Norris Trophyn metsästys 2008-09?

[larzzon]

Vastaukset kysymyksiin, kiekon päätyyn heittäminen ilmentää hyökkäysosaamista, vastustajan hyökkäyksien katkominen ilmentää sekä puolustus että hyökkäysosaamista ja yksinkertaisen syötön antaminen ilmentää myös hyökkäysosaamista. On ihan turhaa kuvitella, että NHL:ssä olisi ilmaisia lounaita jossa tehopisteitä saisi ilman mitään osaamista ja että näin olisi ihan sama että kuka sen helpon suorituksen tekee. Lisäksi kaikki nuo mainitut asiat ovat sellaisia joita kaikille puolustajille tulee eteen (lättykiekkojen heittelemisiä yms), joten pitkässä juoksussa se joka tekee nuo pienet asiat parhaiten kerää myös eniten tehopisteitä.

-Kuten Henkka tuossa myöhemmin totesi, niin pisteitä ei suinkaan kerry vain puolustajien osaamisesta ja niiden pienien asioiden tekemisestä hyvin, vaan pisteet ovat riippuvaisia joukkueen taktiikasta, puolustajien keskinäisestä roolituksesta ja yhden kauden aikana myös kohtuu paljon tuurista. Plus sitten ne seikat, jotka aiemmin mainitsin.

Kaikki mainitut asiat (dumppikiekkojen heittely, yksinkertaiset syötöt ylivoimalla tai riistot keskialueella) ilmentävät tietysti kiekollista osaamista, eikä niitä kuka tahansa pysty tekemään, mutta oma pointtini olikin lähinnä se, että pelaajien järjestystä ja osaamista ei pysty lukemaan suoraan tilastoista, kuten täällä yritetään tehdä.

Eli kun arviodaan esimerkiksi pelaajan hyökkäysosaamista, olisi suotavaa puhua luistelusta, avauksista, kiekon ylöskuskauksesta jne, koska ne pisteet eivät kuitenkaan kerro riittävästi jos mitään.

Esimerkkinä vaikkapa jo mainittu tilastoihme Wideman. Vaihtaisin milloin hyvänsä Burnsiin, Bouwmeesteriin tai moneen muuhun vaatimattomammin pisteitä ja heikomman plusmiinussaldon keränneeseen puolustajaan. Ihan vain siksi, että näkemäni perusteella nämä ovat parempia. Siksi minusta on älytöntä puhua Widemanista Norriskandidaattina, sanovat tilastot mitä hyvänsä.

-Samaa mieltä olen kanssasi siitä, että nämä monipuoliset supertähtipuolustajat pesevät heikommallakin kaudella mennen tullen yhden asian ihmeet, vaikka tilastot muuta saattavat kertoakin.

-Ylipäänsä voisi miettiä, että miksi joukkuelajissa pitää jakaa henkilökohtaisia pystejä... paitsi markkinointisyistä.

Nimet ja numerot pois selästä!

 

[Evil]

Coffey - jonka puolustuspelaaminen oli monasti aika onnetonta

Olihan se, mutta kyllä Pauliakin pitää kehaista. Nimittäin se miehen liikkuminen! En vieläkään ole nähnyt samantasoista pakkia luistimilla. Ruotsalaisen Reksa oli tosin aika lähellä (Orria en muista kun olin 70-luvulla vielä aika pieni).

Edit. Coffeyn tyylinäyte.

 

[dana77]

Eli kun arviodaan esimerkiksi pelaajan hyökkäysosaamista, olisi suotavaa puhua luistelusta, avauksista, kiekon ylöskuskauksesta jne, koska ne pisteet eivät kuitenkaan kerro riittävästi jos mitään.

En viitsinyt niitä kohtia lainata joista olen samaa mieltä ja jatkankin vain tästä asiasta. Samaa asiaa olen itsekin miettinyt, mutta ei tämä näinkään helppoa ole. Nämä eri osiot kun eivät ole vertailukelpoisia keskenään sillä eri pelaajilla noiden ominaisuuksien tärkeys suhteessa toisiin pelaajiin on eri. Jääkiekon tarkoituksena on tehdä paljon maaleja ja estää vastustajaa niitä tekemästä ja sen voi tehdä usealla eri tavalla. Jos maaleja ei synny niin ei ole mitään väliä, että kuinka hyvä luistelija tai kuinka hyvä laukaus pelaajalla on ja kääntäen mikäli maaleja syntyy, niin sillä ei ole väliä että miten huono luistelija on ja miten huono hänen laukauksensa on.

