Mainos

Nuori Suomi ry

  • 999 975
  • 5 368

PJ

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tulevat Mestarit
The Original Jags kirjoitti:
Minkä minä voin sille, että numerot ja tilastot eivät kelpaa sinulle faktaksi?

http://www.iihf.com/iihf/member/Survey of players.pdf

Venäjällä on IIHF:n tilaston mukaan 77000 rekisteröityä kiekkoilijaa ja 145 hallia. Suomen vastaavat luvut ovat 63000 rekisteröityä pelaajaa ja 253 hallia. Pelaajia on Venäjällä hieman enemmän, mutta jäähalleja on Suomessa melkein kaksi kertaa enemmän kuin Venäjällä.

Jos sinusta näillä luvuilla ei ole mitään merkitystä, niin aika turha tätä keskustelua on jatkaa.

Jos ymmärrämme kiekkoilullisiksi resursseiksi pelaajien ja hallien määrän, niin Suomi ja Venäjä ovat tässä melko tasoissa. Itse sijoittaisin Suomen jopa hieman edelle johtuen jäähallien selvästi suuremmasta määrästä.

Noniin nyt löysit tilaston vihdoin, jota kaipasinkin. Aikamoista rohkeutta tai tyhmyyttä näyttää tuo tilasto ja sitten vielä puhua asiasta.:)

Muistelinkin suhdelukujen olevan tämän suuntaista. Muistutan vielä että Neuvostotilastot olivat yhtä luotettavia kuin kulloisenkin politrukin viisivuotiskauden kasvutavoite. Tutustuttuani mm. Neuvostotalouden saavutuksiin aiemmin, ei tiennyt olisiko itkenyt vai nauranut. Suhtaudun erittäin epäillen kaikkeen tietoon, joka sieltä tulee etenkin tilastoihini. Arvataan nyt selkeyden vuoksi, että Venäjä on parantanut tapoja ja nämä ovat luotettavat tilastot. En olisi uskonut olevani näin luottavainen vielä pari vuotta sitten :)

Niiden mukaan Venäjällä on n. 50% enemmän aikuiskiekkoilijoita. Määrällisesti heitä on 11919 enemmän. Jos vaikka jaat tuon luvun runsaan puoleisella 25:llä, niin saat about 476,76 täyttä jääkiekkojoukkuetta enemmän. Aika monta, jos ajatellaan, että SM-liigassa on 14 joukkuetta. Nämä siis ilmeisesti vain venäläisellä lisenssillä. Tuhannet ja tuhannet nuoret venäläiset jääkiekonpelaajat ovat paenneet maasta. Silti heillä esim. saattaa olla vielä vain venäjän passi, mutta muiden maiden lisenssejä.

Nyt sitten kun vielä otat huomioon, että tod. näk. jokainen suomalainen vaari on tuossa luvussa mukana, niin alat päästä jonkinlaiselle alkulähteelle siitä miten eri kategorioista ponnistetaan. Voit olla vakuuttunut ettei venäläinen maksa lisenssiä, jos voi välttää sen maksamisen. Kai sinä nyt aavistuksen verran kansanluonnettakin tunnet vai paljonkin enemmän?

Sitä paitsi on jokseenkin lapsellista kuvitella ettei lähes 30 kertainen väestöpohja vaikuta käytössä olevaan materiaaliin. Saat itsesi vaikuttamaan vähän yksinkertaiselta, kun toistelet sitä vähän joka käänteessä. Tämä nyt oli vielä kauniisti sanottu.

Tosin täytyy muistaa, että Venäjällä on paikoittain pahaakin aliravitsemusta ja esim. lapsikuolleisuus on länsimaalaisille lähes käsittämättömissä luvuissa. Tämä tekee normaali venäläisen nuoren elämästä monin verroin haastavampaa kuin Suomessa. Täällä on jo lähes etusivun uutinen, että leipäjono on edes olemassa.

Jäähallien tilastoinnilla ei ole oikein väliä tai en äkkiä keksi mitä väliä sillä on, koska niitä käyttävät myös muut lajit. Venäjän kymmenet tuhannet ulkojäät näyttävät tällä hetkellä helsinkiläisestä ikkunasta katsottuna siltä, että niistä voisi olla jo vähän kateellinen :)

Ja sanotaan nyt vähän hyvääkin Venäjästä, koska Venäjässä ja venäläisissä on paljon hyvääkin. Se on raaka-aineiltaan maailman suurin ja rikkain maa. Tämä pätee myös jäähän raaka-aineena :)

The Original Jags kirjoitti:
Suomen ja Venäjän resurssit ovat melko tasaväkiset (iihf:n tilasto), mutta Venäjällä on enemmän NHL-pelaajia kuin Suomella. Taitaa Venäjä pärjätä Suomelle ihan hyvin tässäkin vertailussa :).

Eivät ole. Mistä löysit NHL tilaston vai uskallatko sitä vielä näyttää?

Selailin pelaajalistaa ja venäläisiä on enemmän, mutta ei samassa suhteessa kuin jääkiekkoilijat antaisivat ymmärtää. Eikä etenkään suhteessa kun otetaan huomioon väestöresurssit, mistä etsiä lahjakkuuksia.

Laitetaan nyt nuo luvutkin tähän, että tulee jonkinlainen suhteellisuuden taju.

Suomi 5,2 miljoonaa ja Venäjä 143,4 miljoonaa. Hei oikeasti, oletko hereillä?

Myönnetään nyt sen verran, että Venäjältä on tullut enemmän superlahjakkuuksia viime vuosina hyökkäykseen. Ovechkin ja Malkin ovat kummatkin parempia kuin suomalaiset hyökkääjät. Vaikka Tukonen tällä hetkellä painiikin pisteissä samassa tasossa ja tehotilastossa edellä MM-kisoissa. Samoin Tuomo Ruutu ja Kari Lehtonen ovat täysin samassa huippupelaajien luokassa kuin venäläisetkin tähdet. Pikku loukkaantumiset eivät estä sitä lopulta. Puolustajissa ja maalivahdeissa Suomi on kärjen osalta jopa edellä. Se on todella kova suoritus Suomelta ja osoittaa millä tasolla kuitenkin juniorityön tuloksissa liikutaan. Nimenomaan resursseihin nähden.

Jatketaan superliigasta toisessa ketjussa, kun sellainen löytyy. Nuo arviosi olivat tavanomaisen yksipuolisia. Koitappa yrittää vaikka löytää vähän jotain parannettavaa, vai onko venäläinen jääkiekko täydellistä?

Sitä ennen voidaan vaikka odottaa Pietarin turnauksen tuloksia. Kärpät ei ole joukkueena yhtä kova kuin viime vuonna, sitä tarkoitin ettei Kärpät ole iskussa. Ei se huono joukkue nytkään ole, jotain vain tuntuu vähän puuttuvan. Tästäkin enemmän toiseen paikkaan.
 

Maple Leaf

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Toronto Maple Leafs, Pat Quinn -lahko
Puolikaspakki kirjoitti:
Itse asiassa harjoituksia ei ole tehtävä "heikoimman ehdoilla", vaan ne tehdään niin. Se on inhimmillistä, sillä jos valmentaja tekisi harjoitteet vain lahjakkaimpien ehdoilla, ei "vähemmän lahjakkaita" kovin kauaa joukkueessa olisi. Ja siitäkös se poru syntyy?

En väitä, etteikö junnu tekisi parastaan - ainakin omasta mielestään. Mutta kylmä tosiasia on se, että kun annat aikaa "vähemmän lahjakkaille", on se pois lahjakkaimmilta.

Miksi et rakenna harjoituksiasi seuraavasti (karkea malli):

- alkuverryttelyt + muu valmistautuminen yhdessä
- haluttu treeni - kaikki yhdessä
- haluttu treeni - jaa pelaajat 2-3 tasoryhmään, joille kaikille samantyyppinen haluttu treeni modifioiden se ryhmien tason mukaan, siis lahjakkaammille haastavampi versio
- haluttu treeni - kaikki yhdessä
- loppuverryttelyt + muut loppuvedot yhdessä

Tällä (hyvin karkealla) mallilla jokainen pelaaja saa tarvitsemansa. Uskallan myös ehdottaa, että joskus joukkueen treenatessa ryhmissä annat niiden lahjakkaimpien päättää keskenään aivan itse, mitä he haluavat tehdä, jätät heidät hetkeksi rauhaan ja keskityt "vähemmän lahjakkaiden" tekemisen tarkkailemiseen ja (mahdolliseen) oikaisemiseen (ja joskus toki myös päinvastoin: keskityt "lahjakkaisiin" ja jätät muut keksimään tekemisensä). Kaiken treenaamisen ei tarvitse olla koko ajan valmentajan kontrollissa, vaan junioreille (erityisesti niille lahjakkaille) voi joskus antaa myös siimaa - jos he ovat lahjakkaita, he keksivät kyllä, mitä sillä tehdä.

Mitä tulee ehdottamaasi kilpasarjaan vanhemmille junioreille, niin siitä vaan - minun tekstini koskee koko ajan hieman nuorempia pelaajia. Tuollaisen sarjan pyörittämisessä olisi kuitenkin koko ajan oltava tarkkana siitä, ettei sitä ole synnytetty tyydyttämään ainoastaan valmentajien ja vanhempien tarpeita. ;)
 

Major Julli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Puttosen, Järvelän ja Ranniston potkut
Maple Leaf kirjoitti:
Nyt kierrämme kehää: olen nimenomaan sitä mieltä, että pelaajien - myös lahjakkaampien - on saatava riittävästi valmentajan aikaa ja tasolleen sopivaa harjoittelua. En kuitenkaan edelleenkään ymmärrä, miten Nuori Suomi estää tämän (enkä suoraan sanoen sitäkään, kuinka 11-vuotiaista klopeista voi vielä sanoa, kenestä lopulta kehittyy pelimiehenä äijien äijä).

