Nightwish

[raakku]

Täytynee minunkin tuoda oma lusikkani tähän soppaan... vielä tänäkin päivänä on aistittavissa jonkinlaista tuohtumusta Turusen potkuista, mutta muistanpa joskus kaukaa vuosien takaa jonkin lehden (Apu, MeNaiset tms) haastattelun Tarja Turusesta, joka vielä silloin oli NW:n solistina. Kertoi siinä elämästään yms. mitä nyt haastatteluissa kerrotaan. Yksi asia sieltä jäi jo silloin vaivaamaan: puhui omasta klassisen laulajan koulutuksestaan (sopraano ?) ja halustaan/toiveestaan/intohimostaan esittää tällaista klassista laulua ja kuinka tämä "hevibändilaulu" (ei käyttänyt tätä sanaa) ei ole yhtään sitä mitä haluaisi tehdä. Vielä kertoi että ei aio jatkaa kauaa tätä ja aikoo lähteä bändistä heti kun tulee sopiva tilaisuus siirtyä klassisen puolelle. Ehkäpä tämä asenne oli tullut myös bändin muille jäsenille jo aiemmin selväksi, tai ainakin tuli tämän haastattelun jälkeen...

 

[RockTheRink]

Hieman ajatuksia DPP:stä ja Imaginaerumista, jotka ovat molemmat levyjä joita ylenkatsoin pitkään. Toki Amaranth, Bye Bye Beautiful ja Storytime tulivat videoiden kautta tutuiksi ja Poet and The Pendulum puhutteli aikoinaan... mutta siihen se jäi. Oikeastaan en antanut näille lätyille juurikaan edes mahdollisuuksia, koska noiden ilmestymisen aikoihin oma musamaku liukui yhä enemmän jonnekin extreme metalin ja progen suuntaan. Niin vahva joku "disney"-leima niissä oli, vaikka en ole Anetten laululle koskaan ollut suorastaan allerginen.

Floorin livetulkintojen ansiosta näiden levyjen biisien potentiaali kuitenkin avautui itselleni aivan toisella tavalla, ja pidän molempia levyjä nykyään aivan mestariteoksina. Jotkut ovat todenneet, ettei noita albumiversioita pysty Anetten takia kuuntelemaan, mutta onneksi näin ei itselleni sentään käynyt. Vaikea sanoa, mikä lopulta klikkasi, mutta maittaa kyllä Anetten tulkitsemana sellaisetkin biisit mistä ei liveversioita nykykokoonpanon osalta pahemmin löydy. Rest Calm, Eva, Meadows of Heaven, Scaretale...

7 Days To The Wolves on yksi hyvä esimerkki. En olisi "löytänyt" tätä biisiä, ellen olisi YouTubessa Wembleyn-livevetoon törmännyt. Troyn kakkoskitara tuo lisäksi tuohon liveversion soundiin paljon lisää. Ehdottomasti DPP:n kohokohtia.

Nykyään Nightwish tuntuu muutenkin suorastaan raikkaalta tuulahdukselta kaikkien mättöbändien joukossa, eli näin se musamakukin kai joskus kehittyy. Nykyään annan melodioille ja tulkinnalle huomattavan paljon enemmän painoarvoa kuin ennen. Ja ylipäänsä variaatiolle biisien välillä. Tylsää kuunnella levyn mitalla miltei yhtä ja samaa junttausta.

 

[HPL76]

Mulla on vähän tuota vikaa DPP:n ja Imaginaerumin kanssa että en oikein tuota Annetten laulua kykene kuuntelemaan. Okei, levyillä se nyt on miksattu kohdilleen, mutta livenä kuultuna ei kyllä ollut juuri kehumista. Ihme epävireisyyttä ja ei siinä oikein ollut mitään munaa.

Kyllä mä vaan sanon että tämän päivän Nightwish on sitä mitä tämän bändin olisi aina pitänyt olla. On kai se sitten vaatinut tuon matkan ja nämä käännökset, että tähän pisteeseen on päästy. Kovasti tässä odotellaan ens kesän Rockfestia koska en ole vielä Flooria ja Nightwishia nähnyt livenä.