Konkreettisena esimerkkin voitaisiin ottaa sellainen, että vaikka joku pelaaja olisi heikko luistelija, niin sijoittumisella hän pystyy paikkaamaan sen hyvinkin pitkälti. Niinpä hänelle paremmasta luistelusta ei välttämättä hänelle olisi merkkittävää apua. Tai jos pelaajalla on heikko laukaus, niin hän pystyy osittain paikkaamaan sen antamalla loistavia syöttöjä. Tuollaisen pelaajan ei välttämättä kannattaisikaan laukoa juurikaan. Kaikkien tärkein ominaisuus on kuitenkin pelaajalla kuin pelaajalla pelisilmä ja sitten nuo yksittäiset ominaisuudet ovat vain pieniä nyansseja pelaajan hyvyydestä.

Lidström on hyvä esimerkki taas tästä. Hän ei ole missään nimeässä ole nopea, vahva eikä hänellä ole käsistään mikään varsinainen kynä. Teknisesti taitavampia puolustajia löytyy runsaasti. Se missä hän on hyvä, niin hän tekee jatkuvasti oikeita päätöksiä jäällä, lukee peliä ja oikeassa paikassa ja oikeassa asennossa. Ei tuollaista voida millään pilkotuilla suureilla mitata.

 

[hannes_ko]

Siellä on paremmat hyökkääjät kuin useimmissa joukkueissa, ylivoima sujuu, joten nämä kuuluisat kakkos -ja ykkössyötöt tulevat helpommin, ja kun joukkue muutenkin nakuttaa keskimääräisesti enemmän maaleja ottelua kohden kuin esim. Tampa.

Mitäs jos se onkin niin päin, että Detroitin hyökkääjät tekevät niin paljon maaleja, kun on Lidströmin tasoinen pelaaja heille kiekkoa jakamassa? Ja ylivoima sujuu, kun on Lidas taikurina viivalla? Tai että hyökkääjien on mukavampi pelata, kun aina ei tarvitse palata syvälle omaan päähän auttamaan vaikeuksiin joutuneita pakkeja?

Ps. Tähänkin pitäisi asettaa jokin sääntö, kuten presidentti Kekkosen aikaan, että Lidas saa voittaa vain 4 norrista putkeen. (hymiö)

Ai, Kekkonen sai voittaa vain 4 Norrista putkeen, mutta presidenttinä sai olla niin monta kautta kun kroppa kesti.

 

[Wing]

mutta kuitenkin vanhat ansiot auttavat todella paljon miestä voittamaan vuodesta toiseen Norriksen

Olisi mielenkiintoista kuulla, että minä vuonna/vuosina Lidström on mielestäsi voittanut Norriksen lähinnä vanhojen meriittiensä ansiosta. En ainakaan itse muista, että yhtenäkään vuonna Lidströmin voittaessa olisi ollut kovin suurta spekulaatiota siitä, voittiko mies palkinnon ansaitusti.

 

[dana77]

Detroitin ylivoimapeli on tällä kaudella ollut erittäin tehokasta, tällä hetkellä prosentti on 27.7 on kovin mitä 2000-luvulla on koskaan nähty. Tuollainen ei onnistu, mikäli jokainen sen osa-alue ei ole ihan loistavassa kunnossa, vaikka se ei jokaisen osallistuvan pelaajan henkilökohtaisissa tilastoissa näkyisikään. Tämä siis eduksi laskettakoon sekä Rafalskille että Lidströmille. Detroitin AV sen sijaan on ollut heikohkoa 79.4 prosentin tuloksellaan, joka laskettakoon Lidströminkin piikkiin.

 

[Henkka]

Detroitin AV sen sijaan on ollut heikohkoa 79.4 prosentin tuloksellaan, joka laskettakoon Lidströminkin piikkiin.

Tästä huonosta av:stahan on ollut spekulaatiota, että Lidström ei näkisi ihan yhtä hyvin rebound-kiekkoja visiirinsä takia. Hänellehän tuli silmävamma harjoituskaudella, vamma on parantunut, mutta mies on käyttänyt visiiriä tällä kaudella. Edelliset 16 kautta meni ilman.

Hyvin moni Red Wingsiä vastaan tehdyistä yv-maaleista on tullut reboundeista, johon pakit eivät ehdi vastustajan hyökkääjiä ensin, vaikka Wingsin pakit sijoittuvat alivoimalla juuri pelkästään reboundeja metsästäen.

Toki tilanne on ollut koko ajan paranemaan päin, joten robo-Lidas taitaa olla pikkuhiljaa tottumassa visiiriinsä.

 

[ms.qvist]

Olihan se, mutta kyllä Pauliakin pitää kehaista. Nimittäin se miehen liikkuminen! En vieläkään ole nähnyt samantasoista pakkia luistimilla. Ruotsalaisen Reksa oli tosin aika lähellä (Orria en muista kun olin 70-luvulla vielä aika pieni).

Edit. Coffeyn tyylinäyte.

