Norris Trophyn metsästys 2008-09?

[Espoon Siniset]

Kuitenkin on otettava huomioon ne pakit, jotka eivät ole mitään pistenikkareita, mutta jotka yleensä tunnetaan oman pään pelaamisestaan. Mike Komisarekia ja Anton Voltshenkovia voi pitää esimerkkeinä tästä. Kumpikaan ei ole ylittänyt NHL:ssä 20 pisteen rajaa kauden aikana, mutta ovatko he siksi huonoja puolustajia?

Edellinen todellinen puolustava pakki, joka voitti Norrisin oli Rod Langway (kahdesti), joka teki niinä kausina 32 ja 33 pistettä. Vieläpä siihen aikaan, kun eräs Wayne Gretzky pommitti 200 pisteen kausia.

 

[ms.qvist]

Siksi että huippupuolustaja tekee kyllä sen 50-70 pistettäkin ilman että tarvitse tinkiä oman pään pelaamisestaan. Ja jos hän sen tekee, niin sitten kyllä ansaitsee jo Norris-trophyn ennemmin kuin sen 80 pistettä tehnyt pakki joka ei omaa päätään hoida. Sama voitaisiin muotoilla niinkin että NHL:ssä ei ole olemassa huippupakkeja, jotka jäisivät alle 40-50 tehopisteen onnistuneella kaudella.

Tämähän on vain määritelmäkysymys. Minä en lähtisi sulkemaan "kisasta" pois sellaisiakaan pakkeja jotka eivät pisteillä mässäile. Esim. 40 pistettä kaudessa tekevä pakki voi toisinaan olla joukkueellen huomattavan tärkeä, jopa tärkeämpi kuin se 70 pistettä tehnyt pakki - jos tämä jälkimmäinen nakuttelee pisteensä pääosin ylivoimassa ja vastaavasti tämä vähemmän pisteitä tehnyt puolustaja tekee pisteensä tasakentällisin ja samalla pelaa huomattavat minuuttimäärät alivoimaa ja vieläpä vastustajan parhaimpia pelaajia vastaan, jolloin pistesaldo ei mitenkään voi kohota niin korkeaksi kuin tällä toisella, kumpi onkaan lopulta joukkueellen tärkeämpi? Molemmat ovat tärkeitä mutta miksei tällaisessa tapauksessa tämä vähemmän psiteitä saanut pelaaja olisi se oikea ehdokas Norris trophyn voittajaksi? Minä ainakin olen sitä mieltä, että pelkkiin pisteisiin ei pidä tuijottaa vaan ottaa huomioon myös muu kokonaisuus. Sitä en kiistä etteikö esim. Lidström pelaa myös alivoimaa yv:n ohella ja pelaa parhaimpia vastaan mutta ei siltikään pidä siitä, että tuijotaan siltikin niihin pisteisiin. Kun on niitä muitakin avuja olemassa joita voidaan seurata.

vlad.

 

[larzzon]

Puolustajien pistemääristä puhuminen on mielestäni melko epärelevanttia. Kuka tahansa puolustaja, joka pelaa ykkösylivoimaa ja keskimäärin 25+ minuuttia ottelussa kerää miltei automaattisesti kaudessa sen nelisenkymmentä pistettä. Enemmän pisteitä kerää, jos pelaa ylivoimaa Kovalchukin vierellä tai ne 25+ minsaa menestyvässä joukkueessa.

Kiekko on nopeatempoinen joukkuepeli, joissa maaleihin etsitään kaksi syöttäjää. Toisen syöttöpisteen saa monesti heittämällä lätyn vastustajan päätyyn, katkomalla vastustajan hyökkäyksen keskialueella tai antamalla ylivoimalla yksinkertaisen syötön sille kaverille, joka saa asioita tapahtumaan. Ilmentävätkö tällä tavalla kerätyt syöttöpisteet pelaajan hyökkäysosaamista?

Brett Burns muuten jäi edellisessä viestissä mainitsematta. Ansaitsee sen, vaikka ilmeisesti heikohkon kauden onkin pelannut. Kaverilla on kuitenkin parhaimmillaan ilmiömäinen kyky hallita kenttätapahtumia - ja toistaiseksi myös mokailla. Ei ehkä ole tämän kauden Norris-jahdissa mukana, mutta tulevissa varmasti.