Ja vielä yks juttu - Poet and the Pendulum Floorin laulamana on ehkä yksi parhaimmista biiseistä mitä tältä bändiltä on ulos tullut. Greatest Show on Earth on myös ehkä kovin lopetus keikalle ilotulituksineen ja yli 20 minuutin maagisella soitannollaan.

Oon kai mä vähän fani, mutta ei haittaa!

 

[Eddie]

Kyllä niissä Anetten potkuissa tai "potkuissa" taisi olla kyse myös siitä, että Anette ei suoriutunut livenä "Tarjan" biiseistä aina riittävän hyvin ja joitakin biisejä ei voitu edes vetää. En tiedä ihan sama.

Olin täysin kyllästynyt Nightwishiin Tarjan loppuaikoina. En jaksanut enään sitä ooppera"kiekuntaa". Hyvähän hän on laulamaan, ei siinä.

DPP palautti minut Nightwishin pariin. Se on mielestäni täyden kympin levy ja bändin ylivoimaisesti paras. Olzonin ääni sopi siihen täydellisesti ja olin iloinen, että oopperaulina oli poissa. Floorhan nyt hallitsee kaiken ja vieläpä täydellisesti. Toivottavasti uusi levy vetäisi vertoja DPP:lle.

Ja Poet And The Pendulumhan on kirkkain helmi Nightwishin tuotannossa.

Linkki: https://youtu.be/iEzZRMthhXU

 

[ZayWest]

Pakko muuten udella että nauttiiko Eva minkäänlaista suosiota fanien keskuudessa? Kyseinen biisi taisi olla DPP:n ensimmäinen single vai muistanko omiani? Intissä tuon kuitenkin aikoinaan ensimmäisen kerran kuulin ja vaikuttihan se aika turvalliselta avaukselta uudelle laulajalle. Anyway tuo on toiminut itselleni, mutta vähän popimpi kaveri olenkin. Mielestäni sopi kuitenkin lopulta kokonaisuuteen, mutta voin olla yksinkin ajatukseni kanssa.

 

[Cloaca Maxima]

Pakko muuten udella että nauttiiko Eva minkäänlaista suosiota fanien keskuudessa? Kyseinen biisi taisi olla DPP:n ensimmäinen single vai muistanko omiani?

Oli ensimmäinen single Anetten kanssa ja tarkennetaan vielä että vain digitaalisesti julkaistu single. Itselleni tuo on OK-tasoa oleva kipale ja soisin sen soivan ainakin silloin tällöin edelleen bändin ohjelmistossa Floorin vetämänä.

Singlen tuotot (ainakin Suomen tuotot) bändi lahjoitti hyväntekeväisyyteen Kiteeläisille lastenkodeillekohan se nyt oli.

 

[ZayWest]

Oli ensimmäinen single Anetten kanssa ja tarkennetaan vielä että vain digitaalisesti julkaistu single. Itselleni tuo on OK-tasoa oleva kipale ja soisin sen soivan ainakin silloin tällöin edelleen bändin ohjelmistossa Floorin vetämänä.

Singlen tuotot (ainakin Suomen tuotot) bändi lahjoitti hyväntekeväisyyteen Kiteeläisille lastenkodeillekohan se nyt oli.

Unohtui muuten mainita että The Islander on myös upea biisi. Ja tuon jälkimmäisen osan viestistä otan nöyrästi kuittina vastaan.

DPP oli sikälikin onnistunut kokonaisuus että myi aivan helvetisti Suomessa ja tuolloin oli kuitenkin tähkät ja Idols-tähdet kaupallisesti kovaa huutoa. Kaupallisen menestyksen syy taisi olla fanien kova odotus ja uusi solisti, mutta olihan tuo levykin niin vahva kokonaisuus että toi bändille uuttakin kuulijakuntaa. Ainakin itse vakuutuin juuri tuosta lätystä.

