Mainos

Nightwish

  • 881 207
  • 3 934

Sokea Vartija

Jäsen
Suosikkijoukkue
Panthers, Ässät, HIFK
Täysin samaa mieltä kuin kolme yllä olevaa kirjoittajaa. Floor on kuin metallimaailman Saara Aalto, taitoa ja tekniikkaa kyllä löytyy mutta vähän kylmäksi jättää. Tarjahan oli loistava siihen asti kunnes muutti laulutyyliään hieman jo Century Childilla ja etenkin Oncella. Anettekin oli ihan hyvä, ja pidän esimerkiksi paljon enemmän Poet And the Pendulumista hänen kuin Floorin esittämänä.

Musiikillisesti Nightwish on vieläkin hyvä, mutta Oceanborn ja Wishmaster jäänevät yhtyeen ylivoimaisesti parhaiksi albumeiksi.
 

Roger Moore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kaikki Penan ja Tamin joukkueet, KuPS
Floor on kuin metallimaailman Saara Aalto, taitoa ja tekniikkaa kyllä löytyy mutta vähän kylmäksi jättää.
Nyt oli kyllä sen tason vertaus, että harkitsisin Floor Jansenina kunnianloukkaussyytteen nostamista. Siis eihän noissa ole yhtään mitään samaa, tai no siis molemmat on laulajia, mutta siinä se sitten olikin.

Ihan käsittämätön vertaus.
 

Sokea Vartija

Jäsen
Suosikkijoukkue
Panthers, Ässät, HIFK
Nyt oli kyllä sen tason vertaus, että harkitsisin Floor Jansenina kunnianloukkaussyytteen nostamista. Siis eihän noissa ole yhtään mitään samaa, tai no siis molemmat on laulajia, mutta siinä se sitten olikin.

Ihan käsittämätön vertaus.
Tarpeeksi monta "Tarja on paska, Floor on ihana ja paras" -viestiä tästäkin ketjusta lukeneena sai minut kirjoittamaan tuon. En pyydä anteeksi, mutta menen boksiin istumaan käytöskymppiä.
 

Roger Moore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kaikki Penan ja Tamin joukkueet, KuPS
Tarpeeksi monta "Tarja on paska, Floor on ihana ja paras" -viestiä tästäkin ketjusta lukeneena sai minut kirjoittamaan tuon. En pyydä anteeksi, mutta menen boksiin istumaan käytöskymppiä.
Siis. Eikai täällä kukaan ole Tarjaa paskaksi sanonut? Ja siis anyway, eihän tässä nyt ollut kyse Tarjan ja Floorin vertailusta. Sinä vertasit Flooria Saara Aaltoon (:DDDDDD) ja se on ihan oikeasti täysin älytön vertaus.
 

Sonny Burnett

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Siis. Eikai täällä kukaan ole Tarjaa paskaksi sanonut? Ja siis anyway, eihän tässä nyt ollut kyse Tarjan ja Floorin vertailusta. Sinä vertasit Flooria Saara Aaltoon (:DDDDDD) ja se on ihan oikeasti täysin älytön vertaus.
Kyllä mä sain heti kiinni mitä tuolla vertauksella haettiin. Vaikka en ihan täysin samaa mieltä olekaan niin minusta oli osuva kielikuva.
 

Huml71

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
Myös kitararaidat albumeilla ovat olleet viimeiset 10 vuotta harvinaisen kunnianhimottomia.
Tämä! Varsinkin viimeisimmän levytyksen yhteydessä tuli pähkäiltyä sitä, että eihän Emppu joudu edes kunnolla töihin näiden kappaleiden kanssa.

Laulajavertailuun en viitsi lähteä, mutta oma suosikkilevyni on edelleen Dark Passion Play. Ei niinkään Olzonin ansiosta, vaan raskaamman otteen vuoksi. Menikö se nyt jotenkin niin, että Holopainen tehtaili synkempiä ja raskaampia biisejä siksi, koska Tarjalle päädyttiin antamaan kenkää..?
 