 

[vilpertti]

Ehkä se virallisen palkinnon nikkaroiminen juuri näille koville oman pään luutijoille olisi ylitselyövää. Erinomaiset puolustavat puolustajat tunnustetaan kuitenkin fanien keskuudessa ja heitä pidetään erittäin kovassa arvossa. Joku Adam Foote huippuvuosinaan, vaikkei juuri yli 30 pisteen päässyt ikinä (loukkaantumiset tietysti haittasivat myös), oli kyllä Coloradon organisaatiolle tärkeä mies.

 

[dana77]

Kuitenkin on otettava huomioon ne pakit, jotka eivät ole mitään pistenikkareita, mutta jotka yleensä tunnetaan oman pään pelaamisestaan. Mike Komisarekia ja Anton Voltshenkovia voi pitää esimerkkeinä tästä. Kumpikaan ei ole ylittänyt NHL:ssä 20 pisteen rajaa kauden aikana, mutta ovatko he siksi huonoja puolustajia?

Ei ne suoranaisesti huonoja ole, mutta eivät huippupakkejakaan. NHL GM:t ovat Komisarekin arvoksi omalle joukkueelleen kilpailuttaneet 1.9 miljoonaksi dollariksi ja Volchenkoville 2,2 miljoonaa dollaria (toki noissa nousupaineita on, mutta ei ne minnekään 5-6 miljoonaan eli huippupakkejen joukkoon tule nousemaan).

 

[Evil]

Ehkä se virallisen palkinnon nikkaroiminen juuri näille koville oman pään luutijoille olisi ylitselyövää. Erinomaiset puolustavat puolustajat tunnustetaan kuitenkin fanien keskuudessa ja heitä pidetään erittäin kovassa arvossa. Joku Adam Foote huippuvuosinaan, vaikkei juuri yli 30 pisteen päässyt ikinä (loukkaantumiset tietysti haittasivat myös), oli kyllä Coloradon organisaatiolle tärkeä mies.

Toisena hyvänä esimerkkinä voisi heittää Scott Stevensin (yllättäen).

Sekin kannattanee mainita, ettei nimenomaan puolustuksestaan tunnetulla Devilsillä ole historiassaan kuin yksi Norris-voittaja, Scott Niedermayer kaudella 2003-04. Syynä tietenkin se, etteivät meidän pakit ole koskaan - edellämainittua lukuunottamatta - olleet kovia pistenikkareita. 50 pinnan pakit ovat olleet aika harvassa.

 

[dana77]

Tämähän on vain määritelmäkysymys. Minä en lähtisi sulkemaan "kisasta" pois sellaisiakaan pakkeja jotka eivät pisteillä mässäile. Esim. 40 pistettä kaudessa tekevä pakki voi toisinaan olla joukkueellen huomattavan tärkeä, jopa tärkeämpi kuin se 70 pistettä tehnyt pakki - jos tämä jälkimmäinen nakuttelee pisteensä pääosin ylivoimassa ja vastaavasti tämä vähemmän pisteitä tehnyt puolustaja tekee pisteensä tasakentällisin ja samalla pelaa huomattavat minuuttimäärät alivoimaa ja vieläpä vastustajan parhaimpia pelaajia vastaan, jolloin pistesaldo ei mitenkään voi kohota niin korkeaksi kuin tällä toisella, kumpi onkaan lopulta joukkueellen tärkeämpi?

Jos se vähemmän pisteitä tekevä olisi oikesti tarpeeksi hyvä, niin hän saisi kyllä yv-aikaakin ja tekisi vielä lisää pisteitä siinäkin. Kuten koitin viestissäni esiin tuoda, NHL:n oikeasti parhaat puolustajat pelaavat KAIKKI tärkeät hetket, ylivoimaa, alivoimaa, loppuhetket. En siis usko siihen, että joku voisi olla niin ylivoimainen jollain yhdellä osa-alueella, että sillä pystyisi kompensoimaan keskinkertaiset taitonsa toisella alueella.

Sivumennen Lidströmiin viitaten voisi sanoa, että kaikki varmasti ymmärtävätkin että huippujoukkueessa tuollaiseen rooliin on vaikeampi päästä kuin jossain heittopussissa, koska siinä pitää olla huippuhyvä jokaisella osa-alueella, ei riitä että on vain hyvä.