Samaa mieltä. Yksilötaitojen treenaaminen ja niihin valmennuksen (hyvän valmennuksen) huomion saaminen on avain. Ei ole mielestäni NS.n vastaista. Nyt on sitten ihan eri asia miten aatetta käytännössä toteutetaan.
 

Major Julli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Puttosen, Järvelän ja Ranniston potkut
PJ kirjoitti:
Noniin nyt löysit tilaston vihdoin, jota kaipasinkin. Aikamoista rohkeutta tai tyhmyyttä näyttää tuo tilasto ja sitten vielä puhua asiasta.:)

Pakko kommentoida. Suomessa rekisteröity 40 tuhatta junnua, Venäjällä 52. Lisäksi tilastossa on Suomen osalta yli 7 tuhatta pelaajaa, jotka eivät ole yksilöity. Venäjällä tällaista ilmaa ei ole. Lienee kiekkoliitto valtion avun himoissaan laittanut kuolleita sieluja mukaan?

Mutta asiasta: uskotko että Venäjällä on kymmeniä tuhansia junnuja, joita ei ole rekisteröity, mutta nauttivat huippuluokan valmennuksesta vaikka jäähalleja on 80 vähemmän kuin Suomessa? Sipeariassako on joku salainen liiga jossa huippujunnut pelaavat jäätyneillä soilla kunnes a-juniori-iässä yht'äkkiä ilmestyvät Moskovan Dynamon vahvuuteen.

Itselleni nämä luvut ovat shokki, sillä Suomen pelaajamäärillä ja jääkiekon asemalla yhteiskunnassa pitäisi saada kyllä enemmän taitopelaajia aikaan. Vertailu Suomi vs. Venäjä/Tsekki/Slovakia on karmaiseva.
 
Suosikkijoukkue
Venäjä, Lokomotiv Jaroslavl
Major Julli,

PJ ei osaa hahmottaa sitä tosiasiaa, että valtion väkiluku ei ole suoraan verrannollinen valtion tasoon jääkiekkoilussa, vaan tasoon vaikuttavat suuremmassa määrin muut tekijät. Muutenhan ei olisi selitettävissä, että esimerkiksi sekä väkirikas että taloudellisesti rikas Saksa on jääkiekkoilussa korkeintaan keskitasoa, mutta lilliputti Slovakia jääkiekkoilun huippumaa.

Jatkan PJ:n kanssa teemasta Superliiga-SM-liiga toisessa ketjussa. Tämän enempää en nyt ehdi kirjoittaa.
 

Knower

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit+Petteri Nummelin
Maple Leaf kirjoitti:
Miksi et rakenna harjoituksiasi seuraavasti (karkea malli):

- alkuverryttelyt + muu valmistautuminen yhdessä
- haluttu treeni - kaikki yhdessä
- haluttu treeni - jaa pelaajat 2-3 tasoryhmään, joille kaikille samantyyppinen haluttu treeni modifioiden se ryhmien tason mukaan, siis lahjakkaammille haastavampi versio
- haluttu treeni - kaikki yhdessä
- loppuverryttelyt + muut loppuvedot yhdessä

Noinhan sen pitäisi mennä ja noin toimitaan (tai pitäisi toimia) myös peruskoulussa. Eriyttäminen on päivän sana. Itse omaan kohtuullisen paljon kokemusta kummastakin (valmentaminen/opettaminen) ja voin kertoa, että käytännössä ei ole helppoa ei. Siinä vaiheessa, kun seurat saavat palkattua ammattivalmentajia myös junioreihin niin sitten sitä voidaan mielestäni vaatiakin. Kuitenkin normaalisti Suomessakin juniorivalmentaja menee treeneihin työpäivän päätteeksi. Aika korkealle rima asetetaan jos hänen pitää ryhtyä eriyttämään porukkaa 2-3 eri ryhmään. Korostan edelleen että näinhän homma pitäisi tehdä. Aika, resurssit ja ammattitaito ei kuitenkaan tavallisesti riitä. Yksien treenien suunnittelemisen sijaan valmentajan pitäisi käytännössä suunnitella 2-3 eri harjoitukset. Tämän lisäksi pitäisi vielä eriyttää ryhmät asianmukaisesti. Jokuhan voi olla hyvä jossain ja joku toinen jossain muussa.

Eriyttäminen ei ole helppoa edes silloin kun takana on kasvatustieteen alan koulutusta. Tähän kun lisätään liian suuri ryhmäkoko, niin käytännössä homma muuttuu mahdottomaksi. Täällä voi jeesustella niin paljon kuin haluaa (en nyt varsinaisesti moiti sinua Maple Leaf, asiasi on minusta juurikin oikea), mutta käytännön työ ei muutu sitä kautta yhtään helpommaksi. Joiltain opettajilta tällaista voi vaatia, he ovat saaneet siihen koulutuksen, mutta tavalliselta junnukoutsilta joka päätyönsä ohessa uhraa valmennukseen aikaa mielestäni ei.

Ja tästä päästäänkin asiaan. Nuori Suomessa ei mielestäni ole sinänsä mitään vikaa silloin kun ryhmäkoot pysyvät tarpeeksi pieninä. Arvot, joita aate pitää sisällään ovat ehdottoman suositeltavia. Ongelma tulee siinä, kun tavalliselle junnukoutsille lyödään eteen ryhmä, jonka taitotaso heittelee laidasta laitaan. On yksinkertaisesti liikaa vaadittu, että tällainen koutsi osaisi eriyttää ja tehdä ryhmälle erilaisia, juuri kunkin yksilön lähikehityksen vyöhykkeellä liikkuvia harjoitteita. Silloin on helpompaa ja usein ainoa vaihtoehto mennä kultaisen keskilinjan mukaisesti. Jos ryhmä on homogeenisempi, ns. tasojoukkue, harjoitusten vetäminen ja suunnittelu muuttuu paljon helpommaksi. Tämä on oman kokemukseni mukaan Nuoren Suomen ongelma.

On helppoa sanoa, että eriytetään. Sitä kun ei vaan käytännössä osaa/viitsi tehdä todennäköisesti yli puolet opettajistakaan niin miten sitä voidaan vaatia harrastus/talkoopohjalla junnuvalmennusta tekevältä Maurilta?
 

Jani82

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa, KuPS, Detroit Red Wings, Arsenal FC
Major Julli kirjoitti:
Pakko kommentoida. Suomessa rekisteröity 40 tuhatta junnua, Venäjällä 52. Lisäksi tilastossa on Suomen osalta yli 7 tuhatta pelaajaa, jotka eivät ole yksilöity. Venäjällä tällaista ilmaa ei ole. Lienee kiekkoliitto valtion avun himoissaan laittanut kuolleita sieluja mukaan?

Mutta asiasta: uskotko että Venäjällä on kymmeniä tuhansia junnuja, joita ei ole rekisteröity, mutta nauttivat huippuluokan valmennuksesta vaikka jäähalleja on 80 vähemmän kuin Suomessa? Sipeariassako on joku salainen liiga jossa huippujunnut pelaavat jäätyneillä soilla kunnes a-juniori-iässä yht'äkkiä ilmestyvät Moskovan Dynamon vahvuuteen.

Itselleni nämä luvut ovat shokki, sillä Suomen pelaajamäärillä ja jääkiekon asemalla yhteiskunnassa pitäisi saada kyllä enemmän taitopelaajia aikaan. Vertailu Suomi vs. Venäjä/Tsekki/Slovakia on karmaiseva.
Suomessahan noihin lisenssitilastoihin lasketaan kaikki harrastesarjoissa yms. pelaavat pelaajat ja tuomaritkin on laskettu ennen mukaan tilastoihin.
Lisenssipelaajien määrässä Suomi ei merkittävästi häviä Venäjälle, mutta kun katsotaan kuinka suuri osuus pelaajista on kilpaurheilunpiirissä=edustusjoukkueissa
ja samalla hyvässä valmennuksessa Suomi häviää sitten reilusti.
Suomessa tämä lukema on junioreista reilusti alle puolet, sillä suurinosa junioreista pelaa erilaisissa kortteli- tai harrastesarjoissa.

Junnuille enemmän mahdollisuuksia toteuttaa itsenään B-junioreihin asti niin kyllä niitä taitopelaajiakin syntyy, taktiikan kyllä ehtii oppia vielä B-junioreista eteenpäin.
 

Black Adder

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, The Original Six
DAF kirjoitti:
Venäjällä on vähemmän jäähalleja kuin Suomessa; kiekon juniorimääristä/rekisteröidyistä pelaajista en ole varma, kun en juuri nyt ehdi faktaa kaivaa, mutta muistelen, että ovat kovin lähellä toisiaan (ihan perstuntumaa kyllä tämä).

En ole tyhmä, mutta... Niin tieteessä kuin urheilussa ja kulttuurissa venäläinen järjestelmä on raaka ja tehokas. He eivät tarvitse paljoa halleja, he eivät tarvitse paljoa rekisteröityjä pelaajia.

Heillä on tehokas järjestelmä, joka raakaa todella kovalla kädellä lahjakkaimmat ikäluokkajoukkueisiin ja pudottaa huonommat yksinkertaisesti harrastuksen ulkopuolelle. Uutta mahdollisuutta ei anneta.