Se on totta, että Coffey oli luistimilla todella taitava, likimain lensi jäällä - mutta kultaako aika muistot vain aiheuttaako huomattavasti avoimempi pelityyli sen, että Coffey tasoinen pelaaja näytti vieläkin taitavammalta mitä olikaan? Tuskin nimittäin nykyisessä NHL:ssä Coffey loistaisi samalla tavalla kuin 80-luvulla ja 90-luvun alkupuolella. Jäisivät ne yli sadan pisteen kaudet tekemättä.

No, mutta ei käy kuitenkaan kieltäminen, hyökkäyspäässä ja hyökkäykseen lähtemisessa ja kiekollisessa pelaamisessa taitava mutta monta monituista kertaa olen nähnyt kuinka herran puolustuspelaaminen on jopa varsin heikkoa. Itse ottaisin joukkueeseeni ennemmin Lidströmin kuin Coffeyn - kokonaisuus ratkaisee ja tässä Lidström on minusta coffeytä huomattavasti parempi.

vlad.

 

[Lecavalier4]

Olisi mielenkiintoista kuulla, että minä vuonna/vuosina Lidström on mielestäsi voittanut Norriksen lähinnä vanhojen meriittiensä ansiosta. En ainakaan itse muista, että yhtenäkään vuonna Lidströmin voittaessa olisi ollut kovin suurta spekulaatiota siitä, voittiko mies palkinnon ansaitusti.

Tarkoitin lähinnä tätä ja seuraavia vuosia, että Lidströmin on helpompi voittaa Norris, kun häntä pidetään Liigan parhaana pakkina, vaikka kausi ei menisikään nappiin. Shea Weber voittaisi Lidströmin nokan edestä Norriksen? Minusta kuulostaa hölmöltä, vaikka se mielestäni olisi Weberille ansaittu voitto. Katsotaan kuitenkin ensin, miten Lidaksen loppukausi menee.

Mitäs jos se onkin niin päin, että Detroitin hyökkääjät tekevät niin paljon maaleja, kun on Lidströmin tasoinen pelaaja heille kiekkoa jakamassa? Ja ylivoima sujuu, kun on Lidas taikurina viivalla? Tai että hyökkääjien on mukavampi pelata, kun aina ei tarvitse palata syvälle omaan päähän auttamaan vaikeuksiin joutuneita pakkeja?

Kyllä ja mielestäni sanoinkin viestissä näin:

Ymmärrän myös sen, että Detroitin taso laskisi, jos Lidas jättäisi seuran, mutta Lidströmin tehot (syötöt, maalit, +/-) myös laskisivat, jos hän vaihtaisi seuraa liigan häntäpään joukkueseen.

Tarkoitin tuolla, että koko joukkue on riippuvainen Lidströmin pelistä, mutta en usko, että Lidström on mikään jumala, joka huonommassakin joukkueessa pelaisi yhtä hyvin. Hän saa pelata hyvässä pakkiparissa, hyvien hyökkääjien takana + hyvän maalivahdin. Ja ymmärrän kyllä, mitä juuri sanoit, että Detroit tarvitsee Lidströmiä, että peli sujuu, mutta hänen 7.450 miljoonan palkalla Detroit saisi kuitenkin jotenkin peitettyä raon. Ehkei kuitenkaan täydellisesti.

Ai, Kekkonen sai voittaa vain 4 Norrista putkeen, mutta presidenttinä sai olla niin monta kautta kun kroppa kesti.

Hehhee.

 

[larzzon]

En viitsinyt niitä kohtia lainata joista olen samaa mieltä ja jatkankin vain tästä asiasta. Samaa asiaa olen itsekin miettinyt, mutta ei tämä näinkään helppoa ole. Nämä eri osiot kun eivät ole vertailukelpoisia keskenään sillä eri pelaajilla noiden ominaisuuksien tärkeys suhteessa toisiin pelaajiin on eri. Jääkiekon tarkoituksena on tehdä paljon maaleja ja estää vastustajaa niitä tekemästä ja sen voi tehdä usealla eri tavalla. Jos maaleja ei synny niin ei ole mitään väliä, että kuinka hyvä luistelija tai kuinka hyvä laukaus pelaajalla on ja kääntäen mikäli maaleja syntyy, niin sillä ei ole väliä että miten huono luistelija on ja miten huono hänen laukauksensa on.

Niinpä. Tulosurheilusta on kyse, eikä tyylipisteitä jaeta. Kiekkoa ei tarvitse laukoa tarkasti tai kovaa, kunhan laukoo sen maaliin. Siinä mielessä tilastoilla on sijansa.

Viime kädessä tässä keskustellaan siitä, että miten pelaajat ylipäänsä ovat vertailukelpoisia yksilöinä, jos mitenkään. Yksilöiden suoristusten arvioiminen joukkuelajissa on äärimmäisen vaikeaa, koska joukkueen menestys on ainut mittari, jolla on merkitystä, eikä joukkueen menestystä voi mitenkään järkevästi tai luotettavasti jakaa yksittäisten pelaajien ansioiksi.