Jos oikein teoreettiseksi aletaan, niin jos samassa joukkueess olisi 10 NHL:n parasta yv-hyökkääjää tyyliin Kovalchuk, Ovechkin etc. niin silloin voisi teoreettisesti tulla vastaan tilanne, että edes NHL:n huippupakki ei mahtuisi yv:tä pelaamaan. Palkkakaton aikana tällainen ei tosin ole mahdollista käytännössä ikinä (jos muutenkaan olisi).

 

[Saikka]

Brett Burns muuten jäi edellisessä viestissä mainitsematta. Ansaitsee sen, vaikka ilmeisesti heikohkon kauden onkin pelannut. Kaverilla on kuitenkin parhaimmillaan ilmiömäinen kyky hallita kenttätapahtumia - ja toistaiseksi myös mokailla. Ei ehkä ole tämän kauden Norris-jahdissa mukana, mutta tulevissa varmasti.

Ei Brent Burns kyllä tällä kaudella paljon ole mokaillut, välillä hallinnut kyllä. Mutta kuten sanoit, ei tällä kaudella vielä mukana tässä jahdissa (alkukausi meni seilatessa välillä myös hyökkääjän tontilla loukkaantumisten kiusatessa Wildia, monipuolinen kaveri kun on), mutta olen aivan varma että jossain vaiheessa uraansa tulee tuon pystin pokkaamaan. Ihan tajuttoman monipuolinen puolustaja, luistelu on älyttömän helpon näköistä mutta kuitenkin tehokasta, käsiä löytyy ja röyhkeyttä. Miehen rannari YV:llä viivamiehen paikalta on varmaan parhaita kuteja mitä tiedän.

Mutta tuossa on se ongelmakin, äijä osaa tehdä kaikkea, ja tämän takia tuntuu kuin mies yrittäisi ratkaista matsin jokaisen vaihdon aikana. Välillä pitää osata pelata sitä simppeliä peliä vaikka kuinka uskoo ja tietää pystyvänsä ratkaisemaan matseja. Yksinkertaistettuna: Burns yrittää tehdä liikaa asioita jäällä. Tuohon on varmasti tulossa muutosta jahka ikää tulee lisää, tulevaisuudessa NHL:n parhaita pakkeja.

 

[dana77]

Kiekko on nopeatempoinen joukkuepeli, joissa maaleihin etsitään kaksi syöttäjää. Toisen syöttöpisteen saa monesti heittämällä lätyn vastustajan päätyyn, katkomalla vastustajan hyökkäyksen keskialueella tai antamalla ylivoimalla yksinkertaisen syötön sille kaverille, joka saa asioita tapahtumaan. Ilmentävätkö tällä tavalla kerätyt syöttöpisteet pelaajan hyökkäysosaamista?

Vastaukset kysymyksiin, kiekon päätyyn heittäminen ilmentää hyökkäysosaamista, vastustajan hyökkäyksien katkominen ilmentää sekä puolustus että hyökkäysosaamista ja yksinkertaisen syötön antaminen ilmentää myös hyökkäysosaamista. On ihan turhaa kuvitella, että NHL:ssä olisi ilmaisia lounaita jossa tehopisteitä saisi ilman mitään osaamista ja että näin olisi ihan sama että kuka sen helpon suorituksen tekee. Lisäksi kaikki nuo mainitut asiat ovat sellaisia joita kaikille puolustajille tulee eteen (lättykiekkojen heittelemisiä yms), joten pitkässä juoksussa se joka tekee nuo pienet asiat parhaiten kerää myös eniten tehopisteitä.

 

[vilpertti]

Toisena hyvänä esimerkkinä voisi heittää Scott Stevensin (yllättäen).

Sekin kannattanee mainita, ettei nimenomaan puolustuksestaan tunnetulla Devilsillä ole historiassaan kuin yksi Norris-voittaja, Scott Niedermayer kaudella 2003-04. Syynä tietenkin se, etteivät meidän pakit ole koskaan - edellämainittua lukuunottamatta - olleet kovia pistenikkareita. 50 pinnan pakit ovat olleet aika harvassa.

Stevens kuitenkin teki parhaimmillaan lähes 80 pistettä - toki NHL oli silloin erilainen. Tuon 94-95 pätkäkauden jälkeen hänen pistesaldot romahtivat. Loppukausien Stevens oli varsin maltillinen myös jäähyjen suhteen - muistuttaa siinä(kin) mielessä Sharksin Doug Murraytä, jolla on tällä kaudella 31 ottelussa ainoastaan 11 jäähyminuuttia (joka tietysti tarkoittaa vain kolmea aiheutettua alivoimaa), vaikka pelityyli on varsin kovaotteinen. Tämähän on vain hyvä asia, ei siellä jäähyaitiossa ketään peloteta.

