Katsoin searchilla löytyisikö jostain jatkoajan uumenista aihetta käsitellyt ketju, mutta enpä löytänyt.
Viime viikolla tuli Yleltä MOT, joka käsitteli valtakunnankruunu Nokian asioita. Olen odotellut jo pitempään, milloin kelkka kääntyy ja suomalaisten suhtautuminen tuohon amerikkalaiseen jättiin muuttuu. MOT lähestyi aihetta motmaiseen tapaan yksisilmäisen mustavalkoisesti ja tulilinjalle joutui yhtiön linja suhtautua "väärinajattelijoihin", eli työntekijöihinsä jotka ovat asettuvat jotenkin esimiehiään tai muita vastaan. Ay-aktiivit ja luottamusmiehet ovat jutun perusteella hätää kärsimässä yhtiössä, jossa halutaan kirjoittaa työehtosopimukset niinkuin ne itselle parhaiten sopivat. Eipä ole paljon näkynyt jälkikommentteja tuosta ohjelmasta, vaikka ensin ajattelin, että jotain kähinää on varmaan tiedossa. Ainakin luottamusmiehet päästelivät aika reippaasti kritiikkiä Nokian johdon suuntaan. Koska en tunne yhtiön sisäisiä asioita, en puutu MOTin esittämiin asioihin.
Sen sijaan kokemusta on yhteistyöstä Nokian kanssa. Tuo sama henki, mistä em. jutussa mainitut ongelmat mahdollisesti ovat lähtöisin, on kyllä ollut jo pitempään havaittavissa näin kumppaninkin silmin. Ylimielisyys, jyrääminen, sanelupolitiikka. Yhteishankkeissa, joissa voi olla parikinkymmentä osapuolta, on yksi taho, joka esittää melkoisia (lähes yksinoikeuksisia) varauksia patentteihin ja tulosten käyttöoikeuksiin. Arvatkaapa mikä? Näissä hankkeissa on yksi taho, joka sanelee sopimukset sellaisiksi kuin itse haluaa ja niihin on muiden tyytyminen. Arvatkaapa mikä? Yliopistotasolla on jo pidetty hätäpalaveri kyseisen yhtiön kanssa näiden hankkeisiin liittyvien ongelmien vuoksi. Suurimman rahoittajan Tekesin (eli valtion) hankkeissa kumarretaan syvään yhden konsortiokumppanin suuntaan ja tehdään mitä vaan, että tämä yksi suuri saadaan hankkeeseen mukaan, vaikka kyseisen yhtiön yhdyshenkilö ei välttämättä ehdi/viitsi osallistumaan hankkeen toteutukseen. Mutta kun se nimi näyttää niin hyvältä papereissa.
Oman kokemukseni perusteella Nokian johdossa pitäisi soida isohkojen hälytyskellojen suhteellisen lujaa. Nämä kuvaillut ilmiöt ovat tuskin tarkoituksellisia. Ne johtuvat yhtiöön pesiytyneen kulttuurin ja sen sisäänsä imemien työntekijätyyppien arvomaailmasta. Tunnen itsekin useamman Nokian rivityöntekijän, joille "usko" on selvästi kolahtanut lujaa. He ovat sisäistäneet yhtiön erityisyyden ja erinomaisuuden, edelläkävijyyden. He ovat 110 %:sti sitoutuneet työhönsä. Pihagrillipuheissa toistuvat teemat "me ollaan nostettu Suomi lamasta" (kyseinen kertoja ei edes ollut töissä 90-luvulla), "Me pidetään Suomea pinnalla". Jne. Mitä tästä on seurannut? Ulospäin jo hieman kipeältä vaikuttavaa narsismia, oman erinomaisuuden kokemusta, joka tuottaa ylimielisyyttä ja "ulkopuolisten" väheksymistä. Me ja ne muut. Ja kuitenkin, hei! On kyse pääasiassa vain puhelinten teollisesta tuottamisesta. Lopputuloksena on tilanne, jossa potentiaaliset kumppanit suhtautuvat jättiin epäluuloisesti ja osin vihamielisesti. Hedelmällinen yhteistyön kenttä? Not.