 

[Roger Moore]

DPP oli sikälikin onnistunut kokonaisuus että myi aivan helvetisti Suomessa ja tuolloin oli kuitenkin tähkät ja Idols-tähdet kaupallisesti kovaa huutoa. Kaupallisen menestyksen syy taisi olla fanien kova odotus ja uusi solisti, mutta olihan tuo levykin niin vahva kokonaisuus että toi bändille uuttakin kuulijakuntaa. Ainakin itse vakuutuin juuri tuosta lätystä.

Näinkin, mutta kyllähän edeltävä Once möi myös aivan helvetisti, pelkästään Suomessa levyä myytiin vuoden 2004 aikana 86 000 kappaletta ja levy tuli tosiaan myyntiin kesäkuussa. Kyllähän siitä uudesta laulajasta toki buustia tuli valtavasti, mutta sanoisin että ainakin esim. Suomessa ja Saksassa myyntimäärät olisi olleet kovia joka tapauksessa. Mutta siinä olet oikeassa että uusia faneja varmasti tuli tuon myötä, toki samaan syssyyn pitänee mainita että faneja myös sattuneesta syystä oli lähtenyt jo aiemmin...

Once on itse asiassa Nightwishin kansainvälisesti myydyin albumi ja esim. Rolling Stone -lehti listasi sen omalla kaikkien aikojen metallialbumien top 100 -listalla sijalle 89, ihan kova meriitti. Yleisesti taitaa olla se arvostetuin levy Nightwishin osalta tämä, mutta makuasioitahan nämä on. Itselle tuo Dark Passion Play on ainakin lähellä kärkeä.

Pakko muuten udella että nauttiiko Eva minkäänlaista suosiota fanien keskuudessa?

DPP:n huonoin biisi, mutta kertoo enemmän levystä eli ei missään nimessä mikään paska biisi. Perinteinen Nightwish-balladi, mutta toisaalta bändiltä löytyy vastaavassa sarjassa parempiakin.

Jäin miettimään DPP:n parasta biisiä omaan makuun ja kyllä se tämä on. Niin paljon kohdillaan. Eva ja Amaranth eivät toki kauaksi jää.

Meikäläisen suosikki on The Poet and the Pendulum.

Olin täysin kyllästynyt Nightwishiin Tarjan loppuaikoina. En jaksanut enään sitä ooppera"kiekuntaa". Hyvähän hän on laulamaan, ei siinä.

Onhan tuo End of an Era nykyisellään aika karmaisevaa katsottavaa. Se vääntäminen on paikoitellen ihan hirveää. Nykyäänhän Tarja vetää itse asiassa jopa vielä pahemmin tuota.

 

[ZayWest]

Näinkin, mutta kyllähän edeltävä Once möi myös aivan helvetisti, pelkästään Suomessa levyä myytiin vuoden 2004 aikana 86 000 kappaletta ja levy tuli tosiaan myyntiin kesäkuussa. Kyllähän siitä uudesta laulajasta toki buustia tuli valtavasti, mutta sanoisin että ainakin esim. Suomessa ja Saksassa myyntimäärät olisi olleet kovia joka tapauksessa. Mutta siinä olet oikeassa että uusia faneja varmasti tuli tuon myötä, toki samaan syssyyn pitänee mainita että faneja myös sattuneesta syystä oli lähtenyt jo aiemmin...

Once on itse asiassa Nightwishin kansainvälisesti myydyin albumi ja esim. Rolling Stone -lehti listasi sen omalla kaikkien aikojen metallialbumien top 100 -listalla sijalle 89, ihan kova meriitti. Yleisesti taitaa olla se arvostetuin levy Nightwishin osalta tämä, mutta makuasioitahan nämä on. Itselle tuo Dark Passion Play on ainakin lähellä kärkeä.


DPP:n huonoin biisi, mutta kertoo enemmän levystä eli ei missään nimessä mikään paska biisi. Perinteinen Nightwish-balladi, mutta toisaalta bändiltä löytyy vastaavassa sarjassa parempiakin.


Meikäläisen suosikki on The Poet and the Pendulum.


Onhan tuo End of an Era nykyisellään aika karmaisevaa katsottavaa. Se vääntäminen on paikoitellen ihan hirveää. Nykyäänhän Tarja vetää itse asiassa jopa vielä pahemmin tuota.