Devils-pakit ovat tainneet myös aikojen saatossa kärsiä äänestyksissä joukkueen ultrapuolustavasta yleisilmeestä. Ehkä ne Stanley Cupit helpottavat fanin tuskaa, heh...

 

[dana77]

Erinomaiset puolustavat puolustajat tunnustetaan kuitenkin fanien keskuudessa ja heitä pidetään erittäin kovassa arvossa. Joku Adam Foote huippuvuosinaan, vaikkei juuri yli 30 pisteen päässyt ikinä (loukkaantumiset tietysti haittasivat myös), oli kyllä Coloradon organisaatiolle tärkeä mies.

Toisena hyvänä esimerkkinä voisi heittää Scott Stevensin (yllättäen).

Scott Stevens keräsi 93-94 kaudella 78 tehopistettä runkosarjassa (ja yhteensä 5 kertaa yli 60 pistettä muutenkin). Vaikka mies on omien ehdottomien kaikkien aikojen suosikkieni joukossa, niin ei hän ihan Norris-tasoinen pakki kuitenkaan ollut, vaikka sitä kuinka harmittaa myöntää.

edit: Stevensin pisteet romahtivat lähinnä sen takia että tilalle tuli paremmat miehet pyörittämään yv:tä. Ensin Niedermayer ja myöhemmin myös Rafalski.

 

[Pontus Toikka]

Ehkä se virallisen palkinnon nikkaroiminen juuri näille koville oman pään luutijoille olisi ylitselyövää. Erinomaiset puolustavat puolustajat tunnustetaan kuitenkin fanien keskuudessa ja heitä pidetään erittäin kovassa arvossa. Joku Adam Foote huippuvuosinaan, vaikkei juuri yli 30 pisteen päässyt ikinä (loukkaantumiset tietysti haittasivat myös), oli kyllä Coloradon organisaatiolle tärkeä mies.

Siksi että huippupuolustaja tekee kyllä sen 50-70 pistettäkin ilman että tarvitse tinkiä oman pään pelaamisestaan. Ja jos hän sen tekee, niin sitten kyllä ansaitsee jo Norris-trophyn ennemmin kuin sen 80 pistettä tehnyt pakki joka ei omaa päätään hoida. Sama voitaisiin muotoilla niinkin että NHL:ssä ei ole olemassa huippupakkeja, jotka jäisivät alle 40-50 tehopisteen onnistuneella kaudella.

Ei NHL:ssä ole palkintoa myöskään kovimmille tappelijoilla tai parhaille aloittajille.

Niin kuinka paljon ylitse lyövempää on Lady Byng palkinto, sillä tietysti on pitkät perinteet mutta nykyään se tuntuu menevän kaverille joka ei ota jäähyjä ja on muuten vaan mukava kaveri. Dana77 mielestä tämä varmasti on ihan kunnon palkinto kun se menee oman suosikki joukkueen pelaajalle, kun taas Anders Lilja tai Chris Chelios ei koskaan enää tulisi voittamaan parhaalle puolustavalle annettavaa palkintoa. (Koputtaa puuta)

Haluaisin danan kertovan miksi ei voisi olla tälläistä palkintoa, kun hyökkääjille joiden tehtävä on tehdä maaleja annetaan palkinto siitä että kuka tekee eniten maaleja. Miksi ei puolustajille ole palkintoa siitä kuka estää maalin parhaiten, tietysti tätä ei ole niin helppo absoluuttisesti mitata. Ei se että ei jaeta jotain toista palkintoa ole tämän pois sulkevaa, kyllä se Lidströmkin tämän palkinnon voi voittaa.

Jos puolustajan pitää tehdä vähintään 50-70 pinnaa ollakseen jotain, niin kyllä silloin hyökkääjän joka selke trophyn voittaa pitää enemmän pinnoja tehdä, onhan hän hyökkääjä. Sanotaan sitten vaikka 80-110 pistettä, silti viimeisen 10 kauden aikana ainoastaan kaksi hyökkääjää on tehnyt ko. kaudella yli 80 pistettä.

