Nightwish

[Roger Moore]

Jokaisen Nightwish-keikan tärkein kohta, eli Ghost love scoren huipennus sujui hienosti, kuten olettaa sopiikin, vaikkei mikään enää tietenkään voi Wackenia voittaa.

Wacken on kova, mutta sanoisin että tuosta on vedetty parikin kertaa Buenos Airesissa vielä kovempaa. 2012 on ainakin todella kova ja myös Decades-livelevyn versio vuodelta 2018 on kova.

 

[V-G-]

Wacken on kova, mutta sanoisin että tuosta on vedetty parikin kertaa Buenos Airesissa vielä kovempaa. 2012 on ainakin todella kova ja myös Decades-livelevyn versio vuodelta 2018 on kova.

On ne kovia joo, mutta itselleni Wackenin kiekaisu on se kaikkein hienoin. Siinä on sellaista vivahteikkuutta jota en ole kuullut missään muualla. Samoin Wackenissa Last ride of the day, Dark chest of wonders ja I want want my tears back ovat ihan älyttömän onnistuineita.
Edit. Tuo Decades ei ole tuttu, mutta 2012 Buenos Aires kylläkin.

Se tosin (etenkin Floorin ajan) Nightwishissä on hienoa, että hyvän ja "huonon" keikan välinen ero on jotain ehkä nanometrin mittainen.

 

[HPL76]

Se tosin (etenkin Floorin ajan) Nightwishissä on hienoa, että hyvän ja "huonon" keikan välinen ero on jotain ehkä nanometrin mittainen.

Näin mäkin olen asian ymmärtänyt, ja siksi lievästi vituttaakin etten yhtään keikkaa ole nähnyt livenä Floorin ollessa laulajana. Viime vuonna piti mennä Rockfesteille, mutta witun korona...

Noh, kesällä taas pari mahdollisuutta yrittää uudestaan. Nightwish-urani kun alkoi siinä 90-luvun lopulla, en nyt olisi ihan mennyt vannomaan että vielä vuosikymmeniä myöhemminkin bändi vain parantaa meininkiään. Minä kyllä diggasin bändistä jo ennenkuin vuosituhat vaihtui. Tosin Olzonin ajan haluaisin kyllä unohtaa koska ei ollut tähän bändiin yhtään sopiva laulaja. Livenä etenkin erittäin paska.

Mutta uusinta levyä on tullut tykitettyä luureihin jo lähemmäs sata kertaa ja aina vaan löytyy uutta ihailtavaa.

Kyllä mä olen ihan fanipoika mitä tähän bändiin tulee, ja kehtaan ihan kirkkain mielin väittää että tässä on meikäläisen elinajan paras bändi.

Marcon poisjäänti oli aika kova isku, mutta vaikka osaa biiseistä ei ehkä voikaan samalla lailla enää koskaan livenä esittää, Nightwish kyllä löytää aina keinot vetää aivan helvetin kovat livekeikat kun niitä vetämään pääsevät.

 

[Altec]

Ticketmaster lähestyi "Tapahtuma lähestyy...". Veistä haavassa jne.

 

[Derrick]

Ticketmaster lähestyi "Tapahtuma lähestyy...". Veistä haavassa jne.

Minusta tässä on vähän petoksen makua ilmassa jos viikon päästä olevaan tilaisuuteen myydään lippuja ja bändin manageri sanoo Hessussa että silloin ei konserttia pidetä.

 

[heketsu88]

Vieläkin näkyy Nightwishin kotisivuilla nuo joulukuun päivämäärät Tampereen ja Helsingin konserteille.

 

[Jani82]

Vieläkin näkyy Nightwishin kotisivuilla nuo joulukuun päivämäärät Tampereen ja Helsingin konserteille.

MItään virallista ei ole voinut tehdä ennen AVI:n päätöksiä ja ne tulivat pari tuntia sitten niin illan aikana tulee ilmoitukset. Haistaaka paska vaan Pirkanmaan sairaanhoitopiiri.

 

[heketsu88]

MItään virallista ei ole voinut tehdä ennen AVI:n päätöksiä ja ne tulivat pari tuntia sitten niin illan aikana tulee ilmoitukset. Haistaaka paska vaan Pirkanmaan sairaanhoitopiiri.

Toisaalta on hyvä, että siirrettiin pelkästään kuukauden päähän. Nightwishin Euroopan konsertteja on siirretty useammalla kuukaudella, joten niitä taitaa vituttaa vielä enemmän.

Edit. Juuri tuli tekstiviestillä ilmoitus, että Helsingin konsertti siirtyy 29.1.2022.

