Vedetäänpä levy nippuun biisi biisiltä.
1.The Poet and the pendulum
Ylistyssanoja tuli kuultua jo ennen kuin levyn kimppuun pääsin mutta harva niistä liioiteltuja oli. Eka säköistö on aika lattea, mutta nyky-Nightwishmaiseen (että euroviisuradionovamaiseen) tapaan näitä käytetään näemmä korostamaan huippukohtia. Kyseessä olevassa biisissä latteudet loppuvat kuitenkin lyhyeen. Raivokas kertosäe, on silkkaa timanttia ja seuraava kaunis sello-osuus tuo mieleen etäisesti Whitesnaken Still of the nightin (hyvässä mielessä). Anette laulaa näillä kohdin ehkä upeimmin mitä koko levyllä, ja miksaus on kerrankin neidin tukena. Loppu-osa biisistä onkin sellaista tykitystä että oksat pois. Hietala on tiimin ykköstykki, ja sylkee tässäkin kappaleessa sisuksensa pihalle. Lopun fiilistely on varsin tavanomaisin palikoin toteutettu, mutta jälleen kerran Holopainen taikoo tähänkin fiiliksen jota on vaikea sanoin kuvailla. Beautiful. Kertakaikkiaan upea biisi.
2.Bye bye beatiful 3. Amaranth
Ok. BBY ei pärjäis ehkä euroviisuissa yhtä hyvin kuin Amaranth, koska Hietalan örinä Lordiin verrattuna on potenssiiin kymmenen miljoonaa. Varsin mitäänsanomattomia, joskin tarttuvia kertakäyttökappaleita. Malliesimerkkejä lostavasta radio-biisistä.
4.Cadence of of her last breath
Alku lupaa hyvää, joko laitetaan hanat kaakkoon? Ei laiteta, edellisistä biiseistä tuttu "lattea säkeistö=hyvä kertosäe"-kaava toistuu tässäkin. Paitsi kertsi ei ole läheskään yhtä tarttuva kuin edellisissä. Empun kitarasoolot on pidetty levyllä aika minimissä, ja ihan syystä. Eipä säväytä tämä kappale.
5. Master Passion Greed
Hietala, Hietala, Hietala. Vihdoinkin mennään (joskin aika yksitoikkoisesti) kovaa ja korkealta. Häivähdys vanhasta Nightwishistä. This i like.
6. Eva
Seuraava.
7. Sahara
Taas mennään hyvällä sykkeellä. Annette on pikkasen hukassa matalalta laulettaessa, mutta varsin väkevä esitys muuten. Ehdottomasti yksi levyn helmistä, vaikka Led Zeppeliniä Kiteellä on riittävästi kuunneltukin ;) Jos olisi Evan kuunnellut niin tämä olisi varmaan iskenyt seuraavana paljon paremmin...
8. Whoever brings the night
Biisin alku ei lupaa hyvää, mutta onneksi meininki paranee. Anette on tässä piisissä ihan omimmillaan. Suht pienelle skaalalle tehdyt laulumelodiat sopivat Anettelle huomattavasti paremmin kuin "Tarjamaiset" biisit. Ihan ok veto, siellä tais olla pieni pätkä Wishmasteriakin joukossa.
9. For the heart i once had
Biisin alettua jouduin tarkistamaan onko joku ruoja tunkenut Negativea Ipodiini. (Negative toki mainettaan parempi bändi. toim huom.) Ei ollut, tai sitten Jonne on saanut takaperoisen äänenmurroksen. Ei kuulemma ollut sitäkään. Tuomas Holopainen, mitä hittoa ajattelit kun tämän biisin päätit levylle laittaa???? Heikko esitys, KOSKA kyseessä on Nightwish.
10.The Islander
Back to business. Hietala loistaa, on se vaan uskomaton tyyppi. Anetelle vaan ikävä että jää ns. jalkoihin laulussa. Holopaiselta loistava veto vetää kokolailla peri-irkahtava biisi levylle. Thumbs up!
11. Last of the Wilds
Hieman samoilla teemoilla kuin edellisessä. Haistan kevyesti Moore-cover Over the Hills and far away-hengen, ja ihan positiivisessa mielessä. Empulta kitara pois, suoraan sanottuna ovat aivan kamalia nuo revitykset. Erinomainen biisi kuitenkin loppupeleissä.