Todellisuus on se, että vain lahjakkaimmista voi tulla tähtiä. Harva, itse asiassa ei kukaan ole noussut tähdeksi (tuli heti mieleen Jyrki Lumme, heh!) olemalla huono ja "lahjaton" nuorena. Huippuaineksen lahjat ovat nähtävissä jo hyvin nuorena. Nuori Suomi -ajattelussa annetaan mahdollisuus huonoillekin. Venäläinen valmentaja sanoisi sitä resurssien haaskaukseksi, onneksi meillä sitä sanotaan harrastamiseksi.

Väestöpohjan myötä, vaikka laji olisi harrastajamääriltään sijalla 2-5, pystyy Kanada, Venäjä ja USA tuottamaan lahjakkaita pelaajia tasaisen tappavasti. Suomi kirii väestöpohjaetua hieman kiinni sillä, että laji on niin selkeä ykkönen. Suomalaisia lahjakkuuksia leimaa tapa pelata suomalaisittain, venäläisiä venäläisittäin jne. ja siinä on lajin suola. Vaikka joskus toivoisi eron olevan toisinpäin.
 
Viimeksi muokattu:

taito

Jäsen
Suosikkijoukkue
AIK
Major Julli kirjoitti:
Samaa mieltä. Yksilötaitojen treenaaminen ja niihin valmennuksen (hyvän valmennuksen) huomion saaminen on avain. Ei ole mielestäni NS.n vastaista. Nyt on sitten ihan eri asia miten aatetta käytännössä toteutetaan.

Juu ei ole NuorenSuomen vastaista. Kertokaa nyt vielä miten NS tukee taitavimpien harrastusta. Tulevaisuuden jääkiekkoharrastuksen kannalta 11-vuotiaalle klopille voi olla kuitenkin hyödyllisempää päästä kehittymään parhaalla mahdollisella tasolla myös tässä iässä.

Olen toiminut valmentajana kahdessa ensimmäisen aallon sinettiseuroista. En todellakaan voi sanoa, että kummassakaan näistä seuroista jääkiekkotoiminnan taso olisi kehittynyt. En voi myöskään väittää, että näissä seuroissa harrastavat lapset olisivat nykyään onnellisimpia, kuin kymmenen vuotta sitten. En ole aiemmin ollut ns. NuoriSuomi-vihaaja, mutta kuultuani niin monta selitystä tekemättömälle tai huonosti tehdylle jääkiekkotyölle nimenomaan näiltä NS asiamiehiltä….niin rajansa kaikella.

Käytännön elämässä NuorenSuomen ongelma on se, että se antaa syyn/selityksen olla tekemättä monia jääkiekon kannalta oleellisia asioita ja toisaalta keskittyä asioihin jotka eivät suoranaisesti palvele millään lailla jääkiekkoa. Kaiken pitäisi olla helppoa, mukavaa ja tasapuolista. Positiivisia elämyksiä ja kasvun paikkoja. Kyllä kai urheiluharrastus on tarjonnut näitä ennen tätä suurta ideologiaakin.

Ikään kuin kiekkoseuran vastuulle oltaisiin surutta siirretty myös kodille ja koululle kuuluvien asioiden valvontaa. Esim. luistelukoulun mainoksessa kehutaan arvoja ja tasapuolisuutta, mutta luistelun opettamista ei mainita. Halpaakin kiekon pitäisi olla. (Ei tule ikinä onnistumaan, jollei harjoitella vain kerran viikossa, 50 pelaajaa yhtä aikaa jäällä.)

Hyviä ja tärkeitä juttuja sinänsä. Jääkiekko on vain jäänyt jonnekin näiden kivojen ja kasvatuksellisesti tärkeiden juttujen taakse. Pahimmissa tapauksissa ne ihmiset, jotka aidosti ajattelevat asioita jääkiekon (urheilun ja pelin) kannalta halutaan pois jääkiekon tai ainakin oman joukkueen toiminnasta. Kai tässä sitten eteenpäin on menty.
 

timosusi

Jäsen
Knower kirjoitti:

Knower ehtikin tuossa jo ensiksi ja kirjoittaa mielestäni rautaista asiaa.

Sellainen juttu mikä itselläni oli vielä mielessä että jaettaessa ryhmä harjoituksen aikana tasoryhmiin joille tulee erilainen harjoitus, niin kaikkein rajallisinta tekijää eli valmentajan aikaa menee hukkaan rutosti. Sinänsä samaa asiaa harjoittavia treenejä ei voi eri tasoisille pelaajille opastaa samalla tavalla, vaan kaikille ryhmille erikseen. Jos oletetaan että on kolme joukkuetta jotka on jaettu kolmeen tasoryhmään niin sama asia pitää opettaa 9 kertaa, kun jakamalla joukkueet jo alunperin tasoihin sama tehtäisiin vain kolmesti. Eli 66% perehdyttämisajasta jäisi tähän syventävään ja henkilökohtaiseen opastukseen.
 

Major Julli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Puttosen, Järvelän ja Ranniston potkut
taito kirjoitti:
Käytännön elämässä NuorenSuomen ongelma on se, että se antaa syyn/selityksen olla tekemättä monia jääkiekon kannalta oleellisia asioita ja toisaalta keskittyä asioihin jotka eivät suoranaisesti palvele millään lailla jääkiekkoa. Kaiken pitäisi olla helppoa, mukavaa ja tasapuolista. Positiivisia elämyksiä ja kasvun paikkoja. Kyllä kai urheiluharrastus on tarjonnut näitä ennen tätä suurta ideologiaakin.

Tässähän se syy onkin miksi kritisoidaan näitä NS-vihaajia, Nuori Suomi on syynä/selityksenä monille muille virheellisyyksille valmennuksessa, jotka ovat aivan siitä riippumattomia onko jotain Nuori Suomi-ohjelmaa olemassa vai ei. Suomalaisen kiekon kiekollisesti ja pelikäsitykseltään taitavin sukupolvi on 61-65 syntyneet, sen jälkeen ollaan menty alamäkeä. Nuori Suomi on käynnistetty syksyllä 1986, joten näitä rännikiekkosukupolvia on ehditty kouluttaa jo ennen sitäkin. En usko että Nuori Suomi-projekti on vaikuttanut paljoakaan ennen ikäluokkia 80-luvun alusta.

Kriitiikki kumpuaa huimasta erosta joka on henkilökohtaisessa taidossa Suomen ja muiden maiden pl. Ruotsi pelaajien välillä. Suomella on resurssit ja harrastajamäärä aivan riittävä haastamaan Kanadaa lukuunottamatta kaikki maat pelaajatuotannossa. Väestöpohjan mukaan vetäminen on omituista. Otetaan esimerkkinä: USAssa on valtava harrastajamäärä, esim. jalkapallo(soccer) ja jääkiekko. Näihin lajeihin seuloutuu kuitenkin suhteessa paljon vähemmän lahjuuksia kuin muissa maissa, koska lajit ovat USAssa valtakunnallisesti pieniä. Lahjakkaimmat valitsevat baseballin, am. jalkapallon tai koripallon. Kakkos- ja kolmoslajit saavat sitten näiltä riippeet. Sama pätee Suomen futikseen, MM-kisoissa esiintyy joka vuosi maita, joissa pelaajamäärät ovat Suomen tasoa, mutta niissä maissa futis on ehdoton ykkönen joka imee lahjakkuudet. Suomessa lahjakkuudet imee lätkä. Jari Litmanen oli tulenpalava futisfanaatikko, muuten hänkin olisi valinnut lajiksi lätkän. Saku Koivu, Petteri Nummelin, Teemu Selänne ja moni muu oli hyvin lahjakas futaaja, mutta päättivät valita lätkän. Jos nämä heput olisivat syntyneet USAssa, tuskin heistä olisi jääkiekkolijoita tullut.

Ainoa osa-alue millä pärjäämme pelaajatuotannossa on maalivahdit. Minusta siinä on jotain omituista kun pian NHL:ssä on enemmän suomalaisia maalivahteja kuin puolustajia. Omassa ajattelussani Suomella on resurssit muttei tuloksia. Seuraava kysymys on missä on vika?

Minusta vika on siinä miten tehdään, ei resursseissa. Nuoren Suomen varjolla voidaan tehdä tyhmyyksiä, mutta kyllä niitä muitakin tyhmyyksiä tehdään, ja Nuoren Suomen ideologiassa ei ole mitään vikaa. Siitä huolimatta esim. Westerlund, Summanen ja Sihvonen ovat sitä koko ajan lyttäämässä. Minä en usko että Westerlundin opeilla pelattaisiin mitenkään taidollista kiekkoa vaikka herra saisi diktaattorin valtuudet. Summasen Jokeri-mestaruus oli hirveintä kiekkoa kautta aikain, Peltonen hyökkää ja muut puolustaa, veska hoitaa loput.
 

Puolikaspakki

Jäsen
Suosikkijoukkue
Aito kilpailu ja rehellinen tuomaritoiminta
Maple Leaf kirjoitti:
Miksi et rakenna harjoituksiasi seuraavasti (karkea malli):

- alkuverryttelyt + muu valmistautuminen yhdessä
- haluttu treeni - kaikki yhdessä
- haluttu treeni - jaa pelaajat 2-3 tasoryhmään, joille kaikille samantyyppinen haluttu treeni modifioiden se ryhmien tason mukaan, siis lahjakkaammille haastavampi versio
- haluttu treeni - kaikki yhdessä
- loppuverryttelyt + muut loppuvedot yhdessä

Knower vastasikin jo tähän asiantuntevasti, mutta haluanhan minäkin purkaa tuntojani. Voisin kierrellä ja kaarrella asian ympärillä, mutta tyydyn toteamaan, että noinhan se toimisi, ainakin joissain tilanteissa ja täydellisessä maailmassa.