 

[Vintsukka]

Edit. Juuri tuli tekstiviestillä ilmoitus, että Helsingin konsertti siirtyy 29.1.2022.

Ja lippu.fi laittoi mailia että Tampereen keikka sunnuntai 30.1.

 

[Derrick]

Toisaalta on hyvä, että siirrettiin pelkästään kuukauden päähän. Nightwishin Euroopan konsertteja on siirretty useammalla kuukaudella, joten niitä taitaa vituttaa vielä enemmän.

Edit. Juuri tuli tekstiviestillä ilmoitus, että Helsingin konsertti siirtyy 29.1.2022.

Noh, aikamoinen ennustaja täytyy olla jos ennustaa että tilanne on kuukauden päästä jo selkeästi parempi kuin nyt, ja onhan tässä nyt ollut tilanne päällä enemmän vähemmän 24 kk. Mutta tämä taitaa jossain määrin kuulua johonkin toiseen ketjuun, anywei hyvä juttu olisi että NW pääsisi tien päälle koska homma oli jo kaatua vuosi sitten Marcon tilinpäätökseen.

 

[Jani82]

Ja lippu.fi laittoi mailia että Tampereen keikka sunnuntai 30.1.

Loistava keikka päivä vaihtui sitten täysin paskaan. Helvetin hienosti kustu koko homma Pirkanmaan sairaanhoitopiirin osalta. Kiitokset tästä paskasta sand.

 

[disco-stu]

Loistava keikka päivä vaihtui sitten täysin paskaan. Helvetin hienosti kustu koko homma Pirkanmaan sairaanhoitopiirin osalta. Kiitokset tästä paskasta sand.

Joopajoo, kohtalaisen kusta ja paskaa. Olisi ollut liput Tampere & Helsinki, mutta peruutettiin Helsinki kun Tampere olisi ollut joulunaikaan parempi. Nyt sitten vedettiin vituiksi päivämäärät, eli Helsingin setti olisi tietenkin vitun paljon parempi näillä tiedoilla. Vitunvitun viikset ja kylläpä viituttaa. Noh, luotetaan siihen, että siirtyy vielä.

 

[Altec]

JOS kaikki olisi kivasti niin kohta alkaisi vapaa pitkä loppuviikko ja pari hyvää keikkaa siinä lomassa

NYT edessä vapaa pitkä viikonloppu kotona. Kai se on tyydyttävä muutamaan kaljaan ja vaikka Wackenin livevetoon töllöstä. Huomenna sitten virtuaalikeikan tallenne ja muuta kalja.

Perkele.

 

[heketsu88]

Noh, aikamoinen ennustaja täytyy olla jos ennustaa että tilanne on kuukauden päästä jo selkeästi parempi kuin nyt, ja onhan tässä nyt ollut tilanne päällä enemmän vähemmän 24 kk. Mutta tämä taitaa jossain määrin kuulua johonkin toiseen ketjuun, anywei hyvä juttu olisi että NW pääsisi tien päälle koska homma oli jo kaatua vuosi sitten Marcon tilinpäätökseen.

Hyvin todennäköisesti perutaan, mutta positiivisesti pitää ajatella ja toivoa, että keikka pidetään. Jos ei, niin sitten joskus toiste. Ei se sen kummempaa ole.

 

[Moonshine Man]

Kuuntelin eilen usean vuoden tauon jälkeen Oceanborn-albumia, ja voi helvetti että potkikin lujaa. Kunnianhimo ja luovuuden ilo kuuluu koko levyltä läpi, jotenkin hienoa että suhteellisen rajatuilla resursseilla, ainakin bändin myöhempiin vaiheisiin verrattuna, on saatu näin korkealentoista kamaa aikaiseksi.

Itsellänihän viimeiseksi tehokuuntelussa olleeksi Nightwish-levyksi jäi Imaginaerum, jonka jälkeen bändin tuotannon laadussa tapahtui mielestäni pieni notkahdus. Tai tarkemmin sanottuna nimenomaan Holopaisen sävellyskynässä - yhtyehän kokoonpanoltaan oli varmaan kovimmassa vireessä ikinä juuri tuon Imaginaerum-levyn jälkeen Floorin tultua laulajaksi. Suunnittelinkin että tänään illalla vois katsella Showtime, Storytime -liven läpi muistin verestämiseksi. Joka tapauksessa, kahdella viimeisimmällä studioalbumilla tuntuu, että kierrätetään jo vähän luvattoman paljon vanhoja koukkuja, siis ihan melodioita, riffejä ja sovituksellisia juttuja.

