Taisinpa pelata samaa jannua vastaan viime loppuviikosta. Niin lähellä on jengi ja ketjut, ettei helposti voi olla kukaan muu. Oli tosiaan aivan käsittämättömän huono pelaamaan, varsinkaan puolustaminen ei sujunut kaverilta yhtään ja tein kahden ensimmäisen erän aikana neljä läpiajomaalia, varmaan kaksinkertaisen määrän Luongo venyi torjumaan ja tosiaan parit tolpatkin kilisi. Kolmanteen erään lähdettiin tilanteesta 4-1, kun sitten seuraavasta neljästä "laukauksesta" kolme meni omiin. Yksi tosin oli vaihteeksi syöttö, kaksi muuta vetoja lähes heti sinisen jälkeen.
Mutta se fiilis, kun viimeisen kymmenen sekunnin piippaillessa tajuaa keskialueella pääsevänsä Bergeronilla läpi ja reilut 2 sekuntia ennen pelin loppua kiekko pömpelissä ja voitto saletissa. Niin mulkku vastustaja oli, että yritin katsella hidastuksia, kaveri pausetti niin ajattelin sitten pausetella itsekin ja ragequithan siitä oli seurauksena. Niin halpamainen en ole, että olisin viestiä laitellut perään, mutta ensimmäistä kertaa teki kyllä todella paljon mieli.
Lähes heti perään tuolloinen toinen veli venäläinen, joka luuli iskeneensä voittomaalin viimeisellä minuutilla ja lähti pakittelemaan ja pyörimään omiin. Ikäväkseen sai todeta Coglianon olevan vähän turhan vikkelä karvaaja, kiekonriisto ja peli tasoihin. Jatkoajalla vielä voitto siihen päälle. Ai että kun maistui.
Mulla sama. Oikeastaan oma bravuuri varsinkin mun nelosen telaketjumiehillä (Martin - Couturier - Kassian) on sinisen jälkeen ajaa vähän pienempään kulmaan, vetää alas ja toiselta laidalta ukko ribaria sisään. Tämän taktiikan keksin täysin vahingossa, kun ei kovin moni tunnu käyttävän niin ei voinut kopioida. Ja homma vielä toimiikin mukavasti aika-ajoin. Kulmaan ajaudutaan vahingossa, mutta hyvin harvoin. Joskus sieltä laidalta voi hakea myös passia takaisin viivaan, mutta kun tuntuu karkaavan puolet kerroista keskialueen puolelle, niin olen ruvennut suosimaan suoria laukauksia tai vaihtoehtoisesti kiekon kierrättämistä maalin takaa vippaussyötöllä.