 ottelua kauteen ja olen tahoillani iloinen siitä. Pelaaminen kehittää ja valmistaa, ja se on sitä mistä pelaaja nauttii. Junnu joka on valmis pelaamaan sen 70 matsia rakastaa lätkää ja haluaisi varmaan pelata sen 70 matsia vielä lisääkin.

Loppujen lopuksi kaiken harjoittelunhan tulisi tähdätä nimenomaan pelaamista varten, se on kuitenkin se juttu. Ja väitän tuntevani sen verran kiekkoilijoita, että tuo pätee jokaisen kohdalla. Ne ovat ihan hauskoja juttuja, kun kertovat miten nuoruudessa saattoi päästä itku jos lätkämatsi oli peruttu vaikkapa liian kylmän sään takia :) Kun sitä paloa on, niin sitä tekee mielellään ja huomaamatta paljon.

Ja ilman intohimoa ei urheilijaa synny.

No, tämä tästä. Asiantuntijat jatkanevat.

PS. LaTe_Show:n sählykommentit (Tampereella se on sählyä, ei salibandya) vähän huvittivat. Laji toki kehittyy koko ajan mutta en todellakaan väittäisi, että laukaisutekniikka olisi vaikeampi oppia :)

Sitä höyhentä nyt saa vedeltyä helposti huonollakin tekulla (joo, tiedän, ei saa kovia ja tarkkoja vetoja), kiekko sen sijaan ei liiku sitten mihinkään jos ei siihen osaa tuottaa voimaa oikein. Ja sitten kun mennään vaikkapa Teemu Aallon bravuureihin tai Teemu Selänteen ja nikkareiden rannelaukauksiin niin saa sählyjätkät aika temppuja esittää.

Ja kun kuitenkin kysyt, niin Juha Kivilehto ja Mika Kohonen.

 

[Mänizeri]

Jos ihan järjellä rupeaa ajattelemaan, niin onhan noissa 1978-1982 syntyneissä melkoinen läjä pitkän NHL- ja Leijonauran tehneitä pelaajia. Olli Jokinen, Niko Kapanen, Niklas Hagman, Antti Miettinen, Lasse Kukkonen, Ossi Väänänen. 1985-1990 ikäluokista samaan kategoriaan yltää toistaiseksi vain Lauri Korpikoski. Komarovilla, Lehterällä ja Hartikaisella on toki edellytykset tehdä hieno Leijonaura, mutta NHL-ura jää kaikilla vaatimattomaksi näillä näkymin.

Toisaalta, koskaan ei myöskään saada tietää sitä, olisivatko edellä mainitut herrat tehneet pidemmän uran Venäjällä, jos KHL olisi ollut voimissaan jo 2000 -luvun alussa.

Komarov ja Lehterä ovat itse valinneet KHL:n NHL:n sijaan. Vaikka molemmat olisivat saaneet sinne NHL:n sopimuksen täksi kaudeksi.

 

[TosiFani]

...Se, että pelattaisiin D2-huipputasolla kauden aikana tasaisesti 30 jääkiekko-ottelua ja 30 salibandyottelua ei ole tätä päivää...

Miksi ei olisi?

Maailmanhuipulle päästäkseen jääkiekkoilijan tulee olla lahjakas ja hyvin valmennettu. Maailmanluokan lahjakkuuksia tulee Suomen kokoisesta maasta hyvin harvoin, NHL:ssä pelaamaan pääseviä tulee hieman useammin. Liigajoukkueen junnuista nousee keskimäärin 1 - 2 pelaajaa/ ikäluokka liigatasolle. Eli käytännössä lähes koko junioritoiminta on puhdasta harrastelua, eikä urheilua. Nämä muutamat tulevat urheilijat tarvitsevat joukkueen kehittyäkseen, joukkue ei todellisuudessa tarvitse näitä urheilijoita.

Jääkiekon suurin ongelma on sen kalleus, siitä on tullut tai on tulossa kovaa vauhtia eliittiperheiden harrastus. Tämä on suurin syy lahjakkuuksien karkaamiseen muihin lajeihin. Toinen suuri syy lahjakkuuksien lähtöön, on valmennus. Autoritäärinen oman lajin puolustaminen 12-vuotiaiden lapsien harrastuksessa on hyvä tapa karkoittaa sellaisia lapsia, jotka eivät ole valmiita sitoutumaan urheiluun. Näiden joukossa voi olla myös niitä tulevia urheilijoita.

 

[P.Sihvonen]

Uusi Aika ilman Nuori Suomi -jarruvaikutusta

Oli syksy ja elettiin kauden 2009-2010 alkua. Erkka Westerlund oli kutsunut kokoon Suuren Seminaarin, jossa oli tarkoitus terävöittää alamaihin syöksyneen suomalaisen juniorijääkiekkoilun tilaa. Suuressa Seminaarissa setvittiin toki laajemminkin kiekkoiluamme, juniorijääkiekkoilun lisäksi linjattiin myös aikuisten lätkää. Jälkimmäisestä käytin pari laajahkoa puheenvuoroa koskien pelin virtauksen ja maalinteon ykseyteen liittyvää tematiikka. Edellistä koskien toin esiin Nuori Suomi -ongelmia.