 

[vilpertti]

Vastaukset kysymyksiin, kiekon päätyyn heittäminen ilmentää hyökkäysosaamista, vastustajan hyökkäyksien katkominen ilmentää sekä puolustus että hyökkäysosaamista ja yksinkertaisen syötön antaminen ilmentää myös hyökkäysosaamista. On ihan turhaa kuvitella, että NHL:ssä olisi ilmaisia lounaita jossa tehopisteitä saisi ilman mitään osaamista ja että näin olisi ihan sama että kuka sen helpon suorituksen tekee. Lisäksi kaikki nuo mainitut asiat ovat sellaisia joita kaikille puolustajille tulee eteen (lättykiekkojen heittelemisiä yms), joten pitkässä juoksussa se joka tekee nuo pienet asiat parhaiten kerää myös eniten tehopisteitä.

Niinpä. Kiekon päätyyn heittämistä myös usein aliarvostetaan turhaan. Jos joukkueella on nopeat luistelijat ja vastassa on ahkerasti viivaa miehittävä puolustus, saadaan tietoisesti rakennetulla dump&chase rakennelmalla tilanteita aikaan, etenkin jos vastustaja ei sopeuta pelitapaansa tätä vastaan. Sopeuttaessaan pelitapaansa kiekon nopeampaan noutamiseen omasta päästä, avautuu puolestaan viivasta tilaa. Pakki joka osaa heittää kiekon oikea-aikaisesti vastustajan päähän ansaitsee kyllä mahdollisen syöttöpisteen tilanteesta. Jos se olisi niin helppoa, NHL olisi täynnä hyviä kiekollisia puolustajia.

 

[dana77]

Lady Byng on ihan turha palkinto ja aika pitkälti sama pätee Selkeenkin (vaikka sen aina Draper voittaisikin). Pidin 90-luvun käytännöstä että se annettiin Fedoroville ja Gilmourille, sillä nämä olivat oikeasti hyviä molemmissa päissä kenttää. Mikä ihmeen palkinto sellainen olisikin joka kolmos- tai nelosketjun pelaajalle annettaisiin? Samaten toki myös sellainen palkinto jonka Lilja voisi voittaa kuulostaisi hyvin väärältä. Sitäpaitsi ei Lidström kahta palkintoa tarvitse, kyllä sille saa yksi riittää (ellei nyt sitten sen Hartin voita siihen kaveriksi).

En myöskään M.Richard palkintoa kohtaan tunne tarvetta. Ei sellaista itseasiassa edes silloin jaettu kun minä aloin NHL:ää seuraamaan.

Myöskään kovimman tappelijan tai parhaan aloittajan palkintoa ei tarvita. Tai parhaan jäähyjen tappajan, luukkuvahdin tai mehun sekoittajan.

 

[ms.qvist]

Ei ne suoranaisesti huonoja ole, mutta eivät huippupakkejakaan. NHL GM:t ovat Komisarekin arvoksi omalle joukkueelleen kilpailuttaneet 1.9 miljoonaksi dollariksi ja Volchenkoville 2,2 miljoonaa dollaria (toki noissa nousupaineita on, mutta ei ne minnekään 5-6 miljoonaan eli huippupakkejen joukkoon tule nousemaan).

Toisaalta nykyisen NHL:n ja palkkakaton aikaan varsin hyvä puolustava puolustaja voi jäädä pienemmällekin palkalle mikä hänelle tietyssä mielessä kuuluisi. Moni joukkue kun panostaa juuri siihen kiekolliseen peliin niin tämä näkyy vääjäämättä siinä, että tietyn roolin pelaajien palkat eivät pääse nousemaan vaikka aihetta sellaiseen olisikin. Kiekollisen huippupakille on helpompi maksaa se kuusi miljoonaa taalaa kuin puolustavalle puolustajalle joka kuitenkin hoitaa sen oman päänsä tyylikkäästi tai vähemmän tyylikkäästi mutta hoitaa kuitenkin ja siten ettei se vastustaja saa niitä maalipaikkoja - tämä voi sitten näkyä vaikkapa +/- -sarakkeessa sellaisena +60 lukemana. *virn*

En nyt kuitenkaan väitä, että Komisarek tai Volchenkov olisivat sellaisia pakkeja joille Norris kuuluisi, pidemmällä aikaskaalalla kuitenkin löytyy niitä puolustaviakin pakkeja joille tämä Norris kuuluisi - muillekin kuin Taiwanissa syntyneelle Rod Langwaylle.

vlad.