Entä jos olisi pelaaja, joka ei olisi kiekkoilijana häävi, mutta jonka joukkue aina voittaisi? Pidettäisiinkö häntä parempana kuin Orria, Gretzkyä tai Lemieux'ta?

 

[Henkka]

Tarkoitin tuolla, että koko joukkue on riippuvainen Lidströmin pelistä, mutta en usko, että Lidström on mikään jumala, joka huonommassakin joukkueessa pelaisi yhtä hyvin. Hän saa pelata hyvässä pakkiparissa, hyvien hyökkääjien takana + hyvän maalivahdin. Ja ymmärrän kyllä, mitä juuri sanoit, että Detroit tarvitsee Lidströmiä, että peli sujuu, mutta hänen 7.450 miljoonan palkalla Detroit saisi kuitenkin jotenkin peitettyä raon. Ehkei kuitenkaan täydellisesti.

Tästä olen eri mieltä. Lidström on ollut aina yhtä vakuuttava, on pakkiparina sitten pelannut Rafalski, Jason Woolley, Mathieu Dandenault, Andreas Lilja tai Fredrik Olausson. Taso ei ole koskaan muuttunut miksikään. Se että siellä nyt on Rafalski offensiivisena tukena, ei ole Lidströmiltä mitään pois. Lidas se joutuu edelleen ne Rafalskin virheet korjaamaan.

Uskoisin, että esim. Tampa olisi Lidströmin kanssa pudotuspeliviivan yläpuolella. Monet maalin tappiot kääntyisivät jatkoajoiksi/rankkarivoitoiksi ja jatkoajat suoriksi voitoiksi. Niin suuri apu Lidaksesta olisi joukkueen yli-että alivoimapeliin, tasakentällsin vastustajajoukkueen hyökkäysrakentelun vaikeuttamiseen sekä oman joukkueen avauspeliin. Martin St. Louiksella olisi monta läpiajomaalia enemmän jne.

 

[Lecavalier4]

Tästä olen eri mieltä. Lidström on ollut aina yhtä vakuuttava, on pakkiparina sitten pelannut Rafalski, Jason Woolley, Mathieu Dandenault, Andreas Lilja tai Fredrik Olausson. Taso ei ole koskaan muuttunut miksikään. Se että siellä nyt on Rafalski offensiivisena tukena, ei ole Lidströmiltä mitään pois. Lidas se joutuu edelleen ne Rafalskin virheet korjaamaan.

Hyvinhän Lidström on pelannut heikompienkin pakkikavereiden kanssa, mutta entä jos koko joukkue olisi aivan toinen? Sitä olen yrittänyt sanoa kommenteissani. Kyllähän Lidas kuitenkin nostaisi joukkueen tasoa, mutta ei kuitenkaan yksin pysty viemään joukkuetta pleijareihin, varsinkaan jos hyökkäys on huono ja maalinteko ja viimeistely ei suju.

Lidström on pelannut koko NHL-uransa vain Detroitissa ja olisi mielenkiintoista nähdä, miten hän suorituisi toisessa joukkueessa.

Uskoisin, että esim. Tampa olisi Lidströmin kanssa pudotuspeliviivan yläpuolella. Monet maalin tappiot kääntyisivät jatkoajoiksi/rankkarivoitoiksi ja jatkoajat suoriksi voitoiksi. Niin suuri apu Lidaksesta olisi joukkueen yli-että alivoimapeliin, tasakentällsin vastustajajoukkueen hyökkäysrakentelun vaikeuttamiseen sekä oman joukkueen avauspeliin. Martin St. Louiksella olisi monta läpiajomaalia enemmän jne.

Tästä voisin melkeinpä olla samaa mieltä. Lightning ei tarvitsisi kuin sen Lidströmin tai vaikkapa Boylen johtavaksi pakiksi, niin joukkue olisi jo kova (Krajicekin jääaika 24 minuuttia), mutta samaa en sanoisi esim. NY Islandersista, joukkuetta mitenkään mollaamatta.

 

[Henkka]

Hyvinhän Lidström on pelannut heikompienkin pakkikavereiden kanssa, mutta entä jos koko joukkue olisi aivan toinen? Sitä olen yrittänyt sanoa kommenteissani. Kyllähän Lidas kuitenkin nostaisi joukkueen tasoa, mutta ei kuitenkaan yksin pysty viemään joukkuetta pleijareihin, varsinkaan jos hyökkäys on huono ja maalinteko ja viimeistely ei suju.