Kiitos tiedoista, mutta tartun vain tuohon DPP:n myyntiin Suomessa. Syyskuussa julkaistiin, oli sen vuoden myydyin kotimainen lätty ja ulkomuistista myi jonkun 130 000. Se oli tuolloin yllätys kun tähkät myi jonkun 120 kiloa ja pidettiin ykkösjuttuna. Ja Nightwish oli vielä tilanteessa että popimpi laulaja olisi saattanut jopa tuhota myyntiä.

Sikälikin hullu suoritus kun oli hevibuumi päällä ja lättyjä piisasi.

 

[Siivu]

Onkin varsin mielenkiintoista, miten Nightwish-maku on muuttunut bändin eri aikakausien välillä. Tutustuin itse bändiin Oceanbornin myötä, joka tuntui jotenkin pirun raikkaan erilaiselta mm. pystyyn hiljalleen kuolevan Metallicaan verrattuna. Oi niitä aikoja, kun ajeltiin kimppakyydillä säbäturnaukseen ja luukutettiin The Riddleriä ja myöhemmin vaikka Deep Silent Completea niin, että sitikan helmapellit varisivat tien reunaan.

Niin hieno levy kun Once jälkikäteen onkin ja Ghost Love Sore edelleen yksi bändin suurimpia helmiä, niin kiinnostus Nightwishiä kohtaan alkoi tuon myötä hiipua Opethin, Mercenaryn ja monen muun astuessa kuvaan.

DPP herätti Nightwishin pariin uudelleen muutama vuosi myöhemmin, kenties osin jopa siksi, että Tarjan oopperahoilotuksen tilalla oli jotain uutta ja virkistävää. Levyllähän on paljon aivan timanttisia biisejä, joita pelkkä Anette ei pystynyt miksattuna pilaamaan ensinkään. Imagenaerum taas oli omaan makuuni aivan liian pop, kokeileva ja erilainen, ja bändi jäi taas taka-alalle.

EFMB:n jälkeisistä ei varmaan tarvitse paljon enää kirjoittaakaan. Floorista tuli välittömästi fiilis, että ai tätä voi vetää noinkin, kuten luetusti monelle muulle myös. Livenä vertailua kahteen edelliseen ei kehtaa edes kirjoittaa.

Floorin myötä maku on muovautunut edelleen ja siihen suuntaan, että nykyään korvat tahtovat hylkiä Tarjan kailotusta automaattisesti. Ei vaan pysty. Anette sen sijaan menee studionauhoituksena siinä sivussa jokseenkin harmittomana lauleskeluna, kuten tämän varmaan alun perin tarkoitus olikin.

 

[PataJaska]

DPP palautti minut Nightwishin pariin. Se on mielestäni täyden kympin levy ja bändin ylivoimaisesti paras. Olzonin ääni sopi siihen täydellisesti ja olin iloinen, että oopperaulina oli poissa. Floorhan nyt hallitsee kaiken ja vieläpä täydellisesti. Toivottavasti uusi levy vetäisi vertoja DPP:lle.

DPP oli sikälikin onnistunut kokonaisuus että myi aivan helvetisti Suomessa ja tuolloin oli kuitenkin tähkät ja Idols-tähdet kaupallisesti kovaa huutoa. Kaupallisen menestyksen syy taisi olla fanien kova odotus ja uusi solisti, mutta olihan tuo levykin niin vahva kokonaisuus että toi bändille uuttakin kuulijakuntaa. Ainakin itse vakuutuin juuri tuosta lätystä.

Anetten aikaisista levyistä on pakko sanoa, että ne ovat oikeastaan synkimmät levyt mitä Holopainen on saanut aikaan (DPP on synkkä ja pidän Imaginaerumia myös jossain määrin synkkänä), vaikkakin niillä on sitten Anette tuoreena ja heleänä vokalistina, puhumuttakaan siitä tosi-elämän-Peppi-Pitkätossu habituksesta mikä hänellä oli keikoilla. Mutta hänen ääntään en ole koskaan vierastunut, päinvastoin muistan kun pistin ensimmäistä kertaa levyn soittimeen niin The Poet And The Pendulum oli kyllä niin järisyttävä teos, että taisin keskeyttää levyn heti sen jälkeen, koska oli pakko vetää välissä happea..

