Viherpuiston Ruoska
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- HIFK
Tänään Jameksi päästetään taas irti ja - toisin kuin edellisessä filmissä - Jameksi päästetään jälleen myös auton rattiin. Japani-seikkailuun sisältyi niin paljon viinaksien naukkailua, että oli varmasti viisasta, että Jameksille ei annettu auton avaimia. Jos otat, et aja.
Hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa on jäänyt mulle erittäin etäiseksi. Lapsena ja nuorena väijyin suurimman osan Conneryn ja Mooren "nollanollaseiskoista", mutta Lazenbyn ainoaksi jääneen leffan näin luultavasti ensimmäisen kerran vasta kaksi vuotta sitten. Siinä tapauksessa viime kesänä näin sen toistamiseen ja tänään olisi vuorossa katselukerta numero kolme.
Diana Riggin esittämä Tracy on kohtalokkaana naisena ehdottomasti yksi parhaista Bond-tytöisä, vaikka rooli onkin pienempi kuin monilla edeltäjillä ja seuraajilla, mutta muuten touhu ei oikein sytytä. Johtuuko tuotannosta vai mistä, en tiedä, mutta leffa ei tunnu kestäneen aikaa erityisen hyvin. Myöskään tunnuskappaletta en muista, eivätkä John Barryn sävellykset ole jääneet mieleen. Niinpä No Time to Dien kohtaus, jossa "Majesteetin" teema soi, meni täysin ohi. Luin vasta jälkeenpäin täältä, että leffassa oli viitattu tämän illan matsiin.
Joka tapauksessa onhan tää katsottava. Ei pelkästään otteluseurannan takia, vaan siksikin, että ehkä kolmas kerta sanoisi toden, ja tämä nousisi omallakin listallani edes kärkikymmenikköön.
Hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa on jäänyt mulle erittäin etäiseksi. Lapsena ja nuorena väijyin suurimman osan Conneryn ja Mooren "nollanollaseiskoista", mutta Lazenbyn ainoaksi jääneen leffan näin luultavasti ensimmäisen kerran vasta kaksi vuotta sitten. Siinä tapauksessa viime kesänä näin sen toistamiseen ja tänään olisi vuorossa katselukerta numero kolme.
Diana Riggin esittämä Tracy on kohtalokkaana naisena ehdottomasti yksi parhaista Bond-tytöisä, vaikka rooli onkin pienempi kuin monilla edeltäjillä ja seuraajilla, mutta muuten touhu ei oikein sytytä. Johtuuko tuotannosta vai mistä, en tiedä, mutta leffa ei tunnu kestäneen aikaa erityisen hyvin. Myöskään tunnuskappaletta en muista, eivätkä John Barryn sävellykset ole jääneet mieleen. Niinpä No Time to Dien kohtaus, jossa "Majesteetin" teema soi, meni täysin ohi. Luin vasta jälkeenpäin täältä, että leffassa oli viitattu tämän illan matsiin.
Joka tapauksessa onhan tää katsottava. Ei pelkästään otteluseurannan takia, vaan siksikin, että ehkä kolmas kerta sanoisi toden, ja tämä nousisi omallakin listallani edes kärkikymmenikköön.
