Ai että, todella nostalginen viesti, kiitos siitä.
Itsellenikin on tämä videovuokrauskulttuuri ollut todella iso asia pienestä lähtien, kun 80-luvun alussa vuokrattiin aina silloin tällöin
Esselte MovieBox, eli nauhuri ja muutama video. Jossain vaiheessa hankittiin sitten tietysti se oma videonauhuri ja pikku-
@vastaantulija oli tuttu näky Hämeenlinnan videovuokraamoissa koluamassa hyllyjä. Siihen aikaan siellä oli päätoimijoina Vekkeli ja Video1 nimiset mestat. Jälkimmäinen oli musiikki- ja elokuva-alojen monitoimimiehen Arno Carlstedtin omistama, ja siellä tykkäsin enemmän käydä. Enkä vähiten siksi, että Arno oli mukava mies ja aina riitti aikaa jutella kaikkien kanssa. Sainpa usein ihan ilmaiseksi lainaan sellaisia mainoskasetteja, missä oli kymmeniä elokuvien trailereita.
Ei ollut siihen aikaan ihan niin justiinsa ne K-16 ja K-18 merkinnät, ainakaan enää sitten kun oltiin jo toisella kymmenellä menossa. Toki muistan, kun tuli ensimmäinen Terminator-leffa, niin voi vitsi se
kansikuva. Se oli vaan pakko saada ja sen lainaamiseen tarvittiin faija paikalle. En muista kuinka paljon täyty kinuta, että sain sen katsoa, mutta sitten se lainattiinkin monta kertaa ennen kuin elokuvasensuuri poisti sen vuokraamoista. Moneen kertaan lainattiin toki ne ratkiriemukkaat Poliisiopistotkin. Ja tunnustetaan, että kyllähän meilläkin aika varhaisessa vaiheessa oli kahdet videot, joilla sitten surutta kopioitiin hyllyt täyteen näitä vuokravideoita itselle.
Surullista oli tietysti kun Filmtown ja Makuuni vyöryivät kaupunkiin ja jyräsivät nämä pienemmät toimijat pois markkinoilta. Mutta voi pojat, se valikoiman määrä noissa liikkeissä. Siellä on tullut taas vietettyä melkonen määrä elämästä tonkimassa hyllyjä ja etsimässä jotain kiinnostavia leffoja.
Elokuvasensuuri toi sitten vielä uuden vivahteen tähän, eli suuri osa leffoista, mitä on silloin 80-luvun lopulla katsonut, on ollut tökerösti saksittua. Jostain niitä leikkaamattomia ja tekstittämättömiä piraatteja sitten hankittiin. Ainakin jostain Keltaisen Pörssin ilmoituksista niitä bongailtiin ja ostettiin. Ne oli ihan kultaa. Myöhempinä vuosina tietysti tuli valtavasti vastaan näitä 80-luvun lopun leffoja, mitä oli aikanaan nähnyt vain leikkaamattomana, ja niitä sitten päiviteltiin, että ai tollanen kohta oli tosta leikattu.
Rakastan sähköistä maailmaa ja sen joustavuutta, mutta siinä on omanlaisensa tunne pitää jotain konkreettisesti käsissä.
Näin se on mullakin. 2000-luvun alkuun asti elin VHS-aikaa, kunnes siirryin DVD-maailmaan. Se valtava kopioitujen VHS-leffojen vuori pysyi kyllä kotona hyllyssä vielä muutaman vuoden, mutta olihan se kuvanlaadun ero niin suuri, että alkoi kiinnostus niihin hiipua. Jossain vaiheessa lähti kaikki roskiin, kun oli jo mahdollisuuksia myös ostaa vanhempia leffoja DVD-versioina. Vuokraaminen pysyi kuitenkin uudempien leffojan kanavana, eli sen verran hintatietoinen olin, että en ala mitään 20 euroa maksamaan yhdestä leffasta, vaan ostaminen keskittyi vanhempiin leffoihin.
Vuosien varrella on monet kerrat saanut harventaa tuota DVD-vuorta, kun säilytysmahdollisuudet on rajalliset, mutta paljon niitä on vieläkin. Nyt tulee oikeastaan vain Blu-Ray versioita ostettua, kun niissä on jo paljon valikoimaa ja laajalla hintaskaalalla.
Nyt pääsen yksin Netflixiin koska haluan ja missä tahansa, tarjontaa on ja jos jokin ei miellytä, niin lopetan sen heti ja etsin jotain muuta kiinnostavaa pysytellen mukavuusalueellani. Elokuvat ovat asettuneet myös tukevammin kulutustavaraksi, kun ei niitä omia fyysisiä kopioita tarvitse pyörittää kerta toisensa jälkeen. Liian vähän malttaa keskittyä loistaviinkaan elokuviin, koska tarjolla on aina jotain uutta ja kuukausimaksulla se uusi ei maksa mitään.
Nykypäivän kuva on tietysti juuri tämä ja on näissä ohjelmakirjastoissa valtavasti hyviäkin puolia, mutta huomaan itsekin muuttuneeni hyvin lyhytjännitteiseksi, joka katsoo jotain vartin alusta ja sitten jatkaa etsimään jotain muuta. Ostan kuitenkin edelleen paljon, koska se tunne on vaan tärkeä, että on omia leffoja kaapissa.
Mutta palataksemme vuokraamiseen, niin kyllähän se riipaisi nähdä videovuokraamojen alasajo. Ja vaikkei nyt ihan hulluna kaipaa sitä, että ne leffat joutu aina palauttaan seuraavana päivänä, niin kyllä sitä videovuokraamossa oleilua, kansien tutkimista ja valitsemista kaipaa. Ei toi puhelimen näytön vierittely ohjelmakirjastoissa nyt ihan samalta tunnu. Eikä se valitseminen, kun koko ajan on mahdollisuus perua valintansa.
Oi vuokraamot...