Kuitenkin matkan varrella ilmenee asioita, joiden takia eriyttäminen on vain kaunis sana. Kun yhden harjoituksen suunnitteluun palaa aikaa 45 minuutista puoleentoista tuntiin, niin kolmen osittain päällekäisen treenin suunnitteluun palaa puolestatoista tunnista kahteen ja puoleen tuntiin. Kun valmentaja on vapaa edellisistä harjoituksista kello 21.15 on hänellä vaihtoehtona joko tehdä uusi treeni hallilla, jolloin puolen tunnin kotiin ajamisen jälkeen valmentaja on kotona n. 23.00 - 24.00. Toinen vaihtoehto on ajella kotiin, seurustella perheen kanssa ja rueta tekemään treenejä 23.00 jälkeen, jolloin untemaille pääsee 01.00 - 02.00. Aamulla töihin ja mitä suurimmalla todennäköisyydellä suoraan töistä treeneihin, joskus ehtii jopa käydä kotona syömässä ennen hallille menoa, ehkä jopa päästää koiran ulos ovesta. Ryhmien suunnittelemiseen käytettävä aika ei sisälly tähän alkukaudesta, mutta harjoittelun vakiinnuttua, ryhmien laatiminen menee siinä sivussa.

Jäällä on aikaa yleensä tunnista tuntiin ja varttiin. Otetaan vaikka tunti ja vartti. Normaalisti harjoitteiden piirtämiseen ja opettamiseen siten, että drillit ei pyöri menee n. 10 minuuttia, joskus jopa 15 minuuttia, jos on paljon pelaajille uusia harjoitteita tai joku uusi asia opittavana. Kerro se kolmella, mitä jää tunnin ja vartin treeneistä jäljelle, puoli tuntia? Missä välissä ehditään tehdä tarpeelliset toistot?

Pelaajien jakaminen ryhmiin aiheuttaa aina ongelmia. Marginaali pelaajat miettivät, "miksi tuo pelaaja on tossa ryhmässä, kun mä olen näitten surkeitten kanssa". Mitä näiden pelaajien vanhemmat ajattelevat, sitä ei voi tälläisessa julkisessa foorumissa kertoa, on nähkääs K21 tavaraa. Kerrottakoon kuitenkin, että jollain tavalla se liittyy siihen "alakerran värisilmään". Osa tapahtuma-ajasta pitää siis laskea keskusteluihin, joita pitää käydä perusteltaessa pelaajille ryhmäjakoja ja niiden perusteita - jokaisessa harjoituksessa. Jos ei keskustele, natiaiset haukkuvat valmentajan täysin idiootiksi ja NS-intoilijat diktaattoriksi. Ja vain sen takia, että valmentaja yritti toteuttaa NS-ideologiaa.

Se jäi vielä mainitsematta, että 20-25 pelaajan jakaminen esim kolmeen ryhmään tahtoo sanoa 6-10 pelaajan ryhmiä. Tasoerot ryhmien sisällä saattavat olla vieläkin melkoisen isot. Oletetaan, että näin ei ole, joten enää jää jäljelle kaukalossa olevat kohtuu rajalliset neliöt. Miten mahdut vetämään kolmelle ryhmälle harjoituksia, joissa pitäisi menna päästä päähän ja vielä laukoa maaliin? Ai niin tosiaan, tehdään vaan kaksi tasoryhmää. Toinen toista puolta ja toinen toista. Kenenkäs ehdoilla sitten mennään, kun ryhmässä on 8-14 eritasoista pelaajaa? Koko ruljanssi alusta.

Eriyttäminen on yksi keino ja se avaa monia mahdollisuuksia. Pienryhmissä toimiminen on ihan hyvä tapa ihan pienimmille junnuille, mutta jo esim kaukalon fyysinen koko asettaa omat rajoituksensa sille, mitä pienryhmissä voi tehdä. Nykyiset, juuri aikuisten tasolle nousseet tai nousemassa olevat Suomen nuoret ovat juuri tätä teränkäyttö ja pienpeli sukupolvea. Kaksi harjoitemallia, joiden piti olla pelastus suomalaiselle jääkiekolle - ainakin liiton virallisen linjan mukaan. No voittihan Suomi viime yönä Ruotsin alle kakskymppisissä.

Kuten jo aiemminkin totesin useampaan otteeseen, mielestäni NS ei pysty suoraan vaikuttamaan siihen, mitä joukkueiden sisällä tehdään. NS voi vaikuttaa seurojen valmennuspäälliköiden mielipiteisiin ja valmentajavalintoihin (seuroissa,joissa vp valitsee koutsit) ja sitä kautta välillisesti joukkueiden sisäisiin toimiin. Se mihin NS vaikuttaa erittäin negatiivisesti on junnujen sarjat. NS-projektin tavoite on antaa kaikille tasapuolinen (ei välttämättä oikeudenmukainen) mahdollisuus pelata kaikkia vastaan. Tästä seuraten, sarja koot ovat suunnilleen järkyttävät.

Esimerkki: tämän kauden C-sm sarjaan karsi alkujaan 60 joukkuetta (x 20 pelaajaa = 1200 pelaajaa). Jokainen C-SM:ään päässyt joukkue pelasi ainakin 21 karsintaottelua ja nyt SM:ssä, kun vain kovat joukkueet ovat jäljellä, on edessä 13 ottelua. Karsinnan aikana mm. maajoukkeessakin pelaavat pelaajat pelasivat otteluita, jotka päättyivät reilusti yli kymmenen maalin eroihin, parhaat jopa 29 maalin eroon.

Mitä järkeä on pelata otteluita, jotka päättyvät 30-1? NS:n mukaan idea on se, että kaikille luodaan tasapuolinen mahdollisuus, joten 30-1 päättyneessä ottelussa NS-ideologia toteutuu, mikään muu ei.

Ymmärrätte varmaan, mitä ajan takaa.
 

dana77

Jäsen
Suosikkijoukkue
vaikea selittää
The Original Jags kirjoitti:
Venäjällä on paljon seutuja, joissa jääkiekkoa ei pelata ollenkaan. Venäjän huippukiekkoilijat tulevat käytännössä kaikki joko Moskovan seudulta ja muista Keski-Venäjän (tai sydän-Venäjän) kaupungeista, tai Tsheljabinsk-Magnitogorsk akselilta Länsi-Siperiasta. Esimerkiksi Pietarin seudulla jääkiekko on tippunut lähes marginaalilajiksi. Väkirikkaalla Etelä-Venäjällä kiekkoa ei pelata ollenkaan. Suomessa kiekkoa pelataan käytännössä koko maassa.
Resurssejen vertailussa väkiluvun vertailu luvuilla 150-5 ei ole reilua, koska osassa maassa kiekkoa ei pelata. Sen sijaan - kuten tästä lainauksesta voimme laskea - tasapuolisemmat vertailuluvut olisivat suuruusluokkaa 25-5, eli Venäjän pitäisi tuottaa n. viisinkertainen määrä huippupelaajia (minkä he ehkä tekevätkin).
 

upnorth24

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rovaniemen Kiekko, Rebels Rovaniemi
Puolikaspakki kirjoitti:
Esimerkki: tämän kauden C-sm sarjaan karsi alkujaan 60 joukkuetta (x 20 pelaajaa = 1200 pelaajaa). Jokainen C-SM:ään päässyt joukkue pelasi ainakin 21 karsintaottelua ja nyt SM:ssä, kun vain kovat joukkueet ovat jäljellä, on edessä 13 ottelua. Karsinnan aikana mm. maajoukkeessakin pelaavat pelaajat pelasivat otteluita, jotka päättyivät reilusti yli kymmenen maalin eroihin, parhaat jopa 29 maalin eroon.

Mitä järkeä on pelata otteluita, jotka päättyvät 30-1? NS:n mukaan idea on se, että kaikille luodaan tasapuolinen mahdollisuus, joten 30-1 päättyneessä ottelussa NS-ideologia toteutuu, mikään muu ei.

Ymmärrätte varmaan, mitä ajan takaa.

Ymmärrän ja olen harvinaisen samaa mieltä. Tämä on yksi esimerkki siitä miten hieno juniorikilpasarja on saatu tekosyillä(=NS) pilattua pääasiassa puuhastelijoiden sarjaksi, jossa parhaimmat eivät pääse pelaamaan kuin nuo mainitsemasi 13 ottelua oikeasti parhaimpia vastaan.

En ole ikinä käsittänyt miten juniorijärjestelmänne perustuu ideologiaan, jonka tarkoituksena on antaa tasapuolinen mahdollisuus, mutta käytännössä se suosii heikompia parhaimpien kustannuksella. Suomalainen valmennus ja harjoittelu ovat edelleen aivan maailman huippuluokkaa ja sen ansiosta pystymme paikkaamaan taitavien ja rohkeiden hyökkäävien pelaajien puutetta. Suomen juniorijärjestelmä ei tällä hetkellä tuota tähtiä, vaan samaa harmaata massaa, joista jotkut erottuvat edukseen ja nousevat jopa tähdiksi päästyään pois NS holhouksen alta. Tarvitsemme järjestelmän joka helpottaa lahjakkaimpien junioreiden tietä kohti maailman huippua ja antaa heille mahdollisuuden kehittää ja ennen kaikkea ilmaista itseään. Tällä tavalla saadaan luovuus ja rohkeus uudelleen mukaan hyökkäyspäähän. Lahjakkaimpien kavereiden pitäisi jo pienestä pitäen saada pelata lähes niin paljon kuin he jaksavat. Tällä tavalla nämä tulevat Koivut, Selänteet, Jokiset ym. oppivat ottamaan vastuuta ja ratkaisemaan pelejä vaikka yksin.

