Täytyy olla suhteellisen tyytyväinen illan Nightwish-saldoon, vaikkakin keikka jäikin lokakuun 2005 Sentenced-kuolinkeikan varjoon. Omasta mielestäni, näin vuorokauden toipumisajanjakson jälkeen.
Avausraita Bye Bye Beautiful jykevöitti korkeat odotusarvoni. Hyvin energinen ja tasapainoinen sisääntulo maailmanvalloittajilta. Viimeistään solisti Olzonin piristävä olemus sekä lavaloiste (hyvännäköisyys) antoivat valtavan hyvänolontunteen myös katsojalle.
Kokonaisvaltaisesti mielestäni ihan mukiinmenevä tai hyvä keikka. Lavashow'hun oli panostettu, siihen oli käytetty varmasti valtavasti rahaa. Viimeisessä biisissä (Wishmaster) show porasi minuun kyllä kylmät väreet.
Täytyy sanoa, että nyttemmin basisti-laulala Marco Hietala pääsee Nightwish'ssä paremmin oikeuksiinsa. Hän antaa hyvää taustatukea säröäänellänsä muuten niin moniuloitteiseen ja vaihtoehtoiseen Anetten lauluun. Mieliini kiiriikin koko ajan vain Hietalan lauluosuudet, sillä se oli mahtavaa kuunneltavaa. Olzonin ja Hietalan lauluyhdistelmä toimii dynaamisemmin kappaleiden rakenteisiin ja niiden esityksiin - yhdistelmä antaa myös erinäisiä livevaihtoehtoja biiseihin.
Ennen kappalekaava oli mielestäni hyvin yksioikoinen; Turunen laulaa vain biisit läpi ja sillä selvä. Nyt samaisissa kappaleissa ja niiden rakenteissa on jopa käytetty mielikuvitusta Olzonin ja Hietalan toimesta.
Näyttää siltä, että bändi on muutenkin paljon yhtenäisempi kuin ennen Anette Olzonia. Yhtenäisyys heijastui katsomoon.