Oma analyysitaitoni ei riitä arvioimaan onko tällä mitään tekemistä Nokian kansainvälisen tuloskunnon yskimisen kanssa. Ei se kuitenkaan mahdotonta ole.
Minusta yhtiön pitäisi ehdottomasti pitää huoli siitä, että sillä on ympäröivän yhteiskunnan luottamus. Puhelimet ovat kuitenkin vain puhelimia ja niitä osaavat valmistaa monet muutkin. En pitäisi yhtään mahdottomana, että nousee vielä kettutyttöjen kaltainen liike myös Nokiaa vastaan, kuten on käynyt monelle ylikansalliselle yhtiölle.
Nokian erityisasema Suomessa on jotenkin kieroutunut. Ollilaa pokkuroidaan joka käänteessä ja ilmoitusta tuotannon siirtämisestä Intiaan pelätään kuin ruttoa. Se jopa julkaistaan uutislähetyksissä säännöllisin väliajoin kuin jokin barometri. "Nokia ei aio siirtää pääkonttoriaan..." Ehkäpä olisikin hyvä, että siirtäisi? Työllisyydellemme se tietäisi madonlukuja jokisikin aikaa, se on selvä. Mutta ehkä se pakottaisi meidät tämän yhden pyhän lehmän eteen polvistumiseltamme keksimään vaihteeksi jotain muuta. On aivan selvää että tuotanto muuttuu yhä enemmän mekaaniseksi liukuhihnatyöksi pienentyvillä katteilla ja että Suomessa sitä ei kohta kyetä kannattavasti tekemään. Meidän on kohta tehtävä jotain muuta, ja niin kauan kuin horisontin edessä löhöilee tämä jätti, emme kykene näkemään mitään muuta.
Seuraava puhelimeni tulee olemaan joko Sony tai Samsung.
Viime viikolla tuli Yleltä MOT, joka käsitteli valtakunnankruunu Nokian asioita. Olen odotellut jo pitempään, milloin kelkka kääntyy ja suomalaisten suhtautuminen tuohon amerikkalaiseen jättiin muuttuu. MOT lähestyi aihetta motmaiseen tapaan yksisilmäisen mustavalkoisesti ja tulilinjalle joutui yhtiön linja suhtautua "väärinajattelijoihin", eli työntekijöihinsä jotka ovat asettuvat jotenkin esimiehiään tai muita vastaan. Ay-aktiivit ja luottamusmiehet ovat jutun perusteella hätää kärsimässä yhtiössä, jossa halutaan kirjoittaa työehtosopimukset niinkuin ne itselle parhaiten sopivat. Eipä ole paljon näkynyt jälkikommentteja tuosta ohjelmasta, vaikka ensin ajattelin, että jotain kähinää on varmaan tiedossa. Ainakin luottamusmiehet päästelivät aika reippaasti kritiikkiä Nokian johdon suuntaan. Koska en tunne yhtiön sisäisiä asioita, en puutu MOTin esittämiin asioihin.
Sen sijaan kokemusta on yhteistyöstä Nokian kanssa. Tuo sama henki, mistä em. jutussa mainitut ongelmat mahdollisesti ovat lähtöisin, on kyllä ollut jo pitempään havaittavissa näin kumppaninkin silmin. Ylimielisyys, jyrääminen, sanelupolitiikka. Yhteishankkeissa, joissa voi olla parikinkymmentä osapuolta, on yksi taho, joka esittää melkoisia (lähes yksinoikeuksisia) varauksia patentteihin ja tulosten käyttöoikeuksiin. Arvatkaapa mikä? Näissä hankkeissa on yksi taho, joka sanelee sopimukset sellaisiksi kuin itse haluaa ja niihin on muiden tyytyminen. Arvatkaapa mikä? Yliopistotasolla on jo pidetty hätäpalaveri kyseisen yhtiön kanssa näiden hankkeisiin liittyvien ongelmien vuoksi. Suurimman rahoittajan Tekesin (eli valtion) hankkeissa kumarretaan syvään yhden konsortiokumppanin suuntaan ja tehdään mitä vaan, että tämä yksi suuri saadaan hankkeeseen mukaan, vaikka kyseisen yhtiön yhdyshenkilö ei välttämättä ehdi/viitsi osallistumaan hankkeen toteutukseen. Mutta kun se nimi näyttää niin hyvältä papereissa.