Ensimmäinen ratkaisu tähän ongelmaan olisi pienentää joukkueiden kokoa junioreissa, jolloin esim. alle 10 vuotiaissa joka joukkueessa saisi olla maksimissaan 15 pelaajaa.
 

Cobol

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomalainen jääkiekko
Väännetään nyt vielä kerran rautalangasta Suomen ja Venäjän resurssien ero kun mm. TOJ ei tajua sitä lainkaan:

Venäjän väkiluku 150 miljoonaa painottuu selvästi nuorempiin ikäluokkiin kuin Suomen 5 miljoonaa. Venäjällä on siis lapsia ja nuoria suhteessa enemmän kuin pelkkä väkiluku 150 vs 5 antaisi ymmärtää. Venäläinen nuorisovalmennus on suomalaista vastaavaa edellä huipun osalta. Osin ero on huima. Venäjän nykyisistä jääkiekon huippuammattilaisista harvalla on ns. suora jääkiekkotausta. Päinvastoin, he ovat harrastaneet lapsena mm. voimistelua, uintia, yleisurheilua yms. Lahjakkaimmat heistä ovat erilaisissa ja eriasteisissa urheilukouluissa ympäri maata. Yhtenä päivänä kouluun saattaa saapua joukkue X:n valmentaja, joka toteaa, että nyt sinä Pikku-Ilja alat harrastamaan yksinomaan jääkiekkoa. Olen keskustellut kahden venäläisen NHL-ammattilaisen kanssa, jotka kertoivat homman osaltaan menneen juuri näin. Tuskin he mitään poikkeuksia olivat. Venäjällä hyvin arvostettu dollari liikkuu koripallossa, jalkapallossa ja jääkiekossa sekä mm. nyrkkeilyssä. Se antaa myös monille lapsille, nuorille ja heidän vanhemmilleen vision turvatummasta tulevaisuudesta. Myös seurat tietävät sen, missä raha liikkuu ja miten sitä voidaan tehdä lisää. Tämä takaa sen, että huippulahjakkaat lapset siirtyvät näihin lajeihin, jos heillä on edellytykset.
 

Maple Leaf

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Toronto Maple Leafs, Pat Quinn -lahko
Puolikaspakki kirjoitti:
Kuitenkin matkan varrella ilmenee asioita, joiden takia eriyttäminen on vain kaunis sana. Kun yhden harjoituksen suunnitteluun palaa aikaa 45 minuutista puoleentoista tuntiin, niin kolmen osittain päällekäisen treenin suunnitteluun palaa puolestatoista tunnista kahteen ja puoleen tuntiin.
- - -
Pelaajien jakaminen ryhmiin aiheuttaa aina ongelmia. Marginaali pelaajat miettivät, "miksi tuo pelaaja on tossa ryhmässä, kun mä olen näitten surkeitten kanssa".
- - -
Se jäi vielä mainitsematta, että 20-25 pelaajan jakaminen esim kolmeen ryhmään tahtoo sanoa 6-10 pelaajan ryhmiä. Tasoerot ryhmien sisällä saattavat olla vieläkin melkoisen isot. Oletetaan, että näin ei ole, joten enää jää jäljelle kaukalossa olevat kohtuu rajalliset neliöt. Miten mahdut vetämään kolmelle ryhmälle harjoituksia, joissa pitäisi menna päästä päähän ja vielä laukoa maaliin? Ai niin tosiaan, tehdään vaan kaksi tasoryhmää. Toinen toista puolta ja toinen toista. Kenenkäs ehdoilla sitten mennään, kun ryhmässä on 8-14 eritasoista pelaajaa? Koko ruljanssi alusta.

Olemme varmasti samaa mieltä siitä, että aika- ja resurssipula juniorivalmennuksessa on karmaiseva, ja sikäli ongelmista suurin. Se on kuitenkin realiteetti, jonka kanssa on toistaiseksi vain elettävä, sillä yksittäinen juniorivalmentaja ei voi asialle juuri mitään - hän kykenee vain tekemään työnsä mahdollisimman hyvin (eikä tuota työtä kykene tekemään hyvin, ellei hoida hyvin myös palkkatyötään, perhettään, koiraansa, ystäviään ja niin edelleen). Tästä syystä voisi olla myös syytä pohtia, mitkä ovat juniorivalmentajan työn motiivit ja todelliset voimavarat? Miksi periaatteessa muuten terve ihminen osoittaa mielipuolisuuden oireita ryhtyessään juniorivalmentajaksi?

Juniorivalmentaja toimii mielestäni oikeastaan neljältä suunnalta tulevien paineiden ja vaatimusten keskiössä: omia odotuksiaan toiminnalle (ja tavoitteille) asettavat pelaajat, vanhemmat, seura - ja valmentaja itse. Näistä valmentaja voi vaikuttaa välittömästi oikeastaan vain omaan ajatteluunsa, jonka tuloksia sitten yrittää parhaansa mukaan myydä pelaajille ja vanhemmille.

Mutta voisiko olla niin, että etenkin nuoremmat valmentajat usein pyrkivät kiirehtimään oppimisprosesseja, joita ei yksinkertaisesti voi ulkoapäin vauhdittaa? Vanhan viisauden mukaan kaikenlaista voi tehdä, mutta (pelaajan) kokemuksen hankkimista ei voi nopeuttaa. Se on vaikea asia (eritoten monen vanhemman) hyväksyä, mutta valmentajan ei ole syytä mennä tähän epärealistiseen hoputukseen mukaan. Jos resurssit ovat mitä ovat, on niihin suhtauduttava pragmaattisesti: näillä mennään. Resurssien surkeutta ei tarvitse kuitenkaan maksattaa joukkueen "heikommilla" pelaajilla (eikä resurssien surkeudesta ole järkeä syyttää Nuori Suomi -systeemiä, kuten moni - et Sinä - tuntuu tässä viestiketjussa tekevän).

Ylläolevalla tarkoitan sitä, että koska juniorivalmentaja ei voi juuri vaikuttaa ulkoisiin olosuhteisiin, on hänen pyrittävä vaikuttamaan siihen, miten olosuhteiden kanssa eletään. Jos joukkueen jakaminen tasoryhmiin on treeneissä yksilöiden kehityksen kannalta viisasta, on niin tehtävä juuttumatta miettimään sen vaatimaa ylimääräistä kymmenminuuttista ja vanhempien suhtautumista asiaan. Kymmenen minuuttia pois toistoista ei ole fataalia silloin, jos tuolla kymmenellä minuutilla ostetaan mahdollisuus edes jossain määrin kaikkia pelaajia palvelevan (toivottavasti kiekollisen) harjoitteen tekemiseen. Pelaajille ryhmittäminen ei ole ongelma, jos sen heille taiten motivoi, minkä hyvänä valmentajana varmasti osaat. (Valmentajahan on myös aate- ja visiokauppias, paitsi pelaajiin päin, niin junioritoiminnassa myös vanhempiin.)

Jos Sinulla on harjoituksissa kaksi 8-14 eritasoista pelaajaa käsittävää ryhmää, et edelleenkään ole millään muotoa velvollinen laatimaan harjoitteita "heikompien" ehdoilla. Sinä teet ne harjoitteet, jotka haluat pelaajiesi tekevän, ja toiset toteuttavat ne varmemmin, toiset epävarmemmin. En edelleenkään ymmärrä ajatusta siitä, että harjoitteet tapahtuvat kuin itsestään "heikompien" ehdoilla: suunnittele harjoite niin, ettei se esimerkiksi pysähdy "heikomman" kohdalla (ja jos pysähtyy, niin so what? Näytä eteen, pistä uusiksi, kyllä se siitä lähtee, eikä "lahjakkaammalta" ole varastettu mitään). Pistä vaikka ne "lahjakkaammat" harjoitteessa apuvalmentajiksi. Teetä "lahjakkaammilla" sama harjoite hieman vaikeutettuna - ei vaadi pitkää suunnitteluaikaa. Ota kaukalon laidalta joku joutava isukki avuksesi vahtimaan suorituksia. Anna pelaajien joskus suunnitella ja organisoida omat harjoituksensa ja katso sivusta puuttumatta asiaan - voit yllättyä positiivisesti!

Suurin osa suomalaisista juniorivalmentajista tekee työtään surkeilla resursseilla, ja siksi on joskus kolkkoa lukea esimerkiksi Jatkoajasta mielipiteitä, joiden mukaan suomalaisen jääkiekkoilun suurin ongelma on se-ja-se-liiga/maajoukkuevalmentaja, se-ja-se-kiekkojohtaja, se-ja-se-tuomari tai se-ja-se-Nuori Suomi. Eivät ne ole ongelmia, ne ovat vain vaaratonta pintavaahtoa - suurempi vaara piilee juniorivalmennuksen resurssipulan synkässä pohjavirrassa, joka voi vetää uimaan uskaltautuneen pinnan alle. Räpiköikäämme kuitenkin parhaamme mukaan muistaen koko ajan se, että valmentaja on pelaajia varten, ei päinvastoin.
 