Once on itse asiassa Nightwishin kansainvälisesti myydyin albumi ja esim. Rolling Stone -lehti listasi sen omalla kaikkien aikojen metallialbumien top 100 -listalla sijalle 89, ihan kova meriitti. Yleisesti taitaa olla se arvostetuin levy Nightwishin osalta tämä, mutta makuasioitahan nämä on. Itselle tuo Dark Passion Play on ainakin lähellä kärkeä.

Once on nimenomaan se levy, jolla Nightwish nousi kansainväliseen supertähteyteen, sen jälkeiset levythän ovat rumasti sanoen "vain" Once kolme kertaa uudestaan tehtynä. Se onkin yksi syy miksi tuleva Nightwish levy kiinnostaa, että mihin suuntaan bändi on lähtenyt. Once on pomminvarmasti bändin arvostetuin levy, vaikka minulle tietysti 90-luvun old school fanina Oceanborn ja Wishmaster ovat luonnollisesti rakkaampia.. jossain määrin myös AFF

Nythän tuo EFMB oli levynä aivan karmea pettymys, edes Floor ei sitä pelasta, se oli vain liikaa sitä samaa miljoona kertaa kuultua kauraa. En ole kuunnellut sitä kertaakaan arviolta pitkälti yli kahteen vuoteen, ei vain jaksa. Ja juuri siksi odotankin, että mikä nyt on se suunta minkä Holopainen on valinnut..

 

[Roger Moore]

Once on nimenomaan se levy, jolla Nightwish nousi kansainväliseen supertähteyteen, sen jälkeiset levythän ovat rumasti sanoen "vain" Once kolme kertaa uudestaan tehtynä.

No jaa, en minä ihan näin niitä uudempia levyjä kutsuisi. Toki samoja elementtejäkin on paljon, mutta kyllähän Turusesta "vapautuminen" toi vähän erilaisia työkaluja käyttöön. Siitä toki samaa mieltä että se lopullinen kansainvälinen läpimurtolevy oli tuo Once, toki Floorin aikana bändi on tainnut isoimmat yleisönsä saavuttaa mutta kuitenkin.

Nythän tuo EFMB oli levynä aivan karmea pettymys, edes Floor ei sitä pelasta

Harmi, kyllä tuo omasta mielestäni on erittäin hyvä ja pidän kyllä. Mutta makuasioitahan nämä tietysti on.

 

[Knox]

DPP on aika selkeä irtiotto vanhasta. Tai niin minä ainakin miellän levyn. Tekivät jotain selkeästi erilaista mitä ennen. Esim Amaranth on täydellinen pop-kappale, joka on mahdoton kuvitella Tarjan laulamana. Anette oli hyvä välimalli ennen Flooria, riittävän kaukana Tarjasta ja "oopperatouhusta".

En ole erityisen iso NW-fani, mutta kyllä bändin levyt tulee aina kuunneltua läpi. Holopainen on parhaimmillaan loistava säveltäjä, joskaan en ole näiden meganomaalisten teoksien ystävä, tykkään enemmän less is more tyyppisistä kappaleista.

 

[Roger Moore]

DPP on aika selkeä irtiotto vanhasta. Tai niin minä ainakin miellän levyn. Tekivät jotain selkeästi erilaista mitä ennen. Esim Amaranth on täydellinen pop-kappale, joka on mahdoton kuvitella Tarjan laulamana. Anette oli hyvä välimalli ennen Flooria, riittävän kaukana Tarjasta ja "oopperatouhusta".

DPP on siinä mielessä myös vähän erilainen Nightwishin levy kun biisejä ei varsinaisesti ole sävelletty suoraan bändissä olleelle naislaulajalle, biisithän oli jo valmiita ennen kuin Anette tuli mukaan. Imaginaerumilla Anette kuulostaa sitten jo aika erilaiselta ja siinä on se selvä Abba-vivahde myös mukana.