 

[ms.qvist]

En myöskään M.Richard palkintoa kohtaan tunne tarvetta. Ei sellaista itseasiassa edes silloin jaettu kun minä aloin NHL:ää seuraamaan.

Ei tätä palkintoa jaettu silloinkaan kun minä aloin seuraamaan NHL-kiekkoa. Minusta on kuitenkin aivan järkevää, että eniten maalejakin tehnyt pelaaja saa tunnustuksen - maalit kun ovat kiekon eräs suola ja niiden tekijä ansaitsee mielestäni oman palkintonsa.

vlad.

P.S. Ja olisihan se hienoa jos olisi Bob Probert -trophy, eikö olisikin!?

 

[ms.qvist]

Jos se vähemmän pisteitä tekevä olisi oikesti tarpeeksi hyvä, niin hän saisi kyllä yv-aikaakin ja tekisi vielä lisää pisteitä siinäkin. Kuten koitin viestissäni esiin tuoda, NHL:n oikeasti parhaat puolustajat pelaavat KAIKKI tärkeät hetket, ylivoimaa, alivoimaa, loppuhetket. En siis usko siihen, että joku voisi olla niin ylivoimainen jollain yhdellä osa-alueella, että sillä pystyisi kompensoimaan keskinkertaiset taitonsa toisella alueella.

Ei välttämättä, tai sitten toisessa yv-ketjussa, joka saa automaattisesti usein jopa huomattavasti vähemmän peliaikaa kuin se ykkös-yv.

Joukkue kun voi rakentaa nykyisenkin palkkakaton aikaan ylivoimansa siten, että ensimmäisessä on se neljä hyökkääjää ja yksi pakki, joten toiseen jää sitten korkeintaan kaksi puolustajaa (eikä aina välttämättä tätäkään) ja nämä puolustajat eivät välttämättä pääse pelaamaan ylivoimalla sellaisia minuutteja, että se näkyisi huomattavan paljon pisteissä kauden päätyttyä.

Ehkäpä tällä hetkellä NHL:n tilanne on se, että ei ole niitä todella loistavia puolustavia puolustajia, jotka pelaisivat vastustajan parhaimpia pelaajia vastaan, jotka tappaisivat alivoimat, pelaisivat ottelun tärkeimpiä hetkiä erien ja ottelun lopuilla mutta niitä on ollut ja niitä varmasti tulee vastakin. Joten minusta on tietyllä tavalla harhaluuloista kuvitella, että ne pisteet ovat likimain se ratkaisevin tekijä, ettei voi olla joukkueelle todella tärkeää puolustajaa (kenties tärkeintä), jos ei pelaa huippuminuutteja ylivoimalla, vai onko tällainen mahdotonta?

vlad.

 

[tinkezione]

Dan Boyle ja varsinkin Shea Weber ovat tässä vaiheessa kautta King Lidasta edellä, mutta kuten monet ovat jo todenneetkin, vanha herra käynnistänee moottorinsa vasta tämän vuoden puolella ja menee sitten menojaan aika monennen Norrisinsa pokkaamaan.

Tulevilta vuosilta odotan eniten ehkä Sergei Goncharin uran kruunaamista Norrisilla. On nimittäin kyllä aivan varmasti koko liigan aliarvostetuin pakki.

 

[Henkka]

Kiekko on nopeatempoinen joukkuepeli, joissa maaleihin etsitään kaksi syöttäjää. Toisen syöttöpisteen saa monesti heittämällä lätyn vastustajan päätyyn, katkomalla vastustajan hyökkäyksen keskialueella tai antamalla ylivoimalla yksinkertaisen syötön sille kaverille, joka saa asioita tapahtumaan. Ilmentävätkö tällä tavalla kerätyt syöttöpisteet pelaajan hyökkäysosaamista?

Tämä on hyvä pointti. Tuli tuossa nimittäin sellainen mieleen nyt ihan Detroitin ykkösparin osalta, että peliä on tällä kaudella käynnistetty enemmän Rafalskin puolelta ja kas kummaa, hänellä on Lidströmiä enemmän syöttöpisteitä. Maaleissa ovat tasoissa.

Ykköskenttänä on siis tällä kaudella ollut Holmström - Datsjuk - Hossa, kun se viime kaudella oli Datsjuk - Zetterberg - Holmström. Tällä kaudella Rafalski on yleensä avannut pakki-pakkisyötöllä (jonka saa Lidströmiltä) oikeaan laitaan Hossalle kovaan vauhtiin, kun viime kaudella kiekon kulki ylös useammin vasemman laidan Datsjukin kautta (joka sai sen kiekon yleensä vasemman puolen Lidströmiltä).