Major Julli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Puttosen, Järvelän ja Ranniston potkut
cobol kirjoitti:
Väännetään nyt vielä kerran rautalangasta Suomen ja Venäjän resurssien ero kun mm. TOJ ei tajua sitä lainkaan:

Venäjän väkiluku 150 miljoonaa painottuu selvästi nuorempiin ikäluokkiin kuin Suomen 5 miljoonaa. Venäjällä on siis lapsia ja nuoria suhteessa enemmän kuin pelkkä väkiluku 150 vs 5 antaisi ymmärtää. Venäläinen nuorisovalmennus on suomalaista vastaavaa edellä huipun osalta. Osin ero on huima. Venäjän nykyisistä jääkiekon huippuammattilaisista harvalla on ns. suora jääkiekkotausta. Päinvastoin, he ovat harrastaneet lapsena mm. voimistelua, uintia, yleisurheilua yms. Lahjakkaimmat heistä ovat erilaisissa ja eriasteisissa urheilukouluissa ympäri maata. Yhtenä päivänä kouluun saattaa saapua joukkue X:n valmentaja, joka toteaa, että nyt sinä Pikku-Ilja alat harrastamaan yksinomaan jääkiekkoa. Olen keskustellut kahden venäläisen NHL-ammattilaisen kanssa, jotka kertoivat homman osaltaan menneen juuri näin. Tuskin he mitään poikkeuksia olivat. Venäjällä hyvin arvostettu dollari liikkuu koripallossa, jalkapallossa ja jääkiekossa sekä mm. nyrkkeilyssä. Se antaa myös monille lapsille, nuorille ja heidän vanhemmilleen vision turvatummasta tulevaisuudesta. Myös seurat tietävät sen, missä raha liikkuu ja miten sitä voidaan tehdä lisää. Tämä takaa sen, että huippulahjakkaat lapset siirtyvät näihin lajeihin, jos heillä on edellytykset.

Resursseja on aineellisia, kuten raha ja väkiluku. Rahaa Suomen kiekkoliitolla on niin että ovista ja ikkunoista pursuaa. Väkiluku ja preferenssilajiasia on käsitelty tässä ketjussa jo useasti.
Aineettomia resursseja on juuri liikuntakulttuuri ja valmennustaito - ja juuri niiden puutteesta/virheistä tässä kritisoidaan!

No, voimme aina rauhoittua sillä, että näköjään pelkällä veskallakin voidaan pärjäta välieriin saakka, tapaus Rask. Mitä niistä kenttäpelaajista, niiden hommahan on siivota maalinedusta ja pitää vastustaja heikoissa vetopaikoissa.
 

Puolikaspakki

Jäsen
Suosikkijoukkue
Aito kilpailu ja rehellinen tuomaritoiminta
Maple Leaf kirjoitti:
Juniorivalmentaja toimii mielestäni oikeastaan neljältä suunnalta tulevien paineiden ja vaatimusten keskiössä: omia odotuksiaan toiminnalle (ja tavoitteille) asettavat pelaajat, vanhemmat, seura - ja valmentaja itse.

Muuten paikkaansa pitävä, mutta unohdit mainita jääkiekkoliiton (maajoukkueiden kautta) sekä yhteiskunnan, joka odottaa jääkiekon parista hyvin kasvatettuja kansalaisia.

Maple Leaf kirjoitti:
Ylläolevalla tarkoitan sitä, että koska juniorivalmentaja ei voi juuri vaikuttaa ulkoisiin olosuhteisiin, on hänen pyrittävä vaikuttamaan siihen, miten olosuhteiden kanssa eletään. Jos joukkueen jakaminen tasoryhmiin on treeneissä yksilöiden kehityksen kannalta viisasta, on niin tehtävä juuttumatta miettimään sen vaatimaa ylimääräistä kymmenminuuttista ja vanhempien suhtautumista asiaan. Kymmenen minuuttia pois toistoista ei ole fataalia silloin, jos tuolla kymmenellä minuutilla ostetaan mahdollisuus edes jossain määrin kaikkia pelaajia palvelevan (toivottavasti kiekollisen) harjoitteen tekemiseen.

Mielenkiintoinen näkemys, joskin hymyilyttävän naivi. Vastaavanlaista ajattelua on jääkiekkoliitto ja oikeastaan valtaosa Suomen jääkiekon parissa toimivista harrastanut niin kauan, kuin meikäläisen muisti riittää. Joskus 80-luvulla todettiin, että kiekkoilijan pitää olla vahva ja silloin keksittiin, että jos penkkituloksen kohdilleen saaminen ottaa kymmenen minuuttia jääajasta, so be it - pelaajien voimatasot paranivat, tulokset ei.

Voimabuumin jälkeen keksittiin rasvaprosentti. Lahjakkaita kiekkoilijoita penkitettiin rasvaprosentin perusteella ja jälleen esiintyi sama ilmiö; oltiin valmiita supistamaan jääajasta se kymmenen minuuttia kertaa kohden, jotta pelaajat kävivät lenkillä ja saivat rasvat alas. Kroppa kiinteytyi - joukkuepeli ei.

90-luvun satoa olivat ensin pienpelit ja sitten teränkäyttö. Taisi olla Westerlund, joka totesi joitakin vuosia takaperin ollessaan nuorten maajoukkueen peräsimessä, että jos MM-kisat olisi pelattu päädyssä poikittaispelinä, olisi Suomi ollut ylivoimainen ykkönen. Pienpelit vievät valtaosan jääajasta - jälleen oltiin valmiita uhraamaan se kymmenminuuttinen niiden pienpelien pelaamiseen.

Ylettömän teränkäyttöharjoittelun seurauksena jokainen suomalainen jääkiekkojunnu osaa tehdä lantion avauksen vaikka unissaan ja tekee slalomia yhdellä jalalla vaikka mihin suuntaan. Jälleen kerran se kymmenminuuttinen otettiin ja sillä ajalla tehtiin teränkäyttöä. Varmasti tarpeellista, mutta tänäkin vuonna nuorten MM-kisoissa lähes jokaisen maan nuoret painavat suomalaisista ohi suorasssa luistelussa etu- ja takaperin. Luistelussa, jossa teränkäytöllä ei ole **tunkaan merkitystä.

Nyt siis ollaan valmiita ottamaan se kymmenminuuttinen siihen, että pelaajille piirretään viivaa taululle? Viikossa on viisi harjoitusta, 5 x 10 minuuttia on 50 minuutta. Siis viikossa pitäisi käyttää yksi ylimääräinen harjoituskerta pelkästään ryhmien muodostamiseen ja opastamiseen?

Maple Leaf kirjoitti:
Jos Sinulla on harjoituksissa kaksi 8-14 eritasoista pelaajaa käsittävää ryhmää, et edelleenkään ole millään muotoa velvollinen laatimaan harjoitteita "heikompien" ehdoilla. Sinä teet ne harjoitteet, jotka haluat pelaajiesi tekevän, ja toiset toteuttavat ne varmemmin, toiset epävarmemmin.

Meillä taitaa olla kommunikaatiokatkos. En ole missään vaiheessa väittänyt kenenkään olevan velvollinen tekemään harjoitteita heikoimman ehdoilla. Ne tulevat siten luontaisesti, kuten seuraavassa lainaamassani tekstissäkin kerrot.

Maple Leaf kirjoitti:
En edelleenkään ymmärrä ajatusta siitä, että harjoitteet tapahtuvat kuin itsestään "heikompien" ehdoilla: suunnittele harjoite niin, ettei se esimerkiksi pysähdy "heikomman" kohdalla (ja jos pysähtyy, niin so what? Näytä eteen, pistä uusiksi, kyllä se siitä lähtee, eikä "lahjakkaammalta" ole varastettu mitään). Pistä vaikka ne "lahjakkaammat" harjoitteessa apuvalmentajiksi.

Eli jos harjoite on sellainen, että se on erittäin haastava lahjakkaimmille pelaajille ja joka kerta, kun hieman heikompi on suoritusvuorossa ja harjoite pysähtyy, kyse ei ole siitä, että harjoitetta tehdään heikoimpien ehdoilla? No mistäs sitten? Jos kyseessä on esimerkiksi syöttäminen ja syötön vastaanotto, millä tavalla se ei ole pois siltä lahjakkaammalta, joka voisi suorittaa harjoitteen kovemmalla temmolla ja napakammilla syötöillä, kuin se joka kiekkoa vastaanottaa tai syöttöä antaa? Sellaisesta ideaalitilanteesta, että joukkueessa on tasan parillinen määrä juuri yhtä hyviä pelaajia, jossa jokaiselle löytyy kumppani tai peräti pari pelaajia kaveriksi ja voi suorittaa ottamatta toisten tasoa huomioon, voidaan vain haaveilla. Realismia se ei ole.

Jos lahjakkaimmista tehdään apuvalmentajia, koska he itse harjoittelevat? Vai oletko sitä mieltä, että pelkästään katsomalla ja kommentoimalla pelaaja kehittyy? Jos näin, otetaan kokeeksi 25 junnua, käytetään niitä liigajoukkueiden treeneissä ja peleissä 10 kautta, annetaan niille luistimet ja varusteet ja käydään voittamassa nuorten maailmanmestaruus. Helppoa, eikö totta.
 

Maple Leaf

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Toronto Maple Leafs, Pat Quinn -lahko
Puolikaspakki kirjoitti:
Mielenkiintoinen näkemys, joskin hymyilyttävän naivi.

Toisen realismi voi olla toisen naiiviutta. Näkökulmakysymys.