12. 7 days to the Wolves
Missä mahtipontisuus? Jäikö se sinne ekaan piisiin? Ei missään nimessä huono veto ole, mutta "se" puuttuu. Anette viihtyy selkeästi tämän tyyppisissä biiseissä, kun taas Marco joutuu selvästi himmailemaan. Emppu vetää toistaiseksi pohjat soolollaan. Loppua kohden biisi kuitenkin pistää vitosvaihteen sisään, ja kyllä tämäkin taitaa soittolistoilla säilyä pitkään.
13. Meadows of Heaven
Soittakaa Tapani Kansalle, Kultaniityt kaipaa päivitystä. Ihan käsittämättömän luokaton lallatus levyn lopuksi. Voi hyvänen aika. This is just plain bad.
Conclusion.
Tuomas Holopainen on ykkösluokan säveltäjä (surprise?). Levyn ongelmakohdat ovat kuitenkin siinä että koko tiimi ei toimi samalla tasolla. Erinomaista työtä tekevä rumpali Jukka Nevalainen, sekä Marco Hietala ovat ainoat jotka "pysyvät mukana" Holopaisen kyydissä. Kitaristi Emppu Vuorinen komppaa loistavasti, mutta sooloissa mielikuvituksettomuus on erittäin häiritsevää. Anette on hyvä, ja kivasti persoonallisen äänen omaava laulaja. Musta vaan tuntuu, että Holopaisen visioihin/monitahoisiin sävellyksiin ei Anette pysty pidemmän päälle vastaamaan. En mitenkään usko, että seuraavalla levyllä Holopainen tekisi näin montaa kompromissia laulajan takia, kun ei aiemminkaan ole tehnyt.
Tarja vs Anette.
Tarjan häkellyttävän huono englanti ei kuitenkaan poistanut sitä tosiasiaa, että Holopainen ei todennäköisimmin joutunut biisejä tehdessään miettimään pystyykö laulaja ne vetämään. En tiedä oliko nyt niin, mutta kieltämättä sellainen fiilis levyä kuunnellessa syntyy.
1.The Poet and the pendulum
Ylistyssanoja tuli kuultua jo ennen kuin levyn kimppuun pääsin mutta harva niistä liioiteltuja oli. Eka säköistö on aika lattea, mutta nyky-Nightwishmaiseen (että euroviisuradionovamaiseen) tapaan näitä käytetään näemmä korostamaan huippukohtia. Kyseessä olevassa biisissä latteudet loppuvat kuitenkin lyhyeen. Raivokas kertosäe, on silkkaa timanttia ja seuraava kaunis sello-osuus tuo mieleen etäisesti Whitesnaken Still of the nightin (hyvässä mielessä). Anette laulaa näillä kohdin ehkä upeimmin mitä koko levyllä, ja miksaus on kerrankin neidin tukena. Loppu-osa biisistä onkin sellaista tykitystä että oksat pois. Hietala on tiimin ykköstykki, ja sylkee tässäkin kappaleessa sisuksensa pihalle. Lopun fiilistely on varsin tavanomaisin palikoin toteutettu, mutta jälleen kerran Holopainen taikoo tähänkin fiiliksen jota on vaikea sanoin kuvailla. Beautiful. Kertakaikkiaan upea biisi.
2.Bye bye beatiful 3. Amaranth
Ok. BBY ei pärjäis ehkä euroviisuissa yhtä hyvin kuin Amaranth, koska Hietalan örinä Lordiin verrattuna on potenssiiin kymmenen miljoonaa. Varsin mitäänsanomattomia, joskin tarttuvia kertakäyttökappaleita. Malliesimerkkejä lostavasta radio-biisistä.
4.Cadence of of her last breath
Alku lupaa hyvää, joko laitetaan hanat kaakkoon? Ei laiteta, edellisistä biiseistä tuttu "lattea säkeistö=hyvä kertosäe"-kaava toistuu tässäkin. Paitsi kertsi ei ole läheskään yhtä tarttuva kuin edellisissä. Empun kitarasoolot on pidetty levyllä aika minimissä, ja ihan syystä. Eipä säväytä tämä kappale.