Puheenvuoroja sai käyttää pöytäkunnittain, itse istuin B-junioreiden SM-sarjavalmentajien seurassa. Olin edelliset viisi vuotta toiminut jääkiekkoanalyytikkona Urheilulehdessä ja kosketukseni arkivalmennukseen oli ohentunut siihen, että kävin silloin tällöin apukoutsaamassa 2001-syntyneitä.

Aloin seminaarin puheenvuorossani löylyn Nuori Suomi -ajattelua kohtaan, mutta minut keskeytettiin pian. Sain kuulla, että Nuori Suomi -hommaa oli alettu purkaa jo vuotta aiemmin Jääkiekkoliitossa. Oli tajuttu, että vikaan oli menty ja muutos oli saatava aikaan.

Nyt, viisi vuotta myöhemmin, kenellekään tuntemallani jääkiekkotoimijalla ei ole yhtään ikävä Nuori Suomi -aikaa 1995-2008. Kalervo Kummolasta viimeiseen lastenjoukkueiden valmentajaan ollaan sitä mieltä, että asiat ovat nyt paremmin.

Enää valmennuspäällikköjen niskaan ei huohota henkilö, joka vahtii, etteivät lapset ja nuoret harjoittele ja pelaa liikaa. Enää ei ole sitä jarruvaikutusta, jossa kytättäisiin, että joukkueissa ylintä valtaa käyttää vanhemmat eli vanhempainpalaveri.

Konkreettisesti, erään seuran osalta vertailua 1991- ja 2001 -syntyneiden osalta: 1991-syntyneet pelasivat 12-vuotiaana 34 ottelua kaudessa; 2001-syntyneet pelaavat noin 70 matsia. 1991-syntyneet harjoittelivat jäällä 3 kertaa viikossa; 2001-syntyneet harjoittelevat 5-6 kertaa viikossa.

Lisäksi uusi trendi näyttää 2001-syntyneissä maanlaajuisesti olevan se, että jääkiekkoilu on AAA-joukkueissa valikoitunut 12-vuotiaana selkeäksi päälajiksi. Päälajin harjoituksista ja peleistä ei olla poissa jonkin toisen lajin takia. Ville Niemistä siteeratakseni ei ole juurikaan "tuplalajipelaajia". Sen sijaan on jonkin verran niitä, ei toisin merkittäviä määriä, jotka pelaavat salibandya lätkän lisäksi. Kesäsin aika merkittävä määrä pojista pelaa futista, mutta se on selvästi vain kakkoslaji. Koko tätä trendiä luonnehtii myös se, että joko jääkiekkovalmentajat itse tai heidän apunaan olevat fysiikkakoutsit treenauttavat päivittäin pelaajia erittäin monipuolisesti ennen ja jälkeen jääharjoituksen. Olen nähnyt, että jopa pelien jälkeen innokkaat koutsit ottavat pelaajansa kasaan ja mennään loppuverryttelyksi koordinaatioharjoitteita yms.

Kaikkea edellä sanomaani olen todistanut ja todistan edelleen omin silmin ja korvin jäähalleilla valmentamisen reaalimaailmassa.

Me tekijät olemme kollektiivina todella onnellisia siitä, että Nuori Suomi -jarruvaikutus ei enää ole häiritsemässä normaalia jääkiekkotoimintaa. Kun moni meistä sai itse todistaa sitä Nuori Suomi -kurjuuden aikaa, osaamme sen tähden arvostaa nykyistä asiain tilaa.

 

[LaTe_Show]

Tuli mieleen toisen huippufutarin, Zlatanin, kommentti hänen taidoistaan, kun hän sanoi toimittajalle, että "Luuletko minun syntyneen tällaiseksi? Olen kulkenut pallo kainalossa 2-3-vuotiaasta asti".

Zlatanin polku toimi hänelle, ja kukaanhan ei ole kieltänyt tätä polkua jos se on pojan oman tahdon mukaista touhua. Zlatanin kohdalla se oli "helppo valinta" siinä, että (kirjan mukaan) hänen perhetilanne ei oikein antanut muitakaan mahdollisuuksia. Mutta silti tässä(kin) asiassa tärkein asia on ollut hänen määrätietoinen asenne siihen, että hän haluaa pyrkiä huipulle.

PS. LaTe_Show:n sählykommentit (Tampereella se on sählyä, ei salibandya) vähän huvittivat.