Onko joku muu kiinnittänyt samaan asiaan huomiota, vai olenko vain kasvanut eri suuntaan yhtyeen kanssa? Tuoreimman albumin ilmestymisestähän on jo aikaa ja voi olla, että tästä on jo ketjussa keskusteltu, mutta piti nyt tulla jakamaan ajatuksia.

 

[mice]

Kuuntelin eilen usean vuoden tauon jälkeen Oceanborn-albumia, ja voi helvetti että potkikin lujaa. Kunnianhimo ja luovuuden ilo kuuluu koko levyltä läpi, jotenkin hienoa että suhteellisen rajatuilla resursseilla, ainakin bändin myöhempiin vaiheisiin verrattuna, on saatu näin korkealentoista kamaa aikaiseksi.

Täytyipä ihan itsekin laittaa Oceanborn soimaan. On kyllä loistava albumi. Itsellä eniten kuuntelussa on ollut Wishmaster, joka on suosikkini Nightwishin tuotannosta, mutta Oceanborn potkii myös kovaa. Samoin, itse pidän kyllä bändin ensimmäisestä albumista, Angels Fall Firstistä, kun sen myötä tuli heti silloin bändiin tutustuttua.

Ehkä tämä kolmikko on hitusen suoraviivaisempaa musiikkia verrattuna uudempiin julkaisuihin. Tai jotain. Mutta toimii!

 

[NakkiFakiiri]

Itsellänihän viimeiseksi tehokuuntelussa olleeksi Nightwish-levyksi jäi Imaginaerum, jonka jälkeen bändin tuotannon laadussa tapahtui mielestäni pieni notkahdus. Tai tarkemmin sanottuna nimenomaan Holopaisen sävellyskynässä - yhtyehän kokoonpanoltaan oli varmaan kovimmassa vireessä ikinä juuri tuon Imaginaerum-levyn jälkeen Floorin tultua laulajaksi.

Onko joku muu kiinnittänyt samaan asiaan huomiota, vai olenko vain kasvanut eri suuntaan yhtyeen kanssa? Tuoreimman albumin ilmestymisestähän on jo aikaa ja voi olla, että tästä on jo ketjussa keskusteltu, mutta piti nyt tulla jakamaan ajatuksia.

Vahvasti samoja fiiliksiä täällä. Parin viime levyn aikaan bändi oli kokoonpanoltaan varmasti parempi kuin koskaan, mutta jotenkin touhusta paistaa läpi jonkin sortin autopilottimeno, eikä kaiken eeppisyyden ja ison paahdon alta ole oikein irronnut mitään mistä olisi saanut oikeasti irti kunnon fiiliksiä. Se kipinä ja tunteen palo mikä teki bändin aiemmista julkaisusta aina jollain tasolla kiinnostavia tuntuu hieman hiipuneen, ja tähän voi olla syynä niinkin yksinkertainen asia että Holopainen on tällä hetkellä aikalailla onnellinen ja elämäänsä tyytyväinen heppu. Missään nimessä en tietenkään syyllistä kaveria tästä, mutta monesti luovat taiteilijat tarvitsevat elämäänsä jonkin sortin draamaa ja tragediaa kunnon polttoaineeksi biisinkirjoitusta varten, ja noiden teemojen ympärillehän Holopainen on rakentanut vuosien aikana lukuisia mestariteoksia ja sitä myöten erinomaisia levykokonaisuuksia. Parin viime levyn ajan bändi on kuulostanut kuitenkin ihmeen yllätyksettömältä ja juuri siltä että tässä nyt toistellaan vanhoja kikkoja ja maneereja, ja sellainen positiivinen "täältä pesee"-uho tuntuu kadonneen jonnekin, kenties ikääntymisen ja tietynlaisen elämisen tasoittumisen myötä. Kyllähän kaikki toteutetaan edelleen isosti ja näyttävämmin kuin valtaosa muista bändeistä, mutta sieltä ihan ytimestä tuntuu se kirkkain liekki vähän hiipuneen.

Tämä siis täysin omaa spekulointia aiheen tiimoilta. Jännä nähdä mitä nykyisen ja milloin lie loppuun saatettavan kiertueen jälkeen tapahtuu. Hiipuuko liekki entisestään Hietalan lähdön myötä, vai saako Holopainen tästä pitkäaikaisen bänditoverin lähdöstä henkisen potkun persauksille ja päättää näyttää että kyllä hän tätä laivaa osaa vielä kipparoida itsekin, vai päättääkö hän keskittyä sittenkin enemmän Auriin jonka suhteen mailaa ei tarvitse puristaa läheskään niin paljoa. Toki Nightwish voisi rundata lopun ikäänsä ympäri palloa vahvan fanipohjan ja aiemman diskografian pohjalta soitellen noita klassikkojaan, mutta riittääkö pelkkä jukeboksi-meininki Holopaiselle? En usko.

