Otin ja tungin Oncen auton cd-soittimeen, kun tajusin että siinä on sellainen hanskalokerossa. En ollut kuunnellut yhtään Tarjan aikojen studio- tai liveversioita varmaan reiluun vuosikymmeneen, mitä nyt jotain nemoja ja everdreameja on tullut radiosta kuultua. Dark chest of wonders vielä meni vähän sillai ihmetellessä, mutta Ghost love score oli jo pakko lopettaa kesken.
Mulla oli selkeästi valemuistijälki paljon paremmasta, sillä nyt tuli huomattua, että Tarjalla oli Nightwishissäkin todella laiha, väritön ja voimaton lauluääni. Tai siis onhan studioversiokin tuosta biisistä aivan uskomaton mestariteos, mutta nyt kun on Flooria kuunnellut jo lähes vuosikymmenen, se on sitä enemmän Tarjasta huolimatta kuin hänen ansiostaan. Tuo jätti kylmäksi, kun Floorin kanssa vaikkapa Wembleyllä tai Wackenissa tuli loputtomia kylmiä väreitä. Olin tottunut liikuttumaan aina tuon biisin aikana, ja nyt kokemus siitä, että Floor on ainoa oikea laulaja Nightwishissä vain voimistui.
Mulla oli selkeästi valemuistijälki paljon paremmasta, sillä nyt tuli huomattua, että Tarjalla oli Nightwishissäkin todella laiha, väritön ja voimaton lauluääni. Tai siis onhan studioversiokin tuosta biisistä aivan uskomaton mestariteos, mutta nyt kun on Flooria kuunnellut jo lähes vuosikymmenen, se on sitä enemmän Tarjasta huolimatta kuin hänen ansiostaan. Tuo jätti kylmäksi, kun Floorin kanssa vaikkapa Wembleyllä tai Wackenissa tuli loputtomia kylmiä väreitä. Olin tottunut liikuttumaan aina tuon biisin aikana, ja nyt kokemus siitä, että Floor on ainoa oikea laulaja Nightwishissä vain voimistui.