No ei Lidström yksinään välttämättä ihan mitä tahansa joukkuetta pleijareihin veisi, mutta jokaisella NHL-jengillä on kuitenkin se kohtuullinen ykkösketju, jonka takana Lidström pystyisi pelaamaan yhtä vahvoja kausia yksilönä, kuten nytkin.

Se joukkueen menestyksen suurin osatekijä Detroitissa on tietysti joukkueen kokonaisvahvuus, mutta en nyt oikeen ymmärrä miten se liittyy tähän keskusteluun, joka koskee yksilönä voitettavaa Norrista?

Uskon muuten jopa, että Lidstöm pelaisi juuri nyt tehollisesti parempaa kautta, jos hän pelaisi jossain tasollisesti jossain heikommassa joukkueessa, koska häntä peluutettaisiin enemmän. Nyt Babcock selvästi säästelee miestä, koska joukkueen tavoitteet ovat pitkällä keväällä, edelliskauden rasitukset alla ja joukkueessa tasoa riittää muutenkin.

 

[Lecavalier4]

Se joukkueen menestyksen suurin osatekijä Detroitissa on tietysti joukkueen kokonaisvahvuus, mutta en nyt oikeen ymmärrä miten se liittyy tähän keskusteluun, joka koskee yksilönä voitettavaa Norrista?

Jokaisella saa mielestäni olla oma mielipide? Mielipiteeni on, että Lidström on riippuvainen Detroitista (liigan parhaita joukkueita), ja pelatessaan huonommassa joukkueessa, hän ei olisi enää se sama Norriksen vuodesta toiseen pokkaava Lidström kuin Red Wingsissä. Kommentoikaa toki.

 

[dana77]

Entä jos olisi pelaaja, joka ei olisi kiekkoilijana häävi, mutta jonka joukkue aina voittaisi? Pidettäisiinkö häntä parempana kuin Orria, Gretzkyä tai Lemieux'ta?

Aloit siis nyt puhumaan Scotty Bowmanista? :) Hänelle oli tapana antaa aina kauden päätteeksi Jack Adams palkinto, mutta vertailuja Orriin tai Gretzkyyn en ole nähnyt. Vakavasti otettuna en pysty oikeaan elämään hahmottamaan tilannetta, jossa heikko pelaaja pystyisi auttamaan joukkuetta voittamaan. Ilkka Mikkola on vain onnekas SOTB.

 

[Osmo Rapeli]

Aloit siis nyt puhumaan Scotty Bowmanista? :) Hänelle oli tapana antaa aina kauden päätteeksi Jack Adams palkinto, mutta vertailuja Orriin tai Gretzkyyn en ole nähnyt. Vakavasti otettuna en pysty oikeaan elämään hahmottamaan tilannetta, jossa heikko pelaaja pystyisi auttamaan joukkuetta voittamaan. Ilkka Mikkola on vain onnekas SOTB.

NHL:n Ilkka Mikkola on muuten Charlie Huddy. Huddylla on viisi sormusta. Kingseissäkin finaaliin ja pottajofalla.

LEGENDA

 

[Jack DiBiase]

Jälleen kerran Habs-Bruins peliä katsellessa tuli mieleen, että tulee olemaan melkoinen ryöstö, mikäli Zdeno Chara jätetään jälleen ilman Norrista. Koko liigasta ei löydy yhtä kovaa joka paikan höylää, joka olisi ohittamaton pelote puolustuspäässä, minkä lisäksi huippuvaarallinen hyökkäyksessä. Lisätään tuohon vielä todella aliarvostetut kiekon ylöstuonnit ja hyökkäyksenkäynnistykset, sekä mahtava sijoittuminen, ei pitäisi tulla Norris-äänestyksessä epäselvyyksiä. Kun joku Lidström astelee kentälle, ei se paljon reaktiota vastustajissa aiheuta, mutta Charan ollessa kentällä pelottaa kotikatsomossa asti. Viime yön pelissä Z:lle kertyi peliaikaa vaivaiset 31:48, minkä lisäksi hän teki kaksi maalia.

 

[Osmo Rapeli]

PuckDaddyn kirjoituksessa otetaan Mike Green mukaan Norris-kisaan (muutaman päivän vanha artikkeli). Muistui mieleen juuri kun jostain tuota Norris-pohdiskelua taas luin. Yksi todella hyvä kysymys on jutussakin mainittu; Can the best defense actually be ... offense?. Voiko Norris-ehdokkaan kohdalla "antaa armoa" heikohkosta puolustuspään pelaamisesta sillä verukkeella, että pelaaja kykenee luomaan niin paljon tilanteita hyökkäyspäähän kuin juuri esimerkiksi Green pystyy. Tuolla tavallahan mies periaatteessa "suojaa" heikkoja kohtiaan, loistavan kiekollisen pelin avulla Green pystyy välttämään tilanteita jolloin hän joutuisi ongelmiin omassa päässä keskitasoa heikomman puolustuspelinsä ansiosta. Eli siis, jos pystyt tuomaan kiekon vastustajan alueelle, ja auttamaan pitämään sen siellä pitkiä ajanjaksoja, onko "heikko puolustuspelaaminen" enää niin iso tekijä Norris-pystistä tapellessa?