Siten se pakin syöttö on tällä kaudella jäänyt todennäköisemmin Rafalskille, vaikka molempien pakkien peli hyökkäyssuuntaan on ollut lähestulkoon yhtä tärkeätä.

Oman pään pelissä Rafalski on sitten ollut oma hazardialtis ja vääntötilanteissa oma voimaton itsensä, ja yleensä se on Mr. Norris, joka niitä virheitä on saanut paikkailla.

 

[Evil]

Stevens kuitenkin teki parhaimmillaan lähes 80 pistettä - toki NHL oli silloin erilainen.

Devils-pakit ovat tainneet myös aikojen saatossa kärsiä äänestyksissä joukkueen ultrapuolustavasta yleisilmeestä. Ehkä ne Stanley Cupit helpottavat fanin tuskaa, heh...

Näinhän se on. Ja toki helpottavat!

Scott Stevens keräsi 93-94 kaudella 78 tehopistettä runkosarjassa (ja yhteensä 5 kertaa yli 60 pistettä muutenkin).

edit: Stevensin pisteet romahtivat lähinnä sen takia että tilalle tuli paremmat miehet pyörittämään yv:tä. Ensin Niedermayer ja myöhemmin myös Rafalski.

Totta tämäkin.


Pointtini on se, että Stevens oli noin viidentoista vuoden ajan mielestäni NHL:n paras puolustaja, siis siinä puolustajan virallisessa tehtävässä. Pelätyin taklaaja, maalinedustan siivoaja, karismaattinen johtaja - ja myös pätevä hyökkäyssuuntaan. Valitettavasti joka kaudella oli aina joku coffey tai bourque tai macinnis tai leetch (tai lidström) joka nakutti vielä enemmän pinnoja ja kulutti jäähypenkkiä pikkuisen vähemmän. Noihin pikkujuttuihin kusi Scottin Norris vuosi toisensa perästä - harmi.

Jos tällä kaudella joku nakuttaa sen 78 pinnaa ja samalla dominoi omaa aluettaan yhtä suvereenisti kuin Stevens, on Norris selviö. Saas nähdä löytyykö sellainen tyyppi.

 

[ms.qvist]

Pointtini on se, että Stevens oli noin viidentoista vuoden ajan mielestäni NHL:n paras puolustaja, siis siinä puolustajan virallisessa tehtävässä. Pelätyin taklaaja, maalinedustan siivoaja, karismaattinen johtaja - ja myös pätevä hyökkäyssuuntaan. Valitettavasti joka kaudella oli aina joku coffey tai bourque tai macinnis tai leetch (tai lidström) joka nakutti vielä enemmän pinnoja ja kulutti jäähypenkkiä pikkuisen vähemmän. Noihin pikkujuttuihin kusi Scottin Norris vuosi toisensa perästä - harmi.

Ehdottomasti minustakin Stevens oli uransa aikana niitä ehdottomasti parhaimpia puolustajia ja etenkin puolustajana (siitä huolimatta, että teki joinain kausina paljon pisteitäkin) mutta konkreettisella tavalla hän oli puolustaja sanan varsinaisessa merkityksessä. Eikä kukaan todellakaan halunnut mennä maalille jos sielä hääri Stevens, tai jos meni niin tiesi, että ilman mustelmia ei selvinnyt. Sama päti muutoinkin puolustuspelaamiseen, ei kannattanut tulla jäätä katsellen tai Stevens jyräsi höyryjyrän lailla yli - vai mitä Eric?

Se, että hän ei voittanut Norrista on minusta tietyssä mielessä vääryys kun samalla niitä on voittanut esim. Coffey - jonka puolustuspelaaminen oli monasti aika onnetonta, tai ainakin niissä pelissä joita minä olen päässyt videolta tms. talleenteelta todistamaan.

No, makunsa kullakin mutta siitä huolimatta minusta huutavaakin vääryyttä on päässyt tapahtumaan.

vlad.