Oman kokemukseni perusteella Nokian johdossa pitäisi soida isohkojen hälytyskellojen suhteellisen lujaa. Nämä kuvaillut ilmiöt ovat tuskin tarkoituksellisia. Ne johtuvat yhtiöön pesiytyneen kulttuurin ja sen sisäänsä imemien työntekijätyyppien arvomaailmasta. Tunnen itsekin useamman Nokian rivityöntekijän, joille "usko" on selvästi kolahtanut lujaa. He ovat sisäistäneet yhtiön erityisyyden ja erinomaisuuden, edelläkävijyyden. He ovat 110 %:sti sitoutuneet työhönsä. Pihagrillipuheissa toistuvat teemat "me ollaan nostettu Suomi lamasta" (kyseinen kertoja ei edes ollut töissä 90-luvulla), "Me pidetään Suomea pinnalla". Jne. Mitä tästä on seurannut? Ulospäin jo hieman kipeältä vaikuttavaa narsismia, oman erinomaisuuden kokemusta, joka tuottaa ylimielisyyttä ja "ulkopuolisten" väheksymistä. Me ja ne muut. Ja kuitenkin, hei! On kyse pääasiassa vain puhelinten teollisesta tuottamisesta. Lopputuloksena on tilanne, jossa potentiaaliset kumppanit suhtautuvat jättiin epäluuloisesti ja osin vihamielisesti. Hedelmällinen yhteistyön kenttä? Not.
Oma analyysitaitoni ei riitä arvioimaan onko tällä mitään tekemistä Nokian kansainvälisen tuloskunnon yskimisen kanssa. Ei se kuitenkaan mahdotonta ole.
Minusta yhtiön pitäisi ehdottomasti pitää huoli siitä, että sillä on ympäröivän yhteiskunnan luottamus. Puhelimet ovat kuitenkin vain puhelimia ja niitä osaavat valmistaa monet muutkin. En pitäisi yhtään mahdottomana, että nousee vielä kettutyttöjen kaltainen liike myös Nokiaa vastaan, kuten on käynyt monelle ylikansalliselle yhtiölle.
Nokian erityisasema Suomessa on jotenkin kieroutunut. Ollilaa pokkuroidaan joka käänteessä ja ilmoitusta tuotannon siirtämisestä Intiaan pelätään kuin ruttoa. Se jopa julkaistaan uutislähetyksissä säännöllisin väliajoin kuin jokin barometri. "Nokia ei aio siirtää pääkonttoriaan..." Ehkäpä olisikin hyvä, että siirtäisi? Työllisyydellemme se tietäisi madonlukuja jokisikin aikaa, se on selvä. Mutta ehkä se pakottaisi meidät tämän yhden pyhän lehmän eteen polvistumiseltamme keksimään vaihteeksi jotain muuta. On aivan selvää että tuotanto muuttuu yhä enemmän mekaaniseksi liukuhihnatyöksi pienentyvillä katteilla ja että Suomessa sitä ei kohta kyetä kannattavasti tekemään. Meidän on kohta tehtävä jotain muuta, ja niin kauan kuin horisontin edessä löhöilee tämä jätti, emme kykene näkemään mitään muuta.
Seuraava puhelimeni tulee olemaan joko Sony tai Samsung.