 

[Hööty]

Mä olen jokseenkin eri mieltä parin edellisen kirjoittajan kanssa, sillä pidän eniten parista viimeisestä levystä. Suosikkina ehdottomasti Endless Forms Most Beautiful. Pidän kyllä kaikista levyistä melkoisesti, debyyttiä lukuunottamatta.

Paljon on myöskin samoja ajatuksia edellisten kirjoittajien kanssa. Esimerkiksi se, että kokoonpano oli varmasti huipussaan muutama vuosi sitten. Siitä kertoo mm. se, että niin hieno biisi kuin Dead Boy's Poem onkin, niin kyllähän Decades-kiertueen sovitus vei biisin ihan eri tasolle.
Toinen juttu on NakkiFakiirin tuumailu siitä, että onko Holopainen liian onnellinen saadakseen tarvittavaa angstia biisinkirjoitukseen. Tämä voi pitää hyvinkin paikkaansa, mutta mielestäni tämä mahdollinen ongelma on niin sanotusti ohitettu sillä, että biisien aiheet ovat nykyään varsin erilaisia. Kahdella viimeisellä levyllä tekstit ovat käsitelleet paljolti muita kuin henkilökohtaisia aiheita. Ja mulle Our Decades in the Sun on erittäin emotiaalinen kappale.

Summa summarum; kukin pitää siitä mikä kuulostaa hyvälle, itselle se on uusimmat tuotokset Nightwishin osalta, monen suosikkini kohdalla se on toisin päin.

 

[Outsider]

Kuka mies muuten laulaa muutaman osuuden levyllä? Kuulostaa varsin karmealta.

Tuomas Holopainen.

 

[V-G-]

Mä olen jokseenkin eri mieltä parin edellisen kirjoittajan kanssa, sillä pidän eniten parista viimeisestä levystä. Suosikkina ehdottomasti Endless Forms Most Beautiful. Pidän kyllä kaikista levyistä melkoisesti, debyyttiä lukuunottamatta.

Tismalleen sama täällä. Floor on mielestäni monella tapaa täydellinen laulaja ja monipuolisti Nightwishiä monta sataa prosenttia. Tarjaa en pysty kuuntelemaan enää ollenkaan, hänen lauluäänensä on mielestäni todella heikko ja muutenkin vaatimaton ja englannin lausuminen melkein huonompaa kuin Tomi Joutsenella. Bändi oli Aneten ajan levyillä ehkä parhaassa vireessään, mutta solistihan olk ihan totaalinen väliinputoaja. Niinpä parasta shittiä ovat livet, joissa Floor laulaa pitkin poikin tuotantoa valittuja kappaleita.

Ps. Greatest show on earth saa mun mielen kaikkein herkimmille. Sen edessä kokee sellaista pienuutta ajan ja maailmankaikkeuden syvyyden alttarilla. Todellinen mestariteos, lähentelee täydellisyyttä.

 

[Roger Moore]

Tuli aloitettua vähän tarkempi tutkiskelu bändiin. Hitit nyt ovat tiedossa, mutta aika lailla niiden varassa ollaan.
Bändin debyytti Angels Fall First soi tällä hetkellä. Aika tavanomainen bändin debyytti kyseessä. Useammasta biisistä huokuu hyviä juttuja ja potentiaalia, mutta valitettavan harva niistä on saatu eheäksi kokonaisuudeksi.

The Carpenter levyn parhain biisi mielestäni. Beauty and the Beastissa hyviä juttuja, mutta saatu jotenkin sekavaksi sillisalaatiksi.
Kuka mies muuten laulaa muutaman osuuden levyllä? Kuulostaa varsin karmealta.

AFF on tosiaan levynä hyvinkin raakile vaikka sieltä ne tutut Nightwish-kuviot kyllä jo paistaakin läpi. Holopaiselta itseltään tuo levy ei kyllä pahemmin arvostusta kerää, mielestäni on sanonut ihan jopa suoraan että pitää tuotakin levyä vielä enemmän demona ja sitten seuraava Oceanborn on sitten se ensimmäinen ns. oikea levy. Tuossa onkin menty kyllä jo sitten huomattavasti eteenpäin.

AFF:llä on muutamia biisejä joita kuullaan myöhemmillä julkaisuilla, esim. Astral Romancesta löytyy vuodelta 2001 versio Over the Hills and Far away EP:ltä ja siinä mieslaulajana on Tony Kakko. Lisäksi tuo mainittu The Carpenter on vuoden 2018 Decades-livelevyllä ja sieltä löytyy myös Elvenpathista liveveto. Nätisti sanottuna ne on ihan helvetisti parempia mitä nuo originaalit.

