CDONin lupauksiin ei kannata luottaa. Kaksi kertaa olen sieltä erehtynyt tilaamaan ja ovat luvanneet 2-5 päivää toimitusajaksi. Totuus on ollut 8 päivää.
Itse näkisin asian niin, että syy on Itellan lupauksissa ja palveluissa. Suomen postipalveluthan ne lähetyksien suurimmat esteet yleensä ovat. Monesti on tullut tilattua ulkomailta jotain, ja lähetys on saapunut kohtalaisen nopeasti Suomen maaperälle, mutta sitten paketin eteneminen Helsingistä Turkuun tapahtuukin etananvauhtia. Välillä on tuntunut siltä, että ilmeisesti Kusti polkee kirjaimellisesti matkan fillarilla, tai kävelee.
Mutta tämä oli NW-ketju, joten kommentteja siitä: aika järkäle se on, eikä tuosta voi mitään lopullista arvosanaa antaa ennen kuin se on soinut monta kertaa läpi. Mutta jotain voi sentään sanoa.
Plussat:
-I Want My Tears Back, Scaretale, Last Ride Of The Day sekä Slow, Love, Slow: uskomattoman hyviä biisejä kaikki.
-Anette Olzonin parantunut äänenkäyttö (toki biisit on nyt myös paremmin sävelletty ja sovitettu Olzonin äänialalle). Laaja-alaista vokalisointia pehmeän käheästä tunnelmoinnista hieman tarjamaiseen kovaa-ja-korkealta-tykitykseen.
-Kunnianhimossaan melko ylittämätön tekele suomalaisessa ns. populaarimusiikin kentässä. Ei tämmöistä kukaan muu tee kuin Holopainen, hyvässä ja pahassa.
-Irkkuhenkinen balladi Turn Loose The Swans... ei kun Mermaids on kerrankin hyvä balladi eikä liian imelä kuten balladit usein ovat.
-Rest Calmissa on rouheaa goottidoom-henkeä paikoitellen.
-Pidin Imaginaerum-outrosta, joka oli todella orkestraalinen ja elokuvamainen medley levyn teemoista. Ymmärrän kyllä toisaalta, jos jonkun mielestä se oli liian pitkä.
Triviaaleja makuasioita:
-Taikatalvi ei oikein iskenyt.
-Storytime on sinänsä ihan kompakti biisi, mutta vähän liikaa varman päälle vedetty "varma sinkkuhitti". Ei huono biisi toki, mutta ei niin koukeroinen ja omaperäinen kuin levyn monet muut vedot.
-The Crow, The Owl and The Dove on Hietalan sävellys. Olisi ehkä voinut jättää tämän poiskin levyltä, vähän tasapaksu.
-Ghost Riveristä en osaa vielä sanoa mitään. Vaatii varmasti vain lisää aikaa.
Miinuksia:
-Instrumentaalien määrää olisi voinut vähän karsia, esimerkiksi Arabesque tuntuu vähän turhalta välisoitolta.
-Song Of Myself on kunnianhimoinen ja alkuosaltaan erinomainen biisi, mutta minulle olisi kyllä riittänyt hieman vähempikin Walt Whitman -kumartelu ja runonlausunta. Neliosaisesta biisistä se neljäs osa pois, tai vaihtoehtoisesti Imaginaerum-outro pois jolloin levy olisi loppunut runonlausuntaosuuteen ja feidannut siihen.
Ai niin, kosolti plussaa digipack-version instrumentaalisesta versiosta, jossa siis koko levy kuullaan ilman vokaaleja. Tämän kuuntelu se vasta elokuvamaisen tunnelman luokin, ja biiseihin pääsee entistä paremmin sisälle kun laulu ja sanat eivät vie huomiota pois sävellyksistä.