 

[5hole]

Unohtui muuten mainita että The Islander on myös upea biisi. Ja tuon jälkimmäisen osan viestistä otan nöyrästi kuittina vastaan.

Islander on kyllä huikea biisi, tuli itsekin kitaralla opeteltua kun teki vahvan vaikutuksen. Tuohan on Marcon käsialaa, ja jäänyt mieleen keikka about vuodelta ~2009 kun unohti sanat ja vedettiin sitten biisi uusiksi.

 

[bebeto]

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=57WsNYItbSU

Tämä lämmittää miehen sydäntä, kaksi upeaa naista jakavat lavan, yksi entinen yksi nykyinen. Viestikapula vaihtuu hyvässä rakkaudellisessa hengessä.

 

[Cloaca Maxima]

Nyt kun tämä Nightwish-ketju on ollut aktiivisesti pinnalla ja omakin mielenkiinto bändiä kohtaan uudelleen tapissaan muutamien vuosien jälkeen niin tuli tuossa mietittyä mitkä olisi itselleni ne TOP-10 Nightwish biisiä. Tehtävä on lähes mahdoton kun kovia biisejä on niin paljon ja fiiliksen mukaan suosikit hieman vaihtelevat ajoittain. Paremmuusjärjestykseen en edes yritä näitä laittaa koska se vaikeuttaisi hommaa jo ihan liikaa, mutta yritetään nyt saada ylipäätään lista kasaan:

- She is My Sin
- Wanderlust
- Gethsemane
- Ghost River
- The Poet and the Pendulum
- Creek Mary’s Blood (kaikesta jälkikohusta huolimatta)
- The Greatest Show on Earth
- Song of Myself
- Dark Chest of Wonders
- Yours Is an Empty Hope

Erityismainintana The Phantom of the Opera joka kuuluisi melkeinpä TOP-listallekin mutta kun on ”vain” cover niin jätetään se nyt siksi ulkopuolelle erityismaininnan kera.

Kolmesta suuresta ulos jää Ghost Love Score joka sekin on erinomainen biisi mutta kahden muun The-biisin ollessa jo listalla jotain pitää karsia ja GLS ei ole koskaan itselleni iskenyt niin kovaa kuin kaksi muuta.

Nyt kun listaa katsoo niin monia kovia biisejä jää ulkopuolelle ja huomenna kokoaisin ehkä listan eri tavalla… No tämä oli fiilis just tällä hetkellä. Millaisia listoja muut kasaisivat _just_nyt_?

 

[Huml71]

Millaisia listoja muut kasaisivat _just_nyt_?

Paha.. mutta kokeillaan. Ei järjestyksessä:

- Last Ride of the Day
- Ghost Love Score
- Planet Hell
- The Crow, the Owl and the Dove
- Our Decades in the Sun
- The Poet and the Pendulum
- The Kinslayer
- Last of the Wilds
- Romanticide
- Bless the Child

Hitto, että oli vaikeaa. Lista voisi myös muuttua päivittäin, ellei jopa tunneittain, sillä niin paljon hyviä kappaleita jäi pois.

Tuo lista voisi tosin koostua pelkästään tuosta Wacken 2013 -settilistasta. Aivan helvetin hyvä keikka saatiin taltioutua.

 

[Falling Star]

Tehtävä on lähes mahdoton, mutta aika pitkälle pääsee näillä, ei parhausjärjestyksessä:

Sacrament Of Wilderness
Crownless
10th Man Down
Dead To The World
Ever Dream
Eva
Storytime
Scaretale
Alpenglow
Sagan

Kuitenkin olen enemmän rokkimies kuin metalli niin jää sinänsä loistavat eeppisemmät biisit pois joukosta.

 

[RockTheRink]

Pahoja mietittäviä tuollaiset listat. Yritetään kuitenkin! Mainitsen live-version tarvittaessa.