 

[Hööty]

Ps. Greatest show on earth saa mun mielen kaikkein herkimmille. Sen edessä kokee sellaista pienuutta ajan ja maailmankaikkeuden syvyyden alttarilla. Todellinen mestariteos, lähentelee täydellisyyttä.

Varsinkaan livenä ei oo vielä kertaakaan pystyny kuivin silmin kuuntelemaan sitä lopun "We were here"-kohtaa.

 

[Escapist]

Tästä ilmeisesti luovuttiin tämän levyn jälkeen ja se oli hyvä päätös.

Juurikin näin, ja Tuomas on tämän myös monessa haastattelussa todennut itsekin.
Oceanbornilla miessolistina toimi Tapio Wilska, tämän jälkeen äänessä oli satunnaisesti Tony Kakko ja sitten tietysti Century Child albumilta eteenpäin Marko Hietala

 

[Roger Moore]

sitten tietysti Century Child albumilta eteenpäin Marko Hietala

Ja Endless Forms Most Beautifulilta eteenpäin Troy Donockley.

EDIT:

Tosin taitaa laulaa jo Imaginaerumilla taustoja ja sitten The Crow, The Owl and the Dove -biisistä sen kumbrialaisen (?) osuuden.

 

[Animal]

Oceanborn kuunneltu ja hiljaiseksi vetää. Suu ammollaan kuunnellut kaksi kertaa läpi ja tämähän on lähellä täyden kympin levyä. Jos ajatellaan, että AFF:n ja Oceanbornin julkaisujen välillä on noin vuosi, niin täytyy todella nostaa hattua minkälaisen kasvun bändi on suorittanut vuodessa.

Jos nyt ihan väärin muista, niin AFF on äänitetty samalla porukalla ja samoissa tiloissa Kiteellä missä bändin ensimmäinen demokin ja tuo tuotannon tason nosto kulkee käsi kädessä silloisen levy-yhtiön Spinefarmin sekä metallimusiikin suosion räjähdysmäisen kasvun kanssa Suomessa. Ensimmäinen levy piti saada vaan mahdollisimman nopeasti pihalle ja myyntiin (tuolloin levyt myivät ehkä 10 x nykyiseen verrattuna), toinen levy taas pystyttiin tekemään rauhassa ajan kanssa ja sen tuotantoon pystyttiin generoimaan tuottoja edellisen levyn myynnistä. Tuotantokin on priimaa, jos en väärin muista niin Oceanbornin soundien takaa löytyy tuon ajan maan paras kolmikko ja Suomimetallin kulta-ajan laadun tae eli Finnvox, Karmila ja Jussila. Children of Bodomin kohdalla näkyy sama trendi ensimmäisten levyjen kohdalla: Something Wild on se nuoruuden innolla ja intohimolla pihalle nopeasti puskettu debyytti, kun taas seuraaja Hatebreeder on se ajan kanssa tehty, viilattu ja viimeisen päälle tuotettu kakkoslevy, jolta bändin todellinen potentiaali tulee täysin esiin.

Jos Nightwishin musiikillinen historia kiinnostaa, niin suosittelen kuuntelemaan myös AFF:ia edeltäneen demon, joka on joskus löytynyt ainakin YouTubesta ja Spotifysta. Levyllä ei ole lainkaan sähkökitaraa ja rumpuja, mutta siltikin on musiikillisesti hyvin lähellä AFF:ia.

Omalla kohdalla Nightwishin alkuvuosien tuotanto on juuri sitä, minkä pariin palailen säännöllisesti oikeastaan siitä syystä, että niistä toisaalta paistaa nykyistä vahvemmin suomalaisuus, Kitee, intohimo ja tietty nuoruuden naivius ja viattomuus, ja toisaalta taas ne ovat puhtaita metallilevyjä varsin perinteisellä bändikokoonpanolla, joissa omia musiikillisia esikuvia metallimaailmasta ei liiemmin piilotella syyllistymättä kuitenkaan minkäänlaiseen plagiointiin.

Nightwishin, kuten myös aiemmin mainitun Bodomin, ensimmäiset 4-5 levyä ovat siinä mielessä myös merkityksellisiä, että nämä loivat undergroundista maailmalle täysin omat metallimusiikin alagenrensä toisen yhdistäessä oopperalaulun ja toisen aggressiivisen äärimetallin melodiseen ja neoklassiseen metalliin.