Kuvailit juuri, miksi Dan Boyle on niin hyvä puolustaja ja mihin Sharksin pelitapa perustuu. Kun kiekko on omilla, vastustaja ei tee maaleja.

Niin, tähän samaan kategoriaan menee myös Brian Rafalskikin, mutta koska on olemassa tuollainen reilusti yli pinna per peli nakuttava (ja näistä suuri osa maaleja) Mike Green, niin näillä muilla ei ole Norris kisassa nokan koputtamista Greeniä vastaan.

Greenin tehot tosiaan ovat tällä hetkellä sitä luokkaa että häntä ei yksinkertaisesti voida olla syrjäyttämättä ehdokkaana. Liigan imagot ja muut huomioidenkin, peli tarvitsee myös sarjakuvatasolla juuri tällaisia sankareita.

Mielenkiintoinen kysymyshän tuo on, voiko paras puolustus ollakin jossain tapauksessa parasta hyökkäystä? Näin kärjistetysti ja urposti sanottuna, tavallaanhan se, että saa aikaan hyökkäyksiä joiden aikana kiekko pyörii 45 sekuntia-minuutin hyökkäysalueella on tärkeämpää kuin puolen minuutin bodailu omassa päässä.

Green on ainakin matkalla Norrikseen. Virheetön mies ei ole, ja hyökkäyspään sijoittumisvirheitä ei ole niin helppo huomata kuin puolustuspään sijoittumisvirheitä, mutta aivopierut, joita ainakin vielä viime kaudella nähtiin riskaabelien avausten suhteen, ovat tippuneet minimiin, ja kun kiekon saa omalta alueelta pois joko huikeilla avauksilla tai äärimmäisen taitavalla kiekonkäsittelyllä, on oikealla asialla.

PS. siirsin lanaukset toisesta pakkiketjusta.

 

[Ferris]

Green on ainakin matkalla Norrikseen. Virheetön mies ei ole, ja hyökkäyspään sijoittumisvirheitä ei ole niin helppo huomata kuin puolustuspään sijoittumisvirheitä, mutta aivopierut, joita ainakin vielä viime kaudella nähtiin riskaabelien avausten suhteen, ovat tippuneet minimiin, ja kun kiekon saa omalta alueelta pois joko huikeilla avauksilla tai äärimmäisen taitavalla kiekonkäsittelyllä, on oikealla asialla.

En tiedä tuleeko Greenin menoa seurattua jotenkin muita kriittisemmin, mutta kyllä meikäläisen silmissä Greenille tulee edelleen 1-2 aivopierua per peli ja meikältä niihin meinaa mennä aina hermot.

Hänen kunniakseen on kuitenkin vaan todettava, että etenkin viime aikoina hänen hyökkäyspään panoksensa on niin huikea, että on pakko antaa anteeksi näitä aivopieruja. Yleisesti ottaen Greenin puolustuspelaaminen on kyllä mielestäni parantunut viime kaudesta. Sen mitä esimerkiksi eilistä Rangers-peliä näin (vikat 1,5 erää), niin Green oli oikein hyvä ja fyysinenkin saaden vastuuta myös alivoimalla.

Green ei ole vielä enkä tiedä tuleeko hänestä ikinä aivan sen tyylistä pakkia, joka Norrisin yleensä voittaa. Yleensähän nämä hemmot naputtavat ihan kohtuuhyvät pisteet, ovat omassa päädyssä luotettavia ja ennen kaikkea ovat puolustuksensa johtajia ja kulmakiviä. Ensimmäinen kohta täyttyy jo selkeästi Greenin osalta, toisessa on kehitettävää ehkä eniten ja kolmaskin osa on sellaisella tasolla jo nyt, että Greenin merkityksen joukkueelleen tajuaa vasta kun hän on sivussa. Toki Greenin puuttuminen näkyy selkeästi eniten puolustuksen kiekollisessa osaamisessa, mutta kuten joku jo täällä kirjoittikin, niin Greenin parasta puolustusosaamista on hänen taitonsa pitää kiekkoa hyökkäysalueella, avata tai tuoda kiekko itse napakasti puolustusalueelta pois.

Itse en Greenille Norrista odottele tälle kaudelle, mutta jos kaverin kehitys puolustuspelaamisessa jatkuu samaa tahtia ja hyökkäystaso pysyy samana, niin lähivuosina voin kyseisen palkinnon voittamista mahdollisena.