Sori, kyllä Spiral-areenalla edelleen puhutaan salibandysta tai "säbästä". :)

Ja mitä tulee tuohon lajin laukaisutekniikoiden vertailuun, niin ehkä hieman kärjistin, mutta tosiasia on se, että suomalaiselle nuorelle (ja aikuiselle) jääkiekkomaila on tutumpi väline versus säbämaila. Unohtamatta itse pelivälinettä, täällä mainittiin että "sitä höyhentä nyt saa vedeltyä helposti huonollakin tekulla", mikä on itsestään selvää (doh) jos verrataan, että jääkiekkoammattilainen saa kiekon 170km/h nopeuteen, kun taas säbässä pallon saa yli 200km/h lukemiin... Ja teknisesti nämä lajit eroavat laukauksissaan ja säbässä on enemmän laukaisuja variaatioita mitä pitää treenata verrattuna jääkiekkoon, mutta (itsekin jääkiekkoihmisenä) ei ollut mitään tarkoitus väheksyä jääkiekkohuippujen osaamista, treenaamista ja motivaatiota. Tästä voidaan keskustella asianmukaisessa ketjussa tai ihan vaikka YVnäkin jos on kiinnostusta...

 

[LaTe_Show]

Enää ei ole sitä jarruvaikutusta, jossa kytättäisiin, että joukkueissa ylintä valtaa käyttää vanhemmat eli vanhempainpalaveri.

Mutta onhan teidän sineettiseuran joukkueella tälläkin hetkellä vanhempainpalavereita missä sovitaan yhteisistä pelisäännöistä? Onhan se kuitenkin niinkin, että teilläkin pitää olla - anteeksi taas kärjistetty ilmaisu mutta - "vanhempien siunaus" toiminnallenne? Ainakin sen verran, että kaikki osapuolten ovat samalla sivulla - niin että ymmärrettään seuran tarjoama toiminta versus vanhempien/perheiden odotuksiin?

Kesäsin aika merkittävä määrä pojista pelaa futista, mutta se on selvästi vain kakkoslaji. Koko tätä trendiä luonnehtii myös se, että joko jääkiekkovalmentajat itse tai heidän apunaan olevat fysiikkakoutsit treenauttavat päivittäin pelaajia erittäin monipuolisesti ennen ja jälkeen jääharjoituksen. Olen nähnyt, että jopa pelien jälkeen innokkaat koutsit ottavat pelaajansa kasaan ja mennään loppuverryttelyksi koordinaatioharjoitteita yms.

Miten Nuori Suomi esti tämän (yllä mainitun) toiminnan toteuttamisen aiemmin?

Olen pahoillani taas näyttäisi alkavan sama piiri-pieni-pyörii leikki...

 

[P.Sihvonen]

Näin Nuori Suomi -ajan jälkeen junnulätkässä ollaan palaamassa siihen hyvään käytäntöön, jossa valta on vastuuvalmentajalla ja vanhemmille jää kolme kovaa K:ta kuljettaa, kannustaa ja kustantaa.

Minä esimerkiksi kerron joukkueenjohtajalleni, paljonko tarvitaan jääharjoitusvuoroja ja pelejä. Lisäksi linjaan mieleni mukaan sen, mitkä ovat joukkueen pelisäännöt.

Joukkueenjohtaja johtaa puhetta ja esittelee asiat vanhemmille lähinnä siinä merkityksessä, mitä lysti sitten kaikkineen kustantaa.

Vanhemmat eivät ota kollektiivina kantaa siihen, hyväksyvätkö he vai eivät luomani puitteet. Vanhemmat arvioivat toki oman perheensä ja poikansa osalta, maksavatko vai eivät kausimaksua eli onko juniori toiminnassa mukana vain ei.

Tämä ota tai jätä -asetelma on avannut aivan valtavasti potentiaalia ja näköaloja valmennuksen ja vanhempien vuoropuhelulle oleellisista asioista, kun vanhempien ei tarvitse ottaa ollenkaan kantaa asioihin, jotka eivät kuulu heidän osaamisalueelleen.

On syntynyt aivan uudenlaista yhdessä tekemisen henkeä. Vanhemmat saavat infoa siitä, miten homma pitää hoitaa. Mitä se vaatii perheeltä, jos mielii luoda pojalleen olosuhteita laadukkaaseen jääkiekkoharrastukseen.

Ja kun valmentajana päätän käytännössä kaikesta, mikä liittyy joukkueen toimintaa, koen, että on velvollisuuteni ja etuoikeuteni keskusteluissa avata, miksi toimin niin kuin toimin. Ja toisin päin: enhän voisi valmentaa ollenkaan, jos vanhempien pitäisi päättää mistään jääkiekkoasiasta. Minähän siellä olen se, joka osaa sen jääkiekon.

Uskon, että tämä malli on valtaamassa takaisin alaa juniorijääkiekkoilussamme. Omat kokemuksemme tästä mallista ovat olleet erittäin hedelmällisiä 12-vuotiaiden pelaajien ja heidän vanhempiensa kanssa.

Tämän(kin) asian Nuori Suomi oli viedä ihan vikaan kiekkoilussamme. Vanhemmat pantiin tekemättömään paikkaan päättämään asioista, joita he eivät voi mitenkään hallita. Nyt helpottaa, kun voi sanoa, että Nuori Suomi -hengessä pidetty vanhempainkokous on hajotettu ja jäljellä on asioitaan paremmin tiedostava yksikkö, yksittäisen pelaajan fiksut vanhemmat.