 

[dana77]

Pointtini on se, että Stevens oli noin viidentoista vuoden ajan mielestäni NHL:n paras puolustaja, siis siinä puolustajan virallisessa tehtävässä. Pelätyin taklaaja, maalinedustan siivoaja, karismaattinen johtaja - ja myös pätevä hyökkäyssuuntaan. Valitettavasti joka kaudella oli aina joku coffey tai bourque tai macinnis tai leetch (tai lidström) joka nakutti vielä enemmän pinnoja ja kulutti jäähypenkkiä pikkuisen vähemmän. Noihin pikkujuttuihin kusi Scottin Norris vuosi toisensa perästä - harmi.

Coffey, MacInnis ja Leetch jättivät kovuuden ja oman pään puhtaana pitämisen osalta varmasti pientä - tai isompaakin - toivomisen varaa, mutta Bourque ja Chelios olivat mielestäni puolustuspäähän pelaamisessa ihan samaa kastia kuin Stevens ja kun heiltä lisäksi myös kovuutta ja johtajaominaisuuksiakin löytyi sekä hyökkäyspään taitoa enemmänkin kuin Stevensillä, niin ei olekaan ihme että herrat vuosien 1987-1996 välillä kaikki Norrikset kahta lukuunottamatta jakoivat.

 

[vilpertti]

Jos tällä kaudella joku nakuttaa sen 78 pinnaa ja samalla dominoi omaa aluettaan yhtä suvereenisti kuin Stevens, on Norris selviö. Saas nähdä löytyykö sellainen tyyppi.

Tuskin löytyy - liiga on erilainen, erityisesti maalivahtien tekniikka on ottanut harppauksia eteenpäin samalla kun pelaajien mitat ovat kasvaneet, erityisesti sieltä taitavasta päästä. Toisaalta samalla myös näiden vahvojen oman pään pelaajien arvostus on noussut ainakin palkkaneuvotteluissa. Ei tarvitse olla 80 pisteen mies, että voit tienata kunnon elannon.

 

[Lecavalier4]

Vaikka kovasti toivoisinkin ja haluaisin, että Lidström ei Norrisia voittaisi ja välillä nähtäisiin uusi komeampi naama voittamassa Norris, niin eiköhän se ole turhaa ajattelua. Lidstörmin ei tarvitse päästä "kuin" pakkien pistepörssin TOP 10:iin ja vanhat meriitit hoitavat loput. Onhan Lidström taitava pakki, pelaa alivoimaa, pelaa ylivoimaa, pelaa vastustajien parhaita vastaan, pelaa ottelun viimeiset minuutit (moni muukin pakki pelaa), mutta kuitenkin vanhat ansiot auttavat todella paljon miestä voittamaan vuodesta toiseen Norriksen ja parhaan pakin valitsijoilta hämärtyy se tärkein asia, että kuka oli tämänkauden paras pakki.

Lisäksi Detroit on joukkue, jossa mielestäni on helpompi haalia mainetta ja kunniaa. Siellä on paremmat hyökkääjät kuin useimmissa joukkueissa, ylivoima sujuu, joten nämä kuuluisat kakkos -ja ykkössyötöt tulevat helpommin, ja kun joukkue muutenkin nakuttaa keskimääräisesti enemmän maaleja ottelua kohden kuin esim. Tampa. Myös joukkueessa joka puolustaa hyvin viisikkona (en tiedä onko Detroit sellainen) on helpompi saalistaa hyvät +/- lukemat ja edellämainittuihin tehoihin auttaa myös hyvä maalivahti. Ymmärrän myös sen, että Detroitin taso laskisi, jos Lidas jättäisi seuran, mutta Lidströmin tehot (syötöt, maalit, +/-) myös laskisivat, jos hän vaihtaisi seuraa liigan häntäpään joukkueseen.

Mielestäni on tylsää, että sama herra voittaa monta kertaa peräkkäin saman palkinnon, jos ei jo edellisessä vuodatuksessa tullut ilmi.

Ps. Tähänkin pitäisi asettaa jokin sääntö, kuten presidentti Kekkosen aikaan, että Lidas saa voittaa vain 4 norrista putkeen. (hymiö)

 

[vilpertti]

Se, että hän ei voittanut Norrista on minusta tietyssä mielessä vääryys kun samalla niitä on voittanut esim. Coffey - jonka puolustuspelaaminen oli monasti aika onnetonta, tai ainakin niissä pelissä joita minä olen päässyt videolta tms. talleenteelta todistamaan.

Eikös muuten Phillyssä ollut aikoinaan pakkiparina Coffey - Niinimaa... Enpä välttämättömästi olisi halunnut olla maalivahtina heidän takanaan, jos olisi pakkiparin saanut valita, heh.