Viimeksi muokattu:

Roger Moore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kaikki Penan ja Tamin joukkueet, KuPS
Kyllä mä sain heti kiinni mitä tuolla vertauksella haettiin. Vaikka en ihan täysin samaa mieltä olekaan niin minusta oli osuva kielikuva.
Minusta ei. Siis joo, jotain lauluteknistä vertailua voi varmaan halutessaan tehdä, mutta onhan Floor Jansenin live-esiintyminen ja lavakarisma nyt jotain sellaista mitä Nightwishissa ei ole kellään naislaulajalla ollut koskaan. Saara Aallosta puhumattakaan.

Toki mainittakoon sekin, että olihan se Tarjakin kyllä sellaisena "hevioopperan kuningattarena" parhaimmillaan myös hyvä.
 

Sokea Vartija

Jäsen
Suosikkijoukkue
Panthers, Ässät, HIFK
Siis. Eikai täällä kukaan ole Tarjaa paskaksi sanonut? Ja siis anyway, eihän tässä nyt ollut kyse Tarjan ja Floorin vertailusta. Sinä vertasit Flooria Saara Aaltoon (:DDDDDD) ja se on ihan oikeasti täysin älytön vertaus.
Jep, ihan erilaiset laulajat kysessä. Mutta pointti olikin että ylivertainen tekninen osaaminen ei kummallakaan riitä, vaan soundi/tulkinta jää molempien kohdalla hieman kylmäksi.

Ihan kuin olisin jossakin joskus Tarjaa haukkuvia viestejä lukenut. Voi olla että täällä niitä ei 148 sivun joukossa ole, mutten jaksa asiaa tarkistaa.
 

Ronikki73

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chicago Blackhawks
Vaikka Flooria hehkutetaan joka suunnalta, enkä hänen taitojaan kiellä enkä väheksy, minut hän on aina jättänyt hieman kylmäksi enkä juuri syty hänen äänelleen.

No olen muutenkin erittäin vähemmistössä ja minulle Nightwishia ei enää ollut vuoden 2006 jälkeen. Nykyäänkin on toki joku Nightwish, mutta siitä puuttuu "se" tunne ja biisit liian isoja. (Kaikki kunnia kuitenkin Holopaiselle, joka on edelleen huippusäveltäjä!). Minulle kuitenkin NW on aina Tuomas, Tarja, Emppu, Jukka, Sami/Marko. Innostun kun kuulen Tarjan vetävän NW-covereita ja nyt varsinkin mitä Markon kanssa vetivät. Tosin kunnon pätkiä nuo Etelä-Amerikassa kuvatut eivät koskaan ole kun niissä kuuluu vaan yleisön mylvintä päälle.

Olen varmaan ainoa joka näin ajattelee, mutta olkoon niin.
Et ole ainoa... Tarjan aikainen Nightwish on edelleen rakkain bändi meikäläiselle...
Kyllä tämä bändi kuoli minullekin Tarjan lähtöön...
Eihän se Tarja ikinä ollut yksi jätkistä, kun ei dokannut poikien kanssa, koska äänihän siinä olisi mennyt...
Aika holtitonta se meno oli silloin aikanaan, itse tuli nähtyä monet kerrat paikan päällä...

Olen kyllä oikeasti yrittänyt kuunnella uutta tuotantoa, mutta ei se toimi niin kuin ennen...
Anette oli liian poppi meikän makuun, kaunis ääni toki, ja sitten näin vielä livenä keikan, jossa Anette heilui lavalla kukkamekossa, niin se oli viimeinen tikki...
Floorista ei ole mitään pahaa sanottavaa, kuuntelin jo aikanaan After Foreveriä, ja pidin siitä kyllä...
Tuomas on edelleen loistava säveltäjä, mutta kun ei toimi, niin ei toimi...
Hieno homma vain, että jengi pitää uudesta Nightwishistä, ei se ole minulta pois...