1. Devil and the Deep Dark Ocean
2. The Siren
3. Song of Myself (Wacken 2013)
4. Ghost River (Wacken 2013)
5. The Poet and the Pendulum (Wembley 2015)
6. Ghost Love Score (Wacken 2013)
7. Dead To The World
8. Dark Chest of Wonders
9. Storytime (Wacken 2013)
10. 7 Days To The Wolves (Wembley 2015)

En ole tuosta järjestyksestä kovin varma, ja tod. näk unohdin helmiä pois.

 

[Juhaht]

7 days to the wolves on kyllä kova, iski jostain syystä silloin 10+ jotain vuotta sitten erityisen kovaa kun luin Stephen Kingin Mustaa tornia ja Callan susia odotettiin saapuvaksi tarinassa x päivän päästä. Sopi hyvin.

 

[5hole]

Pakko laittaa oma tämän päivän kymppilista. Huomenna voi olla jo toinen, on sen verran hankala listaus...
Planet Hell

Linkki: https://youtu.be/z_SlXqJjIO4

(heh, biisin intron aikana harrastan muuten samaa kuin Tuomas tällä videolla)
She is my sin
Passion and the Opera
Poet and the Pendulum
Last ride of the day
The Islander
Kingslayer
Yours is an empty hope
Turn loose the mermaids
Deep silent complete

Livenä kuultuna erityismaininnan ansaitsee taikatalvi+storytime yhdistelmä elokuvan julkaisukeikan yhteydessä, Ghost love score ja the greatest show on earth joka kerta...
Toki planet hell ja nemo ovat myös toimineet, anetten laulamina myös. Tästäkin listasta saisi loputtoman, 7 kertaa (3 Anetten kanssa ja 4 Floorin) kuitenkin nähnyt ja aina tuonut hyvän fiiliksen...

 

[Roger Moore]

Aivan mahdotonta listata mutta yritetään. Ei ole järjestyksessä.

Ever Dream
Elan
The Poet and the Pendulum
Ghost Love Score
Weak Fantasy
She is my Sin
Master Passion Greed
Yours is an Empty Hope
Stargazers
Sleeping Sun

Yritin mahdollisimman monipuolisesti hakea eri aikakausilta, mutta ihan mahdotonta tätä on kyllä yrittää listata. Ghost Love Score ja The Poet... on ne vakiot jotka on listalla aina, mutta muuten vaihtelee paljon.

 

[PataJaska]

No ehdottomastihan tuollainen TOP-10 listaus on tehtävä, koska jokainen raskaan musiikin ystävä tietää ettei maailmassa mikään ole niin tärkeää kuin TOP-listojen tekeminen :D eikä tietenkään missään järjestyksessä

Devil & The Deep Dark Ocean
Pharaoh Sails To Orion
FantasMic
Come Cover Me
Crownless
The Poet And The Pendulum
Creek Mary's Blood
Ghost Love Score
White Night Fantasy

Itse asiassa antaapa olla yhdeksän, koska nuo ovat käytännössä pomminvarmoja, mutta kymmenenneksi on sitten jo niin paljon vaihtoehtoja etten nyt kykene päättämään..

 

[Roger Moore]

White Night Fantasy

Ei saatana. Tää menee meikäläisen kohdalla niihin biiseihin mitkä ei vaan kolahda millään tavalla. Ajattelin että Nightwishin kohdalla noita ei ole yhtään mutta tulihan se sieltä. No okei, ehkä Slow, Love, Slow on toinen.

Tosin tuossa WNF:ssä on kyllä ihan kiva kertsi, joten ei sekään ihan turhake sittenkään ole. Mutta jotenkin Tarjan laulu kuulostaa kertsiä lukuunottamalta jotenkin oudolle siinä.

Nightwishillä on kyllä ihan hyvä kasa näitä ylijäämäbiisejä mitä ei julkaistu alkuperäisellä levyllä, mutta on sitten olleet uusintapainoksissa tai mahdollisesti sinkkujen B-puolina. Siellä on muutama erittäin kovakin biisi joukossa, esim. Ever Dream -sinkulla oleva The Wayfarer on kiva tuulahdus sieltä vanhemman power metallin puolelta. Ja sitten Elan -sinkulla oleva Sagan on ihan järjettömän kova, harmi ettei päätynyt itse levylle.