Puolikaspakki kirjoitti:
Nyt siis ollaan valmiita ottamaan se kymmenminuuttinen siihen, että pelaajille piirretään viivaa taululle? Viikossa on viisi harjoitusta, 5 x 10 minuuttia on 50 minuutta. Siis viikossa pitäisi käyttää yksi ylimääräinen harjoituskerta pelkästään ryhmien muodostamiseen ja opastamiseen?

Nyt on aivan pakko kysyä, kuinka ihmeessä esimerkiksi ryhmien muodostamiseen saa menemään aikaa minuuttitolkulla. Jos tunnet pelaajasi ja mietit ryhmitystä edes hieman etukäteen, ei tilanteen organisointiin mene juurikaan aikaa.

Puolikaspakki kirjoitti:
Sellaisesta ideaalitilanteesta, että joukkueessa on tasan parillinen määrä juuri yhtä hyviä pelaajia, jossa jokaiselle löytyy kumppani tai peräti pari pelaajia kaveriksi ja voi suorittaa ottamatta toisten tasoa huomioon, voidaan vain haaveilla. Realismia se ei ole.

Kuinka tämä ongelma sitten ratkeaisi tasojoukkueilla? Aina joku on toista parempi, ja aina joku nousee ajan kanssa "lahjattomista" "lahjakkaaksi" - jos hänkin saa harjoitella.

Puolikaspakki kirjoitti:
Jos lahjakkaimmista tehdään apuvalmentajia, koska he itse harjoittelevat? Vai oletko sitä mieltä, että pelkästään katsomalla ja kommentoimalla pelaaja kehittyy?

Nyt taisit ymmärtää (tahallasi?) väärin. Tarkoitukseni oli ilmaista ehdotus, jonka mukaan lahjakkaimmista voi tehdä apuvalmentajia toisinaan, ei aina.

Mutta kuten itse asian ilmaisit, meillä taitaa olla kommunikaatiokatkos, joka voi tosin olla seurausta jostain muusta. "Heikompien" junioreiden syyllistäminen valmennuksen paljon kokonaisvaltaisemmista ongelmista ei tosin tarjoakaan kovin huikeita näköaloja suomalaisen jääkiekon kehittämiseen.
 

DAF

Jäsen
Suosikkijoukkue
se kolmikirjaiminen. PISTI PALLON MAALIIN
cobol kirjoitti:
Venäjän väkiluku 150 miljoonaa painottuu selvästi nuorempiin ikäluokkiin kuin Suomen 5 miljoonaa. Venäjällä on siis lapsia ja nuoria suhteessa enemmän kuin pelkkä väkiluku 150 vs 5 antaisi ymmärtää.

Vaikka moni asia kommenteissasi on erittäin osuvaa, tuo ei ihan täysin paikkaansa pidä - ainakaan ero ei ole selvä. Nyt jo viisi vuotta vanhat EN:n väestöpyramidit näyttävät, että nimenomaan nuorissa, vielä Neuvostoliiton aikaan syntyneissä lapsissa vs. Suomen tuolloinen väestö painotus oli tuo, ei tosin kovinkaan raju ero. Nyttemminhän syntyvyys on ollut Venäjällä rajussa laskussa epävarman taloustilanteen jne. vuoksi, trendi näkyy jo noissa luvuissa, mutta on selvästi syventynyt. Jos puhutaan siis 80-luvun alkupuolesta ja sitä aiemmin syntyneistä, lause ehkä piti paikkansa; nyky-Venäjä on sen sijaan rajusti keski-ikäistyvä valtio, jonka väestöpyramidi kapenee molemmista päistään. Ei ole enää sellainen, jossa tehdään paljon lapsia.

http://www.coe.int/t/f/coh%E9sion_s...ire_d%E9mographique/2001/Finland%202001-1.jpg

http://www.coe.int/T/F/Coh%E9sion_s...ographique/2001/Russian Federation 2001-1.jpg
 

PJ

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tulevat Mestarit
cobol kirjoitti:
Väännetään nyt vielä kerran rautalangasta Suomen ja Venäjän resurssien ero kun mm. TOJ ei tajua sitä lainkaan:

Hyvä lisähuomio resurssien kohdistamisesta ja siitä, miten käytännössä suuremmasta väestömäärästä voi Venäjällä valita ja Venäjällä valitaankin. Venäläinen urheilukulttuuri on ammattiurheilun näkökantista huomattavasti edellä Suomea. Kaikille sen koneiston rattaisiin joutuneille ei vain käy kovin hyvin. Väestöpyramidit ovat tosiaan Venäjällä synkkää luettavaa, kuten moni muukin asia.

Arvio että Venäjän väestöstä about 25 miljoonaa asuisi jäähallien tai ulkojäiden alueella on kiehtova. Aluksi voisi ottaa kartan käteen ja tutkia ilmasto-olosuhteita. Venäjän lisäksi mm. Kazakstan ja Ukraina, jotka ovat käytännössä etelämpänä tuottavat myös kelpo pelaajia, jos ei oikeasti hahmota venäläistä maantiedettä. Käytännössä Venäjällä ei ole mannerilmaston takia kolkkaa, jossa ei päästäisi lähelle vähintään Etelä-Suomen ilmasto-oloja. Venäjällä talvi on talvi, ei kannata epäillä. Pieniä poikkeuksia lukuun ottamatta mm. Kaukasuksella ennen vuoristoa Mustan meren rannalla. Siinä ei niin kauhean kaukana on muuten Volkograd entinen Stalingrad, jossa on talvella kylmä. Kysykää vaikka saksalaisilta :)

Venäläiset resurssit ovat kaikilla tavoin määrällisesti myös rahallisesti mitaten huomattavasti Suomalaisia edellä. Suomessa on hyvin hoidettu ja vahva liitto, joka tietysti suhteessa saattaa olla paljonkin edellä. Mutta muuten ei valitettavasti ole. Venäjä on äärikohtien maa ja jääkiekossa pyöriin nykyään todella paljon rahaa. Ehkä se jonain päivänä näkyy myös liigan tasossa todellisena ylivoimana, toisin kuin tänään. Tosin vielä seurat eivät tee kummoistakaan businesta vaan ovat riippuvaisia paikallisista abramovitšeistä. Rikkaita Venäjällä on enemmän kuin Suomessa asukkaita, vaikka yksi suurimmista elintasokuiluista onkin heti tuossa Vaalimaan takana. Tekemällä oikeita asioita oikein, mikä tahansa suomalainen seurajoukkue voi kuitenkin nousta vielä kilpailemaan urheilullisesti Venäjän liigan joukkueiden kanssa.

Kuten Jagskin kirjoitti aiemmin, venäläisillä on myös junioripuolelle mahdollisuus palkata kokopäiväisiä ammattivalmentajia aivan toisella tavalla. Kulttuuri tukee myös tätä. Neuvostoliitossa tällaiset asiat olivat itsestään selvyys, koska asioita ei mitattu kapitalistisen systeemin arvojen mukaan. Olisi vain yksinkertaisesti väärin sanoa, että reaalisosialismin kenttäkokeessa kaikki olisi ollut vain huonoa. En silti suosittelisi koittamaan uudestaan ainakaan samalla konseptilla :)

Kaikesta huolimatta tuloksellisesti suomalainen systeemi tuottaa suhteessa enemmän huippuyksilöitä. Äärimmäisen hieno ja todella kova saavutus. Siitä on syytä olla myös välillä ylpeä. Ainahan tosin voi parantaa, joten se siitä laakereilla lepäämisestä :)

Jagsin kirjoitus ei tarjonnut mitään uutta ja ohittaa ne kohdat, jotka eivät nyt vain sovi kirjoittajalle. Siihen en jaksa enää puuttua.

Yksi asia olisi vielä mukava vetää yhteen. Jos joku löytää tilaston NHL pelaajista kansallisuuksien mukaan, niin saadaan tarkat suhdeluvut myös siltä osin.
 

eld i räven

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers
Aivan uskomattoman hienoa keskustelua asiasta joka ei millään muodoin ole muutoksen tarpessa.

NS systeemi ei poikkea omasta lapsuuden joukkueureilusta muulla tavalla kuin että se asettaa seuroille suuremman kasvattajan roolin. Omasta lapsuudesta muistan taidoiltaan heikompien kavereiden lopettaneen joukkueurheilun hyvin aikaisessa vaiheessa, en ole nähnyt mitään konkreettista todistetta siitä että lahjattomat tänä päivänä olisivat vallanneet joukkueista sen enempiä paikkoja kuin aikiasemminkaan. Monta kertaa paljon suurempi ongelma on että lahjakkaat lapset myös lopettavat eikä heidän päätökseen vaikuta eliitti joukkueet eikä NS arvot. Mitä kauemmin lapset viihtyvät lajin parissa sitä suurmpi todennäköisyys on että kehityskelpoiset juniorit pelaavat vielä aikuisiässä.

Alla lainaus sinetti seuran tavoitteista - en näe missään mainintaa että tasoa pitäisi laskea niin että kaikki voivat pelata.