Ja hienoa, että Tarja ja Marco ovat taas väleissä ja tekevät keikkaa ja musiikkia yhdessä...
Toivottavasti pääsee joskus livenä näkemään...

Sitä, että Tarjan laulua sanotaan monotoniseksi, en kyllä ymmärrä ja jatkuvaa dissausta kaiken tämä ajan jälkeen, siis yleisellä tasolla, ei välttämättä täällä... Ei sitä Tarjan tuotantoa tarvitse kuunnella, jos se on niin jaskaa...
Klassinen laulu on erilaista kuin normi, ja kyllä minulle Tarjan laulusta tulee tunteet ja eri vivahteet kyllä varsin hyvin läpi... Nautin suuresti hänen tulkinnoistaan, vaikka en muuten ole mitenkään kova klassisen tulkinnan ystävä...

Ei ole kyllä meikälle sattunut vielä yhtään hyvää laulajan vaihtoa vastaan...
On jäänyt monta bändiä kuuntelusta sen takia... Sepultura, Skid Row, Anthrax, Iron Maiden jne...

Mutta joo, mielipiteitä on monia, ja ihmiset pitävät eri asioista...
 

Gotterdam

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Ketterä, Leijonat, IPV, Roihuttaret, PuMu
Hauska katsoa muuten noita wanhoja livejä kun Tuomaskin jaksaa "tilutella". Jos miettii jotain Pharaoh Sails to Orionia niin taipuisiko enää? Eikä ole ihme ettei ole ollut setissä 21 vuoteen. Ehkä parasta Nightwishia kyseinen kappale.
 

Gotterdam

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Ketterä, Leijonat, IPV, Roihuttaret, PuMu
Et ole ainoa... Tarjan aikainen Nightwish on edelleen rakkain bändi meikäläiselle...
Kyllä tämä bändi kuoli minullekin Tarjan lähtöön...
Eihän se Tarja ikinä ollut yksi jätkistä, kun ei dokannut poikien kanssa, koska äänihän siinä olisi mennyt...
Aika holtitonta se meno oli silloin aikanaan, itse tuli nähtyä monet kerrat paikan päällä...

Olen kyllä oikeasti yrittänyt kuunnella uutta tuotantoa, mutta ei se toimi niin kuin ennen...
Anette oli liian poppi meikän makuun, kaunis ääni toki, ja sitten näin vielä livenä keikan, jossa Anette heilui lavalla kukkamekossa, niin se oli viimeinen tikki...
Floorista ei ole mitään pahaa sanottavaa, kuuntelin jo aikanaan After Foreveriä, ja pidin siitä kyllä...
Tuomas on edelleen loistava säveltäjä, mutta kun ei toimi, niin ei toimi...
Hieno homma vain, että jengi pitää uudesta Nightwishistä, ei se ole minulta pois...

Ja hienoa, että Tarja ja Marco ovat taas väleissä ja tekevät keikkaa ja musiikkia yhdessä...
Toivottavasti pääsee joskus livenä näkemään...

Sitä, että Tarjan laulua sanotaan monotoniseksi, en kyllä ymmärrä ja jatkuvaa dissausta kaiken tämä ajan jälkeen, siis yleisellä tasolla, ei välttämättä täällä... Ei sitä Tarjan tuotantoa tarvitse kuunnella, jos se on niin jaskaa...
Klassinen laulu on erilaista kuin normi, ja kyllä minulle Tarjan laulusta tulee tunteet ja eri vivahteet kyllä varsin hyvin läpi... Nautin suuresti hänen tulkinnoistaan, vaikka en muuten ole mitenkään kova klassisen tulkinnan ystävä...

Ei ole kyllä meikälle sattunut vielä yhtään hyvää laulajan vaihtoa vastaan...
On jäänyt monta bändiä kuuntelusta sen takia... Sepultura, Skid Row, Anthrax, Iron Maiden jne...