 

[larzzon]

->Itseäni vähän vierastaa ajatus, että pelaaja, joka ei ole järin hyvä puolustamaan, valittaisiin parhaaksi puolustajaksi. Hyökkäys on paras puolustus -logiikalla parhaaksi puolustavaksi hyökkääjäksi voitaisiin valita joku peliä dominoiva pistelinko, esim. Savard. Plus-miinussaldo näyttää ihan hyvältä...

Norris jaetaan puolustajalle, "who demonstrates throughout the season the greatest all-round ability in the position". Aika yksiselitteistä mielestäni. Pitää olla monipuolinen. Se ei ole täysin sama kuin yksipuolinen.

Hyökkäävien puolustajien menestys on liiaksi kiinni joukkueen menestyksestä. Boylet sun muut näyttävät ihan päteviltä kavereilta kun pääsevät San Joseen, vaikka olivat tovi sitten kusessa Tampa Bayssä.

Siksi toisekseen siellä jaetaan Hart Trophy, jonka kriteereissä ei muistaakseni mainita mitään monipuolisuudesta. Sen voi saada, vaikkei kävisi omalla puolustusalueella kuin aloituksissa.

 

[Cube]

Norris jaetaan puolustajalle, "who demonstrates throughout the season the greatest all-round ability in the position". Aika yksiselitteistä mielestäni. Pitää olla monipuolinen. Se ei ole täysin sama kuin yksipuolinen.

Pitää kuitenkin muistaa, että myös hyökkäyspään taidot ovat olennainen osa tuota monipuolisuutta. Green johtaa suht reilulla erolla puolustajien pistepörssiä tällä hetkellä huolimatta siitä, että häneltä on jäänyt 13 peliä väliin. Hän on koko liigan piste/peli -tilastossa peräti sijalla seitsemän (min. 20 peliä) ja tahti on viime aikoina vain kiihtynyt. Tuo alkaa olemaan sellaista dominointia, että sillä paikataan vähän keskinkertaisempi taso puolustuspäässä. Eikä Green edes ole niissä hommissa niin huono kuin monet tuntuvat ajattelevan.

Ferriksen tavoin en silti vielä kovin innokkaasti olisi Norrisia Greenille antamassa, mutta mieli saattaa muuttua, jos hän jatkaa samalla tavoin kauden loppuun asti. Norris ei palkintona painotu erityisesti puolustuspään osaamiseen, vaan se on mahdollista voittaa myös hyökkäämällä, jos niiden taitojen johdosta on NHL:n paras puolustaja.

 

[Osmo Rapeli]

Kuinka hyvä oli Brian Leetch? Bobby Orr? Al MacInnis? En ole kaikkien paras analysoija, mutta eivät he kukaan olleet Scott Stevensejä, lähimainkaan.

Mielestäni tässä on tärkeää tuo Cuben mainitsema dominointi. Tällä haavaa Green uhittelee lähivuosina kenties jopa 90-100 pisteen rajapyykkejä. Se on jotain käsittämätöntä puolustajalle ja yksinkertaisesti painaa niin paljon vertailussa ettei valinnalta voi välttämättä välttyä. Jopa voisi tosiaan olla kuudes sata pistettä tehnyt pakki NHL:n historiassa.

Ei ehkä tänä vuonna vielä kuitenkaan. Tuo keskusteluissa vedetty "lifetime achievement award" lienee jonkinmoinen paino etenkin Norriksen valinnassa, eli pakkeja aletaan yleensä noteerata vasta kun uraa ja hienoa jälkeä on tehty tovin, näin ainakin kävi Lidströmin kohdalla. Se suosisi varmaan Charaa tänä vuonna. Mitkään Cheechoot, Rob Brownit ja Dustin Pennerit eivät yleensä voita Norrisia. Greenin pitäisi muuten kuitenkin voittaa Norris viimeistään ensi vuonna, sillä Chris Pronger voitti sen jo 25-vuotiaana, syntynyt 10.10.74 kun Green on syntynyt 20.10.85, eli kesällä -11 ei enää ehdi. Nojuu...

 

[Ferris]

Kuinka hyvä oli Brian Leetch? Bobby Orr? Al MacInnis? En ole kaikkien paras analysoija, mutta eivät he kukaan olleet Scott Stevensejä, lähimainkaan.

Eikä se Paul Coffeykään ainakaan meikän mielikuvissa mikään muotista otettu 2-suunnan pakki ollut. Toki myönnän etten tuon aikakauden pelejä kauheasti ole nähnyt.

Mielestäni tässä on tärkeää tuo Cuben mainitsema dominointi. Tällä haavaa Green uhittelee lähivuosina kenties jopa 90-100 pisteen rajapyykkejä. Se on jotain käsittämätöntä puolustajalle ja yksinkertaisesti painaa niin paljon vertailussa ettei valinnalta voi välttämättä välttyä. Jopa voisi tosiaan olla kuudes sata pistettä tehnyt pakki NHL:n historiassa.

