Muistan nämä kuin eilisen päivän. Lisäksi klassikoita ovat "Ajanmiehestä, Mikonkadulta" sekä se Coral-mainos, jossa veivataan lähes kaikki tuonajan tekokuidut "dralon, orlon, dacron.... jne jne".
Muistaako kukaan muuten 70-luvulta Retu-kenkiä, niitä vaaleanruskeita samettisia, joissa oli raakakumipohja? Olivat kyllä hyvät kengät, tosin sateella aina likomärät, kun gotetexiä ei oltu vielä innovoitu. Onkohan niitä missään vaiheessa otettu uustuotantoon?
Maikoksista tulee mieleen vielä ainakin "Aina on tilaa vielä yhdelle..." ja "Volkkari, Volkkari, Volkkari, ISII".
Itsehän olen Retut jalassa päässyt jopa ripille. Itsepäisenä kieltäydyin tuhlaamasta rahaa kertakäyttöisiin nahkakenkiin. Olihan minulla toki ne vihreat korkeapohjaiset ja -korkoiset kengät, mutta ne eivät jostain syystä rippikengiksi käyneet. Alban alta vilkkuivat lisäksi erittäin leveälhkeiset farkut, pukuun ei olisi ollut tosin varaakaan. Vuosi oli -74.
Retujen lisäksi oli myös Tahvot, joskaan en nyt saa päähäni minkä näköiset ne olivat. Ostaisin myös Retut heti, jos niitä joku alkaisi tehdä, olivat erittäin mukavat kengät, vaikkakaan eivät erityisen pitkäikäisiä. Yhdet Retut menivät puhki alle viikossa kevarin vaihdepolkimen nostoista ja isovarpaan tyveen kehittyi kunnon känsä sen kesän kuluessa. Kai se nostalgiaa on tämäkin.
Mieleen muistuu myös röyhelöinen vaaleanpunavalkoinen maripaitajäljitelmä, uudenvuoden tinasta itse kaiverretulla muotilla valettu saatanan painava peace-merkki, jota roikotettiin nahkahinassa kaulassa, sekä puukenkämuotivaihe, yhden talven kuljin villasukissa sekä numeroa liian isoissa puukengissä. Leveälahkeisia farkkuja käytettiin yhdessä vaiheessa Hai-saappaiden kanssa, niin että takareuna lahkeesta piti rypyttää saappaan varren sisään.
Kortsuista halvimpia olivat Onnit. Punaisella sydämmellä varustettu valkoinen paketti. Niitä piti hakea keskustan Aholaidasta, kun emme kehdanneet omasta lähikaupasta ostaa, kun naapurinmuija oli siellä töissä.
Tajunnanvirtaa tuli, en viitsi korjailla tökeröitä lauserakenteita.
t. hanu