Mutta joo, mielipiteitä on monia, ja ihmiset pitävät eri asioista...
Aamen. Itse kun olen niitä jotka on kuunnellut Nightwishia sieltä alkupäästä vuodesta 1997, niin ehkä se on vaan hiipunut ja jäänyt sellainen into pois 27 vuodessa. Se on usein monissa bändeissä, että uudet levyt tahtoo jäädä vähemmälle kuuntelulle. Esim. CMX jonka tuotanto Kolmikärjestä-Aioniin on mulle äärimmäisen rakasta, mutta uusi tuotanto ei niin toimikaan. Mutta siis en vaan jaksanut innostua Tarjan jälkeen enää.
 

Animal

Jäsen
Tämä! Varsinkin viimeisimmän levytyksen yhteydessä tuli pähkäiltyä sitä, että eihän Emppu joudu edes kunnolla töihin näiden kappaleiden kanssa.

Laulajavertailuun en viitsi lähteä, mutta oma suosikkilevyni on edelleen Dark Passion Play. Ei niinkään Olzonin ansiosta, vaan raskaamman otteen vuoksi. Menikö se nyt jotenkin niin, että Holopainen tehtaili synkempiä ja raskaampia biisejä siksi, koska Tarjalle päädyttiin antamaan kenkää..?

Mun mielestä DPP oli Holopaisen musiikillinen piikki, sen jälkeen alkoi tason lasku. Ei välttämättä oma henk.koht. ykkösalbumini bändiltä, mutta top 5:een menee helposti. Ehkä eniten tuon jälkeen on näkynyt, ettei albumeilla ole yhtenäistä linjaa vaan ne ovat enemmänkin kokoelma sinällään hienoja kappaleita vailla taloudellisia rajoitteita ja kompromisseja. Myös teemat muuttuneet vähemmän henkilökohtaisiksi.

DPP:n bonusraita Escapist on yksi bändin hienoimmista biiseistä, ja kertonee aikapaljon tuon hetken sävellyskynän terävyydestä, että tuon tasoinen biisi on jäänyt bonusraidaksi. Anette oli myös tuolla levyllä todella hyvä, kuin raikkaan tuulen henkäys Tarjan jälkeen muuten synkällä levyllä.
 

Cloaca Maxima

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Philadelphia Flyers
Minä en taas ymmärrä tätä kohta 20 vuotta jatkunutta vastakkainasettelua siitä, että kuka on Nightwishin paras laulaja ja milloin bändi on kuollut tai ei-kuollut laulajavaihdoksen takia.

Jokaisella laulajalla on omat ansionsa sekä hyvät ja vähän ne heikommatkin puolensa. Jokaisella laulajalla on ne omat biisinsä, jotka vetävät paremmin kuin vastapelurinsa. Jokaisella on ollut ja on oma persoonansa ja laulutyylinsä. Jokaisella kuuntelijalla on ja pitääkin olla oma mielipiteensä, mutta jotenkin tuntuu että väkisin vedetään ehdottomaksi rajojen vedoksi kuka on se "ainoa oikea".
 

avatar

Jäsen
Suosikkijoukkue
Raimon Rakuunat
Jokaisella laulajalla on ne omat biisinsä, jotka vetävät paremmin kuin vastapelurinsa.
Itse olen tästä silti eri mieltä ja totean että Floor vetää aina paremmin mitä edeltäjänsä. Itse asiassa Tarjan aikaan en ollut vielä edes niin kovin kiinnostunut koko bändistä.

Mutta jauhaminen näistä on kyllä turhaa, se on totta. Jokaisella on oma preferenssinsä eikä siinä sen kummempaa. Bändi vetää niillä ketä pysyy niin kauan kun vetää.

Odotan uutta albumia mielenkiinnolla.
 

korkki

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porilainen urheilu (ja yks raumalainenkin joukkue)
DPP:n bonusraita Escapist on yksi bändin hienoimmista biiseistä, ja kertonee aikapaljon tuon hetken sävellyskynän terävyydestä, että tuon tasoinen biisi on jäänyt bonusraidaksi. Anette oli myös tuolla levyllä todella hyvä, kuin raikkaan tuulen henkäys Tarjan jälkeen muuten synkällä levyllä.
Kyllä muuten. Todella aliarvostettu biisi. Menee meikäläisen top kymppiin NW -biiseistä.