Hockey Newsin blogissa on sopivasti tänään juttua Greenistä ja siellä Ken Campbell hekumoi jo sillä mahdollisuudella että Green mahdollisesti lähivuosina rikkoisin Coffeyn 48 maalin ennätyksen ja tekisi ekana pakkina 50 maalia.

Mielenkiintoisin fakta tuossa jutussa on kuitenkin se, että kuudentoista muun NHL-joukkueen koko pakistot ovat tehneet joko yhtä paljon tai vähemmän maaleja kuin mitä Greenillä on kasassa nyt!

 

[eagle]

Kuinka hyvä oli Brian Leetch? Bobby Orr? Al MacInnis? En ole kaikkien paras analysoija, mutta eivät he kukaan olleet Scott Stevensejä, lähimainkaan

Vertailu esim. Leetchiin tai vaikkapa Ferriksen vertaamaan Paul Coffeyhin ei toisaalta ole validi siinä, että Greeniä pitää peilata tämän hetken muihin pakkeihin, eikä entisiin voittajiin. Miksi? Siksi että jos yleisessä pelissä joku on selvästi Greeniä edellä, niin silloin on luonnollista että tuollainen pakki ennemmin voittaisi Norrisin, kuin yksiulotteisempi Green, vaikka olisi tehokkaampi.

Hyvä muistaa myös tuossa Coffey vertauksessa että Paul voitti kuitenkin joukkueensa pistepörssin. Puolustaja joka voittaa melkein 10pisteellä joukkueensa pistepörssin(joukkueen ollessa vielä liigan parhaita) dominoi niin hurjasti jo peliä, että silloin voi unohtaa niitä puutteita puolustuspäässä. Varsinkin, jos ei löydy puolustajia jotka ovat kokonaisvaltaisesti parempia ja hyökkäyksessäkin melkein samaa tasoa.

En toki näe esteitä etteikö Green voisi muutaman kauden päästä voittaa Norrisin(jo ihan senkin takia että kohta se eräs puolustaja ehkä lopettaa...), mutta hyvä kuitenkin ymmärtää näissä vertailuissa esim. Coffeyn kohdalla realiteetit ja samoin se tosiaan, että kun peliä pelataan eri aikakausilla eri tavalla ja vertailussa ovat erilaiset puolustajat, niin silloin ei ole järkevää vertailla jotain 80-luvun voittajia nykyisiin. Noin kärjistetysti voisi todeta senkin, että esim. Orrin aikana ne ns. tasavahvat puolustajat olivat niin paljon jäljessä kiekollisia puolustajia, ettei monipuolisuus ollut läheskään samaa tasoa kuin nykyisin. Nyky NHL:ssä löytyy paljon laajempi taso puolustajienkin osalta ja tätä kautta hyökkääviltä puolustajiltakin pitää vaatia parempaa puolustamista, kuin ehkä joskus aikoinaan milloin pelkällä luistelulla varmasti Coffey paikkasi paljon virheitään.

edit:Niin ja itse vastaus, MacInnis oli suhteessa selvästi parempi/monipuolisempi pakki vielä kuin Green toistaiseksi on, mutta toisaalta en koe hyökkäyspäässä omanneen vetonsa lisäksi läheskään samoja aseita kuin Green omaa/tulee omaamaan tulevaisuudessa. Leetch taas oli parempi verrokki muuten, mutta hyvällä luistelullaan kyllä paikkasi virheitään ja sinänsä hyvin eri tyyppinen puolustaja. Orrista sitten ei voikkaan paljoa sanoa, mutta käsittääkseni kuului siinä mielessä samaan kategoriaan kuin Coffey, että luistelu&pelisilmä korvasivat virheitä ja kiekollinen dominanssi oli sitä luokkaa, että kiekko oli useimmiten omalla joukkueella eikä vastustajilla. Green omaa erinomaisen kudin ja muutenkin hyvät avut hyökkäyspäässä, muttei dominoi muuten kiekollista peliä läheskään samassa mittakaavassa kuin nämä muutamat puolustajat dominoivat aikoinaan. Siis jos tahtoo verrata pelaajia jostain syystä keskenään.

 

[Osmo Rapeli]

Siis jos tahtoo verrata pelaajia jostain syystä keskenään.

Peilaankin mielelläni juuri tuossa entinen pakki vrt. oman aikansa muihin pakkeihin ja Green verrattuna tämän ajan pakkeihin. Siinä mielessä myös pistevertailussa 100 pistettä olisi kovempi nykyään kun se oli 80-90-luvuilla, kun paljon useampi teki kuitenkin 70-80 pistettä.