5. Master Passion Greed
Hietala, Hietala, Hietala. Vihdoinkin mennään (joskin aika yksitoikkoisesti) kovaa ja korkealta. Häivähdys vanhasta Nightwishistä. This i like.
6. Eva
Seuraava.
7. Sahara
Taas mennään hyvällä sykkeellä. Annette on pikkasen hukassa matalalta laulettaessa, mutta varsin väkevä esitys muuten. Ehdottomasti yksi levyn helmistä, vaikka Led Zeppeliniä Kiteellä on riittävästi kuunneltukin ;) Jos olisi Evan kuunnellut niin tämä olisi varmaan iskenyt seuraavana paljon paremmin...
8. Whoever brings the night
Biisin alku ei lupaa hyvää, mutta onneksi meininki paranee. Anette on tässä piisissä ihan omimmillaan. Suht pienelle skaalalle tehdyt laulumelodiat sopivat Anettelle huomattavasti paremmin kuin "Tarjamaiset" biisit. Ihan ok veto, siellä tais olla pieni pätkä Wishmasteriakin joukossa.
9. For the heart i once had
Biisin alettua jouduin tarkistamaan onko joku ruoja tunkenut Negativea Ipodiini. (Negative toki mainettaan parempi bändi. toim huom.) Ei ollut, tai sitten Jonne on saanut takaperoisen äänenmurroksen. Ei kuulemma ollut sitäkään. Tuomas Holopainen, mitä hittoa ajattelit kun tämän biisin päätit levylle laittaa???? Heikko esitys, KOSKA kyseessä on Nightwish.
10.The Islander
Back to business. Hietala loistaa, on se vaan uskomaton tyyppi. Anetelle vaan ikävä että jää ns. jalkoihin laulussa. Holopaiselta loistava veto vetää kokolailla peri-irkahtava biisi levylle. Thumbs up!
11. Last of the Wilds
Hieman samoilla teemoilla kuin edellisessä. Haistan kevyesti Moore-cover Over the Hills and far away-hengen, ja ihan positiivisessa mielessä. Empulta kitara pois, suoraan sanottuna ovat aivan kamalia nuo revitykset. Erinomainen biisi kuitenkin loppupeleissä.
12. 7 days to the Wolves
Missä mahtipontisuus? Jäikö se sinne ekaan piisiin? Ei missään nimessä huono veto ole, mutta "se" puuttuu. Anette viihtyy selkeästi tämän tyyppisissä biiseissä, kun taas Marco joutuu selvästi himmailemaan. Emppu vetää toistaiseksi pohjat soolollaan. Loppua kohden biisi kuitenkin pistää vitosvaihteen sisään, ja kyllä tämäkin taitaa soittolistoilla säilyä pitkään.
13. Meadows of Heaven
Soittakaa Tapani Kansalle, Kultaniityt kaipaa päivitystä. Ihan käsittämättömän luokaton lallatus levyn lopuksi. Voi hyvänen aika. This is just plain bad.
Conclusion.
Tuomas Holopainen on ykkösluokan säveltäjä (surprise?). Levyn ongelmakohdat ovat kuitenkin siinä että koko tiimi ei toimi samalla tasolla. Erinomaista työtä tekevä rumpali Jukka Nevalainen, sekä Marco Hietala ovat ainoat jotka "pysyvät mukana" Holopaisen kyydissä. Kitaristi Emppu Vuorinen komppaa loistavasti, mutta sooloissa mielikuvituksettomuus on erittäin häiritsevää. Anette on hyvä, ja kivasti persoonallisen äänen omaava laulaja. Musta vaan tuntuu, että Holopaisen visioihin/monitahoisiin sävellyksiin ei Anette pysty pidemmän päälle vastaamaan. En mitenkään usko, että seuraavalla levyllä Holopainen tekisi näin montaa kompromissia laulajan takia, kun ei aiemminkaan ole tehnyt.
Tarja vs Anette.
Tarjan häkellyttävän huono englanti ei kuitenkaan poistanut sitä tosiasiaa, että Holopainen ei todennäköisimmin joutunut biisejä tehdessään miettimään pystyykö laulaja ne vetämään. En tiedä oliko nyt niin, mutta kieltämättä sellainen fiilis levyä kuunnellessa syntyy.
Viimeksi muokattu: