Dark Passion Play sisältää jokusen melko mainion kappaleen (esim. Pendulum, Sahara, 7 Days To The Wolves, Master Passion Greed), mutta melko keskinkertainen kuva levystä on silti jäänyt. Eniten häiritsee se, ettei levyllä ole mitään punaista lankaa. Jotenkin kontrastit vain ovat liian suuria kun hyvän Marcelosta kertovan mättöbiisin jälkeen tulee balladi koulukiusatusta tytöstä. Myöskään se irlantilaishenkinen kappale (The Islander) ei sovi yhtään kokonaisuuteen. Hyvä biisi sinänsä, mutta jotain karsintaa voisi pitää yllä jotta kokonaisuus olisi eheämpi. Välillä tuo mahtipontisuus käy jo hermoille. Levyn lopetusbiisi menee jo överiksi, ja alkaa maistua lähinnä siirapilta.
Ei tuo Anette mikään elämää suurempi laulaja ole, mutta hyvään suuntaan on silti menty. Nyt Nightwish sentään jo näyttää bändiltä, jonka jäsenillä on hauskaa keskenään. Vaikea olisi pitää kokoonpanosta, joka on kasassa vain rahan takia.
Kai levyn voisi kuitenkin kaupasta hakea, vaikkei tämä ihan ennakko-odotuksiani vastannutkaan. Kuitenkin tuo nettivuoto aiheuttanee sen verran mehevät tappiot levymyyntiin että pitänee vähän tukea bändiä.