Ja Tarjan ja Floorin vertaaminen on kuin vertaisi Saku Koivua ja Teemu Selännettä kiekkoilijoina. Helvetin hyviä molemmat, mutta täysin eri rooleissa.
 

Animal

Jäsen
Ja Tarjan ja Floorin vertaaminen on kuin vertaisi Saku Koivua ja Teemu Selännettä kiekkoilijoina. Helvetin hyviä molemmat, mutta täysin eri rooleissa.

Sama voidaan sanoa Anetesta, vaikkei livenä oikein koskaan lähtenyt. Törkeän hyvä suoritus etenkin DPP:lla Tarjan saappaissa.
 

PataJaska

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, sympatiat HPK ja Kiekko-Espoo
Odotan uutta albumia mielenkiinnolla.
Sama juttu. Ihan siitä syystä, että Holopainen sanoi jo ennen edellistä levyä, että nyt aletaan vähentämään pompöösejä orkestraatioita. Ja näin tosiaan Human :II: Nature levyllä tapahtuikin, toki se oli sitten muutoin käsittämättömän erikoista musiikkia. Eli nyt valtaisa kysymys kuuluu, että mihin ihmeen suuntaan sen jälkeen on enää voitu lähteä, ja mikä on se materiaali mikä jää nyt sitten kuulematta, kun bändi jää samantien vuosiksi tauolle.. ilmeisesti sitä akustista nuotiolaulu levyä taitaa olla enää turha toivoa *hymiö*

Muuten tuohon DPP-keskusteluun. Sehän on tosiaan bändin eniten myynyt yksittäinen levy, mikä tietysti tekee hilpeäksi väittelyn Tarjan ja Floorin paremmuudesta, kun Anette nokittaa molemmat myydyimmässä levyssä. Pidän levystä myös itse. Ja samaa mieltä, että ainakin näin jo 90-luvun lopusta bändiä kuunnelleen korvaan DPP:n jälkeen bändin taso lähti laskuun, sillä Imageneurum oli niin iso tasonpudotus. Ja sitten taas EFMB oli jo totaalinen romahdus, levy on suurelta osin lähes kuuntelukelvoton, jota ei edes Floor pelasta. Jos jotain haluaisin Holopaiselta kysyä niin sitä, että eikö hän mitään tasoeroa huomaa nykymateriaalin, ja jonkin Wishmasterin välillä? Se on täysin kiistatta minulle se levy, jolle Holopainen on vuodattanut kaiken tunteikkuutensa ja luomisvoimansa, aivan uskomaton musiikillinen runsaudensarvi, jota on turha edes alkaa kehua koska ylistävät sanat loppuvat kesken. Ihan nyt joku FantasMic mahtuu varmaan edelleen koko 2000-luvun TOP-10 biisien listalle..

Mutta uutta levyä tosiaan.. saas nähdä.. aivan mahdoton on ennakoida mitä ihmettä Holopainen on enää voinut keksiä
 

V-G-

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Näin ne asiat voidaan nähdä kovin eri tavalla.

Kuten moni on sanonut, musiikillisesti tuo DDP lienee se "vimmaisimman" sävellysaikakauden lapsi, ja itselleni tuo iski aikanaan todella hyvin. Ihan samalla tavalla iski myös seuraajansa, joskin tykkäsin siitä eri tavalla; tuo satumaailmaleikittely osui sen ajan ajatusmaailmaan / tapaan ajatella tosi 1:1.

Mutta sitten Endless. Minulle se on täydellinen Nightwish-levy. No ei täydellinen, koska pieni särmä puuttuu sieltä täältä, mutta hyvin lähelle. Kuuntelen edelleen viikoittain, koska tuo on ainoa NW-levy, jonka kaikki biisit ovat jossain muodossa (livenä tai studioversiona) omalla soittolistalla. Joku Empty hope on ihan saatanan timanttinen rykäys, ja jos puhutaan siitä, miten hyvin nämä kolme laulajaa voisivat suoriutua toistensa levytyksistä, niin viimeistään tässä kohtaa se puhe kyllä loppuu.

Itse lukeudun ns. Tarja-vihaajiin. Se ei ole mitään, millä ylpeilisin, mutta hän oli minulle aina Nightwish-jarru. Hyvä ja hauska idea, mutta toteutus jäi aina itselleni piippuun. Hänellä oli aina suuria vaikeuksia pysyä nuotissa, mikä häiritsi, muttei läheskään yhtä paljon kuin täysin alkeellinen englannin lausuminen. Vähän sama, kuin mikä tekee vaikka Joutsenen Amorphiksesta ja jostain Sonata arcticasta niin kuuntelukelvotonta. Lisäksi, kuten täälläkin jo todettu, lauluääni oli monotoninen ja täysin väritön.

Tarjan ajalta on toki hyviäkin levytyksiä, mutta sitten aivan liikaa niitä kauheuksia. Muistan sen fiiliksen, kun kuuntelin Wackenin ekaa kertaa kokonaan läpi, ja tajusin, että Everdream tai jumalauta edes Bless the child eivät herättäneet välitöntä halua laittaa musiikkia pauselle (radiokanava vaihtuu edelleen heti jos tulevat studioversioina). Olivatkin ihan timanttisia biisejä ja keikan parhaimmistoa.

Ymmärrän kuitenkin, että joillekin iskee, makujahan on niin paljon kuin rektumeitakin. Minulle Floor on (yhdessä Randy Blythen kanssa) se paras rock-yhtyeen keulahahmo 2010-luvulta eteenpäin.
 

RockTheRink

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, NHL
Itselläni on sellainen asennoituminen Nightwishin musiikkiin ja laulajiin, että levylautaselle laitan mieluiten Oceanbornin, Wishmasterin, Century Childin tai miksei Oncenkin. Ymmärrän näkemyksen Tarjan laulun yksipuolisuudesta, mutta uniikin leiman hän Nightwishin musiikkiin ehdottamasti iski. Sen bändin parissa kasvoin nuoreksi mieheksi. Tarjan laulua en tosin mielellään muuten kuuntele kuin näiltä levyltä, hänen laulunsa oli jotenkin paremmin kasassa uran alkuaikoina kun nykyään hän kiekuu vähän miten sattuu etenkin sen vibratonsa kanssa. Itseasiassa tämä tyylimuutos oli kuultavissa jo End of an Eralla live-taltionnillakin, mikä juuri laulusuoritusten takia on vähän itselleni hit n' miss. From Wishes To Eternitya kuuntelen paljon mieluummin, siitä tulikin varsin hyväsoundinen uusintapainos viime vuonna.

Kuitenkin - sävellyksellisesti parhaat Nightwishin biisit mielestäni löytyvät Dark Passion Playlta tai Imaginaerumilta. Mutta, ne levyt eivät ihan pääse Anetten laulun vuoksi oikeuksiinsa. En kuitenkaan täysin Anettea dissaa, hänen äänensä sopii erinomaisesti joihinkin biiseihin. Joku kirjoitti aiemmin osuvasti kuitenkin Poet and the Pendulumin levyversiosta, siinä on erilainen jännä, viehättävä viba kuin Floorin tulkitsemana Wembleyllä. Floorin veto on kyllä huikea, miksaus kyseisellä livejulkaisulla saisi vaan olla vähän parempi.

Sitten on Floorin aikainen livemateriaali. Showtime, storytime (josta saisi kyllä tulla remasteroitu vinyylijulkaisu, kiitos), menettelevä Vehicle of Spirit ja erinomainen Decades. Tämä matsku saa eniten kylmiä väreitä iholla aikaiseksi. Mutta - Floorin aikaiset kaksi levyä ovat jotenkin latteita musiikillisesti. Myöskin Floorin äänelle käy jotakin jännää studiossa kun sitä tuotetaan ja hinkataan liikaa.

Eli mitä tulee levyihin, laulajiin ja livemateriaaliin niin hyvin ristiriitaisia ajatuksia bändin urasta tähän mennessä. En ole tavallaan leiriäni löytänyt, ehkä hyväkin niin.

Livenä näin bändin Nokia-areenalla ilman Markoa. Välillä tykkäsin kovasti, välillä tuntui että kuuntelen jotain tribuuttibändiä etenkin joidenkin Nemojen kohdalla. Semmoinenhan se keikka nyt oli.

Mitä myöhempiä liveesityksiä olen Human Nature-kiertueelta katsellut, niin on sen verran virkamiesmäistä suorittamista että ymmärrän pitkän keikkatauon tarpeen hyvin. Jollain tavalla bändin täytyy luoda nahkansa nyt uudelleen, etenkin Markon lähdön jälkeen. Koska toista heavylauluun kykenevää miessolistia bändiin ei tule, uudistumisen täytyy tapahtua musiikillisesti. Täytyy tehdä uusia, mielellään kovia levyjä että iso aukko livekeikkojen settilistoissa voidaan tulevaisuudessa paikata noiden klassikkobiisien osalta, missä Markon laululla tai stemmoilla Floorin kanssa oli suuri rooli. Aika montaa biisiä jään kaipaamaan.
 

teroz

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo, KPU, Eno Jets & Jan Lundell
Anneli on se kiinnostavin NW laulaja. Takanaan valtava sinfonia, jota yrittää jotenkin seurata NW mittakaavassa rajoittuneella äänellä. Holopainen teki mielestäni parhaat tuotokset, kun Annette oli siellä ja jotain mielenkiintoista siinä äänessä on. Storytime myös on mainio hänen versionaan. Toki Floor vetää kaiken tuon ja muut mahtavasti myös, joskin se isoin sinkku Amaranth on mielestäni aina istunut huonosti Floorille.

Holopainen on periaatteen miäs. Eipä muuten tuollaista tarinaa kukaan rakenna. Mutta kyllä kannattaisi harkita miesäänen tuomista tuohon yhtälöön live-shown osalta, enkä nyt tarkoita Troyn kuiskailuja.
 

Animal

Jäsen
Itselläni on sellainen asennoituminen Nightwishin musiikkiin ja laulajiin, että levylautaselle laitan mieluiten Oceanbornin, Wishmasterin, Century Childin tai miksei Oncenkin. Ymmärrän näkemyksen Tarjan laulun yksipuolisuudesta, mutta uniikin leiman hän Nightwishin musiikkiin ehdottamasti iski. Sen bändin parissa kasvoin nuoreksi mieheksi.

Suomessa tuotettiin 90-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa niin kovatasoista metallimusiikkia ja paljon, että ilman tuota klasarilaulua Nightwish tuskin olisi erottanut massasta ja ylipäätään noussut pinnalle. Tuohon aikaan Keski-Euroopassa hyvin suositun Stratovarius -tyyppisen power metalin ja oopperalaulun yhdistämistä tietynlaisella pohjoisten korpimaiden mystiikalla ei kukaan ollut vielä crossover -kokeiluna keksinyt ainakaan vielä kovin menestyksekkäällä reseptillä yhdistää ja tästä muotoutui musiikin kehittyessä eräänlainen oma lavea metallin alagenrensä "sinfoninen metalli". Tavallaan vähän samanlainen tarina on Children Of Bodomin nousu, jossa espoolaiset pilottitakkijätkät yhdistelivät kaksi tuohon aikaan suosittua metallin alagenreä, power metalin ja black metalin.

Toisin sanoen, Tarja kyllä ansaitsee kaiken kunnian siitä, että Nightwishistä on tullut se mitä se on nyt.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös