Olin tuossa avaamassa ykkösdivarikautta, kun sinne nousin ja kävin kolmessa ottelussa. Käydä-verbi siksi, koska ensimmäinen vastustaja herrasmiesmäisesti pötki pakoon heti kiekontiputuksen jälkeen katsottuaan ensin, että Bobrovskini n. 75 voittoprosentti on liikaa verrattuna hänen 60% Kölzigiinsä.
Toisessa ja kolmannessa ottelussa olikin vastassa heroilla, legendoilla ja supertähdillä täytetyt jengit. Pelaajat paineli ohi vasemmalta ja oikealta liukuen suojausnappi pohjassa, laukauksissa lauloi takakulmat ja läpiajoissa etukulmat. Toinen oli pelaajista oli kaiken lisäksi joku aloitusmestari kun voitti ne 17-1, toinen sitten taas tökkimisen erikoisasiantuntija. Tuntui mukavalta käyttää tuohon tunti, sen lisäksi että joukkueeni oli valovuoden perässä niin olivat sitä myöskin omat pelitaitoni riittämättömät NHL 17 -pelin absoluuttiseen voiton tavoitteluun.
Kyllä se vain niin on kuten
@Sammy totesi, että tuo pakkagrindaus on ihan hanurista. Halvat ja loistavat todennäköisyydet huippupelaajiin saa nämä EA:n UT-himopelaajat tekemään mitä tahansa niiden saamiseksi. Tässä tapauksessa pudottautumaan helpompiin otteluihin ja/tai tekemään kaikkensa ottelun voittaakseen, reiluudesta viis. Vastaavalla tavalla Fifassa Weekend League on ihan järjetöntä, "hinnalla millä hyvänsä"-voiton tavoittelua huippupalkintojen toivossa. Mielestäni nämä pakkapalkinnot divareista on huono juttu, lähinnä siksi että se saa pelaajat käyttäytymään ääliömäisesti, "kilpailuhaluisesti" ja pelaaminen tavispelaajan osalta ei täten ole enää hauskaa, joka pitäisi olla kuitenkin videopelaamisen perusajatus.