D- ja C2 juniorijoukkueiden tavoitteet

Kasvatukselliset tavoitteet:
Positiivisen ilmapiirin luominen
Nuorten ja vanhempien yhdessäolon tukeminen
Itsenäisyyden ja omatoimisuuden vahvistaminen ja edelleen kehittäminen
Minä-kuvan vahvistaminen
Pelaajien sosiaalisuuden, yhteistyökyvyn ja toisten arvostamisen ja huomioon
ottamisen kehittäminen
Urheilullisten ja terveiden elämäntapojen oppiminen
“Siviiliasioiden” vastuullinen hoitaminen (koulu, vapaa-aika, jne)

Pelaajatavoitteet:
Pelaajan ominaisuuksien kehittäminen huippukiekkoa varten
- Henkiset ominaisuudet: saavutustarve, itseluottamus, omatoimisuus,keskittymiskyky
- Fyysiset ominaisuudet: laajat liikevarastot, rakentava harjoittelu, lihasvoima, tasapaino, nopeus, kestävyys
- Yksilötaidot: suoritusvarmuus, suoritusten vaativuus, pelikäsitys ja pelitaidot eri pelitilannerooleissa
- Ryhmätaidot: valmiudet joukkuepeliin, yhteistyö eri tilanteissa
Mahdollisimman monta pelaajaa aluejoukkueleirityksiin ja sitä kautta ikäkausimaajoukkueisiin
 

Puolikaspakki

Jäsen
Suosikkijoukkue
Aito kilpailu ja rehellinen tuomaritoiminta
Maple Leaf kirjoitti:
Nyt on aivan pakko kysyä, kuinka ihmeessä esimerkiksi ryhmien muodostamiseen saa menemään aikaa minuuttitolkulla. Jos tunnet pelaajasi ja mietit ryhmitystä edes hieman etukäteen, ei tilanteen organisointiin mene juurikaan aikaa.

Nyt on aivan pakko kysyä, että miten ajattelit muutamassa minuutissa muodostaa 20 - 25 pelaajasta kolme ryhmää, piirtää heille erilaiset treenit, kertoa mitkä ovat harjoitteen laatuvaatimukset, opettaa harjoituksen kannalta olennaisimmat asiat, siirtää kiekot ja/tai maalit oikeaan paikkaan ja käynnistää treenin 3 kertaa vain muutamassa minuutissa.

esimerkki: käytetään muutama minuutti, otetaan nyt vaikka 6 minuuttia. Kiekkojen siirtämiseen palaa aikaa n. 30 sekuntia x 3 paikkaa - yhtäaikainen toiminta = 1 minuutti. Jäljelle jää 5 minuuttia. Toinen valmentaja voi auttaa hieman, sanotaan, että hän ehtii siirtää lähes kokonaan yhden nipun valmiiksi = 5 min 15 sekuntia jäljellä. Jos harjoitteen piirtämiseen menee 45 sekuntia, kolmen piirtämiseen menee 2 min 15 sek. Jäljelle jää 3 min. Pelaajien siirtymiseen menee noin 30 - 45 sekuntia + treenin käynnistämiseen 15 sek. Ryhmää kohden aikaa opettaa jää 45 sekuntia.

Kokeilepa opettaa 9 luokkaiselle fysiikkaa 45 sekuntia. Paljonko saat aikaiseksi?

Maple Leaf kirjoitti:
Kuinka tämä ongelma sitten ratkeaisi tasojoukkueilla? Aina joku on toista parempi, ja aina joku nousee ajan kanssa "lahjattomista" "lahjakkaaksi" - jos hänkin saa harjoitella.

Tällaista en ole väittänyt. Ongelma ei ratkea koskaan, tämä on kuin minkä tahansa täydellisyyden tavoittelu - illuusio, joka ei koskaan toteudu.

Maple Leaf kirjoitti:
Nyt taisit ymmärtää (tahallasi?) väärin. Tarkoitukseni oli ilmaista ehdotus, jonka mukaan lahjakkaimmista voi tehdä apuvalmentajia toisinaan, ei aina.

Mutta kuten itse asian ilmaisit, meillä taitaa olla kommunikaatiokatkos, joka voi tosin olla seurausta jostain muusta. "Heikompien" junioreiden syyllistäminen valmennuksen paljon kokonaisvaltaisemmista ongelmista ei tosin tarjoakaan kovin huikeita näköaloja suomalaisen jääkiekon kehittämiseen.

Millä tavalla "heikompia" junioreita syyllistetään? Nykyisellään lahjakkaimpia pelaajia rangaistaan valmennuksen paljon kokonaisvaltaisemmista ongelmista ja valmentajia haukutaan tästä syystä.

Ehkäpä valotan hieman omaa ajatusmaailmaani...

Itse uskon vakaasti tasapainoon. Joukkuetaktiikassa puolustuksen ja hyökkäyksen tulee olla tasapainossa, yksittäisellä pelaajalla henkilökohtaisen taktiikan ja lajitekniikan. Lajitekniikasta puhuttaessa luistelun, kiekon käsittelyn ja laukauksen tulee olla toisiinsa nähden tasapainossa. Sama tasapaino vaatimus pätee fyysisiin ominaisuuksiin; pituus, kehon hallinta, lihasmassa, voima, nopeus.

Yhden lisääminen on aina jostain pois. 1 kokonainen voidaan jakaa tietyn kokoisiin osiin, mutta määräänsä enempää ei mitään voi olla. Juuri tämän näkemykseni takia minusta tuntuu käsittämättömältä tämä järkyttävä hypetys taidosta, pienryhmistä jne. Mielestäni kiekkovaikuttajien olisi ymmärrettävä se, että yhtä tietä onneen ei ole, vaan paras lopputulos syntyy, kun osat ovat toisiinsa nähden tasapainossa.
 

taito

Jäsen
Suosikkijoukkue
AIK
Maple Leaf kirjoitti:
Suurin osa suomalaisista juniorivalmentajista tekee työtään surkeilla resursseilla, ja siksi on joskus kolkkoa lukea esimerkiksi Jatkoajasta mielipiteitä, joiden mukaan suomalaisen jääkiekkoilun suurin ongelma on se-ja-se-liiga/maajoukkuevalmentaja, se-ja-se-kiekkojohtaja, se-ja-se-tuomari tai se-ja-se-Nuori Suomi. Eivät ne ole ongelmia, ne ovat vain vaaratonta pintavaahtoa - suurempi vaara piilee juniorivalmennuksen resurssipulan synkässä pohjavirrassa, joka voi vetää uimaan uskaltautuneen pinnan alle. Räpiköikäämme kuitenkin parhaamme mukaan muistaen koko ajan se, että valmentaja on pelaajia varten, ei päinvastoin.

Hienosti ilmaistu. Resurssipulan suhteen olen samaa mieltä. Asian ei kuitenkaan tarvitsisi olla näin paha.

En ole erimieltä NS ohjelman tavoitteiden oikeellisuudesta. Eihän tätä systeemiä olisi luotukaan, jos sen tavoitteet eivät olisi oikeita. Käytännössä se ei kuitenkaan tue näiden uusien tähtien syntymistä, josta tästä ketjussa alunperin oli kyse. Syitä tähän on perusteltu jo ihan riittävästi, joten en puutu enää niihin kaikkiin. No tuleehan niitä tähtiä varmaan jatkosakin, mutta ei samassa suhteessa kuin kilpailijamaista. Tämäkin tässä ketjussa on aika hyvin pystytty esittämään.

Osaltaan NS on kuitenkin myös aiheuttamassa valmennuksen resurssipulaa. Junioripelaajien määrä on kasvanut erisuhteessa, kuin osaavien juniorivalmentajien määrä. Päteviä valkkuja ei riitä kaikille ja henkilökohtaisesta valmennusta yksittäinen juniori pääsee nauttimaan liian vähän juuri ylisuurien harjoitusryhmien vuoksi. Ei se että me juniorivalmentajat myönnämme rajallisuutemme ylisuurien ryhmien opettamisen suhteen tarkoita sitä, että me olisimme automaattisesti väärillä moraaliarvoilla toimivia kusipäitä. Ja varmasti kokeneimmat junnuvalmentajat valmentavat mieluiten taitavimmista koottuja tasojoukkueita – sehän on inhimillistä ja mielestäni ymmärrettävääkin. Ja en tarkoita sitä, ettei kaikilla halukkailla olisi oikeutta harrastaa jääkiekkoa. Päinvastoin, oman tasoisessa ja järkevän kokoisessa ryhmässä uskon harrastamisen olevan kaikkein mielekkäintä. Kaikille ei vain yksinkertaisesti pystytä tarjoamaan parasta valmennusta ja mukavimpia jäävuoroja. Valintoja on tehtävä, jos halutaan kehittää juniorikiekkoilijoita parhaalla mahdollisella tavalla.

Sitä en vieläkään ymmärrä miksi jääkiekossa junnujen jakaminen tasojoukkueisiin tai ”tehoryhmiin” koetaan heikoimpien rangaistukseksi tai vääräksi toiminnaksi. Lajikulttuureissa on todellakin eroja. Jostain syytä machomainen jääkiekko on tehnyt tästä asiasta itselleen aivan liian vaikean.
 

Kyyberi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit,Preds,Jordin Tootoo,M.O.P.A.K.
Onpas tässä ketjussa harvinaisen paljon asiaa, jopa niin paljon että koko ketjua ei nyt vain jaksanut keskellä yötä selata. Joten jos tätä on jo puitu, se suotakoon anteeksi.

Liigajoukkueet laittavat miljoonia euroja edustusjoukkueen palkkoihin ja kuluihin. Ja kuitenkin monet valmentajat tuovat esille sen seikan että mitä alemmas mennään ikäluokissa, sen "osaamattomampia" valmentajat ovat.

Olisiko mahdoton ajatus uhrata valmentajille euroja koulutuksen ja kulujen muodossa, ja sitä kautta sitouttaa heidät valmentamiseen enemmän? Kuitenkin perustyö tehdään nuorena, joten siellä 10-16v. ikäluokissa tulisi olla tietoa ja taitoa.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös