Olen suuri Franchise-moden kuluttaja. Oikeastaan ainut syy, miksi pelin joka vuosi ostan. EASHL:ää pelaan myös aina, kun muutkin änäriä pelaavat kaveritkin sattuvat ostamaan pelin. Be a Pro on ollut Live the Lifen jälkeen erittäin tylsää. HUTia on kiva aina välillä pelata se yksi tai kaksi peliä, mutta kun en joukkuetta päivitä niin jo vitosdivarissa tulee pyllypanoa kovaa. Liiga-kausi tulee pelattua joka vuosi, mutta se vaatii paljon säätämistä, jotta kokonaisuudet saa edes sinnepäin. Eli siinä alustus pelin pelaamiseeni.
Viimeisimpänä olen pelannut Franchise-modea Ottawalla. Kahdeksan vuotta on nyt kulunut ja parhaimmillani olen päässyt konferenssifinaaleihin. Maalivahtiosasto on ihan aina kunnossa. Draftistä löytyy aina se 3-5 Eliitti-potentiaalin maalivahtia ja kolmessa vuodessa on NHL-kakkosveskari. Nyt on kaksi draftistä napattua Eliitti-potentiaalin maalivahtia NHL-kokoonpanossa. Ollut jo kolme vuotta. Vähän vaan harmittaa, kun toisen kehitys junnaa paikallaan, kun vain yksi voi olla ykkönen.
Puolustus on yleensä minulla akilleen kantapää, mutta ei nyt. Nyt siellä on kolme TOP2-puolustajaa: Chabot, Brännström ja Heiskanen. Vaihdoin Morgan Riellyn Heiskaseen juuri kuluvalla kaudella, kun Rielly sukelsi tehoin 2+5 ja tehotilasto osoitti -13. Nämä siis 33 ottelussa. Tehotilasto todennäköisesti johtui pakkiparista Daniil Chaykasta, jonka pakkaslukemat olivat siinä kohtaa -11. Jokin syöpäpesäke tuo pakkipari oli, kun tehotilaston kolmanneksi huonoimmalla oli -5. Ja kaikki muut pakit olivat plussalla. Outoa tässä oli vielä se, että edellisellä kaudella tuo pakkipari oli todella hyvä. Riellystä oli helppo luopua, kun Hessu oli tarjolla ja Chaykalla on vielä kehittymisvaraa.
Hyökkäys on erittäin tasapaksu. Löytyy seitsemän rooliltaan kakkosketjun hyökkääjää, mutta ei yhtään ykkösketjun hyökkääjää. Kukaan ei ole pelannut edes piste per peli tahdilla missään kohtaa. Paitsi yhden kevään rental Ryan Johansen pelasi 30 peliä minulla tehden 32 pistettä. En olisi edes tahtonut hankkia mitään rentaleita siinä kohtaa joukkueen kehitystä, mutta valmentaja halusi kokeneen hyökkääjän. Colin White oli todella pitkään ykkössentterini, mutta nyt Anton Lundell syrjäytti hänet ja kapteenini tippui suoraan kolmosketjuun, kun kakkosketjussa on Columbuksesta pelastamani Marco Rossi Brady Tkachukin ja Logan Brownin kanssa. Ykkösen laidoilla on Aatu Räty ja Fredrik Sylvegård. Räty joutui laidalle lähinnä olosuhteiden uhrina. Oli heikoin sentteri NHL:ään noustessaan ja sitten on jäänyt laituriksi. Kolmosketjussa pelaa mainitun kapteeni-Whiten kanssa Chris Tierney ja Filip Chlapik. Chlapik on vuodesta toiseen kiekonriisto-tilastossa joukkueen ykkösnimi, mutta paras pistesaalis on 36. Tosin ketjukavereina ei ole ollut mitään pistenikkareita. Paitsi Rossi oli yhden kauden joukkueeseen saavuttuaan. Nelosketju on rakentunut toisesta kaudesta eteenpäin kaksikon Batherson-Norris varaan. Toinen laita ollut yleensä joku NHL:n portteja kolkutteleva pelaaja.
Vähän on tämän Franchise-moden aikana ihmetyttänyt tuo, että Eliitti-potentiaalin hyökkääjät eivät ole kehittyneet kakkosketjua paremmaksi ja sen seurauksena joukkueen terävin kärki on jäänyt aika tylpäksi. Yleensä tällä kaavalla olen leiponut useamman vuoden dynastian, mutta nyt on keksittävä jotain uutta. Ne mainitsemani konferenssifinaalit päättyi Buffalon 4-0-voittoon. Ei oikein lähtenyt. Ottelutkin oli siis ihan selviä hommia, että ei jäänyt niistä jossiteltavaa. Nyt vaan vähän pelottaa, että tällä rungolla jäädään vähän tällaiseksi väliinputoajaksi. Ei voita mestaruutta, mutta pickit ovat kierroksen loppupuolella.
Tuossa on "vähän" tarinaa minun viimeisimmästä Franchise-modesta. Joku muukin kertoi jossain vaiheessa omasta Frachisesta ja oli mielenkiintoista lukea.